Pehmyttä ja kovaa

[Long Range]

En pysty tästäkään asiasta veret seisauttavaa väitöskirjaa tekemään,mutta kun ammunta on värähtely peliä osin,niin tuo erilaisten materiaalien kovuus aseen alla vaikuttaa osumiin ja pienimuotoista tutkailua tullut itsekin harrastettua.

Tuli taas mieleen kun joku oli Jenkki foorumilla nostanut asian esille.Mike Ratigan oli pitkään lyhyen matkan kasa-ammunnassa maailman ykkönen ja hän toi  joskus julki asian ettei ole hyvä asia että sekä etutukin,että perän alla olevat hiekkapussit ovat molemmat joko kovia tai pehmeitä.

Tuossa joku F Class ampuja säestää:

I know from testing that there's lots of sands, plastics and fills that work for any number of situations but no matter what, I'm a believer that the front and rear bags should be different consistency. Meaning one firm and one softer. Two soft bags or two hard bags and bad things can happen. It may have actually been Ratigan years ago that was one of the people who told me that but after all kinds of testing I do agree and have followed that advice since.

Kun räpsytin piekkarilla sisäradalla parina talvena reilummin takavuosina ja oli 2 eri täyttöasteen takapussia käytössä,niin tottavie pehmeämpi takapussi antoi parempaa käyntiä.

Kun minulla on viha/rakkaus suhde bipodiin ja otin ja ruuvasin alapään jouston pois solidiksi,niin kasa nousi ylemmäs aseellani mutta ei kasan koossa juurikaan ollut merkittävää eroa.

Kuitenkin olemme mukana värähtely pelissä ja noitakin asioita hyvä seurailla/miettiä harrastaessaan.

Optimi olisi jos pystyisi järjestämään samanlaisen tuennan aina mutta se ei radalla/metsässä vaan aina onnistu.

Patruuna / käynti testit voipi tehdä radalla kasatuilta,mutta kun niitä ei metsässä ole mukana niin paree sitten harjoitella radallakin niillä vermeillä joita käyttää elävässä elämässä metsässä.

Timppa

[metsienmies]

Monesti huomaa kun porukka radalla ampuu penkiltä bipodin kanssa he istuvat selkä täysin suorassa, eikä anna aseelle painetta jollon bipodi pomppaa pöydällä isosti. Itse radalla kokeillut huvikseen ampua ensin maate betonilta ja sen jälkeen pöydältä jossa vanerilankku päällä, ja kunhan pöydältä ampuu niin että samalla tavalla nojaa aseeseen, hartiat lantion edessä ei kasan paikassa tai koossa tai pidemmälle matkalle koroissakaan ollut mitään eroa. Eikä myöskään seisaaltaan tai tripodituelta, toki kasan koko suurenee (tietenkin etenkin vapaalta kädeltä) mutta itse kohdistus pysyy samana.

[Kumpumäen seppä]

Onko mitään tehdas-asetta ollut, missä olisi raudat johteilla tukissa kiinni? Helpoin tapa vakioida ammunta tapahtumaa olisi mielestäni se, että laukaistaessa vain raudat liikkuisi ennen kun luoti ehtii poistua piipusta. Kasa puolella UL-luokan aseita on tietysti johteilla kulkevia, mutta nyt tarkoitin vähän lähempänä perinteistä kivääriä olevia. Tähän riittäisi kaikilla kalipereilla se 10 mm jousto, jonka jälkeen raudat törmäisi kumityynyyn tai jouseen, jonka välityksellä rekyyli sitten siirtyisi tukkiin ja siitä edelleen ampujaan. Pitäisköhän tuollainen tehdä? Nyt mulla olisi 6,5 Creedmoor piippu, joka on tasapaksu ja muutenkin siinä on varauduttu kaikkiin mielenkiintoisiin kokeilumahdollisuuksiin. Piipun olkapään ja lukonkehyksen väliin on jätetty 10 mm tilaa, jotta voi tehdä Tak85 tyylisen petausholkin, vähän reilumman rekyylivasteen tai vaikka Tension Barrel systeemin. Tuota viimeistä ajatellen piipun toisessa päässä on myös reilun kokoinen kierre, johon saa halutessaan myös tehtyä suujarrun tai äänenvaimentajan.

[HxM]

Tulee mieleen Barrett M82 tai AN-94 "Abakan", mutta ne eivät liene mitään kasapyssyjä 

[HJu]

Onko mitään tehdas-asetta ollut, missä olisi raudat johteilla tukissa kiinni? Helpoin tapa vakioida ammunta tapahtumaa olisi mielestäni se, että laukaistaessa vain raudat liikkuisi ennen kun luoti ehtii poistua piipusta. Kasa puolella UL-luokan aseita on tietysti johteilla kulkevia, mutta nyt tarkoitin vähän lähempänä perinteistä kivääriä olevia. Tähän riittäisi kaikilla kalipereilla se 10 mm jousto, jonka jälkeen raudat törmäisi kumityynyyn tai jouseen, jonka välityksellä rekyyli sitten siirtyisi tukkiin ja siitä edelleen ampujaan. Pitäisköhän tuollainen tehdä? Nyt mulla olisi 6,5 Creedmoor piippu, joka on tasapaksu ja muutenkin siinä on varauduttu kaikkiin mielenkiintoisiin kokeilumahdollisuuksiin. Piipun olkapään ja lukonkehyksen väliin on jätetty 10 mm tilaa, jotta voi tehdä Tak85 tyylisen petausholkin, vähän reilumman rekyylivasteen tai vaikka Tension Barrel systeemin. Tuota viimeistä ajatellen piipun toisessa päässä on myös reilun kokoinen kierre, johon saa halutessaan myös tehtyä suujarrun tai äänenvaimentajan.

Jousitoimisessa Feinwerkbau 300S -ilmakiväärissä on tuollainen mekanismi. Raudat perääntyvät noin 6-8mm heti laukaisutapahtuman jälkeen. Kaikki kiikarit eivät kestä aseen päällä vaikka ilmakolla tehoja alle 10J.

[MikaS]

ja 300S on tuosta konstruktiosta huolimatta tarkkakin.

[Long Range]

Kun Mike Ratigan puhuu pussien kovuudesta/pehmeydestä ,niin hänelle se voi tarkoittaa tekeekö ase 3 mm:n hajontaa vai 5 mm:n hajontaa 100 m:iin.
Meillä tuollaiset erot katoaa usein tausta kohinaan-:).

Ilta lukemista täydellisyyteen pyrkiville:

www.brownells.fi/Extreme-Rifle-Accuracy-by-Mike-Ratigan

Timppa