Tarkka-ammunnan toimintatapojen epäkohdat.

[Poikma]

Samaa mieltä JPu:n kanssa; kyllä TA:lla saa/pitää olla ihan oma roolinsa pitkän kiväärin kanssa. Se "pieni rooli" on erittäin tärkeä, jos sitä vaan osataan käyttää oikein.

Se että TA:sta muokataan sellainen "joka paikan höylä" on omiaan johtamaan siihen, että kohta TA keittelee ne kahvitkin.....

[JHa]

Tarkka-ampuja ei saisi olla liian pelkistetysti sitoutunut vain omaan pieneen rooliin tarkkuuskiväärinkäytön asiantuntijana. Hänen tulisi olla ryhmänsä/joukkueensa/komppaniansa esimerkillisin taistelija joka voi aina tarvittaessa neuvoa aseiden, räjähteiden ja taistelutakiikan kikkoja.



....Monesti "tavalliset" jääkärit osallistuvat toimintaan hanakammin heti kun porukan erikoissotilas käyttäytyy särmästi ja ottaa porukan toimintaan mukaan. Tarkka-ampujalla on mielestäni iso rooli porukan moraalin nostattajana ja vie porukkaa monesti pahassa paikassa esim. hyökkäyksessä eteenpäin.

En tiedä mistä juontaa ajatus sekatyöläisestä nimeltään tarkka-ampuja.



Edelleen puhutaan tarkka-ampujasta yleisnimellä. Jos termit tulituki- ja tiedustelija tarkka-ampuja käyttö lisääntyisi niin tiedettäisiin puhutaanko nykyisestä kahvinkeittäjä/suojelumiehestä vain oikeasta pitkälle koulutetusta erikoismiehistöstä. Komppaniaan komentoryhmään sijoitetuilla tarkka-ampujilla nykykoulutuksella ei paljon pioneereita auteta räjähdeasioissa ja komppanian päällikköä komppania taistelusuunnitelman laatimisessa. Lähinnä tarkka-ampuja voi hyökkäystilanteessa antaa muille taistelijoille tulituen lisäksi henkistä tukea "mene sinä minä suojaan" :lol:

[Demi]

JHA:lla on hyviä ajatuksia ja vastaavan tyyppisiä olen pohtinut. Faktahan varmasti on, että siinä vaiheessa kun varusmieskoulutuksesta pääsee, ei ole   valmis vielä kaikkeen mahdolliseen. "Siviilipuolella" ja reserviläistoiminnalla sitten harjoitellaan syvällisemmin sodanajansijoitusta tukevia asioita. TA-hommiin pitäisikin varmasti valita sellaisia tyyppejä joilla olisi motivaatiota ja kiinnostusta harjoitella vielä varusmieskoulutuksen jälkeen.

[mamannon]

Faktahan varmasti on, että siinä vaiheessa kun varusmieskoulutuksesta pääsee, ei ole valmis vielä kaikkeen mahdolliseen. "Siviilipuolella" ja reserviläistoiminnalla sitten harjoitellaan syvällisemmin sodanajansijoitusta tukevia asioita.

Tuo pitää ehdottomasti paikkansa ja myös toisinpäin: joku saattaa olla innokas varusmiespalveluksessa, mutta kun perhe on perustettu, ei TA tai muu maanpuolustustyö enää välttämättä kiinnosta. Ja tosiasia kyllä on, että aika harvassa sellaiset kaverit ovat, jotka ovat valmiita kuluttamaan vapaa-aikaansa ja rahaansa vuosikymmeniä siinä määrin, kuin TA-toiminnassa on mielestäni tarpeen. Jotka niin tekevät, ovat muiden silmissä asehulluja, mikä on kyllä totta. Eihän asehulluus ole välttämättä negatiivinen asia: toiset tykkäävät vaikka kiipeillä vuorilla, toiset taas rei'ittävät pahvia.



TA-ammunta ja ammunta ylipäätään on pohimmaltaan yksinäistä puurtamista, joten puolustusvoimien tarpeisiin tarvittavat reserviläis TA:t pitänee aina valita niistä harvoista, jotka syystä tai toisesta osaavat homman. TA on luultavasti aina "self made man", joitain poliisin palkkalistoilla olevia TA:ita lukuun ottamatta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että TA-kurssit ja koulutus olisi hyödytöntä, päin vastoin, se on välttämätöntä, mutta koulutettavista suurin luultavasti jättää homman jossain vaiheessa. Myöskään sitouttaminen ei varmaan oikein onnistu, koska silloin pitäisi maksaa palkkaa, enkä usko minkään tahon maksavan TA:lle kilpailukykyistä palkkaa.



Siten tarkka-ampujista on aina pulaa silloin, kun niitä tarvitaan. Tilannetta ei helpota sekään, että tarjolla olevista tarkka-ampujista vain murto-osa on valmis oikeasti ampumaan ihmisiä. Kriisit, joissa tarkka-ampujia voidaan tarvita, voivat olla niin moninaisia. Jos talvisota/jatkosota toistuu, ei motivaatio-ongelmia varmaan ole, jollei tule pupu pöksyyn, mutta luultavampi tositilanne on mielestäni sisällissota tai etninen kriisi. Osapuolia voi vapaasti arvailla, sillä niitä ei voi käytännössä ennustaa ennen kuin tilanne on väistämätön. Silloin tarkka-ampujatkin luultavasti jakautuvat eri osapuolille ja jos Suomen armeija on yhtenäisenä osapuolena, ei se luultavasti voi ottaa palvelukseen kaikkia resevissä olevia ampujia.

Reservinkoulutusta voisi vielä paljon laajemminkin kehittää, ehkä jopa niin, että armeija-aikana saa helpotusta, vaikka kuukauden tai kaksi sen pituudesta, kun sitoutuu joka vuotiseen koulutusrumbaan pitkällä aikajänteellä

Edellä mainituista syistä on mielestäni parempi, jos varusmieskoulutus ja reserviläiskoulutus pidetään erillään ja reserviläiskoulutus on vapaaehtoista kertausharjoituksia lukuun ottamatta. Lisäksi reserviläiskoulutukseen pitäisi olla kaikilla tasapuolinen mahdollisuus päästä.



T: mamannon