Toisenlaisia jälleenlatausvälineitä

[SisuSusi]

Jos oli tarkkuuden kanssa ongelmia Niinisalossa, niin tässä oiva tilaisuus päivittää latausvälineistö aivan uudelle tasolle.



ChemBio Finland 05

26.-28.4.2005, Helsingin Messukeskus



Teet http://www.finnexpo.fi/exhibition.asp?Id=1301">http://www.finnexpo.fi/exhibition.asp?Id=1301 -sivuilla kävijärekisteröinnin ja pääset messuille ilmaiseksi.



Oli meinaan paikalla monenlaista kemisteille tarkoitettua vaakaa, annostelijaa ja muuta jälleenlataamisessa sovellettavaa härveliä. :lol:

[HJu]

Eihän digitaalisissa tarkkuusvaaoissa ole muuta vikaa kuin hinta ja koko. Väittäisin kyllä että helpommalla ja halvemmalla pääsee kun ostaa RCBS:n ChargeMasterin ja antaa sen annostella ruutiannokset.



Kasa-ampujat, vaikka ovatkin outoja nysvääjiä, annostelevat silti ruutinsa mekaanisilla annostelijoilla (eivät yleensä punnitse ruutipanoksia ollenkaan) ja osumat ovat hyvin pienissä läjissä.



Tarkka annostelijakin olisi kyllä kiva mutta taitaa noi labra-annostelijat olla myös hinnoissaan ?

[JpL]

En todellakaan ole mikään kasa-ampuja, vielä vähemmän itselataamisessa mikään pro, mutta hyvin tuntuu riittävän halpakin Lee:n vaaka ja holkit jos vain mies osaa asiansa perän takana. Käsilatausvehkeetkin on ok. Tietysti kunnon RCBS - yms. merkkiset vehkeet kestää paljon enemmän. Jouko Kinnunen totesi puhelimessa, ettei hylsyjä juuri kannata punniskella. Tietysti kasa-ampujien ja snaippereiden tarkkuusvaatimukset ovat ihan erilaisia.

Lapuan manuaalissa todetaan, ettei ole havaittavaa osumisen huonontumista, vaikka .308:ssa ruutimäärä heittelisi 1% puoleen ja toiseen. Ja tuosta punnitsemisesta: olisi mukava tietää faktat, kuinka paljon nuo pienehköt heitot hylsyjen painoissa TODELLISUUDESSA ovat heittoja nimenomaa ruudin palotilassa.

ASE-lehden suuren kiikaritestin ensimmäisessä osassa oli tarkkuuslatauksia koskeva artikkeli. Oli  hyvä mutta muutama kohta siinä pisti silmään. Onhan niin, että vaikka patruuna pronsetuaalisesti saataisiin mahdollisimman lähelle 100% samankaltaisuutta latauksissa yms. muiden kanssa, se, mitä tapahtuu ulkoilmassa luodin ohitettua piipunsuun, määrää paljon enemmän osunnasta kuin lataus itse= ampuja, joka lataa erittäin tarkasti patruunat, mutta ei osaa lukea tuulta yms, osuu varmasti huonommin, kuin ampuja, joka ei juurta jaksaen väännä latauksia, mutta on hyvä lukemaan olosuhteita. Vai?

[SisuSusi]

Muutosvastarintaa? :lol:



Labrakamaa tehdään sen verran paljon, että hinnat ovat kohtuullisia. Parasta niissä on, että niiden kehitys on mennyt enemmän laboratorioiden tarpeiden EIKÄ jenkkien asemarkkinoiden mukaan.



Oli vaan vaikea peitellä hymyä, kun katseli messulla laboratoriota ja tuli mieleen ajatus, että tällaisen jälleenlataajan labralaitteiston varjoon jää jo se kuuluisa sääpallokin.    

[john]

Sääpalloakin tulisi kehittää eteenpäin. Jonkinlainen panssarointi voisi olla poikaa, kun ensimmäinen pallo pääsi poksahtamaan jo sisätiloissa. Liekö vapputunnelma riehaannuttanut pojat :lol:  :lol:

[MSa]

Jouko Kinnunen totesi puhelimessa, ettei hylsyjä juuri kannata punniskella. Tietysti kasa-ampujien ja snaippereiden tarkkuusvaatimukset ovat ihan erilaisia.

Hylsyjen paino ei korreloi hylsyjen sisätilavuuden mukaan riittävästi. Jos haluaa vakioida palotilan suuruutta, niin hylsyt tulee tilavuusmitata.



Ohessa on kahden muuten identtisen latauksen lähtönopeusmittausten data - vain erä B:n hylsyt on tilavuusmitattu. Erä B:n hylsyjen sisätilavuuksien keskihajonta oli vain viidesosa siitä mitä lajittelemattoman Lapuan hylsyerän keskihajonta oli.



Erä A:n keskihajonta

5,7   2,5   4,1   4,4 ==> keskimäärin 4,2m/s



Erä B:n keskihajonta

2,9   2,9   0,8   4,1   1,6 ==> 2,5m/s



MSA

[HJu]

1% vaihtelu ei varmaan näy tarkkuudessa 100-300m matkoilla. Koska 1% ruutilatauksen vaihtelu kuitenkin väistämättä näkyy suurempana lähtönopeushajontana niin se varmasti näkyy 1000m päässä korohajontana.



Tästä syystä pitkän matkan patruunoissa ruutimäärän punnitseminen kannattaa tehdä vaikka 300m radalla ampuisikin vähemmän tarkasti ladattua patruunaa.



Tuulenlukukyvystä ja pitkästä matkasta sen verran että jos tuulta ei osaa arvioida yhtään ja sitä on, niin ase&patruunayhdistelmän 0,01 MOAn ominaistarkkuus ei auta yhtään mitään 1000m matkalla. 300-500m tumpelokin osuu tarkalla yhdistelmällä kohtuullisesti.



Nysväystä voi ja jossain määrin kannattaakin harrastaa mutta joku tolkku kannattaa pitää mielessä. Esim. kaulasorvaus ei paljon tarkkuuten auta jos aseessa on horo CIP-maksimipesä.

[Koheltaja]

Sitten kun vielä sekoitetaan soppaa lisää niin huomataan ettei se lähtönopeushajonnan minimoiminen teekkään autuaaksi koska monesti on riesana vaihtelevat piippuajat ja niiden vaikutus piipun asentokulmaan. Yksikään makuulta/bipodi/nyrkki tai hiekkapussi yhdistelmällä ei koskaan päästä ampumaan 100% mekaanista käyntiä vaan se liikkuu aseesta/painosta/ergonomiasta riippuen 80-95% huitteilla ja silloin aina pitää muistaa piippuajan vaihtelut koska nekin vaikuttaa osuntaan samalla tavalla kuin lähtonopeushajonta.



Itse kun tein 300WSM:ään painetestejä niin ammuin testit niin että jokaisen latauserän patruunoissa oli eri määrä ruutia niin että panos kasvoi 0,02 grammaa per patruuna, lähtönopeuserot oli minimin ja maksimin välillä keskinmäärin 40m/s mutta kuitenkin 300 metrille tuli nättejä nippuja vaikka lähtönopeuksissa oli noinkin julmettu ero. Käynti ole täysin vastaava kuin latauksilla joilla on lähtönopeushajonta alle 10m/s.

[HJu]

Itsellä on 338LM:llä vastaavia kokemuksia 300m matkalta kun ruutimäärää kasvatetaan 0,5 greinin välein. En kuitenkaan usko että esim. 1000m päässä 87.0 ja 88.5 greinin lataukset osuisi samaan osumapisteeseen vaikka ne niin 300m matkalla vielä tekeekin. Pidemmillä matkoilla korohajonta lisääntyy väistämättä jos lähtönopeushajonta on reipasta mitä se esim. tässä latauksessa 1,5 greinin eroilla on.



Lyhyillä matkoilla piippuaikavaihtelut voivat kompensoida pieniä lähtönopeuseroja mutta pitkällä matkalla (+600m) ilmanvastus on armoton realiteetti. Hitaampi luoti osuu alemmaksi kuin sama luoti nopeampana.

[Koheltaja]

Pitää kyllä paikkansa että pitkät matkat ovat armottomia kaikille muutoksille mitä mieleen voi tulla mutta hyvänkin arvauksen jälkeen kannattaa asia testata jos siihen vaan mahdollisuus löytyy. Kesällä pääsen näillä näkymillä ampumaan todella pitkille matkoille joten siinä sitä testisarkaa taas riittää kun aletaan ihmettelemään nopeusvaihteluiden vaikutusta koroon yli kilometrin matkoilla.



Maksimimatka tulee olemaan 1800m joten 300LM:ää tulee ikävä hyvin nopeasti, tai eihän sitä koskaan tiedä jos sellainen kohta kaapissa taas olisi...

[MSa]

Ota Koheltaja linja-auto maaliksi 1800m... Nimimerkillä tuulenluku on aa ja oo...  :lol:



Millä meinaat tykittää tuonne saakka?



MSA

[MJ]

Moi,



pakko todeta, että MSa:n lataukset ovat sekä tarkkoja, että erittäin tasalaatuisia. Tämä nähtiin ja todettiin laakaradalla. Molemmat nopeushajonnat 2,5m/s ja 4,2m/s ovat todellakin pieniä. Itse en ole omilla latauksilla päässyt vastaavalle nopeushajontatasolle.



Niinisalon saldosta sen verran, että omien itseladattujen .338LM paukkujen keskinopeus oli tarkalleen 895m/s (sisältäen aamulla, keskellä päivää, iltapäivällä ja alkuillasta mitatut lähdöt) ja nopeushajonta oli puolestaan 5,0m/s tarkasti. Yleispätevästi voi sanoa, että alta +/- 10m/s nopeushajonta on täysin riittävä ta-ammunnoissa ainakin 1200 metriin saakka eli jantteriin (leveys 45cm x näkyvä korkeus 40cm) osuu varmasti edellyttäen, että ampuja osaa hommansa, korot ovat oikein, kiertopoikkeama ja tuulikorjaus on tehty oikein.



Oma lataus (895m/s) on kesäkelissä n. 20 C astetta aika tarkalleen 10m/s nopeampi eli 905m/s. Siihen kun ottaa nopeushajonnan huomioon, niin lähtönopeus pysyy karkeasti 900-910m/s kinkeripiirissä eli 905m/s mukaan tehdyllä ballistiikalla osuu, jos ampuja itse ei mokaa mitään.



Toisaalta on myös syytä muistaa, että ko. nopeudella väli 0-1200m vaatii kokonaisuudessaan n. 0-12mrad korosäädön vakioituna 100m. Kuten edellä on jo todettu vertikaalinen hajonta kasvaa yleensä etäisyyden kasvaessa, eikä tällä vertikaalihajonnalla välttämättä ole mitään tekemistä aseen ominaistarkkuuden kanssa. Tuuli on oma lukunsa ja erittäin vaikea asia. Tuulikorjaus kiertopoikkeamakorjauksen kanssa on pakko tehdä, jotta edes teoreettisesti osuisi. Jos tuuliarvio menee pipariksi, niin varmasti ei osu jantteriin kun lämpöväreilykin vielä "keinuttaa ja uittaa" taulua.



Käytännön maksimi ampumaetäisyys .338LM:llä on 1200 metriä. Hyvissä olosuhteissa jopa 1300 metriä. Hyvissä olosuhteissa ja erittäin hyvällä onnella 1500 metriä. Jantteria on pieni maali jo 1000 metrissä ja erittäin pieni maali 1200 metrissä puhumattokoon pidemmistä matkoista. Toisaalta on myös muistettava, että "hyppäys" 1000 metristä 1100 metriin ja 1200m metriin on jo melkoinen ja vielä isompi 1200 metristä eteenpäin...



Jos homma olisi niin helppoa, niin kaikki Niinisalon laakaradallakin ampuneet scoraisivat vain ja ainoastaan napakymppejä pv:n tauluihin tai killan valko- ja harmaatauluihin (osuma-alue leveys 32cm x korkeus 49cm), hyvä kun killan taulut edes erottuvat lämpöväreilyn seasta.



Eli summa summarum, on tämä vaan niin vaikeaa, mutta haastavaa ja kiinnostavaa - aina oppii uutta.



Hyviä osumia kaikille ja muistakaa laittaa ballistiikka kondikseen, niin sitten niitä osumiakin tulee...



Carpe Diem,



MJ

[Koheltaja]

Millä meinaat tykittää tuonne saakka?

Todennäköisesti 300LM:llä riippuen siitä ehtiikö kaikki osat tulemaan siihen mennessä että saadaan uusi ase kasaan ja paanalle mukaan, jos ei sillä niin sitten 50BMG:llä (lainavehje). Lyhyemmille matkoille ammutaan 300WSM:llä ja 338LM:llä.

[PL]

Jossain jutussa mainittiin brittien todenneen että .338 LM on kaliiperi jolla on mahdollista osua 1200m etäisyydeltä mieheen ja 1500m etäisyydeltä Land Roveriin etusektorista.

Tästä voisi päätellä että britit osuisivat 1800 m etäisyydeltä sellaiseen punaiseen kaksikerroksiseen bussiin :wink:

[Koheltaja]

Mahtaisko JPu lainata Range Roveria 1500 metrin osunnan demostroimiseen