Suujarrulla varustetut äänenvaimentimet.

[HJu]

Ongelma ei oikeasti ole db-raja vaan mittarin mittausnopeus. Hidas mittari ei ehdi ampumamelun nopeisiin (Muistelen että puhutaan jostain 2-5 milliskenunnin ajoisra)  tapahtumiin mukaan ja antaa melko randomeita mittausarvoja. Nopeita db-mittareita taas ei ampumamelun mittaamisen lisäksi tarvita juuri muuhun jolloin niiden kysyntä on vähäistä ja tuotantosarjat pieniä jolloin yksikköhinta jää ikävän korkeaksi.

Ei kuitenkaan tarvitse olla kovin suuri visionääri jos arvaa että vaimennin+suujarru antaa ampujan korvaan tai 1m piipun sivulla oleviin mittareihin kovempaa melua kuin sama vaimennin ilman jarrua. Jarru kun suuntaa kaasuja ja ääntä sivuille ja taaksepäin enemmän kuin suoraan eteen puhaltava vaimennin. Akateemisesti voisi olla kiva tietää onko se lisäys miten monta db:tä mutta en minä sillä tiedolla oikeasti tee mitään. On se vaimennin+jarru varmaan useimmiten hiljaisempi kuin pelkkä jarru joita nyt yritetään korvata vähämeluisemmilla lisälaitteilla.

[SO]

Käytännössä plasebon on todettu vaikuttavan suorituksiin useissa tutkimuksissa, mutta se ei kuitenkaan aseen mekaanista tarkkuutta muuta mihinkään.

[veeteetee]

Tämä tekstini on jostain 20+ vuoden takaa ja moneen kertaan julkaistu, mutta edelleen validi:

YLEISTÄ AMPUMA-ASEIDEN ÄÄNENVAIMENNUKSEN MITTAAMISESTA

Äänenvaimentimien vaimennuskyvyn mittayksikkö on dB eli desibeli (siis 1/10 beliä; mittayksikkö sai nimensä puhelimen keksijän Alexander Graham Bellin mukaan, englanniksi "Bell" ja "deciBell"). Kyseessä on mittayksikkö, jolla mitataan ääntä eli äänenpainetasoa, englanniksi "Sound Pressure Level", SPL. Määritelmän mukaan SPL = 20 lg (p / p0), missä p on mitattava paine ja p0  ihmisen kuulorajaa vastaava painetaso 20 �Pa. Määritelmästä seuraa, että kuulorajaa vastaa 0 dB. Jokainen 6 dB:n muutos tuplaa äänenpaineen. Keskustelun äänenpainetaso on noin 56, ruohonleikkurin 85, suihkukoneen 130 dB. Laukausmelu on luonteeltaan iskumaista impulssimelua, josta yleensä mitataan suurin piikkiarvo. Kenttätykin suupuolella painetaso ylittää 185 dB, mikä voi jo johtaa kuolemaan keuhkosolujen rikkoutuessa, kuulonmenetyksestä puhumattakaan.

Äänenpainetasoa mitattaessa käytetään useimmiten erilaisia suodatuksia ts. äänestä voidaan leikata pois merkityksettömäksi tuomittu osa. Tavallisimmat suodatustavat ovat A-suodatus, joka pyrkii kuvaamaan ihmisen korvan kuulo-ominaisuuksia ja jossa matalimpia (alle 20 Hz) korvalle kuulumattomia ääniä vaimennetaan sekä C-suodatus, jossa matalimpien äänien suodatus on vähäisempi.

Äänenvaimenninten suorituskyvyn arvioinnissa suurin ongelma on, että koko mittauskaluston tulee olla sopiva, nousuajaltaan eli reagointikyvyltään riittävän nopea, amerikkalaisen MIL-STD-1474C:n mukaan alle 20 �s, kyetäkseen reagoimaan vaimennettuun laukausääneen, joka kestoltaan on todettu vaimentamatonta lyhyemmäksi. Käytännössä sopiva mittalaite on esimerkiksi Brüel & Kjaer 2209 -impulssimelumittari varustettuna B&K 4136 -mikrofonilla, mittaustapa A-suodatus ja "peak" eli huipputasomittaus, jolloin tulokset saadaan yksikkönä dB(A)peak, jota Suomessa on käytetty myös työhygieenisissä mittauksissa. Kovin suurta eroa A- ja C-painotuksella ei laukausmelua mitattaessa ole. Mittaamisen erityisongelmana on, etteivät mittauslaitteet kasva puussa, sillä 2209 on poistunut valmistuksesta, 4136 on aina ollut harvinainen ja nyttemmin sen korvaa malli 4938. Tavalliset työhygieenisiin mittauksiin tarkoitetut melumittarit ovat yleensä liian hitaita ja antavat yltiöoptimistimisia tuloksia.

Itse melumittaus suoritetaan mikrofonin ollessa metrin etäisyydellä vaimentimen suusta aseen oikealla sivulla, 1,6 m:n korkeudella maanpinnasta, suunnattuna suoraan ylöspäin 90 asteen kulmassa luodin lentorataan nähden. Ilman vaimenninta riittävä tilastollinen varmuus saadaan yleensä viidellä laukauksella, vaimentimen kera kymmenen mittauksen keskiarvona ja lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota siihen, mikä on 1. laukauksen äänenpainetaso eli onko ns. "First Round Pop"-ilmiö (FRP) todettavissa. Tämä "Ensimmäisen Laukauksen Poksahdus" (ELP) johtuu ruutikaasujen ja vaimentimen sisällä olevan hapen yhtymisestä, palamisesta. Tällä vakioidulla tavalla mitatut äänenpaineen vertailuarvot mahdollistavat eri vaimentimien vertaamisen toisiinsa; monasti kuitenkin on niin, että vaimentimien valmistajat "metsästävät" parhaan mahdollisen vaimennuksen antavan mittauspisteen ja käyttävät sitä sitten mainonnassaan, mutta minkäänlaista vertailua tällaiset tulokset eivät mahdollista.

Tyypillistä äänenpainetasomittaukselle on, että ympäristöolosuhteilla on vaikutusta tuloksiin ja niinpä mittaus tulisi suorittaa paljaalla avoimella maakentällä ilman lähistöllä olevia heijastavia pintoja. Parhaat vertailukelpoiset tulokset saadaan, kun eri vaimentimien mittaukset suoritetaan yhdessä ja samassa tilaisuudessa tai ainakin tämän saman menettelytavan mukaisesti; mikäli jonkun vaimentimen valmistaja ei spesifioi mittausmenetelmiään ja -kalustoaan, tuloksiin tulee suhtautua suurella varauksella.

TEESEJÄ VAIMENTIMISTA

Ohessa satunnaisessa järjestyksessä muutamia poleemisiksi tarkoitettuja täysin henkilökohtaisia mielipiteitä, joitten nettiruotimiseen ei kannata lähteä:
1.   Mikään aseeseen lisättävä laite ei paranna sen kenttäkelpoisuutta; jokainen lisäosa on lisäongelmien lähde, niin myös vaimennin.
2.   Vaimennin vaatii huolenpitoa käytössä ja sen jälkeen: vaimenninta ei saa kolhia sen vääntymisen estämiseksi ja välittömästi ampumisen jälkeen vaimennin on puhdistettava/kuivattava/tuuletettava kulloisenkin vaimentimen rakenteesta riippuen. Sama pätee tietenkin itse aseeseen ja suositeltavaa on säilyttää ase vaimennin irrotettuna.
3.   Aseen pilaaminen vaimenninasennuksella on äärimmäisen helppoa; aseen nykyinen ja tuleva keräilyarvo nollaantuu ja aseen tarkkuus voi mennä asiantuntemattoman asentajan konstein.
4.   Mikään vaimennin ei tee aseesta täysin äänetöntä.
5.   Sotaisa nimi tai Hinkuwinkuintialainen patentti ei takaa vaimentimesta mitään.
6.   Vaimennettu ase on täsmälleen yhtä vaarallinen kuin vaimentamatonkin; kesämökin santakuopalla. varomääräykset ovat entiset ja lisävaarana on, että ulkopuolinen eksyy harjoituspaikalle.
7.   Keskisytytteisten kiväärikaliiperien subsoonisten vaimenninpatruunoiden lataamisen aloittamista on syytä harkita tarkkaan. Villejä reseptejä kiertää, konstit ovat monet ja vaivaa nähdään uskomattoman paljon, mutta riskeistä puhutaan harvemmin, eikä tuloksissakaan aina ole hurraamista.
8.   Itselataavissa aseissa on huomattava, että vaimennin puskee moskaa aseen mekanismiin normaalia enemmän; siivottavaa riittää ja ampujanlasit ovat pakolliset.
9.   Vaimennin ei tee käyttäjästään rikollista tai salametsästäjää, eikä sitä laillisena voi esim. metsästysseuran päätöksellä kieltää.
10.   Vaimentimet ovat ampumaurheilun ja metsästyksen tulevaisuutta, halusivatpa harrastajat tai ei. Kaikki yritykset kieltää vaimentimet tulee tulkita yrityksiksi kieltää lopulta kaikki ampuminen.
11.   Suomalaiset vaimentimet ovat pääosin maailman huippuluokkaa ja ainakin edullisia.

[veeteetee]

Tuo mystinen � on "mikro"

[HJu]

Käytännössä plasebon on todettu vaikuttavan suorituksiin useissa tutkimuksissa, mutta se ei kuitenkaan aseen mekaanista tarkkuutta muuta mihinkään.

Tottahan tuo on. Ja jos tavoitteena on saadaa kuulaa maaliin niin ei se plasebo väärin ole

[KJJ]

kokeileppa KRG laita tuo kierrejuttu vanhaan BR vaimentimeen ja siihen tuommonen

https://www.shootsmallgroups.com/product/next-gen-ec-tuner-brake/

aikonaan ku nuita br vaimentimia asennettiin kaikkien aseiden tarkkuus(hallittavuus) parani vai liekkö ollu tuota piippuvärähtely juttua.. joskus taisin kirjottaaki että vois olla kätevä sellanen "tuuner" vaimennin.. mutta nythä tuota voisi kokeilla saako tarkkuutta lisää.. tai miksi sitä nyt kukaki haluaa sanoa mutta tauluha sen totuuden kertoo..

[KRG]

Tuossa tuli eräältä herralta sähköpostia tovi sitten.
Oli tehneet edesmenneeseen, imo paras aselehti mitä Suomessa oli nimeltä Rekyyli, ison testin
vaimentajien rekyylinpoistosta.
Juttu on luettavissa 6/2007 vuoden Rekyyli lehdessä, otsikko oli suuri äänenvaimennin testi.

Siinä oli TRG raudat kelkkaan pultattu ja kelkka betoniin.

308win ja .338LM oli aseina, tai niiden raudat.

Tuollaisen testin jos nyt tekisi, olisi mukana nähdä on kehitys kulkenut eteenpäin.

Testissa oli kotimaisista valmistajista Ase Utra, Jaki ja edesmennyt BR tuossa .338LM testissä.
Verrokkina oli ilman jarrua, jarrulla ja sitten vaimentajilla.

308win testipenkissä oli isompi liuta merkkejä, osaa en edes ole kuullut, en vielä tuohon aikaan aktiivi ollut.
Merkit tässä testissä oli, IT-asepaja, Ase Utra, Jaki, BR-tuote, LEI.

Esitin pyynnön herralle, että voisinko kopsata kuvakaappauksi tuosta lehtijutusta
matskua, voisin tänne laittaa jos lupa heltiää.
Mutta jos jollakulla tuo lehti on tallessa, niin käykää lukasee historian havinaa melkein 20-vuoden takaa.
Aikaan jolloin testit tehtiin kunnolla ja valmistajat oli itse mukana, eikä rahaa säästelty


Tähän vielä lisäys.

SL5i PFR Mod ja Tikka T3X TAC A1 308win aseena.

Jarrun portit oli kääntyneet ammunnan tuoksinnassa 90 astetta, joten tämä video ei täyttä totuutta
kerro, olisi varmasti piippu vähemmän värähdellyt, jos portit sivuille olisi olleet.

[veeteetee]

Saattoi olla juttua Rekyylissäkin, mutta Kaliberi-lehden (R.I.P.) numerossa 8/2007 oli "Kaliberin suuri äänenvaimennintesti 2007" minun kirjoittamanani ja siinä oli käytössä myös instrumentoitu rekyylikelkka.

Pyyntöä materiaalin käytöstä en ole saanut, mutta pdf-kopion saa yv:llä pyytämällä

[KRG]

Tämä asia edelleen, vuonna 2026 unohtuu monelta vaimentimen ja aseen omistajalta.

2.
Vaimennin vaatii huolenpitoa käytössä ja sen jälkeen: vaimenninta ei saa kolhia sen vääntymisen estämiseksi ja välittömästi ampumisen jälkeen vaimennin on puhdistettava/kuivattava/tuuletettava kulloisenkin vaimentimen rakenteesta riippuen. Sama pätee tietenkin itse aseeseen ja suositeltavaa on säilyttää ase vaimennin irrotettuna.

Monella menee vaimennin asekaappiin ammunnan jälkeen, ja vaimennin kiinni aseessa.

Se ei juuri paranna, vaikka piipun läpi snaket tai tikut vetää, kun se vaimentajaan jäänyt palokaasu
sinne piippun sit valahtaa jossain vaihessa, chromolyteräs varsinkin ottaa kipeetä ja äkkiä.
Rosterinen ei ole juuri moksiskaan, mutta sekin voi ajan kanssa alkaa syöpymään, hiiltä kuitenkin rosterinkin seassa vähäisiä määriä on, toki riippuu sekin laadusta ja valmistajasta.
Rosterinkin olen nähnyt ruostuvan huonommalla pidolla, sitä oranssia ruostepistettä tulee kun märkänä jättää asepussiin jahtiviikonlopuksi.

[KRG]

Svemko Genesis Pro ja 6.5 Creedmoor vuorossa.

[joppe]

Onko tuon ouluntyöstökeskuksen hybridivaimentimen omistajia? Mielellään kuulisi kokemuksia

[metsienmies]

Onko tuon ouluntyöstökeskuksen hybridivaimentimen omistajia? Mielellään kuulisi kokemuksia

Onhan täällä vaikka kuinka monta ja kokemuksia on jaettu kun selaa keskustelua taaksepäin

[psk123]

No niin tuli sitten siirryttyä nykyaikaan ja haettua eilen suujarru moduuli vaimentimeen, saa nähdä kerkeääkö testaamaan viikonloppuna.

[Jokke Espoosta]

Minulla olisi SL5i kuuspuolikkaan nokalla ja tämä tavallaan vähän kiinnostaa. Minulla kuitenkin pääasiallinen käyttö on vaimennin ilman suujarrua ja lähinnä erikoistapauksissa saattaisin olla kiinnostunut laittamaan siihen jarrun joko vaimentimen sijaan tai vaimentimen lisäksi.

Onko mitään ajatusta, näkemystä tai visiota miten paljon tuolla tavalla modattu vaimennin huononee vaimennuskyvyltään ilman jarrua ammuttaessa vs. modaamaton vaimennin?

[HJu]

Minulla olisi SL5i kuuspuolikkaan nokalla ja tämä tavallaan vähän kiinnostaa. Minulla kuitenkin pääasiallinen käyttö on vaimennin ilman suujarrua ja lähinnä erikoistapauksissa saattaisin olla kiinnostunut laittamaan siihen jarrun joko vaimentimen sijaan tai vaimentimen lisäksi.

Onko mitään ajatusta, näkemystä tai visiota miten paljon tuolla tavalla modattu vaimennin huononee vaimennuskyvyltään ilman jarrua ammuttaessa vs. modaamaton vaimennin?

40m aseen etupuolella melupuoli pysyy vakiona oli vaimenninta, jarrua tai ei. Luodin yliäänipamaus on se merkittävin melun aiheuttaja eikä sitä voi vaimentaa.

Ampujan korvaan ja lähistölle suujarru vaimentimen päässä ymmärtääkseni hieman lisää melutasoa (juu, en omista 10000e melumittareita joten en ole mitannut)  kun osa muutoin eteenpäin pyrkivistä kaassuista tuleekin ampujan suuntaan.

Oma arvaus on että melutaso saattaa nousta vaimentimeen jarrun lisäämällä 2-3db mutta tämä on vain valistunut arvaus. Melutason tuplaus vaatii 6db joten eiköhän se melutaso vähän nouse. Jää kuitenkin paljon pelkän jarrun melutasosta jälkeen. Ja kaliperi eli patruunan ruutimäärä ja -laatu vaikuttavat yhdessä piipunpituiden kanssa. Ääriesimerkkinä 700mm piippu .22lr:ssä jossa se jarru ei lisäisi melutasoa luultavasti yhtään ja toisessa päässä 13" 308Win jossa melutaso varmasti nousee  vaimennin+jarru -kombolla siitä mitä se pelkällä vaimentimella on.