Alumiinitukit käytössä

[MK]

Voisiko joku kertoa mikä alumiinitukista tekee erinomaisen ja mihin se oikeasti perustuu, saako sillä aseeseen ominaisuuksia jotka on ylivertaisia puutukkiin nähden.
-Modulaarisuusko? Jos ajatellaan ammuntaa niin onko oleellista se että aseesta voi rakentaa eräänlaisen lavetin tukilaitteille.
-Ergonomia? Onko aseesta tehtävä itselle sopiva että sillä on helppo ampua.
-Tarkkuuden parantaminen? Tekeekö alumiinirunko jotain mitä puutukki ei tee.

Ajatuksena että onko alumiinitukit markkinoitu muotijuttu koska valmistusteknisesti se on helppo ja halpa ratkaisu valmistajalle puutukkiin verrattuna.
Mulla on aseita puu-, komposiitti-, muovi- ja alumiinitukeilla ja mieluisin käytössä on puutukki. En keksi oikeastaan mitään hyvää sanomista alumiinitukista.
Pikkuisen tulee mieleen että nyt myydään legoja aikuisille oikein ameriikan malliin.

[Jokke Espoosta]

Näkisin että hyvää on modulaarisuus ja kestävyys. Perus puutukki ei ole tarkkuushommissa kovin hyvä ainakaan ennen kuin se on pedattu ja petaaminen on oma hommansa ja vaivansa. Alumiinitukki ei petausta tarvitse. Sama etu toki koskee puu- tai muovitukkeja joissa on petausharkko, kuten TRG:ssä tai KRG Bravossa.

Monet tykkäävät ergonomiasta tai säädettävyydestä. Saa halutessaan vaihtaa pistoolikahvaa ja on helppo kiinnitellä lisävarusteita, painoja, valoja tms. Ehkä myös Arskaan tottuneelle helpompi lähestyä.

Esim PRS:ää ammutaan huipputasolla sekä alumiinitukilla, muovitukilla että laminaatti/vast tukilla eli mitään yhtä oikeaa ei ole.

[HJu]

Chassiskiväärit on yleensä viritetty tarkkuusammunnan ehdoilla.

ISSF-lajeista näkee miten homma lähtee lapasesta kun etsitään maailman parasta 3x20lks ampujaa. Puutukkeja näkynyt melko harvoin 2000-luvulla.

Johonkin peurakyttäykseen ja ajojahtiin puutukkinen käy hyvin. Muovitukit vallanneet alaa kun metsästäjillä ei ole haluja laittaa tonnia pelkkään pähkinäpuutukkiin.

[Ärmätti]

Kyllä ISSF lajeissa erityisesti 300m käytetään paljonki vielä puutukkisia Tannereita, Bleikkereitä ja Grunig Elmigereitä. Toki kokoajan vähenee puutukkiset ja 10m lajeihinkin fwb teki puutukkisen vasta,, toki sillä enää paljoakaan ole tekemistä puutukin kanssa.. 50m kisoissa puutukit vähentyneet myös, harvoin näkee ja nyt siis puhutaan maailmancup/arvokisa tasosta ei kyläkisoisata

[MK]

Minusta nykysuuntaus ammunnan harrastamisessa, anteeksi vaan, on menossa ihan väärään suuntaan jos ammunnasta pyritään tekemään helpompaa.
Ammuntaa ei aloiteta enää avotähtäimillä, vaikka pitäisi, liian vaikeaa eikä osu
Pistoolilla ammutaan kahdella kädellä koska yhdellä kädellä se on niin vaikeaa eikä osu
Tanakka tuki pitää olla, tripodi tai bipodi vähintään, koska muuten ase heiluu eikä osu.
Kahvat oltava just kohdallaan ja liipaisu herkkä ettei tulisi virhettä eikä osu
Kyläkisoihin ei uskalleta mennä kun on pelko ettei pärjää eikä osu
Porukka pehmenee ampujina vaikka näyttä kyllä ulospäin kovemmilta kuin koskaan.

Tarkoitan sitä että sellainen perusammunta vapaalta kädeltä kun vähenee ja keskittyy enempi tuunausosien etsiskelyyn ja ruuvailuun niin se oma kehittyminen ampujana pysähtyy.
Ilmakivääri ja pistooli on halpoja harjoitusvälineitä, piekkarit myös. Jokaisen harrastajan pitäisi tehdä tuota vapaalta kädeltä perusharjoittelua säännöllisesti vaikka ne osumat olisi alkuun hukassa.
Koska sellaisella hankalalla ammunnalla joka ei alkuun meinaa sujua se kehityskin tapahtuu nopeasti ja tulokset paranee. Onko järkevää rakennella aseita omiin käsiin sopivaksi vai
opettaa kädet erilaisiin aseisiin sopivaksi?

[rum]

Samoten kasa-kivääreissa jossain välissä oli monessa kalleimmat tukit puutukkisia, useammasta puulajista koottuja, ja käynnithan on heillä aivan eri mitä muilla.

Voisiko joku kertoa mikä alumiinitukista tekee erinomaisen ja mihin se oikeasti perustuu, saako sillä aseeseen ominaisuuksia jotka on ylivertaisia puutukkiin nähden.
-Modulaarisuusko? Jos ajatellaan ammuntaa niin onko oleellista se että aseesta voi rakentaa eräänlaisen lavetin tukilaitteille.
-Ergonomia? Onko aseesta tehtävä itselle sopiva että sillä on helppo ampua.
-Tarkkuuden parantaminen? Tekeekö alumiinirunko jotain mitä puutukki ei tee.

Ajatuksena että onko alumiinitukit markkinoitu muotijuttu koska valmistusteknisesti se on helppo ja halpa ratkaisu valmistajalle puutukkiin verrattuna.
Mulla on aseita puu-, komposiitti-, muovi- ja alumiinitukeilla ja mieluisin käytössä on puutukki. En keksi oikeastaan mitään hyvää sanomista alumiinitukista.
Pikkuisen tulee mieleen että nyt myydään legoja aikuisille oikein ameriikan malliin.

[rum]

Ei mikään, tämän ajan ajan kaupallinen juttu. Kasaki-vääreitten huippu oli joku aika sitte puutukkinen monesta puulajista koottu puutukkinen en tiijä onkoenään.

Eikäne alumiini ruodotkaan aina istu sata varmasti.

[Jarmando]

Sanoisin että ylivoimaisesti paras ominaisuus keinoaineessa ja metalleissa on tunteettomuus säälle/kosteudelle. Puutukki turpoaa/elää kosteuden mukaan ja se vie osumaa mennessään. Siksi puutukeista koetetaan ottaa eläminen pois, monilla eri konsteilla. Hyvä kompromissi voisi olla alumiininen petausblokki, jossa raudat kiinni ja muu tukki puuta joka esimerkiksi pakkasella ei ole niin ikävä kuin metalliset.

[Homer]

Jos asiaa ajattelee toisin päin, niin mikä siitä puutukista tekee hyvän? Itse en keksi siitä mitään muuta hyvää kuin sen, että onhan se käteen/poskelle mukavampi kuin metalli tai muovi ja työstettävyys on helpompaa.

Lähetetty minun XQ-CQ54 laitteesta Tapatalkilla

[Jokke Espoosta]

Mulla on kunnolla kokemusta vain puusta ja muovista enkä myöskään keksi mitään muita kuin visuaalisia syitä ottaa puu- tai laminaattitukki. Tai no, kunnon laminaattitukki tuo painoa mikä voi olla huono tai hyvä asia. Toisaalta joihinkin muovitukkeihin saa lisättyä painoa halutessaan.

Tässä on menossa hankintaa alumiinitukkinen ase pian, ja mielenkiinnolla odotan tuleeko tuon tukin kanssa esim kytismetsästyksessä toimeen vai vaihtuuko se johonkin muovipintaiseen, esim KRG:n tuotteeseen.

[Ippe69]

Puutukki ei voita edes lämpimyydessä ja tuntumassa kumipintaista muovitukkia. Puhumattakaan mainitusta säänkestosta.
Alumiini taas voittaa jäykkyydessä ja modulaarisuudessa. Jos ja kun ase pitää kiinnittää johonkin tai jotain pitää kiinnittää aseeseen kuten lämppäriä tms. Tuon puutteen takiahan vanhat TRG:t on vanhentuneita vaikka tukki muutoin hyvin miellyttävä onkin.
Lisäksi jämäkkää taittoperää on vaikea tehdä muoviin tai puuhun.
Kylmyys on tosiasia, mutta koskee vain tukikättä ja siihenkin voi melko helposti laittaa eristävää materiaalia.

Minusta nykysuuntaus ammunnan harrastamisessa, anteeksi vaan, on menossa ihan väärään suuntaan jos ammunnasta pyritään tekemään helpompaa.

Yleensä ne pärjää jotka osaa tehdä ampumisesta itselleen mahdollisimman helppoa.
Avotähtäimien opettelu on hyvin pitkälti turhaa jos ja kun niitä ei nykyaikaisissa aseissa ole ollenkaan.
Osallistuin viimevuonna muistaakseni kahdeksaan TA-kilpailuun. Ei siellä vaan puutukkisisa aseita enää näe, ainakaan kärkisijoilla.
Jos porukka on menny pehmeämmäksi niin miksi ne kovat tyypit ei tule voittamaan?

[HJu]

Alutukit kestää maastossa huonoa kohtelua enemmän kuin puutukit. Toki TAK-85::n ratapölkkykin kestää jopa varusmiehiä mutta on siinäkin petaus tehty metallimuhvilĺa joka sovitettu petausmassalla tukkiin. Kehitys kehittyy.

Hiilikututukit voisi olla hyviä mutta ovat melko kalliita ja modulaarisuutta ei hirveästi ole yleensä saatavissa.

Oman kiväärin saa onneksi rakentaa miten haluaa.

[PoweredbyNiko]

Noh, amerikan ihmeet sanoo että ne kaikkein parhaat on aina ollut ihan basic vaneritukilla.

Alumiinia käytetään kun on todella halpaa, helposti saatavilla ja siitä on todella helppo ja nopea koneistaa kaikenlaista. Helppo tehdä erinäisiä kiinnityksiä ja säätöjä jne.
 Jos saisi valita niin paras voisi olla että aktio tulee kiinni teräksiseen petaus blokkiin ja loput sitten alumiinia ja komposiittia.

[J-MK]

Jos saisi valita niin paras voisi olla että aktio tulee kiinni teräksiseen petaus blokkiin ja loput sitten alumiinia ja komposiittia.

Jos aktio on terästä, niin miksi sen ja alumiinirungon/-tukin väliin pitäisi vielä laittaa yksi pala terästä?

[Jarmando]

Ylipäänsä monen eri tekijän vohvelointi arveluttaa. Aseseppä hoki selkärankaan asti, että jokainen liitos on mahdollisuus virheeseen. Tosin silloin puhuimme optiikan kiinnittämisestä, mutta miksipä ei pätisi muuhunkin.