Tarkka-ampujan perusampumatekniikka.

[ampuja]

Niin siitä hengityksestä. Mitä tulee pystyammuntaan niin siinä kilpa-ampujat opettavat ettei tähtäystä saa venyttää yli 9s. tuon jälkeen on ase otettava "alas" ja aloitettava asennon haku alusta. Itse ammun kilpaa sal riistamaalia sekä ilmahirveä ja olen tottunut siihen että kun nosta asetta poskelle niin vedän henkeä hiukkasen normaalia enemmän sisään ja samantien alan puhaltaa sitä hiljaisesti ulos niin että vielä vähän aikaa laukauksen jälkeenkin on hyvä olo. Tarkoitan etten sitä ilmaa mitenkään puhku ulos vaan tavallaan sen omaa vauhtia. Näin ollen ei aseeseen tule hengityksestä johtuvaa heiluntaa. Samalla tyylillä ammun pystystä eli ennen tähtäystä hengitän sisään ja sen jälkeen pidätän hengitystä ja puhallan vähän ulos. En kuitenkaan pidä tähtäystä yllä yli 15s vaan sen jälkeen otan aseen alas ja aloitan alusta etsien sen hyvän asennon (ja hengitän tietysti siinä välissä ). Tässä omia kokemuksiani. Tapoja on monia ja jokaisen on vain löydettävä se oma.

[mamannon]

Joo, tuo noin 10s on varmaan aika hyvä maksimi. Itelläni saattaa kestää kauemmin, kun joudun joskus laskemaan aseen tähtäinkuvion sumenemisen vuoksi.



Tuo sun hengitys tekniikkas on jännä. Kun päästät ilmaa hitaasti ulos, laskeeko tähtäyspiste maalissa?



T: mamannon

[MVe]

Makuuammunnan tekniikkaa.

Kaikki, joille on opetettu rynnäkkökiväärillä ammuntaa muistanevat opetukset, joissa vartalo on vinossa piippulinjaan nähden ja oikealta puolelta ampuvalla oikea jalka hieman koukistettuna.

Perusteena tälle ampuma-asennolle on ollut helpompi hengittäminen pitkäkestoisen ammunnan aikana, koska pallea saadaan irti alustasta.

Varmaan täysin toimivaa tekniikkaa monille edelleen.

Itse olen kuitenkin vuosi vuodelta siirtänyt vartaloa enemmän ja enemmän suoraan aseen taakse siten, että aseen piippu ja selkäranka muodostavat lähes suoran linjan. Erityisesti raskaammilla kalipereilla rekyylin hallinta ja ammunnan dynamiikka suorastaan vaativat tällaista ampuma-asentoa, jotta hyviä osumia saa aikaan. Esimerkiksi .50 kaliperisen Barretin koulutusohjeessa suositaan suoraan aseen takana olemista ja tästä saadun kokemuksen myötä olen itse muokannut vuosien varrella omaa makuuasentoa. Huonona puolena luonnollisesti on, että hengitys ei välttämättä ole aivan yhtä vaivatonta, mutta en itse koe sitä ongelmaksi.

Nopea katsaus makuuasennon muokkaamisen siten, kuin sen itse teen.

Vartalo suoraan aseen taakse, sivusuunnan korjaaminen vartaloa sivusuunnassa liikuttaen niin kauan, että tähtäin osuu maaliin. Korkeussuunta karkeasti kohdalleen perälevyn paikkaa korkeussuunnassa vaihtaen olkapäätä vasten. Korkeus pitäisi asettua kohdalleen silloin kun hitaasti päästää ilmaa keuhkoista ja uloshengityksen luonnollisessa loppuvaiheessa tähtäin osoittaa maaliin.

Missään tapauksessa asetta ei saa pakottaa käsin painamalla tai jännittämällä vartaloa osoittamaan maaliin.

Edelleen hyvä keino tarkistaa asento on olla aseen takana ampuma-asennossa ja hengitellä rauhallisesti silmät kiinni, valmistautua kuvitteelliseen laukaukseen , avata silmät ja todeta osoittaako tähtäin maaliin. Ellei, korjataan asentoa niin kauan, että silmien aukaisun jälkeen tähtäin on maalissa.

Itse suosin oikealla, eli laukaisevalla kädellä tiukkaa otetta ja vetoa olkapäätä vasten. Jälleen kerran otteen tiukkuuteen vaikuttaa kaliperi. Mitä raskaampi kaliperi, sitä tiukempi ote.

Laukaisun hetkellä katseen tarkentaminen tähtäimeen, puhdas laukaisu ja parin sekunnin jälkipito, eli ampuma-asennon pitäminen kasassa. Jos ampuma-asento on ollut kunnossa, ase hypähtää ylöspäin ja palaa laukausta edeltävään asentoon, tähtäin osoittaen maaliin ja suotuisissa olosuhteissa ampuja itse pystyy tekemään osumahavainnon.

Jos asennossa, tai laukaisutapahtumassa on vikaa ei osumahavaintoa juurikaan pysty itse tekemään.  

Kootusti voi sanoa, että kaikki vartalon turha jännittäminen poislukien oikean käden ote aseesta huonontaa osumia.

Lisäksi kiikaritähtäimellä ammuttaessa tulee silmä pitää optisen akselin keskellä ja nyrkkisääntönä voi kai sanoa, että mitä edullisempi tähtäin, sitä suurempi merkitys tällä on osumiin.

[LSa]

A.A.Jurjevin Urheiluammunta.

Jo aikuisen ikään ehtinyt opus, joka on alkuperältään venäläinen, mutta Karisto OY:n vuonna 1965 suomennettuna julkaisema 443 sivuinen, laajasti kiväärin ja pistoolin ampumatekniikkaa läpikäyvä kirja, jossa on myös asetekniikkaa ja ballistiikkaa.

Ei kannata kavahtaa ikää tai alkuperäismaata, kirja nimittäin pesee monta nykykirjaa mennen tullen. Kategoriaan OHITTAMATON OSTOS, jos jostain löytyy.

Tätä ei pikakierroksella löytynyt divareista niin hommasin kirjan kirjaston kautta.



Tuli sitten otettua ensivilkaisu tähän opukseen. Vaikutti erittäin perusteelliselta. Esim. eri ampujien asentojen kuvasarjat olivat sen verran hyviä, että naamalle tuli leveä (positiivinen) virnistys, kun niitä katseli.



Voi olla aika vaikeaa saada nykyajan huippuampujia näyttämään asentojensa salat vain lyhyet kalsarit jalassa.  :lol:



Maininta, että kirja pesee monta nykykirjaa mennen tullen alkoi vaikuttamaan aiheelliselta.