Kylmä ampumarata

[LSa]

Viikonloppuna tuli mieleen, että aiheesta voisi jakaa hyviä vinkkejä. Käytännössä siis paikallaan olemista ja vähäistä liikettä sisältäviä reissuja koskevia. Osa pätee toki myös rakennetulla alueella rikkinäisistä rakennuksista taistelemiseen.

Pipo. Jos on kylmä, niin pää kannattaa suojata, sen kautta haihtuu muuten älytön määrä lämpöä. Jos mennään todella koville asteille, niin turkislakki on mahtava. Itsellä on ollut vuosikausia käytössä Arc'teryxin Bird Head Toque -pipo. Merinovillaa, paksuus on ohuemmasta päästä, mutta kyllähän sellainen pipo olisi huippu, jossa olisi huomioitu kuulosuojaimien käyttö. Isompien kaliiperien kanssa alla saa pipon kanssa olla tuplasuojaus, jos sitä ei normaalisti käytä.

Kauluri. Paras pakkasvaate, mitä olen ikinä kokeillut oli turkiskauluri. Sellainen naisille suunnattu umpinaiseksi lenkiksi ommeltu karvaturri, jonka sisällä oli kuminauha. Meni pieneen tilaan ja kuminauha mahdollisti nopean pään yli pujottamisen. Sen joku meidän mukulista meni pilaamaan ja uutta en ole löytänyt/jaksanut tehdä. Se kauluksen alla on tullut hymyiltyä pakkaspassissa tuntikaupalla.

Kunnon vaatteet. Juniorina Rovaniemellä opiskellessa ratareissullla oli talvella kivaa, jos pakkanen oli alle 15 asteen. Talvivaatteet olivat todella raskaita, nykyiset talvikamat sallivat hyvän liikkuvuuden. Suojata kannattaa kaikki. Ei riitä talvitakki, jos reidet on kireän kankaan alla tai alaselkä vilkkuu. Talvihaalari, jonka saa hetkessä päälle ja pois, on mukava.

Vaatteiden eristemateriaaleissa on eroa. Todella paljon.

Ohuet alushanskat. Lipastaa kannattaa jo kotona, ja kaikki metalliosat suojata, mutta kyllä sitä näprättävää jää vielä radalle. Isojen tumppujen kanssa on hankala puuhata, ja suojaamattomin käsin tulee äkkiä kylmä.   

Mä käytän aika usein vielä huppua pään ympärillä. Tuulelta suojautuminen on kova juttu.

Merinovillaa alle. Useita ilmavia kerroksia päälle. 

Kengät tulee olla talvikäyttöön. Vapaata tilaa sisällä ja paksu, lämpöä johtamaton pohja. Hyvää pohjaa ei voi korvata sillä, että seisoskelee vain puupinnoilla tai muilla lämpöä johtamattomilla. Ja suoraan betonilla seisominen on tuhoon tuomittua paksustakin pohjasta huolimatta, jos kestoa on tuntikausia.

Radalla tulee olla viitseliäisyyttä riisua lämpimämpiä vaatteita pois maaleilla käymisen ajaksi. Jos on syvempää lunta, pitkää matkaa tai kannettavaa, niin hiki tulee helposti, ja se taas tarkoittaa palelua.

Termos. Lämmin juoma on kylmässä kova juttu.

Karkeasti sanottuna jos sormia ja varpaita palelee, niin ekana pipo päähän. Ja tasaisesti vaatetta päälle.

Jatkakaa alle.

[jli]

Jotain vinkkejä tarvitsisi siihen, ettei ylipäätään alkaisi palella. Joskus metsässä passissa ollessa tunnin-parin jälkeen alkaa mennä koko mies umpijäähän. Tuossa vaiheessa tuntuu, että peli on menetetty; minkäänlaiset pienet lihasten jännitykset, hyppelyt tai punnerrukset eivät enää auta. Pitäisi mennä saunaan, tai ainakin kaataa hirvi tai rämpiä pari kilometriä vaikeassa maastossa.
Miten saisi alusta asti, ilman isompaa meteliä, pidettyä sellaisen lämpötason ettei tuollaista kokonaisvaltaista jäätymistä tapahdu? Periaatteessa kamat kyllä ovat aika viimeisen päälle eli ei se paljon vaatisi, että lämpö säilyy.
Ehkä naaman peittäminen ja sitä kautta lämmöntalteenotto hengitysilmasta? Kun vain saisi sellaisen maskin, ettei kastu naama.

[Poikanen]

Aihetta sivuten tuli eilen lautaillessa koettua tuo varpaiden paleleminen. Lautakengän alla oli ohuempi ja paksumpi merinovillasukka, mutta se ei riittäny ko oli -18. Onko kokemuksia hyvistä eristävistä pohjallisista?

Myös mie liputan alushanskojen nimeen sillä pakkasessa ja tuulessa näperrellessä tai viimeistään somettaessa sormet kylmenee ja ne on hankala saada takasin lämpimäksi. Sormien toimivuus on aika olennainen osa toimintakykyä.

[Koheltaja]

Sievin lämpöpohjalliset, eristävät ei lämmitettävät, on ollut ihan ok. Myös alumiiniteippi geeli- tai muotopohjallisen alapinnassa on ollut ihan toimiva patentti. Sukkana yleensä perinteinen paksu villasukka, joskus kaksi ohuempaa villasukkaa.

[veeteetee]

Talvikokemuksia:
*jalat jäätyvät ensin => akkulämmitteiset Sievit
*hanskat ovat ongelmalliset, joko kylmät tai kankeat, eivät koskaan lämpimät/notkeat => etsintä jatkuu
*kronografien Californiaan optimoidut johdot ovat kuin kiveä ja varjostinmuovit kuin näkkileipää, paloina
*ampuma-/istuma-alustan tulee olla lämpöä eristävä: "kun perse on jäässä, on puolet puhtia poissa"
*kaikki paristot alkavat hyytyä, yleensä ensin kronografista, sitten kamerasta jne. => varaparistoja lämpimässä (= käy koko ajan) autossa
*autossa mukana kunnolliset kirves, pokasaha ja lumilapio; enemmän kuin kerran on ihmisten ilmoille pääseminen ollut näistä kiinni
*saatan liioitella, mutta lumikautena autossani on keikkakassi, jossa on niin paljon vaatetta ja varustetta, että selviän ihmisten ilmoille elävänä, vaikka olisin päätynyt alasti radalle

[jli]

Lämmittimiähän on myös bensalla toimivia (katalyyttisiä) ja hiilitankoja polttavia. Niissä energiaa on aika mukavasti patteriin verrattuna eikä niiden pitäisi olla pakkaselle herkkiä. Hiilitankovirityksistä tulee kyllä selvästi havaittavaa käryä ja molemmissa laitteissa tuntuu olevan ongelmia käynnissäpysymisen kanssa. Ehkä minä vain en osaa. Muutenhan tuo kyllä olisi mielenkiintoinen: desilitrasta bensaa saa suurin piirtein saman verran lämpöä kuin 15 kg autonakusta.

[Jousimies]

Kädet.  Siihen toimii ihan sama kuin muuhunkin kerrospukeutumiseen. Kerroshanskat.
Markettien siivousosastolta saa parilla eurolla sellaisia valkoisia pikkusormikkaita kumisten siivoushanskojen sisään.
Noi toimii hyvin myös ulkohanskojen sisällä "kalsareina". Yks koko isommat työhanskat ja sinne sisään kalsarihanskat.

[Räiskis]

Vanhalta hirvimieheltä kuulin joskus että sillä on jonkunlainen ämpäri istuimena jossa ulkotuli/kynttilä sisällä, kuulemma lämmittää mutta kuinka tarkkaa on saada pelaan ninn ettei perse pala.

[jnc]

Paljon on ollut erilaisista varusteista puhetta, mikä on tietysti myös erittäin oleellista, mutta väittäisin että vähintään yhtä tärkeä osa-alue on mielen ja kropan kylmään totuttelu ja tottuminen.

[mattix]

Kunnon sääri/nilkkamittainen taukotakki, väljä malli. Käytetään, kun alkaa tulemaan kylmä ja mahtuu helposti normaalien talvivaatteiden päälle. Samoin riisuminen helppoa väljyyden ansiosta.

Toinen vaihtoehto on reilu pilkkihaalari, jossa on riittävän isot vetoketjut lahkeissa mahdollistaen pukemisen/riisumisen kengät jalassa.

[J0le]

Carinthialta löytyy sotilaskäyttöön makuupussi jossa hihat ja vetoketjulla avattava jalkopää jonka saa kiinnitettyä klipseillä esim kävelyn ajaksi ylös pois jaloista. Myös metsästykseen tarkoitettuja passipusseja löytyi muistaakseni samalta valmistajalta.

[Woodsman]

Paljon on ollut erilaisista varusteista puhetta, mikä on tietysti myös erittäin oleellista, mutta väittäisin että vähintään yhtä tärkeä osa-alue on mielen ja kropan kylmään totuttelu ja tottuminen.

Juurikin tämä. Toki meitä ihmisiä on fysiikaltaan erilaisia mutta tätä osa-aluetta ei voi ohittaa. Omalla kohdalla on vielä niin "suloisesti" että -25/-30 ast pakkanen on pienempi ikävyys kuin vastaava helle

Oma ampumaratavarustus oikeasti kylmälle talvisesongille on seuraava: Tekniset bokserit, Svalan verkkoalusasu, Woolpoweria/Aclimaa tarvittaessa ja päällimmäisenä Carinthian HIG housut ja takki. Päähän ohut merinopipo ja kaveriksi Fjällun karvareuhka. Käsiin Hestran noukkarit ja alle merinosormikkaat, jalassa huopakumisaappaat. 
Tuota setti voi sitten varioida alusvaatteilla pakkasen mukaaan. Erityisesti nois Carinthia housut on hyvät siitä, että ainakin omissa on perseen kohdalla tasku johon voi sujauttaa makuualustasta leikatun palasen pitämään istumalihakset lämpöisinä. Noukkareita olen huomannut monen vieroksuvan ja yrittävän sinnitellä sormikkailla kovilla pakkasilla, mun mielestä kannattaa nöyrtyä ja kokeilla noukkareita, alkaa kädet tarkenemaan huomattavasti paremmin.

[Long Range]

Enempi tuo itsensä lämpimänä pitäminen tullut pilkkipuolelta kuin ampumaradalla.Vanha slogan kun jalat ja pää pysyy lämpimänä niin pärjää.

Pilkki varusteista löytyy hyviä vaihtoehtoja radallekin ja kerrospukeutuminen on edelleen hyvä idea.

Iän myötä veren kierto heikentynyt ja tuli lähdettyä myös senverran nykyajan hömpötyksiin mukaan ja ostettua pikkuakulla toimiva lämpöliivi:

https://retki.fi/tuote/lampoliivi/

Tuon hankintaan vinkki ettei osta liian isoa kokoa,jottei liivin ja alla olevan vaatetuksen väliin jää juurikaan ilmaa.

Kun alkaa kylmä hiipiä,niin kytkee lämmön päälle hetkeksi ja sitten taas voi kytkeä pois ja tovin taas lämmin tunne säilyy.

Sama firma tuo näköjään myös lämpiäviä sukkia.

Pilkkiessä ennen pysyi kairaamalla suht lämpimänä,mutta sitten joku meni keksimään porakone kairan....

Timppa

Ps.Mutta kun tuollainen affen iski kiinni niin ei palellut enää oli liivi päällä tai ei-:).

[SO]

Toimii hyvin kun on pelti- tai sinkkiämpäri minkä pistää kakkosnelosten päälle että kynttilä saa ilmaa. Muutenkin tuollainen tuikku- tai hautakynttilä lämmittää mukavasti vaikka vaan sadeviitan alla.

Vanhalta hirvimieheltä kuulin joskus että sillä on jonkunlainen ämpäri istuimena jossa ulkotuli/kynttilä sisällä, kuulemma lämmittää mutta kuinka tarkkaa on saada pelaan ninn ettei perse pala.

[Jousimies]

Kuulun myös siihen joukkoon jolle helle on helvettiä mutta kylmässä aina jotenkin pärjää.
Pakkaskeliin on hyviä varusteita markkinoilla paljon. Itse mielellään turaan päälle vain sen verran kuin on pakko ja ehkä enemmänkin koittaisi keskittyä taukoliikuntaan oman verenkierron vireyttämiseksi. Ampumarataolosuhteissa se kyllä toimi että ajoittain vetäisee jonkinlaisen hyppelyn siinä lähistöllä. Muutenhan talviulkoilu on sekoitus aktiivista liikuntaa ja sopivasti vaatteita....repussa jopa varakerros säätämistä varten.
Pitkässä paikallaanolossa/passissa toki varusteissa vara parempi.