Eettinen riistalaukaus pitkälle matkalle

[MikaS]

Useita varmaan paikkaan ammuttu peuroja on 20/21 kaudella tullut jäljitettyä. Viimeisenä keinona on ollut labbissetteri irti.  Onkin oppinut hienosti pysäyttämään seisontahaukuun, nämä päähän ammutut. Joskus tulee sanottua, että olisko kannattanut ampua kropalle. Koira löysi toki myös kropalle, suolille ja myös kolmijalkasetkin saa myös seisontaan. Ainoa hyvä asia on, että on opittu enemmän pyytämään apua ja nämä " ennen ohiammutut" löydetään. Eli etiikka on parantunut. Oma peurastuskausi meni suurin piirtein päivien osalta siten, että noin 25% käytetyistä metsästypäivistä meni neljän seuran alueella hakemiseen. Toisin sanoen, en ole kauhean innostunut ajatusmailmasta kaukolaukauksiin.

Kirjoitan paljon peurastusnäkövinkkelistä, koska olen niitä tappanut riistaeläimistä eniten (useita satoja ). Haluan enemmän keskittyä osuman jälkeisiin asioihin. Vaikka sen reiän saisi oikeaan paikkaan, niin toimiiko luoti kunnolla. Kokovaipallakin kuolee, mutta hiukan hitaammin. Löytyykö oikea eläimen paikka, kuinka helposti muutaman sadan metrin päästä. Löytyykö oikea kulkureitti, mitä pitkin se on lähtenyt kuolinjuoksulle, jälkiä nimittäin voi olla paljon ja verta käytännössä ei ollenkaan. Linnut löytyy helpommin puunalta, mutta isommat nisäkkäät juoksevat ilman aivo ja rankaosumaa. Rankaosuma ei tarkoita välttämättä sitä, että eläin kuolisi siihen heti. Mitäs sitten kun eläin on metsässä, verta ei löydy, oliko ohi?

Tämä kausi oli tosiaan erilainen itselle, koska pari lastani aloitti oman metsästäjäuransa myös. Itse sain tosi hyvää oppipalautusta nykyisin 14v. likalta. Tämä opinpalautus oli kärsivällisyys odottaa optimaalisints asentos eläimelle, tehdä täydellinen ja kaikinpuolin eettinen laukaus.

[eero]

Ne jotka puhuvat ampuvansa vain 100% varmoja riistalaukauksia, eivät yleensä tajua joko metsästämisestä tai ampumisesta mitään. Ikävästi sanottu, mutta se on totta. The Real Gunsmithillä on muutama hyvä video pitkän matkan laukauksiin liittyen. Ja siihen liittyen mitä ei pidä tehdä. Mietin että olenko ikinä ampunut yhtään 100% varmaa riistalaukausta. En varmaankaan. Suurriistakaatoja on tullut seitsemässä vuodessa vajaa sata. Kahdesti olen ampunut ohi, ja ne piti olla ns "varma paikka" 60 metristä. Toisella kerralla oli vikaa myös kohdistuksessa. Yli 400 metriin en ole ampunut ollenkaan enkä varmaan ammu jatkossakaan. Isolla zoomilla isolla kiväärillä hyvältä tuelta etukäteen harjoiteltu laukaus 350 metriin peuran kokoiseen maaliin ei varsinaisesti ole mikään epäeettinen tai ihmeellinen temppu. Tärkeintä on tietenkin tietää, mitä on kohteen taustalla jotta toiminta pysyy turvallisena.

[Peränkävijä]

The Real Gunsmith teki kauan sitten hyvän videon, jossa kertoi että saksanhirven kokoiseen eläimeen vaaditaan ihan minimissään 2300j osumaenergia, jotta luodissa on riittävästi puhtia kaataa sen kokoinen eläin eettisesti. Tämä tuli vastauksena siihen, kun ameriikoissa 6.5cm tuli jumalten kaliiperiksi ja porukka väitti että sillä tiputtaa 1000 jaardiin saksanhirven niille sijoilleen joka kerta. Yksi tärkeä asia myös, mitä euroopassa tiedetään hyvin on luodin valinta. Valitettavasti esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Amerikassa ei taida olla luodin tyyppivaatimuksia raskaille eläimille, vaan moni ampuu OTM luoteja isoihinkin sorkkaeläimiin.

Luodin nopeuden pitää olla yli n 650 m/s kunnon shokkiaallon syntymiseksi kohteessa. Tuo sitten käytännössä johtaa samoihin energiatasoihin ja siihen, ettei hirveä kannata yli 300 metriin ampua vaikka helposti osuisikin.

Kuinkas monessa suht yleisesti käytössä olevassa hirvikaliberissa tuo nopeus ei täyty välttämättä edes piipun suulla? Socomit, 45-70, beowulf ainakin. Toisaalta aika harva varmaan noilla tässä yhteydessä tarkoitetuille matkoille ampuukaan.
Tässä korostaisin sitä, että tuntee oman aseensa ja luodin käytöksen. Kaliberilleen pitkä kupariluoti toimii aika eri periaatteella kuin joku onttokärkinen 350gr 45-70 lyijymurikka jonka halkaisijan ja pituuden suhde on lähes 1:1. Noissa aletaan olemaan toimintaperiaatteissa niin kaukana toisistaan, että yleistykset ja nyrkkisäännöt voi heittää romukoppaan. Siitä ainakin pitää olla varma, että luoti toimii halutulla tavalla vielä kohteessa olevalla osumanopeudella.

Yhden oman haavakolta pelastamisen muistan varmaan ikäni vaikka matkaa ei ollut kuin joku 50m: samalla kun oikealle kädelle lähti käsky liipasimen käytöstä, aivot rekisteröivät hirven astuvan ojaan ja vasemmalle kädelle lähti käsky nostaa asetta jolloin laukaus meni reilusti yli.

[metsienmies]

Sitä on ihan tutkittukkin, kuinka paljon energiaa tarvii mm hermoston ylikuormittamiseen ja tuhoamiseen osumalla. Täten mielestäni minimi osumaenergiavaatimuksia ei ikinä pitäisi unohtaa. 45-70 ei välttämättä lähde 650ms, mutta se on eri asia ampua 25g luoti vs 11.3g luoti. Enkä itse puhunut luodin osumanopeudesta, energiasta vain. 2x painavampi luoti tarvitsee paljon hitaamman vauhdin tuottaakseen saman osumaenergian kuin kevyempi. Tottakai luodin suunnittelullakin vaikutetaan paljon. Mutta kärjistetysti en siltikään ampuisi hirveä 30g luodilla joka olisi maailman tehokkain terminaaliballistiikkaluoti sellaiselle matkalle, että osumaenergiaa on vain 1000 joulea jäljellä.

[Th1972]

Ne jotka puhuvat ampuvansa vain 100% varmoja riistalaukauksia, eivät yleensä tajua joko metsästämisestä tai ampumisesta mitään. Ikävästi sanottu, mutta se on totta. The Real Gunsmithillä on muutama hyvä video pitkän matkan laukauksiin liittyen. Ja siihen liittyen mitä ei pidä tehdä. Mietin että olenko ikinä ampunut yhtään 100% varmaa riistalaukausta. En varmaankaan. Suurriistakaatoja on tullut seitsemässä vuodessa vajaa sata. Kahdesti olen ampunut ohi, ja ne piti olla ns "varma paikka" 60 metristä. Toisella kerralla oli vikaa myös kohdistuksessa. Yli 400 metriin en ole ampunut ollenkaan enkä varmaan ammu jatkossakaan. Isolla zoomilla isolla kiväärillä hyvältä tuelta etukäteen harjoiteltu laukaus 350 metriin peuran kokoiseen maaliin ei varsinaisesti ole mikään epäeettinen tai ihmeellinen temppu. Tärkeintä on tietenkin tietää, mitä on kohteen taustalla jotta toiminta pysyy turvallisena.

Sinä ammut sitten vissiin paljonkin "toivotaan toivotaan" tyylillä? Kun ei kerran tarvii olla varma osumasta, sillä hetkellä kun vetää liipaisinta?

Se ettei osu kunnolla, vaikka näin ajattelisi laukaisun hetkellä, on eri asia.

Lähetetty minun YAL-L41 laitteesta Tapatalkilla

[MikaS]

Mielenkiintoista, olen ampunut supuna .458 500grainisia fmj luoteja ja ainakin näillä läpäisy on käsittämätön. En yhtään ihmetellyt ,että vastaavilla ammuttiin biisonit lähes sukupuuttoon. Usean hirven olen ampunut alitehoisilla 458;lla ja tylpillä kuulilla, on ihme ilmiö että hirviltä lähtee jalat alta. Terävähkö kärkisillä tuo ei onnistu. Paljon tehokkaammilla 375;lla ja 300magilla ei päästä lähellekkään samaa, vaikka jouleja on lähes puolet enemmän.

[LSa]

Tulisiko isomman riistan metsästyksessä pyrkiä siihen, että osuma lamauttaa kohteen välittömästi? Jos, niin miksi?

Useamman hirven tapauksessa eläin ei ole merkannut mun ampumaa osumaa mitenkään, mutta on kuukahtanut muutaman kymmenen metrin päähän. Mä pidän sitä edelleen eettisenä.


Mielellään lukisin MikaS:ltä ja eero:lta enemmänkin avointa pohdintaa peuran pitkän matkan ampumiseen liittyen. Teillä ”alkaa olla” saldoa erilaisiin tilanteisiin. Lentoajan merkitys; ampujan, aseen ja patruunan tuottaman osunnan tarkkuusvaatimus; tehokkaan osuma-alueen koko...

[eero]

Mä en ammu toivotaantoivotaan-tyylillä vaan päinvastoin olen aika arka ampumaan kun epävarmuutta on yhtään enemmän kuin vähän. Tämän takia tilanteita menee ohi paljon enemmän kuin tulee käytettyä.

MikaS:n kanssa olen samaa mieltä eli en kuulu ns "jouleuskovaisiin", vaikka nykyäänhän tuo on vallitseva suuntaus ja trendikästä.

Lentoaikaa en niin pidä merkityksellisenä jos osaa lukea sitä mitä peura tekee eikä ammuta päähän. Päähän ampuminen 30 metristä on minun mielestä paljon riskialttiimpaa kuin vitaaleille 300 metristä. Minun mielestä noin 150-170 metriä on turvallisin matka ampua peuraa; se ei juuri välitä sinun äänistä, hajuista tai oikeastaan mistään. Paitsi liikkeestä ja hahmosta. Ja ne "1moa-kiväärit" saa mielestäni myös unohtaa jos on tarkoitus ampua peuranvasa edes 200 metristä. Tarkkuutta pitää olla enemmän. 8x zoomien osalta sama juttu koska niillä on vaikea nähdä kohteen asentoa; onko se 90ast vai 75 astetta vai jotain muuta. Sama sarvien havainnoinnin osalta; edes 16x zoomilla ei usein näe riittävästi.

[Petroman00]

Itsellä yleensä tavoitteena osua peuraa lavan taakse rankaan. Tippuu siihen ja  siistit lihat. Jahtaan kyttäämällä tutuilla paikoilla, ja etäisyydet/lentoradat on selvillä. Lemillä kun vielä varmistaa matkan.
Kopista tuelta tai bipodilta makuulta. Silti tahtoo joskus olla haastavaa hämärissä arvioida, milloin eläin on 90° kulmassa. Sisäänmeno siinä mihin tähdätty, ulostulo joko edessä tai takana.. Mutta ei pakolaukkaa.

Edittiä: Tilanteet ei oikeastaan milloinkaan ole kiireisiä,  eläintä tulee seurattua ennen mahdollista laukausta pitkän aikaa. Siinä voi tunnistaa kohteen, ja näkee vähän, mitä se hommailee. Eli onko varuillaan tms. Ikinä en ammu silloin, kun se katsoo minuun. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta olen sitä mieltä, että vaikka luoti on perillä ennen ääntä, niin eläimen reaktionopeus on toisinaan riittävä siihen, että kun se näkee vaimentimesta huolimatta laukauksen lähtevän(suuliekki, rekyyli), se kerkee pompata/liikahtaa juuri sen verran, että huono osuma.

[MikaS]

Mulla on reilu 300m pisin matka, mitä on tullut ammuttua vitaaleille. Nykyään jäisi kyllä ampumatta, vanhemmiten tullut harkintaa hieman lisää. Meillä ei ole kyllä yleisesti oikeastikkaan tarvetta ampua pitkälle, peuroja löytyy sen verran. Tilaisuuksia on paljon ja oikeastaan kiire ja laiskuus on se tekijä, ettei kaatoja olisi 60-80kpl/ kausi. Yksi päälaukaus on tullut ammuttua noin 240m, mutta tämä oli itsetehty haavakko. Tilanne oli sellainen että tuli ryömittyä pellonlaitaan ja olikohan alta 150m matkaa. Bipodituelta laukaus lavan taakse, osumaääni ja havainto että edestä meni korsi poikki. Emä, vasa ja ylivuotinen jota ammuin lähtivät juoksemaan ja toppasivat kauemmas. Emä, vasa alkoivat syömään ja ylivuotias pisti makuulle. Ei näkynyy kuin pää ja vähän kaulaa, mutta se riitti. Eka osuma oli mahassa ja alhaalla. Kyllä huonoja laukauksia on muutama muukin tullut ammuttua, varsinkin koirajahdeissa.

Peuran pää liikkuu aika nopsaan ja kun omat aivot antavat käskyn puristaa liipaisinta, tulee tosi herkästi huono osuma. Ammun kyttyyltä enää noin 50% ranka pää osumia amet vaihtelee myös 30-45m välillä ja pyrin ampumaan pituussuunnassa atlasnikamaan. Tuo antaa ylös alasliikkeessä pienen toleranssin eläimen liikkeelle. Olen itselle asettanut kyttäysaseille ja patruunoille peuraminuutin tarkkuudeksi. Tämä on käytännössä 0.5Moa tai hieman parempi, hirvitaulun paikassa pitäisi pysyä, mieluummin sisäpuolella viidellä laukauksella 100m.

Pidän peuraa sitkeänä otuksena hirveen verrattuna. Kiinnittäisin pitkän matkan luotiin myös huomiota, että se oikeasti laajenesi, mieluummin vähän hajoaisi, koska se parantaa tappokykyä sekundääriammuksina. Alkukaudesta kun maat on sulia, jokainen veripisara helpottaa myös löytymistä. Loppukaudesta oli selkeästi taas havaittavissa, että rasva ja kylmä tukki reiät ja lumesta huolimatta monella oli alkuvaikeuksia löytää oikeat jäljet. Itse suosin siis hajoavaa luotia, tosin 308 on ladattu barnesin bläkärikuulalla ja siitä jää sakarat kroppaan. B- tipeillä on tullut tehtyä reilu 250 kaatoa. Omassa kalustossa on kiikarina alkuperäisestä zeissin möröstä, 3-12 ja 6-24×56;n. Ajojahdeissa on pyörinyt nyt pääasiassa mukana grendel arska, varustettuna s&b 4-16 + doctersightilla. Tolla pystyy hoitelemaan aamuhämärästä, iltahämärään kaikki tilanteet. Tällä en yritä ampua mitään päähän, ei pääse peuraminuuttiin kuin satunnaisesti.

Joskus pyörittelin kyllä kuikkalootalla lentorataa 6,5-284;ni. Molytty 120grainin tipped barnes lentää sen verran suoraan, ja kun kiikari on korkealla+ kohdistus oli jossain 200m tienoilla, voisi isoa peuraa käytännössä ampua aina tähdäten kropalle noin 350m asti. Yhdistelmällä kuula laski 10mm, kun oli kohdistettu 100m ja ammuttiin 175m. Tosin barnes aukeaisi ehkä vain vähän kärjestään.

[Peränkävijä]

"Varma laukaus" on ehkä omasta mielestä sellainen, jossa ammutaa varmasti tunnetulle matkalle varmasti tunnetun lentoradan mukaisesti varmasti tunnettuun osumapisteeseen luodilla jonka toiminta tuolta matkalta tiedetään halutuksi.

Väittäisin että tämä osuus on tämän palstan porukalla keskiverto metsästäjää paljon paremmin hallussa, joten eläimen käytöksen tuntemus ja tulkinta nousee isompaan rooliin. Kohteen liikkeet on aina enemmän tai vähemmän arvauksia, ja rauhallinenkin eläin jotain ääntä säikähtäessään tekee liikkeitä joihin kukaan ei ehdi reagoida. Toki mahdollisuus eläimen liikkumiseen on paljon isompi esim jos eläin on juuri pysähtynyt ja pyörittelee korviaan pää pystyssä vs jo kymmenen minuuttia rauhassa riistapellossa ruokaillut eläin.

Hirvieläimiä on suht helppo lukea ja harjoittelumahdollisuuksia varsinkin lounais-suomessa on ympäri vuoden. Vanhoissa metsästystarinoissa isoista teeriparvista pudottivat sen reunalla olevan vahdin aina ensin. Noissa jutuissa syyksi yleensä sanotaan että muu parvi jää helpommin paikalleen näin, mutta onhan pelkästään päätän pyörittelevä maali helpompikin kuin eri suuntiin kaulaansa ojenteleva ja oksaa välillä vaihtava ruokailija. Keski-suomen metsämailla asuvana hanhet ovat aina jääneet vain haaveeksi, mutta päteekö sama esim niiden parvikäytökseen. Onko reunalla aina joka paremmin paikallaan pysyvä yksilö?

[mika]

Eeron kanssa täysin samoilla linjoilla. Koskaan live-lähetyksessä ei voi olla 100% varma osumasta. Ei koskaan.
Sen sijaan pyrkii omat rajat tiedostaen ampumaan riistalaukauksen niin että valo vastaanottopäässä sammuu mahd nopeasti. Mielummin ensimmäisellä laukauksella.

[mika]

Tulisiko isomman riistan metsästyksessä pyrkiä siihen, että osuma lamauttaa kohteen välittömästi? Jos, niin miksi?

Useamman hirven tapauksessa eläin ei ole merkannut mun ampumaa osumaa mitenkään, mutta on kuukahtanut muutaman kymmenen metrin päähän. Mä pidän sitä edelleen eettisenä.


Mielellään lukisin MikaS:ltä ja eero:lta enemmänkin avointa pohdintaa peuran pitkän matkan ampumiseen liittyen. Teillä ”alkaa olla” saldoa erilaisiin tilanteisiin. Lentoajan merkitys; ampujan, aseen ja patruunan tuottaman osunnan tarkkuusvaatimus; tehokkaan osuma-alueen koko...

Nyt heitit vaarallisen kysymyksen. Valot ei sammu välittömästi kun yhdestä kohdasta ja se on pää osuma. Rankaosumasta putoaa paikalleen mutta ei taatusti kuole heti. Näihin laukauksiin ei pidä rohkaista ketään...ei edes miettimään ko tekoa. Se on yhtä epäeettistä kuin mahoille ampuminen tarkoituksella.
Se mitä kuvasit hirvien ampumisesta vitaaleille on täysin normaalia ja osuman saatuaan elukka menee muutaman sekunnin ja kaatuu kuolleena.

[Mk-0]

Miksi se on eettisesti oikein ampua hylkeitä päähän esimerkiksi 10-300 metrin matkalla, mutta sitten kuivalla maalla, potentiaalisesta ihanteellisesta olosuhteesta huolimatta sama temppu kauriille, tai peuralle on tuomittavissa?

[LSa]

Näkisin, että peuraa on eettisempi ampua kehkoille, koska ampujalla on se mahdollisuus. Hylkeen metsästyksessä tätä valintaa on hankala tehdä.

(Nää on nettikeskustelutekstiä, joten muokkasin sellaiseen asuun, joka kuvaa paremmin mun positiivisissa fiiliksissä kirjoitettua tekstiä.)