Main Menu

Kriegerin piiput

Aloittaja Koheltaja, marraskuu 13, 2004, 14:49

« edellinen - seuraava »

JL

#45
Lainaus käyttäjältä: HJu
Pakko kysyä että onko kyseessä Sakon aseseppä ? Jos on niin helppo ymmärtää kommentit. Ei piipun takomiskone paljon kysy mitä materiaalia sinne sisään ahdetaan eikä sen porauksenkaan kanssa ole niin nöpönuukaa kun piippu taotaan tuurnan ympärille mittoihinsa.


heh, eiköhän hän sen verran ole asioista selvillä että erottaa takomis -ja porauskoneen toisistaan.  :)



Ja ei ole sakon seppä, vaan ihan yksityinen "vanhempi herrasmies" jolla on omat koneet.

Selväähän on että rosteri syö työkaluja, kuten esimerkiksi poranteriä mustaa enemmän.

Mies on uransa aikana porannut ja lastuamalla rihlannut varmaan useita kymmeniä kankia, ja kertoi viimeksi poranneensa 20 kpl rosterikankia valmiiksi rihlausta odottamaan. olikohan 3 tms vielä jäljellä.

Samoin kertoi poranneensa mäkisen kankia n kappaletta vuosien varrella.



Mutta alkuperäinen kysymys olikin se että onko sen työstäminen vaikeampaa, tai tarvitaanko siihen "omat koneet"

Eli ei se sen monimutkaisempaa ole, samat koneet, syöttönopeudet ja työmenetelmät pelaavat 1:1.

Koheltaja

#46
Omia koneita rosteri ei tarvitse mutta monessa hommassa olisi hyvä olla rosterille sopivat terät, aivan kuten alumiinillekkin. Tosin yleisteriäkin on olemassa joilla voi sitten työstää melkein mitä metallia tahansa mutta silloin saattaa joutua tinkimään työstönopeuksista. Jos on hyvät koneet ja oikeat terät sekä kunnon jäähdytys niin silloin rosterin työstö ei ole mikään ongelma mutta annas olla jos työstökoneet on sellaisia vipottimia ja terät mitä sattuu niin silloin tulee automaattiterästä ikävä hyvin nopeasti  :wink:



Sen verran olen utelias että ketkä muut valmistaa suomessa piippuja kun Mäkinen ja Sako? Valmistaako kaupalliseen tarkoitukseen vai harrastuspohjalta?  Pakko ei ole vastata jos tämä seppä haluaa pysyä "piilossa", ainahan sitä kysyä saa  :wink:
Kylätason ampuja

Nyfi

#47
Alkaa näköjään täälläkin menemään nämä jutut samanlaisiksi kuin METSÄSTÄJÄNETISSÄ.

Nyfi

#48
Vois varmaankin perustaa näille sivuille oman sepitystä varten varatun osion.

JL

#49
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Sen verran olen utelias että ketkä muut valmistaa suomessa piippuja kun Mäkinen ja Sako? Valmistaako kaupalliseen tarkoitukseen vai harrastuspohjalta?  Pakko ei ole vastata jos tämä seppä haluaa pysyä "piilossa", ainahan sitä kysyä saa  :wink:


No ei kait se nimi mikään salaisuus ole, kun mies niitä hommia ammatikseen (nykyisin "iltahommina") tekee.



Eli Gustav Strömbäck ja paikkakunta on kokkola.



Kait se vaan tykkää "mainoksesta" vaikka aina valittaa että hommia on liikaakin.

Koheltaja

#50
Taas tuli tukittua aukko sivistyksessä, kiitos siitä  :wink:



Se että jutut alkaa aina rönsyilemään on yleensä enemminkin sääntö kuin poikkeus, varsinkin kun tällaisella suppealla porukalla kirjoitellaan niin kaikki tiedonvaihto on askel eteenpäin tiedon jakamisen kannalta, meni se sitten aiheen ohi tai ei. Toki se on joskus harmittavaa kun alkuperäisestä jutusta poiketaan välillä paljonkin mutta kun tällekkin keskustelusivulle kirjoittaa kourallinen rekisteröityneistä niin mielestäni jokaiselle "sivuaskeleelle" ei kannata uutta keskustelua avata.



Itse tulen jatkossakin toimimaan samalla tavalla kuten aiemminkin ellei moderaattorilta tule uutta "päiväkäskyä" asiassa pysymisen suhteen, joka tapauksessa olen pyrkinyt pysymään aihepiirissä enkä ole ainakaan tietoisesti muuttanut keskustelua piirakanleipomiseksi tai autonkorin korroosiosuojaamiseksi.



Kriegerin piipusta ja siihen tulevasta kaliiberista tulen antamaan raporttia ensi vuoden puolella kunhan saadaan uusi tötterö valmiiksi, kunhan ensin saan itseni kanssa tehtyä yksimielisen päätöksen lopputuotteen komponenteista...
Kylätason ampuja

KRi

#51
Kerrotaan nyt tästä kromauksesta mitä minä jotain tästä tiedän. Aiheeseen tutustuin empiirisesti työpaikassani. Toivottavasti jotain kiinnostaa.



Tarkalleen ottaen kromielektrolyytti pyrkii menemään sinne minne sen on anodilta kulkien helpointa mennä. Kromilla on huono virtahyöty suhde ja se kulkeekin tehokkaimmin sinne missä on kromattavassa kappaleessa kovin virrantiheys ja lyhin matka.



Kovin virrantiheys syntyy kappaleessa lähimpänä anodia oleviin kohtiin ja erityisesti lähimpänä anodia oleviin särmäkohtiin.



Eli kärjistetysti kromia kasvaa liikaa rihlapalkkien harjaan ja yläreunoihin (eikä alareunoihin). Alareunat ja pohjaurat voivat päinvastoin jäädä helposti kokonaan kromaantumatta juuri huonon virtahyötysuhteen takia.



Huonoa virtahyötysuhdetta ei voi kasvattaa lisäämällä määrättömästi virtaa koska sitten taas ylivirrantiheys polttaa särmäkohdat vielä helpommin. Siksi sisäpuolinen kromaus ja erityisesti särmikäs pinta on jo muutenkin vaikea onnistua puhumattakaan ahtaasta piipun reiästä.



Sylinterit ja sihtirummut yms. putket kromataan Suomessa perinteisesti sillä tavalla että kappaleiden sisäpuolella on kiinteä koko putken (ja ylikin) mittainen sopivan paksuinen lyijyanodi. Anodi on koko ajan paikallaan asemoituna mahdollisimman keskelle kappaletta ja neste virtaa joko vapaana tai pumpattuna putkikappaleen läpi.



Toinen vähemmän käytetty tapa on käyttää liikkuvaa anodia jolloin nestettä ei periaatteessa tarvita koko kappaleen sisätilavuutta vaan anodia hilataan kappaleen sisällä hitaasti läpi. Tätä menetelmää on äskettäin tutkittu (=2004) ja yritetty Suomessa mm. tykin piippuihinkin mutta ei ole tarpeeksi hyvin onnistuttu. Keskieuroopassa tykinpiippuja kromataan kyllä täyttä häkää.



Pienissä kappaleissa jo tilan ahtaus aiheuttaa suuria hankaluuksia luotettavalle keskittämiselle ja elektrolyysin sopivalle virtaukselle. Suurissa kappaleissa tykinpiipuissa tms vastaavasti ei ole enää yksinkertaisesti resursseja. Ainakaan tästä tutkimustyöstä ei olla valmiita Suomessa maksamaan.



Jotta kromausprosessi saadaan käyntiin kappaletta ensin esisyövytetään kromihapossa 30 - 60 sek jolloin pinnasta lähtee hyvinkin 15-20 myytä rautaa.



Tämä tarkoittaa sitä että epäonnistunut kromaus tarkoittaa helposti täysin sutta piippua kerrasta.. tai voidaan piipusta poistaa epäonnistunut kromi ja taas esisyövyttää ja kromata... mutta voi hankalaksi voi mennä.



Kun homma on jo valmiiksi hankalaa niin yksityisasiakkaille ei ole mitään järkevää hintaa ruveta moiseen kun ei pystytä takaamaan onnistumista saatikka piipun säilymistä vastaavan kuntoisena kun tullessa.



Kuitenkin piippujen kromausta tehdään kiinassa, venäjällä yms maissa. Miksi Suomi jää jälkeen..? Täällä ei ole protovaiheille maksajaa sen paremminkuin tutkimustyön jälkeistä asiakasta.



Haulikon piippuja suorana sylinterinä ja jo vähän helpompana isompana reikänä  käsittääkseni on ainakin Suomessakin tehty.



Elektrolyysejä on sitten muitakin kuin kromaus. Näitäkään ei niin hirveästi varmasti ole tutkittu esim kemiallinen nikkeli ei tarvitse sähkövirtaa vaan kasvaa tasaisena kerroksena ahtaimmassakin kolossa ja kuitenkin on lämpökäsiteltynä jopa kovempi kuin kromi.



Noh eiköhän siinä kaikki



jos vielä kiinnostaa niin katsokaa



esim http://www.arumet.fi">http://www.arumet.fi



 



>Kromaiksen kohdalla ongelmaksi muodostuu tasaisen kromikerroksen >aikaansaaminen. Ilmiötä voi havainnollistaa esim maalauksen avulla...

>Maalattaessa pyrkii neste muodostamaan paksummen kerroksen esim. >kappaleen/leikkauksen sisäkulmaan...

>Sama ilmiö tulee vastaan piipun sisäpintoja kromattaessa... Rihlapalkin >pohjan reunaan pyrkii kasautumaan enemmän kromia pyöristäen sen.

>Tätä voidaan tietenkin ehkäistä etukäteen rihlan muodolla... (Polygooni,

Chillie

#52
Kiitokset itseni ja muidenkin puolesta erittäin perusteellisesta ja ammattitaitoa kuvastavasta tietopläjäyksesta kromauksen maailmaan...

Aina oppii jotain lisää, ja vanhoja oppeja kumotaa...

Uskotaanhan nykyisin jo ettei maapallokaan ole enää pannukakku... :lol:

Mitä tulee tuohon aikaisempaan threadiin josta lainaus oli otettu, edelleen pätee tuon polygoni piipun suhteellinen helppous esim kromaamisessa...

(seuraavaksi joku pätevämpi tietenkin kumoaa tuon polygoni asian... No kumotkoon... tieto lisää tuskaa... :twisted: )



S

er

#53
Jatkan iän vanhaa aihetta, koska mielestäni en ole saanut selitettä miksi ruostumaton teräs oli herkempää lämpöeroosiolle kuin kromimoly. Dan Liljan kanssa kävin aiheesta sähköpostikeskustelua.



Daniel Lilja kirjoitti: "Yes, we can make a barrel like that for you from chrome-moly steel too.  The price would be $320.  However, stainless steel resists the heat erosion better than chrome-moly steel.

 

Best regards,

 

Dan"



Kaipaisin kommenttia joltakulta ammatti metallimieheltä.
Train hard--->Fight easy