European Best Sniper Competition 2024

[Zero The Hero]

European Best Sniper Team Competition on vuodesta 2016 alkaen Yhdysvaltain Euroopan ja Afrikan joukkojen Saksassa järjestämä tarkka-ampujakilpailu. Kilpailu on suunnattu lähtökohtaisesti NATOn jäsenmaille, mutta siihen kutsutaan kilpailujoukkueita myös liittokunnan kumppanimaista. Kilpailujoukkueet koostuvat enintään kahdesta tarkka-ampujaparista/maa ja kilpailijat ovat lähtökohtaisesti päätoimisia tarkka-ampujia. Viro on lähettänyt kilpailuun useampana vuonna reserviläistiimin. Suomi on osallistunut henkilökuntaan kuuluvalla joukkueella kisaan vuosina 2018, 2019, 2022, 2023 sekä tänä vuonna.

Tänä vuonna kilpailuun ei saatu kasaan tarkka-ampujaparia, vaan kisaan osallistuttiin ensimmäistä kertaa yhteiskansallisena tiiminä yhdysvaltalaisen sotilaan kanssa. Suomea edusti majuri Matti Finnilä, jolla oli kokemusta kilpailusta jo usealta vuodelta. Yhdysvaltalainen ylikersantti oli suorittanut merijalkaväen tiedustelutarkka-ampujakurssin ja toiminut joitain vuosia tarkka-ampujaryhmän johtajana.   Hän ei kuitenkaan ollut harjoitellut tarkka-ammuntaa yli vuoteen.

Aseina tiimillä oli käytössään kaksi TRG-42-kivääriä joista toinen kaliiperissa .338LM ja toinen .300WM ja pakollisina sivuaseina Glock17 ja SIG320

Kilpailun pituus oli kaikkiaan 7 päivää, joina kaikkina suoritettiin 1-2 rastia. Rastit esitellään siinä järjestyksessä kuin tiimi ne suoritti.

Aseiden kohdistus:
Kilpailijoilla oli 10 minuuttia aikaa
tarkastaa aseidensa kohdistus ampumalla 100m etäisyydellä oleviin vaneritauluihin joihin liimattiin pieniä kohdistustarroja.
Ampujan ase oli kohdillaan, mutta tähystäjän asean kohdistusta oli haettava, sillä ase oli käyttäjälleen uusi.
Tilanne ei ollut järin ihanteellinen, koska parin kohdistusvuoroon mennessä vaneritaulussa oli jo runsaasti reikiä, joten uusien reikien tunnistaminen oli hankalaa. Ase päädyttiinkin kohdistamaan hiekkatiehen ampumalla.
Lähtönopeudet saatiin mitattua Garmin Xero Pro:lla joka osoittautui mainioksi välineeksi.
Korjaustaulukon paikkansapitävyys todennettiin ampumalla noin 500 metrin etäisyydellä olleita kiviä.

1917:
Välittömästi kohdistusrastin jälkeen vuorossa oli kenties kisan hauskin rasti, joka pyrki mallintamaan 1MSn asemasotaa. Rasti alkoi "naamiopuvun pesulla" jossa kilpailijoiden tuli laskeutua noin 170cm syvään vesialtaaseen ja uida joitain metrejä ja koskettaa kädellään lautaa. Tästä suorituksesta sai ilmeisesti 50 pistettä.

Seuraavassa vaiheessa molemmat ampujat ampuivat vuorollaan noin 350 metrin etäisyydellä olevaa teräsmaalien telinettä jossa roikkui 5 erikoista neliömaalia. Maalien koot olivat 5x5cm, 10x10cm 15x15cm, 20x20cm ja 40x40cm. Ammunta piti aloittaa isoimmasta ja osuttuaan siihen kaksi kertaa, voi ampuja edetä pienempään. Jos ampui ohi, nollautuivat pisteet ja ampujan piti aloitaa alusta. Pisteitä sai sitä enemmän mitä pienempään maaliin osui.
Partion osalta vaihe lähti hyvin käyntiin, osumia tuli keskelle peltejä joten niissä siirryttiin aina toisiksi pienimpään peltiin saakka johon osuttiin 3 kertaa kunnes yllättäen ohilaukaus nollasi pelin. Ampuja joutui siis palaamaan alkuun. Säätäessään kiikarin suurennosta, ampuja totesi, että kiikarin jalustan ruuvit olivat löystyneet mahdollisesti lentokuljetuksessa ja kaukoputki liikkui renkaissa. Aseella vielä osui isoimpaan peltiin.
Tähystäjä pelasti ammunnallaan rastia ja ampui luotettavasti kolmanteen peltiin saakka.

Rastin seuraavassa vaiheessa ammuttiin pistoolilla seisten 10 metrin etäisyydellä olevia maaleja, jotka olivat 15-2,5cm kokoisia täpliä. Käytettävissä oli 5 patruunaa, ja ohilaukaus nollasi jälleen pisteet.
Ampuja onnistui suoritukessa siten, että ampui yhdennlaukauksen 15 cm kokoiseen maaliin ja loput 4 laukausta 10 cm kokoiseen maaliin. Tähystäjä tyytyi ampumaan kaikki 5 isoimpaan maaliin.

Seuraavassa vaiheessa parin tuli pukea suojanaamarit ja vyöryttää noin 40 metriä juoksuhautaa FX-aseilla kyynelkaasun ja värisavujen vaikutuksessa. Kyynelkaasuheitteitä heitettiin jokaiselle parille 3-4 joten pitoisuudet olivat kotimaisiin kokemuksiin nähden vahvat. Näkyvyys haudassa oli 0, eli maaleina olleet ilmapallot oli kirjaimellisesti löydettävä käsikopelolla. Rasti onnistui parilta täysin pistein.

Viimeinen vaihe oli 600 metrin etäisyydellä olleen 40x40cm peltimaalin ammunta suojanaamari päässä yhdellä laukauksella. Ampuja oli pitänyt määrittää ennen rastin alkua, ja luonnollisesti tehtävä oli sovittu parin ampujalle, jonka tähtäin oli nyt menettänyt kohdistukensa. Selvää on, että osumaa
ei tästä saatu nyt aikaiseksi.

Parin kokonaispisteet olivat vastoinkäymisistä huolimatta kilpailuryhmän parhaat.

Parille annettiin rastin jälkeen mahdollisuus vielä kenttäkohdistaa ase kahdella laukauksella maastossa oleviin kohteisiin.

Raportti jatkuu seuraavassa viestissä... 

[Zero The Hero]

Jatkokertomuksen Osa II:

Gone in 60 seconds:
Luultavasti vuoden 2000 Nicholas Cage-elokuvan mukaan nimetty rasti ei liittynyt mitenkään autovarkauksiin, vaan lähinnä rastilla käytettyihin, maastossa liikkuviin Marathon-maalirobotteihin jotka olivat näkyvissä vain rajallisen ajan.

Rasti alkoi yksikerroksisen talon katolta ammuttavalla yhteislaukauksella noin 800 metrin etäisyydellä olleeseen teräsmaaliin. Yhteislaukaus lähti samanaikaisesti alaslaskumenetelmällä, jossa kaksi viimeistä lukua jätetään lausumatta ääneen. Sääli vaan että tuuliarviot menivät pieleen kuten useimmilla pareilla, eikä maaliin osuttu.

Yhteislaukauksen jälkeen piti laskeutua katolta ja juosta kaikkien varusteiden kanssa noin 500metriä pistooliampumapaikalle jossa molempien piti ampua rajatulta alueelta noin 15-40m etäisyydellä olevia siluettimaaleja yhteensä 10 laukausta. Osuimme kaikkiin maaleihin jaolla, jossa finski ampuu kauemmat maalit ja jenkki lähemmät.

Pistoolilla ammunnan jälkeen jatkettiin juoksua noin 700 metriä seuraavaan vaiheeseen, jossa ammuttiin istuma-asennosta kolmijalalta noin 300-500m etäisyyksillä liikkuvia maaleja, jotka olivat kerrallaan näkyvissä noin 10-30 sekuntia ja liikkuivat 2-3m/s vauhdilla eri suuntiin. Suurin osa maaleista oli torson kokoisia ja suotuisan pyyhkäisyalan takia pääasiassa riitti että liike-ennakko oli oikein arvioitu. Muutamaa lukuunottamatta maalit saatiin pudotettua ensimmäisellä laukauksella josta luonnollisesti sai eniten pisteitä.

Rasti oli perin hikinen, sillä suoritukseen oli varattu 25 minuuttia siirtymisineen.
Rasti oli myös sangen hintava järjestää, sillä liikkuvat maalilaitteet maksoivat organisaatiolle 80 000€.

Aiempina vuosina tämä rasti on ammuttu myös pimeällä, mutta tällä kertaa pimeäosuus jäi toteutumatta. Se on sääli, sillä liikkuvien maalien ammunta pimeässä on perin haastavaa ja harjoitus on aina tervetullutta.

Rasti onnistui pariltamme hyvin, sillä siitä saatiin jälleen ryhmän parhaat pisteet.

Jatkuu seuraavassa jaksossa...

[Zero The Hero]

Jatkokertomuksen OSA III:

Mogadishu:
Tämän rastin esikuvana on vuonna 1993 Somalian pääkaupungissa Mogadishussa käyty taistelu yhdysvaltalaisten erikoisjoukkojen ja somalialaisten kapinallisten välillä. Rastin nimi voisikin yhtä hyvin olla Blackhawk Down.

Täman rastin ensimmäisessä vaiheessa pari lastattiin Dakota-malliseen helikopteriin josta ampujan oli määrä ampua leijunnasta noin 250m etäisyydellä olevassa ajoneuvossa olevia maaleja. Maalien virkaa toimittivat 3 20cm kokoista paperilautasta. Tämän jälkeen helikopteri kääntyi ja toiselta sivulta tähystäjän tuli ampua liu'usta noin 350m etäisyydellä olevia terässiluetteja. Kisan siihen mennessä ainoana parina onnistuimme osumaan paperilautaseen, mutta liu'usta ei osumia saatu. Pisteitä annettiin 10 pistettä/osuma.

Helikopterin laskeuduttua siirryttiin ampumaan pistoolilla jolla piti osua 25 ja 15 metrin etäisyydellä oleviin maaleihin joiden osuma-alue oli noin keilan kokoinen. Molemmilta tasoilta sai kumpikin ampuja ampua 2 laukausta/taulu joista vähintään toisen piti osua saadakseen 10 pistettä/taulu. Parimme sai tästä vaiheesta 30/40 pistettä.

Kolmannessa vaiheessa juostiin helikopterin raadolle, josta ammuttiin pieniä LaRue-teräsmaaleja 170-650m etäisyyksille tulitoiminnanvalvojan käskemässä järjestyksessä. Käytettävissä oli 10 laukausta ja numeroituja maaleja oli 6. Jokaisesta osumasta sai 10 pistettä. Osuimme kaikkiin maaleihin kerran, jonka jälkeen kiirehdimme seuraavaan vaiheeseen.

Ammunnan jälkeen oli siirrettävä noin 100 kg painoinen paareilla oleva potilasnukke noin 800 metrin matka. Näihin vaiheisiin yhteensä käytettävä aika oli 20 minuuttia. Jos perille ei ehtinyt, sai rastilta 0 pistettä. Kannoimme paareja hartioilla kun suurin osa raahasi paareja käsillä. Tekniikan ansiosta meille jäi suoritusaikaa jäljelle yli 2 minuuttia.

Jälkikäteen selvisi, että helikopterin raadosta ampumista olisi voinut jatkaa niin kauan kuin patruunoita riitti lisäpisteiden keräämiseksi. Tämä tieto jäi kummittelemaan myöhemmin selviävästä syystä.

Helikopterista ampumisesta ei voida juuri todeta muuta, kuin että konekivääri olisi sopivampi väline, ja että osuma on kiinni oikein aikautetusta liipaisusta kaiken huojunnan ja heilunnan keskellä.

[Zero The Hero]

Jatkokertomuksen osa IV

Unknown Distance Advanced Positions:
Tällä rastilla ammuttiin nimensa mukaisesti erilaisista asennoista tuntemattomille etäisyyksille.

Rasti alkoi osuudella, jossa parin tehtävänä oli laskeutua maanalaiseen viemäritunneliin FX-aseilla varustautuneena ja löytää ja tuhota tunneleissa olevat ilmapallomaalit. Osuus oli ihan hauska, mutta kilpailun kannalta turha, koska maalit olivat helposti löydettävissä, eikä se muodostanut eroa kilpailijoiden pisteisiin.

Toisessa osuudessa pari miehitti tuliasemat rakennuksen kahdessa eri kerroksessa. Ampumatukena sai käyttää huonekaluja tai omia varusteita. Maalit olivat noin 200-550 metrin etäisyyksillä olleita pieniä LaRue maaleja. Parin tuli ensin ampua taas yhteislaukauksella kahta HVT:tä, jotka oli maalattu eri väreillä kuin muut maalit. Toinen maaleista oli pensaan takana piilossa ja vieläpä eri värinen kuin rastibriiffissä esitetty. Parimme ampui siis samaa maalia joka ei varsinaisesti ollut tarkoitus. Tämän jälkeen ammuttiin tavallisia peltimaaleja joista sai 5 pistettä osumasta 1. laukauksella ja 3 pistettä 2. laukauksella.

Kolmatta vaihetta varten siirryttiin seuraavaan rakennukseen, josta ammuttiin seinässä olleista aukoista (ei loophole vaan iso reikä) jälleen noin 450-550 etäisyydellä olevia maaleja joista sai 1. laukauksella 5 pistettä ja 2. laukauksella 3 pistettä.

Kokonaisuutena rasti oli kisan heikommasta päästä siinä, että ensimmäinen osuus oli aika turha ja ammunta rakennuksista ei kannustanut oikeaoppisen tuliaseman valintaan vaan mahdollisti tyypillisen piipun ikkunasta/aukosta ulos tunkemiseen.
Korkea-arvoisia maaleja lukuunottamatta maalit eivät olleet järin haastavia.

Tätäkään rastia ei ammuttu kuin päivällä.

[Zero The Hero]

Jatkokertomuksen osa V:

Where Eagles Dare

Rastin Alistair MacLeanin romaanista lainattu nimi viittaa rastin teemaan eli korkeisiin paikkoihin ja kulmassa ampumiseen.
Rastin ampumapaikka olikin Hohenburgin linnan rauniot, jotka kohosivat ympäröivästä maastosta noin 60 metriä.

Rastilla ammuttiin kahdelta ampumapaikalta kahteen eri sektoriin. Ensimmäisellä paikalla sektorissa oli kolme liikkuvaa Marathon-maalia noin 1000-1200 metrin etäisyydellä ja yksi 400 metrin etäisyydellä. Kauemmat maalit liikkuivat 2m/s nopeudella ja lähempi arviolta 4m/s. Liikkuvista maaleista sai 10 pistettä kustakin ja -30 pistettä jos ei osunut yhteenkään. Pääosumasta sai ylimääräiset 10 pistettä. Ammumta suoritettiin seisten ja siten että ase oli tuettava huterahkoon rengaspinoon. Parimme osui yhteen kauempaan maaliin pääosumalla ja lähempään maaliin saaden vaiheesta yhteensä 30 pistettä.

Toisella ampumapaikalla piti yksinkertaisesti ampua erikokoisia teräsmaalitauluja, joiden etäisyys oli 200-1000 metriä. Haastavaksi tehtävän teki kukkuloiden välissä puhaltava tuuli, tiukka aikamääre ja se, että laukaukset piti ampua huojuvan rengaskasan päältä. Osumista ensimmäisellä sai 10 pistettä ja toisella 5. Parimme päätti ampua vuorotellen ajan säästämiseksi ja onnistui varsin hyvin saaden kehuja osumatarkkuudesta ja kommunikaatiosta.

Tämä rasti ammuttiin myös pimeässä.
Maalit oli merkitty valotikuilla jotka näkyivät myös silmin. Ammunta suoritettiin päinvastaisessa järjestyksessä kuin valoisalla, eli ensin ammuttiin paikallaan olevat maalit ja sen jälkeen liikkuvat.

Tähtäinratkaisuina parimme käytti paikallaan oleviin maaleihin clip-on valonvahvistinta ja tähystäjällä kypäräkiinnitteistä valonvahvistinta, joka oli tähtäävällä silmällä.
Liikkuvia maaleja varten ampuja pikavaihtoi aseeseensa lämpötähtäimen, koska arveli sillä saavansa paremman näkymän maastoon ja maaleihin.

Paikallaan olevista maaleista, joita oli 300-800 metrin välillä ei valonvahvistimella käytännössä näkynyt muuta kuin niistä roikkuvat valotikut. Teimme jälleen toimivan työnjaon jossa tähystäjä ampuu lähemmät ja ampuja kauemmat maalit. Ampuja palasi vielä paikkaamaan muutamat lähempien maalien hudit.

Liikkuvien maalien osalta ei pimeävedossa ollut samanlaista tuuria kuin päivällä, ja kaikki liikkuvat jäivät kaatamatta. Clip-on lämpötähtäin oli silti oikea ratkaisu tilanteeseen.

Raasti oli kaikinpuolin haastava.

[Zero The Hero]

Jatkokertomuksen osa VI:

Wanted
Kisan viimeisenä kaikille yhteisenä rastina oli melko perinteinen lähestymiskoe jossa matkan varrella piti tiedustella kohteita.

Lähtö oli noin 3km päässä kohteesta jonne oli rajattu noin 700m leveä lähestymiskaista. Aikaa löytää tuliasema josta voisi tunnistaa kohteen ja ampua oli 4 tuntia. Matkan varrelta piti myös lisäpisteiden keräämiseksi löytää kohteita, joista kolme oli lieriöesteitä ja yksi miinoite. Löydetyistä ja paikannetuista kohteista sai 25 pistettä kustakin.

Lähestyminen meni perinteisesti, eli maastossa oli maalitaulu jonka välittömässä läheisyydessä oli kiikareilla varustettuja tähystäjiä. Maastossa liikkui lipuilla ja huomioliiveillä varustettuja "kävelijöitä". Jos tähystäjät arvelivat havaitsevansa lähestyjän, pysäytettiin toiminta äänimerkillä. Lähestyjien piti jäätyä paikalleen ja jos toimitsijat havaitsivat "sulamista" eli hidasta suojautumista, hylättiin kilpailijoiden suoritus.
Tähystäjien piti kyetä kävelyttämään kävelijät käytännössä kilpailijoiden päälle ja kuvailemaan, mikä kilpailijan paljasti. Jos tämä ei onnistunut, toiminta jatkui.

Maalin ampuminen kuvattiin pelkällä ilmoituksella kävelijälle. Kävelijä siirtyi 5 metrin etäisyydelle ampujasta, ja tähystäjien piti yrittää paikantaa pari, jonka tuli olla varusteineen alle 1,5m säteellä toisistaan.

Lähestymisestä sai pisteitä seuraavasti: 100 pistettä siitä että pääsi "ampumaan" tulematta havaituksi. 50 pistettä ettei tullut havaituksi "laukauksen" jälkeen. 50 pistettä että ilmoitettu etäisyys kohteeseen oli oikein 5% tarkkuudella.
Maalin edessä näytetty kirjain tuli kyetä tunnistamaan 5 sekunnin sisällä näytöstä sekä ampujan että tähystäjän toimesta. Molemmille siis näytettiin kirjain erikseen.
Jos tunnistus epäonnistui, ei lähestymisestä saanut pisteitä.

Jos pari tuli havaituksi kerran, puolittuivat muusta suorituksesta saatavat pisteet.

Parimme otti tiedustelun hieman liiankin tosissaan ja kierteli lähestymisalueen taaemmankin alueen, käyttäen siihen aikaaa hieman turhaan. Myös alueen molemmat laidat tarkastettiin turhaan, sillä tiedusteltavat esteet olivat keskiuralla alle 300m etäisyydellä toisistaan. Yhtä lukuunottamatta kohteet havaittiin, mutta yhden sijainti merkittiin noin 2mm väärään kohtaan kartalla joka oli haaleahko valokopio.

Tuliaseman löytäminen tapahtui hieman kiireellä, sillä perusteellisen tiedustelun takia aikaa jäi vain 20 minuuttia. Lopullinen tuliasema löytyi noin 520m etäisyydeltä melko hyvästä asemasta jota suojasivat kaksi kiveä noin 50m aseman etupuolella.
Tähystäjä joutui olemaan hieman enemmän näkyvissä, muttei merkittävästi.
Parimme pysyi piilossa, tunnisti maalit ja ilmoitti oikean etäisyyden. Kokonaispisteinä siis 250.

Erityishuomiona todettakoon, että periskooppi oli erityisen hyödyllinen tarkasteltaessa maastoa näkösuojan takaa.

[oho osu]

Onnittelut! Ajattelinkin että kuka on tuo Mighty Finlandissa mainittu suomalainen majuri. Hieno kokonaisuus varmasti. Youtubessa on joku American sniper -kilpailu ja siellä hieman samaan suuntaan olevia rasteja.

Toki kärjen menestys pitää saada massan osaamiseksi. Ja massa laajaksi ja hyvin varustelluksi. Ja sitä tässä tuntuu pikkuhiljaa tapahtuvan.

[Zero The Hero]

Jatkokertomuksen osa VII

Loppuammunta

Aiemmissa rasteissa kymmenen parhaimman joukkoon tiensä raivanneet pääsivät ampumaan loppuammunnan jonka pisteet riittäisivät muuttamaan järjestyksen täysin.

Parit vietiin kuorma-autoilla aloituspaikalle, jossa kerrottiin briiffi. Parien tuli juosta tuntemattomassa ajassa noin 5km pituinen reitti teitä ja jyrkkämäkistä maastoa ampumaradalle, jossa molemmat ampuisivat yhden laukauksen omaan, A4:llä olevaan noin 10c kolikon kokoiseen maaliin niin, ettei maalin raja rikkoutuisi. Osuma olisi 150 pisteen arvoinen. Etäisyyttä ei kerrottu. Lähtöjärjestys arvottiin.

Parimme lähti viimeisenä ja kun reitti muuttui jyrkäksi mäen rinteeksi, muuttui juoksu kävelyksi. Alamäkeen hölkättiin. Arvasimme, että aikarajaa ei oltu asetettu, joten emme pitäneet loppumatkasta hirveää kiirettä.
Ampumaradalla aikaa suoritukseen annettiin 2 minuuttia.

Etäisyys mitattiin milliradiaanimenetelmällä A4:n alareunasta ja tulokseksi saatiin 50 metriä. Nopealla ballistiikkaohjelman tsekkauksella saatiin koroarvo, joka osoittautui tarkaksi.

Lopputuloksena omaan maaliini ilmestynyt reikä oli 2mm liian ylhäällä, ja rikkoi rajan. Tähystäjällä osuma oli hieman ylempänä.
Toimitsijoiden jälkipuheista päätellen olimme lähimpänä tavoitetta, sillä kukaan ei onnistunut tehtävässä.

Sijoituimme kisassa lopulta kolmanneksi vain seitsemän pisteen erotuksella voittaneeseen turkkilaisjoukkueeseen. Kokonaispisteistä se on noin 0,5%. Tämän takia rastien pienet kämmit kummittelevat unissa varmasti ikuisesti.

Suoritus oli sen verran erikoinen, että Yhdysvaltain asevoimien sanomalehti Stars and Stripes teki suorituksestamme jutun.

https://www.stripes.com/branches/army/2024-08-12/us-finland-compete-best-sniper-14839430.html

Amerikkalainen kisapari puolestaan kirjoitti kokemuksistaan ja oppimistaan jutuista artikkelin MDT:n sivuille.

https://mdttac.com/blog/night-vision-passive-aiming-a-sniper-rifle-2024-european-best-sniper-competition-field-report-/

Kuvia ja tunnelmia kisasta voi tsekkailla oheiselta kuvapalvelimelta.

https://www.dvidshub.net/search?q=european+best+sniper+team+competition&view=grid

Palkinnot olivat hyvät sillä kisaa sponsorivat Steiner optics, Mantis sekä ESS. Kaikki palkintopallille päässeet saivat kaikkien sponsoreiden tuotteita.