Kirjoittaja Aihe: TA-kiväärin tukin vaatimukset  (Luettu 1138 kertaa)

JSa

  • *
  • Viestejä: 49
TA-kiväärin tukin vaatimukset
« : Tammikuu 02, 2024, 21:06 »
"Kompromissikivääri"-ketjussa oli pitkä ja hyvä keskustelu erilaisista jälkimarkkitukeista. Tulipa sitä lukiessa mieleen seuraavia kysymyksiä:

Minkälaiset ovat vaatimukset "täydelliselle TA-tukille", jonka ei tarvitse kelvata muihin käyttötarkoituksiin? Kumpuaako suomalaisista sää- ja muista olosuhteista tai TA-toiminnasta ylipäätään jotain erityisvaatimuksia, joita ei todennäköisesti tule vastaan jos selaa englanninkielistä internettiä tästä samasta aiheesta?

Esimerkiksi minkälaisiin osatekijöihin olisi jaettavissa "hyvä ampumaergonomia" (tai uudelleenmuotoiltuna "joka kerta samanlaisen laukauksen mahdollistava ergonomia")? Säädettävä poskipakka? Säädettävä perän pituus? Peukalohylly? Vertikaalisempi kahvan kulma?

Tai vaikkapa kysymys aseen painosta. Paljonko hyvä tukki (tai asejärjestelmä) painaa? Riittävästi? Mikä on liikaa, mikä liian vähän?

Minkälaisia rajapintoja tai muita toiminnallisuuksia tarvitaan? Picatinny-kiskoa ja M-Lokkia? Taittoperä? Sisäänrakennettu vesivaaka?

Mitä näkemyksiä tältä palstalta löytyy? Ajattelin, että tämä voisi olla aika yleishyödyllinen keskustelunavaus ihan ylipäätään. Mutta kysyn samalla pienellä taka-ajatuksella. Varmaan pyhien aikaan oli liikaa vapaa-aikaa kun ajatus siitä, josko oman tukin härveltäminen olisi jotain mihin kannattaa tuhlata intoa, rahaa ja vapaa-aikaa. ;D Siinähän täyttyy hienosti harrastuksen määritelmäkin samalla. Onko joku täällä yrittänyt vastaavaa projektia?

MaR

  • Hallitus
  • *****
  • Viestejä: 201
Vs: TA-kiväärin tukin vaatimukset
« Vastaus #1 : Tammikuu 02, 2024, 21:32 »
Koen tarkkuuskiväärin tukin tarvitsevan sopivan “chassis-tyylisen” tukin. Tukki, joka rakentuu metalliseen tukirankaan tai on itsessään jo metallinen tukiranka. Esimerkiksi Tikka T3x tac a1, Trg:t, Krg ja mdt tukit etc. Tämä siksi, että kiväärit toimivat lähtökohtaisesti kaikissa tilanteissa, oli sitten kylmä, kuuma, painetta tai mitä tahansa. Tylsää, mutta toimivaa.
Omakohtaiset kokemukset suosii chassiksia, jotka syöttävät Aics mallisista lippaista. Mulla on ollut käsittämättömän rajuja ongelmia syötön kanssa trg22/ctr tyylisillä lippailla. Aicsit puolestaan syöttävät ilman ongelmaa. YMMV

Konteksti olisi hyvä tietää. Jos mietitään sotilastarkkuuskivääriä, niin ase vaihtaa partion sisällä käsiä, jolloin perän säädöt olisi hyvä olla työkaluttomia. Vetopituus, poskipakka ja perän perälevyn korkeussäädöt olisivat pop. Tosin tässä todennäköisesti mietitään henkilökohtaista kivääriä, jolloin kaikki em ominaisuudet ovat kivoja, mutta eivät välttämättä tarpeen. Tärkeintä tällöin että saa kerran säädettyä itselleen kohdilleen.

Taittoperä on todella kätevä lisä. Varsinkin kuljetuksen aikaan. Oli sitten kuljetus aselaukussa, repussa ja mahdollistaa helpommin liikkumisen ajoneuvossa, ahtaissa paikoissa ja jossain tilanteissa ryömien. Useita käyttökohtia, mutta monesti pärjää myös ilman. Aseen puhdistukseen myös hyvä lisä.

Mahdollisuus kiinnittää pikasäädettävä hihna on mielestäni todella tärkeä. Hyvät kiinnityspisteet asekädenpuolelta perän keskeltä sekä tukikäden puolelta pitkältä tukin etupuolella. Tällöin hihnan saa kiristettyä tueksi kiertämällä käden ympärille (ilman tukea), työnnettyä puita/kulmia tai muuta vasten (osittainen tuki) ja esimerkiksi tripodin kanssa vakautettua (kunnollinen tuki). Käytän qd hihnakiinnikkeitä, mutta nämä voivat jossain tapauksessa olla riski. Rikkoutuneita on tullut vastaan.

Olen tällä hetkellä tyytyväinen omaan pulttilukkoon. Alkoi elämänsä .260 rem Tikka Tac A1 mallisena. Jatkuviin syöttöhäiriöhin kyllästyneenä tuli hankittua Krg:n bravo tukki ja siihen erillinen krg:n taittoperä. Eli käytännössä lähellä Whiskey mallistoa. Lyhyt tukki vaati eteen spigot mountin. Tämä tukki muutti syötön Aics mallisille lippaille ja syöttöongelmat loppui kun seinään. Ensimmäinen piippu kesti noin 6k laukausta ja Shileni tuli tilalle aavistuksen tikan piippua paksummalla profiililla ja noin 25” pituudella. Kivääri on suhteellisen kevyt kokonaisuus kaikilla em. ominaisuuksilla ja olen todella tyytyväinen nykytilanteeseen. Eli chassis, aics lippaat, polymeeriset sivut (mukava talvella), taittoperä, työkaluttomat pikasäädöt vetopituuteen, poskipakkaan ja peräpalaan.   

HJu

  • *
  • Viestejä: 7.951
Vs: TA-kiväärin tukin vaatimukset
« Vastaus #2 : Tammikuu 02, 2024, 21:43 »
Kai se homma alkaa siitä miten paljon tehoa halutaan maaliin miten kauas. Jos 7.62 Nato riittää 600m saakka niin saadaan paljon kevyempi ja lyhyempi ase kuin jos tarve on vaikuttaa 1500 metriin kevyesti panssaroituihin kohteisiin.

Mielestäni pikasäädettävä perä ja poskipakka ovat fiksuja, samoin taittoperä. Etutukkiin ainakin picatinnyä tähtäimen etupuolelle NV- tai Thermal -lisävarusteita varten
 Muuta rompetta bipodin ja tähtäinlaitteiden lisäksi en välttämättä pulttilukkoon asentelisi. Vesivaakojen osalta malttanut mieleni toistaiseksi. Tosin Spuhreissa niitä on vakiona mutta en niitä vaakoja juuri ole käyttänyt.

Kahvakulmat ja peukalohyllyt on enempi ampujakohtaisia juttuja liittyen mm. kämmenen kokoon.

Täysin alumiininen/magnesiumtukki on vähän hankala kylmillä keleillä. Jotain muovisia tms. käsiä suojaavia pintoja voisi olla hyvä olla. Magnesium voi sotahommiin olla vähän turha herkästi syttyvää/palavaa.

Se mistä on varmasti erilaisia mielipiteitä on ARCA-railien käyttö. Eivät nimittäin tukikäden kannalta ole kovin kivoja ilman hanskoja mutta jos aina ammutaan tuelta niin toimiihan ne siinä..

Lyhyet AIAW -2-riviset lippaat olisivat mieluisampia kuin 1-riviset AICSit mutta se taas rajoittaa soveltuvia aktioita.

Bipodin kiinnityksissä on myös koulukuntia. Picatinny, Harris stud, P-H tappi, M-LOK, TRG-kiinnitys jne. Itse pidän Picatinnyä aika hyvänä bipodikiinnityksiin.

TA-kivääreistä voi unohtaa kaikki lisäpainot joita PRS-kivääreissä harrastetaan.

Hyvät hihnan kiinnityspisteet ovat pakollisia. Itse tykkään laadukkaista QD-hiinoista koska HK-hihnoja on kaikenlaisessa rk-käytössö irronnut omia aikojaan kiinnityksistään.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 02, 2024, 21:48 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

MTä

  • *
  • Viestejä: 282
Vs: TA-kiväärin tukin vaatimukset
« Vastaus #3 : Tammikuu 02, 2024, 23:01 »
Konteksti olisi hyvä tietää. Jos mietitään sotilastarkkuuskivääriä, niin ase vaihtaa partion sisällä käsiä, jolloin perän säädöt olisi hyvä olla työkaluttomia.

Minulla on mielikuva, että partion pääasiallinen ampuja säätää aseen itselleen sopivaksi ja muut partion sisällä ampuvat pitkälti samoilla säädöillä, jos ampujaa vaihdetaan esimerkiksi pitemmässä tähystyksessä.
Toki jos/kun kyseessä on jakotavara, niin säätöä on tai sitten ei ole.

Tämä mielikuva voi olla toki väärä.


LSa

  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 2.157
  • Edistän: 1 | +5 | 8 | 9 | 36 | 37 | 39 | 41 | 44
Vs: TA-kiväärin tukin vaatimukset
« Vastaus #4 : Tammikuu 02, 2024, 23:47 »
Itsellä on kiväärissä melko loiva kahvakulma, joten aina, kun otan jyrkällä kahvakulmalla varustetun kiväärin käsiin, huomaan sen helpottavan ammuntaa reilusti.

Sama pitävien otepintojen kanssa. Hyvä pito helpottaa. Lisäksi oma paukkumaaleilla camottu kivääri oli tietyillä metsästyshanskoilla aivan älyttömän liukas tuossa viime syksyn sateilla. Muilla hanskoilla ongelmaa ei ole ollut. Hanskat meni vaihtoon.

Tähtäisin edellisten tavoin otepintoihin, joissa ei ole metallia. Paksunkin hanskan kanssa on talvella mukavampi olla, kun kaikki lämpö ei karkaa kropasta. Metalli myös erottuu ympäristöstä todella hyvin lämpötähystimellä.

Tuo tähtäimen eteen kiinnitettävä lämpötähystin on tätä päivää. Tulevaisuudessa tähtäimessä on toki kaikki ominaisuudet, mutta nyt on varmaan järkevä mahdollistaa hyvä lämppärin kiinnitys putken eteen.

Hanskat kädessä on hankala ampua, jos liipasinkaari on turhan ahdas.

Hihnan kiinnitykset kannattaa testailla eri kohdissa. Esim. pitkäpiippuisen aseen ja vaimentimen yhdistelmä edellyttää kantamiselta paljon enemmän, mitä lyhyt ase. Paksu hanki, upottava suo jne. rajoittavat myös aseen kantamisen asentoja.

Metsässä aseen painopisteellä on enemmän väliä mitä painolla, eli tarvittaessa asetta voi hihnan asennusten parantelun jälkeen joutua jopa lisäpainottamaan, jotta oma pää ei hajoa asetta raahatessa.

Ase kastuu ja jäätyy. Kyllä mä lähtisin siitä, että kaikki tukin materiaalit ovat vettymättömiä ja kestävät pakkasta.

Erilaisilta tuilta ampuessa tukipintojen samansuuntaisuus piipun kanssa helpottaa maalin näkyvänä pysymistä. Joskus näkyy, kun joku on tukenut asentoa sellaisista pinnoista, että esim. poskipakka iskee sitten rekyylistä naaman luihin. Moinen vähentää intoa ampua paljon.

Tähtäisin siihen, että aseessa ei ole liikaa sellaisia kohtia, mihin loukkaa itsensä. Tylppäkin kulma leikkaa ihoa kivasti, kun saa taakseen aikuisen miehen painon ja liikkeen. Mä olen lentänyt maastossa kiväärin kanssa useita kertoja.

JSa

  • *
  • Viestejä: 49
Vs: TA-kiväärin tukin vaatimukset
« Vastaus #5 : Tammikuu 04, 2024, 14:07 »
Hyviä pohdintoja, kiitos! Huomaan näitä lukiessa oman rajallisuutensa ampujana. Pitääpä katsoa josko tukinprotoilu ajatuksena sytyttää tässä lähitulevaisuudessa. Tämä vaikuttaa juuri sen kaltaiselta hommalta joka yhtenä suupalana hotkaistuna maistuu ylitsepääsemättömältä (erityisesti näin vapaa-ajan puitteissa), mutta yksi osakokonaisuus kerralla voisi hyvinkin pitää mielen virkeänä.

Marlin

  • *
  • Viestejä: 24
Vs: TA-kiväärin tukin vaatimukset
« Vastaus #6 : Tammikuu 04, 2024, 17:28 »
"Kompromissikivääri"-ketjussa oli pitkä ja hyvä keskustelu erilaisista jälkimarkkitukeista. Tulipa sitä lukiessa mieleen seuraavia kysymyksiä:

Minkälaiset ovat vaatimukset "täydelliselle TA-tukille", jonka ei tarvitse kelvata muihin käyttötarkoituksiin? Kumpuaako suomalaisista sää- ja muista olosuhteista tai TA-toiminnasta ylipäätään jotain erityisvaatimuksia, joita ei todennäköisesti tule vastaan jos selaa englanninkielistä internettiä tästä samasta aiheesta?

Esimerkiksi minkälaisiin osatekijöihin olisi jaettavissa "hyvä ampumaergonomia" (tai uudelleenmuotoiltuna "joka kerta samanlaisen laukauksen mahdollistava ergonomia")? Säädettävä poskipakka? Säädettävä perän pituus? Peukalohylly? Vertikaalisempi kahvan kulma?

Tai vaikkapa kysymys aseen painosta. Paljonko hyvä tukki (tai asejärjestelmä) painaa? Riittävästi? Mikä on liikaa, mikä liian vähän?

Minkälaisia rajapintoja tai muita toiminnallisuuksia tarvitaan? Picatinny-kiskoa ja M-Lokkia? Taittoperä? Sisäänrakennettu vesivaaka?

Mitä näkemyksiä tältä palstalta löytyy? Ajattelin, että tämä voisi olla aika yleishyödyllinen keskustelunavaus ihan ylipäätään. Mutta kysyn samalla pienellä taka-ajatuksella. Varmaan pyhien aikaan oli liikaa vapaa-aikaa kun ajatus siitä, josko oman tukin härveltäminen olisi jotain mihin kannattaa tuhlata intoa, rahaa ja vapaa-aikaa. ;D Siinähän täyttyy hienosti harrastuksen määritelmäkin samalla. Onko joku täällä yrittänyt vastaavaa projektia?

Mietin vastaavia vuosi sitten kun innostuin hankkimaan uuden kiväärin. Ajatuksena oli hankkia mahdollisimman edullisesti setti omatekoisella tukilla jolla pääsisi alkuun latvalinnustuksessa ja ta-harrastuksessa. Kokemusta ei juurikaan ollut kummastakaan lajista, joten tajusin sitten nettijuttuja lueskeltuani että sama ase ei sovellu hyvin molempiin. Päätin sitten kasata setin siten että se olisi mahdollisimman ideaali latvalinnustukseen, mutta samalla setillä pitäisi auttavasti pystyä myös peurajahtiin ja käymään ta1-kurssin.

Tein tukin koivulankusta ja olen kokeillut siihen erilaisi juttuja. Kun parannusideoita ei enää tule mieleen niin teen varmaan "lopullisen" version laminaatista. Vaikka ta-amunnasta ei ole yhtään kokemusta, niin silti olen sitä mieltä että chassis-tyyppinen tukki sopii siihen käyttöön paremmin. Jos joskus hankin oikean tarkkuuskiväärin niin siihen en näe järkeväksi tehdä puu- tai laminaattitukkia joten ite tekeminen ei onnistu kovin helposti.

edit: Tukin tekeminen oli kyllä hauskaa puuhastelua ja buustasi ottamaan asioista selvää. Aikaa meni kyllä yllättävän paljon ::)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 04, 2024, 18:10 kirjoittanut Marlin »

JSa

  • *
  • Viestejä: 49
Vs: TA-kiväärin tukin vaatimukset
« Vastaus #7 : Tammikuu 04, 2024, 20:43 »
"Kompromissikivääri"-ketjussa oli pitkä ja hyvä keskustelu erilaisista jälkimarkkitukeista. Tulipa sitä lukiessa mieleen seuraavia kysymyksiä:

Minkälaiset ovat vaatimukset "täydelliselle TA-tukille", jonka ei tarvitse kelvata muihin käyttötarkoituksiin? Kumpuaako suomalaisista sää- ja muista olosuhteista tai TA-toiminnasta ylipäätään jotain erityisvaatimuksia, joita ei todennäköisesti tule vastaan jos selaa englanninkielistä internettiä tästä samasta aiheesta?

Esimerkiksi minkälaisiin osatekijöihin olisi jaettavissa "hyvä ampumaergonomia" (tai uudelleenmuotoiltuna "joka kerta samanlaisen laukauksen mahdollistava ergonomia")? Säädettävä poskipakka? Säädettävä perän pituus? Peukalohylly? Vertikaalisempi kahvan kulma?

Tai vaikkapa kysymys aseen painosta. Paljonko hyvä tukki (tai asejärjestelmä) painaa? Riittävästi? Mikä on liikaa, mikä liian vähän?

Minkälaisia rajapintoja tai muita toiminnallisuuksia tarvitaan? Picatinny-kiskoa ja M-Lokkia? Taittoperä? Sisäänrakennettu vesivaaka?

Mitä näkemyksiä tältä palstalta löytyy? Ajattelin, että tämä voisi olla aika yleishyödyllinen keskustelunavaus ihan ylipäätään. Mutta kysyn samalla pienellä taka-ajatuksella. Varmaan pyhien aikaan oli liikaa vapaa-aikaa kun ajatus siitä, josko oman tukin härveltäminen olisi jotain mihin kannattaa tuhlata intoa, rahaa ja vapaa-aikaa. ;D Siinähän täyttyy hienosti harrastuksen määritelmäkin samalla. Onko joku täällä yrittänyt vastaavaa projektia?

Mietin vastaavia vuosi sitten kun innostuin hankkimaan uuden kiväärin. Ajatuksena oli hankkia mahdollisimman edullisesti setti omatekoisella tukilla jolla pääsisi alkuun latvalinnustuksessa ja ta-harrastuksessa. Kokemusta ei juurikaan ollut kummastakaan lajista, joten tajusin sitten nettijuttuja lueskeltuani että sama ase ei sovellu hyvin molempiin. Päätin sitten kasata setin siten että se olisi mahdollisimman ideaali latvalinnustukseen, mutta samalla setillä pitäisi auttavasti pystyä myös peurajahtiin ja käymään ta1-kurssin.

Tein tukin koivulankusta ja olen kokeillut siihen erilaisi juttuja. Kun parannusideoita ei enää tule mieleen niin teen varmaan "lopullisen" version laminaatista. Vaikka ta-amunnasta ei ole yhtään kokemusta, niin silti olen sitä mieltä että chassis-tyyppinen tukki sopii siihen käyttöön paremmin. Jos joskus hankin oikean tarkkuuskiväärin niin siihen en näe järkeväksi tehdä puu- tai laminaattitukkia joten ite tekeminen ei onnistu kovin helposti.

edit: Tukin tekeminen oli kyllä hauskaa puuhastelua ja buustasi ottamaan asioista selvää. Aikaa meni kyllä yllättävän paljon ::)

Itse mietin, että jos tämä realisoituu niin ottaisin pohjaksi alumiini- tai rosterilevyä ja yhdistäisin sitä 3D-tulosteisiin ja sopivaan määrään ruuvitavaraaa chassis-tyylisen lopputuloksen tekemiseksi. Tuon kaltaisista rakenteista on hyviä kokemuksia ja töiden puolesta vehkeet löytyy ja tekeminen on arkirutiinia. Toki ihan ekoja karkeita kokeiluita olisi nopea tehdä vastaavilla rakenteilla rälläkkähommilla ja laudasta/lankusta mutta kuten totesit, niin tämmöisillä projekteilla on tapana muuttua aikasyöpöiksi varsin nopeasti... ;D