Luodin vipotuksen oikaisu hylsyssä?

[K.Helin]

Short Action Customsin suunnitellessa uusia latausholkkeja tekivät testejä ja totesivat: keskeisyysheitto johtuu vinosta hylsystä. Luotia ei saa vinoon hylsyyn suoraan hyvällä luodinasetusholkilla. Suorat patruunat tehdään siis supistusvaiheessa. Kummaa kyllä nimenomaan S-bushing holkeilla tuntuu tulevan eniten keskeisyysheittoja.
Tähän on kaksi ratkaisua. Hankkimalla Forsterin custom mittaan hoonaama supistusholkki järkihintaan. Hankkimalla S-bushing holkkiin Short Action Customsin tekemät bushingit, joissa on 0,0005" kartiointi ei siis suoraa sylinteriä. Youtubessa monet ovat todenneet näiden bushingien toimivan parantavan hylsyjen/patruunoiden keskeisyysheittoa.

Myös Mighty Armoryn holkeilla tulee suoraa hylsyä. Tämä perustuu täysin erilaiseen laajenninkaran rakenteeseen. Järkihintaisia nämäkin. Myös Area 419 uudessa 500€ supistusholkissa on hylsyn kaulan laajenninkara varmasti osittain SAC:in ja Mighty Armoryn holkkien innovaatioiden inspiroimana.

Niin ja Wilson holkkeja on tarkoitus käyttää videon osoittamalla tavalla. Jos poistat mikrometrin, joka kerralla niin karaan ja holkkiin tulee kulumaa ainakin teoriassa. Muistelen tämän olleen valmistajan ohje.

[K.Helin]

Tässä linkki German Salazarin artikkeliin missä todettiin samansuuntaisia asioita. Reddingin luodinasetusholkki kuitenkin päihitti Wilsonin. Ehkä tilastollinen vahinko. Mielestäni pitäisi olla tasapeli.
Perus RCBS:n holkki pärjäsi yllättävän hyvin eikä se lisännyt heittoa lähtökohtaisesti melkein yhtään.

https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=2ahUKEwjizfLT_IvoAhWylXIEHTDQANMQFjAAegQIAhAB&url=http%3A%2F%2Fwww.uniquetek.com%2Fstore%2F696296%2Fuploaded%2FReloading-Seating-Die-Runout.pdf&usg=AOvVaw0PTrUzbIFGXpTquMkz6CtT

[Perkolaattori]

Mulla on 21st Century Innovationin Concentricity Cauge ja tällä olen mittaillut patruunoiden ja hylsyjen suoruuksia.

Mittausten perusteella olen jaotellut patruunoita ja jonkun verran tehnyt testiä tuon osalta. Mun omakohtainen kokemus on, että liian usein ne parhaimmat kasat ollakseen pelkkää sattumaa, ovat syntyneet patruunoilla joissa on vähiten heittoa. Otanta on kohtuu pientä, mutta kuitenkin itse todettua. Voi hyvinkin olla osin myös psykologista, mutta jos vaikuttaa noin, niin hommahan toimii silloin.

Sokkouta ens kerralla ne sarjat jota ammut niin vähenee se ihmisosapuolen vaikutus tuloksiin. Pyydät vaikka toista ihmistä merkkaamaan lataukset ryhmiin a. b. c. jne. tai laitat samannäköisiin rasioihin patit ja teipillä peität tunnistetiedot.

[Perkolaattori]

Jos olisi tiedossa kulma jossa luoti etenee rihloissa niin olisi melko suoraviivainen homma laskea fysiikkaan perustuen vaikutus tarkkuuteen. Tarvittavat yhtälöt ja niiden johtaminen löytyvät mm. Robert L. McCoy:n Modern Exterior Ballistics kirjasta alkaen sivulta 265. Kyseessä on kaksi ilmiötä, vapaasti suomennettuna aerodynaaminen hyppäys ja sivuttainen heitto. Ensiksi mainittu johtuu luodin dynaamisesta epätasapainosta ja jälkimmäinen staattisesta epätasapainosta. Nämä epätasapainot aiheutetaan geometrisesti kun luoti pakotetaan rihloihin kieroon. Mutta samat ilmiöt vaikuttavat tarkkuuteen jos luodissa on lähtöjään massan epätasapainoa esimerkiksi vaipan paksuusvaihtelusta johtuen. Käytännössä isoin epävarmuus laskennan näkökulmasta on siinä että miten patruunan suoruus itseasiassa korreloi sen kanssa miten luoti lähtee rihloihin. Voisi kuvitella että ylimeno saattaa oikaista luotia jonkin verran mutta toisaalta suorallakaan patruunalla luoti ei varmaan lähde rihloihin aivan suoraan.

Se mitä yhtälöistä on opittavissa on että luodin muodolla ja rihlauksen jyrkkyydellä on ratkaiseva vaikutus siihen kuinka paljon kierous vaikuttaa. Jyrkkänousuinen ase jolla ampuu pitkiä VLD-luoteja on yleensä kaikkein herkin suoruudelle. Tästä näkökulmasta TA-toimintaan ei välttämättä voi soveltaa lyhyen matkan kasa-ampujien käynnön havaintoja jotka perustuvat loivanousuisiin aseisiin ja lyhyisiin luoteihin tai toisinpäin. Asiaa edelleen monimutkaistaa se että muutamassa esimerkkilaskelmassa jotka olen tehnyt, kaksi edellä mainittua ilmiötä ovat eri merkkisiä. Eli parhaimmillaan luoti on sellainen että ne kompensoivat toisensa ja silloinhan suoruus ei tosiaan vaikuta.

Puhutko tuossa sisä/väliballistiikan tapahtumista? Luodin poistuttua piipusta on vissiin kaksi (tarkkuus)hajontaa aiheuttavaa luodin lennonaikaista ominaisuutta: luodin kärjen vipotus suhteessa luodin keskiakseliin ja sitten luodin pyöriminen suhteessa piippulinjan keskiakseliin. En ole ihan varma tuosta jälkimmäisestä tosin, onkohan kyse kiertopoikkeamasta?

[super varmint]

En kyllä ymmärrä kuinka luoti edes voi mennä piippuun vinossa, eikö luodin sylinterimäinen osuus oikaise luodin pakostakin rihlauksen alussa?
Ja sitten jos ladatun patruunan luodin suoruutta mitataan luodin kärjestä, niin tämähän edellyttää että luodin kärjen täytyy olla täysin keskeinen sylinterimäiseen osaan verrattuna, muutenhan mittaus on aivan yhtä tyhjän kanssa.....

Jonkun oikein lyhyellä sylinterimäisellä osuudella olevan luodin voisi teoriassa saada oikein pirusti vinoon lataamalla menemään vinossa rihlaukseen, pitkää luotia ei yrittämälläkään.....näin sen näen

[Long Range]

Koheltaja:

"Long Rangen linkkaama luoditusholkki on tarkoitus tehdä kun saan hankittua 223Rem kalvaimen. Tulee mieleen vasarasarjan luoditin, sellaisella (kommuuni)sarjalla on tehty monet hyväkäyntiset paukut ennen ekaa latausprässiä."

Joka kerta kun nykyisin luoditan patruunoita noilla asekohtaisilla holkeilla niin hymyilen,että ympyrä on sulkeutunut.

Kun 1973 tai 1974 aloitin lataamaan patruunoita isävainajan 222 rem kivääriin,niin oli Sakon valmistamat "vasara vehkeet" jossa luodin asetus tapahtui samoin.
Vasaravehkeiksi noita kutsuttiin kun arbor prässiä ei ollut keksitty ja luodit naputeltiin kevyellä vasaralla paikoilleen.

Tuosta patruunan runoutista löytyy miljoona tutkailua maailmaltakin.

Tuossakin eräs hajatelma:

www.rifleshootermag.com/editorial/the-rundown-on-runout/360599

Jos/kun tehdään testejä ja aletaan etsiä muutaman millimetrin käyntieroja ,niin kun meillä ei ole välineitä millä varmistaa luotivaippojen paksuuseroja ja se vaikuttaa osuntaan vaikka olisi kuinka suora patruuna.

Luotikuppien seinämien vahvuuserot / tasaisuus on yxi tärkeä asia mikä tekee luodista käyvän/vähemmän käyvän.

Toinen jonka jokainen voi itse todentaa/lajitella on luodin tasopinnan (laakeripinnan) pituusero.Te kun ammutte melkos pitkillä luodeilla,niin suosittelen mittailtavaksi.

Luotien valmistuerien välinen käyntiero on olemassa.Olen tosiaan nyt käyttänyt 41 vuotta 6 mm Sierran 70 gr HPBT luotia ja valmistuseriä ollut lukematon määrä tuossa ajassa.

Ampunut niitä 4:llä eri kaliiperilla ja ollut eriä joilla voi saada esim. 6-7 mm hajontaa 100 metriin ja eriä joilla ei saa juurikaan alle 10 mm hajontaa 100 m:iin vaikka tekisi mitä.Siis 5 ls kasoja.
Mutta latvalinnustus tarkkuuteen riittää vallan mainiosti kaikki lotit eli ei hätää.

Jos haluan yrittää joskus oikein pientä radallla niin silloin luoteina koitan Euberg,Barts,Berger Column,Söderholm.
Sierra on arkipuku ja nuo ovat juhlapukuja.

Kaivelin laatikoita ja tuo Sakon "vasaravehkeen" luoditin löytyi vielä kuvattavaksi.Toisessa kuvassa näkyy himmeästi 5,7x43.Mitäpä tuo L kirjain tarkoittanee?

Kuvien nimi voisi olla. "Mistä rakkaus alkoi".

Timppa

[Koheltaja]

K.Helinin kanssa samoilla linjoilla että vipotus saadaan aikaan jo supistuksen yhteydessä. Mulla on bushing supistuholkkeja sekä perinteisiä, 223:een on yksi kokosuppari hiottu pesän mittoihin ja se on käytännössä ainoa supistusholkki jonka kanssa hylsy tulee suoraksi. Sama on 300JHC:n kanssa pesän mukaan tehdyt holkit jotka ei muokkaa yhtään ylimääräistä sekä sorvatut kaulat ja luodit asettuu suoraan.

Jos supistaa hylsyjä missä on tasapaksuiksi sorvatut kaulat ja supistaa ilman laajennista niin luodin vipotukset pysyy parinsatkun sisällä, laajenninpalloa käyttämällä 5 satkun molemmin puolin. Hylsyn kaulan keskeisyydet saa mitattua heti supistuksen jälkeen ja kaulan vipotukset siirtyy luoditukseen.

Bushing holkeissa saa aikaan enemmän ja vähemmän vipotuksia hylsyn kaulaan ja sitä kautta luotiin. Vaihdettava bushing rengas on väljä pesäänsä ja on herran hallussa asettuuko se suunnikkaasti holkin pesän kanssa, varsinkin kaulasuppareilla ongelma korostuu koska rungon pesä on väljä eikä hylsy saa tukea rungon osalta -> hylsy on vinossa bushingiin nähden ja vino kaula on valmis.

Vaikka aseessa on CIP pesä ja kaulavälykset luokkaa 0.2-0.3mm niin kaulan sorvauksella saadaan kaulan vipotuksia vähennettyä. Silloin saadaan paras tulos kun ei käytetä laajenninta ollenkaan ettei pallo vetele väkisin kaulaa johonkin suuntaan vinoon. Jos kauloja ei sorvata niin kaulan epäkeskeisyys siirtyy kaulan sisäpinnalle ja jokainen ymmärtää mitä tapahtuu luodituksen jälkeen mittakellossa.

Toistaiseksi paras combo on tosiaan ollut pesän mittoihin hiottu kokosuppari, ilman laajenninta ja sorvatut hylsynkaulat. Kauloista ei tarvitse ottaa kovin kummoista lastua pois ja riittää kun lastua lähtee vähintään 2/3 niin että terä ei lastua kaulan toiselta puolelta juuri ollenkaan. Tällöin saadaan kaulaa ohennettua minimaalisesti mutta riittävästi että lieriö on pyöreä eikä epäkeskeisyyttä ole supistuksen jälkeen sisä- eikä ulkopinnlla.

[mysteryman]

Puhutko tuossa sisä/väliballistiikan tapahtumista? Luodin poistuttua piipusta on vissiin kaksi (tarkkuus)hajontaa aiheuttavaa luodin lennonaikaista ominaisuutta: luodin kärjen vipotus suhteessa luodin keskiakseliin ja sitten luodin pyöriminen suhteessa piippulinjan keskiakseliin. En ole ihan varma tuosta jälkimmäisestä tosin, onkohan kyse kiertopoikkeamasta?

Poikkeama tapahtuu piipun suulla kun rihloihin kieroon pakotettu luoti hakee aerodynaamisen stabiliteetin. Eli tässä luodin pyörimiskeskiö oikeaa massakeskiön ympärille ja luodin nokka kääntyy kohti vastaantulevaa ilmavirtausta. Näin toki tapahtuu vain jos rihlaus on riittävä gyroskooppisen stabiliteetin saavuttamiseksi.

Koneistin muuten joskus 15v sitten itselle patruunan suoruusmittarin. Tuenta hylsyn rungosta ja mittakello luodin kärkikartioon. En nyt kaivanut vanhoja mittaustuloksia mutta ulkomuistista mittakello liikkui yleensä muutamien satasien luokkaa. Vähäisillä koemäärillä ja hyvin epätieteellisillä menetelmillä, siihen aikaan, en huomannut merkittävää parannusta kun valikoin patruunoita mittakellon lukeman perusteella. Homma on sitten jäänyt kokonaan pois kun olen päässyt itselle riittävään tarkkuuteen ilman patruunoiden suoruuteen keskittymistä. Olen tosin yleensä sorvannut hylsyjen kaulat paksuuteen kerran kun otan uuden hylsysatsin käyttöön.

Onko joku tehnyt kokeita paksuussorvattujen hylsyjen lähtönopeusvaihtelusta ilman laajenninkaraa ja laajenninkaran kanssa siten että kaulajännitys on molemmilla sama tai lähelle sama? Tällainen vaatii luonnollisesti melko paljon kokeita jos erot ovat pieniä.

[HJu]

Kyllä se pitkäkin luoti sinne rihloihin on mahdollista ajaa pari astetta vinossa luodin ja piipun keskiakseliin nähden. Näin etenkin lyijysydömisillä ohuella vaipalla varustetuilla luodeillea. Luoti menee piippuun vinossa ja tulee sieltä ulos aavistuksen vinossa.

Fullbore solideilla tämä on jo vaikeampaa mutta silti mahdollista. Niin kauan kun rihlat pystyy tekemään luotiin rihlanurat,  niin kauan se rihloja pehmeämpi luotikin voi asettua hieman epäkeskoisesti rihloihin nähden.

Onko pienin mahdollinen kasa 100m jotenkin merkityksellistä on sitten jokaisen päätettävä itse. Itse olen tullut siihen tulokseen että 1 MOAn kasat 100 metriin on aivan riittävä lähtötaso  ta-hommiin. Tuulenluku ja olosuhdetekijöiden hallinta tai hallitsemattomuus aiheuttaa paljon isompaa ongelmaa jossain 840 metrissä kuin 0.1 MOAn ominaistarkkuuden heikentyminen latausvaiheessa.

[MOj]

Kyllä se pitkäkin luoti sinne rihloihin on mahdollista ajaa pari astetta vinossa luodin ja piipun keskiakseliin nähden. Näin etenkin lyijysydömisillä ohuella vaipalla varustetuilla luodeillea. Luoti menee piippuun vinossa ja tulee sieltä ulos aavistuksen vinossa.

Fullbore solideilla tämä on jo vaikeampaa mutta silti mahdollista. Niin kauan kun rihlat pystyy tekemään luotiin rihlanurat,  niin kauan se rihloja pehmeämpi luotikin voi asettua hieman epäkeskoisesti rihloihin nähden.

Onko pienin mahdollinen kasa 100m jotenkin merkityksellistä on sitten jokaisen päätettävä itse. Itse olen tullut siihen tulokseen että 1 MOAn kasat 100 metriin on aivan riittävä lähtötaso  ta-hommiin. Tuulenluku ja olosuhdetekijöiden hallinta tai hallitsemattomuus aiheuttaa paljon isompaa ongelmaa jossain 840 metrissä kuin 0.1 MOAn ominaistarkkuuden heikentyminen latausvaiheessa.

Se on juurikin näin, myös tuohon kasan pienuuteen liittyen. Mutta silti, kyllä sillä 100m pientä kasaa ampuvalla kiväärillä on ihan kiva ampua sinne 840m, ihan noin osumisen puolesta. Niinkuin mainittu, 1 MOA riittää lähtökohtaisesti.

Mulla on itseni ja omien vehkeiden kanssa sellainen kriteeri, että kun saavutan ampuja/kalusto yhdistelmällä 0.5 MOA:n tason 100m, se riittää. Toki pyrin tekemään kaikki aseen tarkkaan käyntiin vaikuttavat asiat mahdollisimman hyvin.

[HJu]

No monestihan se 1.0 tai 0.5 Moan ase ei sinne 840m matkalle enää tuota tarkuutta saavuta. Pitää testata ampumalla riittääkö luodin stabiliteetti ja tarkkuus.

[MOj]

No monestihan se 1.0 tai 0.5 Moan ase ei sinne 840m matkalle enää tuota tarkuutta saavuta.

Tai ase/ampuja. Eri syistä johtuen.

[KJJ]

ootteko kokeillu tuollaista "pallomaista" ja "O" rengasta holkin puristimen väliin ja hylsynpitimen "sokka" puristimesta pois?

https://www.redding-reloading.com/online-catalog/28-carbide-size-button-kits

[Koheltaja]

On kokeiltu lukuisia eri versioita ja käytännössä aina sama lopputulos vipotusten osalta. On myös ollut sellainen laajenninkara jonka alku on mitoitettu supistetun kaulan sisämittaan ennen laajenninpalloa, karan alku toimii ohjurina ennen laajennusta mutta eipä sillä ollut juurikaan merkitystä. Paras lopputulos on saatu pesän mukaan hiotulla holkilla, sorvilla oikaistulla kaulalla ja ilman laajenninkaraa.

TA käyttöön riittää 1moa/100m käynti mutta siitä ei ole haittaa joss ase käy paremmin, pahviin ampujalle kun ei riitä mikään käynti. Omien pulttilukkojen käyntikriteerinä on aina ollut max. 0.5moa 5x5lks keskiarvo 150m matkalta että ampumineen on mielekästä, vain hyvin käyvät aseet ovat ampujaa motivoivia kun tietää että virheet tulee perän takaa.

Sellainen havainto on tehty vuosien aikana että pitkällä ohjauspinnalla olevat luodit on vähemmän kranttuja luodin vipotukselle hylsyssä ja lyhyt ohjauspinta on herkempi. Tätäkin joskus testattiin mutta tässäkin oli selkeitä poikkeuksia riippuen pesän ja ylimenon mitoista.

[Long Range]

Vaikka tässä mennään sivuun patruunan suoruudesta,niin ajatuksia tuosta MOj:n kirjoituksesta:

"Se on juurikin näin, myös tuohon kasan pienuuteen liittyen. Mutta silti, kyllä sillä 100m pientä kasaa ampuvalla kiväärillä on ihan kiva ampua sinne 840m, ihan noin osumisen puolesta. Niinkuin mainittu, 1 MOA riittää lähtökohtaisesti.

Mulla on itseni ja omien vehkeiden kanssa sellainen kriteeri, että kun saavutan ampuja/kalusto yhdistelmällä 0.5 MOA:n tason 100m, se riittää. Toki pyrin tekemään kaikki aseen tarkkaan käyntiin vaikuttavat asiat mahdollisimman hyvin."

*Jos saa 100 m:iin 0,5 MOA tai jopa alle käyntiä,niin tietää että lähtöpää / lähettäjä on kunnossa.

*Kun matkan pidentyessä tietty astuu tuulenlukeminen päärooliin,niin sitten olisi parempi puhua 0,5 MOA:n tai 1,0 MOA:n ampujasta eli tuulenluku taidoista kuin aseesta/patruunasta.

Poimin tuolta 10 ls kasa-ammunnan SE:t: (Voi olla jotain uusia päivittymättä ja 600 metriin ei ole taidettu ampua 10 vuoteen ratojen puutteen vuoksi)

www.benchrest.fi/view.php?loc_id=15

Lukeman perässä kasan koko jaettuna 100 m:n kasoiksi:

100 m--> 5,05 mm-->5,05 mm
200 m-->13,04 mm-->6,52 mm
300 m-->21,06 mm-->7,02 mm
600 m-->55,20 mm-->9,20 mm (Ps.Naisen hallussa oleva.Eija Murisoja.)

JOS 600 metriä olisi ammuttu myös viimeisten 10 vuoden aikana olen aikas varma,että tuo SE olisi rikottu.Esim. Laulumaa sillä 300 Norma Magnumilla tuon pystyisi "helposti" rikkomaan.

Kun katsoo noita viimeisiä lukuja (jaettu kasan koko 100 m:n matkalle),niin ihmeen lineaarinen tuo "käyrä" on 600 metriin saakka.

(Kun kasa-ammunnassa kenttä on täynnä viirejä ja tuulen vaikutus minimoituu,niin jäljelle jää enempi/vähempi ase&patruuna yhdistelmän käynti).

*Hyviä 5:n kasoja syntyy "usein" vahingossa.Siksi otin nuo 10 ls kasat,joita syntyy "vahingossa" harvoin.

Pirun vähän päässyt edes 600 metriin ampumaan elämän varrella ja kun enää ei kutsuta edes kertaamaan,niin pitää vain lämmöllä muistella viimeistä kertausharjoitusta Sotinpurolla,jossa pääsi ampumaan 600 metriin 85.lla TA-kiväärillä.

20 ls kasa oli 180 mm.Taisteluhaudasta talvella repun päältä.Ei oltu väsyneitä,eikä hengästyneitä kylläkään.
Harjoituksen johtaja kävi silloin seuraamassa ammuntaamme ja kysyi minulta jos hän veisi tuon taulun silloiseen Kuopion sotilaspiirin esikuntaan näytille...Melko leveä hymy levisi sedän kasvoille,kun vastasin,että eipä taida everstiluutnantin arvoinen henkilö tuohon kersantin lupaa tarvita...

Kysyin myös häneltä piruuttani voisinko ostaa tuon aseen? Vastaus oli: "Eipä taida Suomen valtio olla pikkurahan puutteessa"

Kuitenkin mietin silloin,että jonkunmoinen riesa olisin vastustajalle tositilanteessa ennenkuin hengen ottaisivat....

Timppa