Uusi ase kytikselle + radalle

[MOj]

Siltikin TRG 22/42 ilman picantinnyä omalla bipodilla ja taittoperällä on makuulta ja muutoinkin paras ja tasapainoisin yhdistelmä, millä minä olen ampunut, ja sen takia ne ei ole vaihtunut mihinkään. Varsinkin hieman orkkista lyhyemmillä fluutatuilla piipuilla. Kokemuksia on suunilleen kaikista yllämainituista mukaanlukien AI Arctic Warfare, joka pääsee kyllä lähelle ja on joiltain osin TRG: tä edellä. Esim TRG M10 ottaa hopeaa korkeamman/kiikkerämmän tuntuisena vaikka kahva onkin enemmän käteensopiva säätöineen. Tämä tosin ei haittaa itseä, koska ammun peukalo kammen puolella. Nämä on kuitenkin aina henkilökohtaisia mieltymyksiä ja riippuu monesta eri seikasta, esim. ampujan ruumiinrakenteesta ym.

[metsienmies]

Niimpä, maku ja fysiologia-asioita. Itselle makuuammuntaan parhaimmat ovat paremmuusjärjestyksessä trg, bifrost, bravo. Pystyammunnassa bifrost ja trg ovat aika tasaväkisiä, kunhan säätä trgstä perän alas, bravo huonoin. Perälevy neutraalina grs, trg, bravo. Itselle on myös vakaampaa ampua hieman korkeammalta makuuasennolta, kuin leuka ja aataminomena nurtsissa kiinni.

Tykkään kyllä myös bravon tukista, hankin sellaisen t1x jotta pystyi halvalla larppaamaan trgn omistamista, ja menin sen jälkeen vielä trgn hankkimaan. Mutta näistä vertailuista bravo on heikoin omalle ruumiinrakenteelle.

[mattix]

Menee hieman offtopiciksi, mutta pidän tekstin lyhyenä.

Innostuin sitten mittailemaan hieman lisää ja alla tuloksia. Pelkällä rullamitalla ja suurin piirtein mitattuna 1) kahvan alalaidan etäisyys piippulinjasta ja 2) takatukin alalaidan etäisyys piippulinjasta:
GRS Bifrost CTR 1) 135 mm 2) 155 mm
TRG-21 normiperä 1) 140 mm 2) 150 mm
TRG taittoperä 1) 140 mm 2) 145 mm
TAC A1 vakioperä 1) 160 mm 2) 140 mm

Mittaukset siis likimäärin. Tuon perusteella GRS:n tukki on n. 1-2 cm alempana piippulinjasta kuin vaikka TRG tai TAC A1. En koe asentoa merkittävästi korkeammaksi, kun kylmäharjoittelin vaikkakin bipodilla lienee asiassa iso rooli myös. Varmasti jollekin tuo 1-2 cm takatukissa on liikaa. GRS:n isoin eroavaisuus vertailuryhmään on kuitenkin kulmassa oleva kahva.

Keskustelun aloittajalle: CTR on oiva valinta, onneksi olkoon! Herkistinkoneiston kanssa saa olla tarkkana, meinaa nimittäin kuti lähteä varkain.

[MOj]

Mitä matalampaan ampuma-asentoon kroppa taipuu, eli mitä enemmän kropasta koskee maahan, sitä tukevampi on asento. Kuitenkin niin, ettei tarvi itseään väkisin kyseiseen asentoon pakottaa, vaan olotilan tulee olla rento. Ylipäätään oikeaoppisilla asennon hinkkaamisilla/opiskelulla on valtava merkitys, mikä näkyy takuuvarmasti taululla. Nämä asiat on suurimmalla osalla enempi/vähempi pielessä. Usein haetaan syytä huonoon käyntiin aseesta, vaikka iso osa syistä siihen löytyy siitä, ettei pysty toistamaan asentoa ja siihen keskeisesti liittyviä asioita (esim. aiming point, väärien ruumiinosien jännittäminen huomaamattaan ym.). Nämä asiat vaativat kokeneeltakin ampujalta jatkuvaa keskittymistä, asennon tutkiskelua ja asioiden kertaamista. Kannattaa kuvata omaa ampumistaan.

Sorry off topic.

[metsienmies]

Mitä matalampaan ampuma-asentoon kroppa taipuu, eli mitä enemmän kropasta koskee maahan, sitä tukevampi on asento. Kuitenkin niin, ettei tarvi itseään väkisin kyseiseen asentoon pakottaa, vaan olotilan tulee olla rento. Ylipäätään oikeaoppisilla asennon hinkkaamisilla/opiskelulla on valtava merkitys, mikä näkyy takuuvarmasti taululla. Nämä asiat on suurimmalla osalla enempi/vähempi pielessä. Usein haetaan syytä huonoon käyntiin aseesta, vaikka iso osa syistä siihen löytyy siitä, ettei pysty toistamaan asentoa ja siihen keskeisesti liittyviä asioita (esim. aiming point, väärien ruumiinosien jännittäminen huomaamattaan ym.). Nämä asiat vaativat kokeneeltakin ampujalta jatkuvaa keskittymistä, asennon tutkiskelua ja asioiden kertaamista. Kannattaa kuvata omaa ampumistaan.

Sorry off topic.

Kyllä, ja itselleni parempi ja rennompi asento on hieman pystympi. Pääsen myös erittäin matalalle, mutta tällöin joudun taivuttamaan niskaani huomattavan paljon. Kannattaa tutustua MarkandSamAfterworkin videoihin ampuma-asennosta ja tähtäimen korkeudesta. Naamanrakenteeni takia myös itselleni spuhrin isms -02 jalat ovat asennollisesti parempia ampua kuin -01, korkuiset, eivätkä ole yhtään kiikkerämpiä.

[mopaivinen]

Menee hieman offtopiciksi, mutta pidän tekstin lyhyenä.

Innostuin sitten mittailemaan hieman lisää ja alla tuloksia. Pelkällä rullamitalla ja suurin piirtein mitattuna 1) kahvan alalaidan etäisyys piippulinjasta ja 2) takatukin alalaidan etäisyys piippulinjasta:
GRS Bifrost CTR 1) 135 mm 2) 155 mm
TRG-21 normiperä 1) 140 mm 2) 150 mm
TRG taittoperä 1) 140 mm 2) 145 mm
TAC A1 vakioperä 1) 160 mm 2) 140 mm

Mittaukset siis likimäärin. Tuon perusteella GRS:n tukki on n. 1-2 cm alempana piippulinjasta kuin vaikka TRG tai TAC A1. En koe asentoa merkittävästi korkeammaksi, kun kylmäharjoittelin vaikkakin bipodilla lienee asiassa iso rooli myös. Varmasti jollekin tuo 1-2 cm takatukissa on liikaa. GRS:n isoin eroavaisuus vertailuryhmään on kuitenkin kulmassa oleva kahva.

Keskustelun aloittajalle: CTR on oiva valinta, onneksi olkoon! Herkistinkoneiston kanssa saa olla tarkkana, meinaa nimittäin kuti lähteä varkain.

Kiitos ja jeps, täytyy nauhoittaa tämä asia kasettikoteloon ja jättää herkistimen käyttö radalle.

[mopaivinen]

Mitä matalampaan ampuma-asentoon kroppa taipuu, eli mitä enemmän kropasta koskee maahan, sitä tukevampi on asento. Kuitenkin niin, ettei tarvi itseään väkisin kyseiseen asentoon pakottaa, vaan olotilan tulee olla rento. Ylipäätään oikeaoppisilla asennon hinkkaamisilla/opiskelulla on valtava merkitys, mikä näkyy takuuvarmasti taululla. Nämä asiat on suurimmalla osalla enempi/vähempi pielessä. Usein haetaan syytä huonoon käyntiin aseesta, vaikka iso osa syistä siihen löytyy siitä, ettei pysty toistamaan asentoa ja siihen keskeisesti liittyviä asioita (esim. aiming point, väärien ruumiinosien jännittäminen huomaamattaan ym.). Nämä asiat vaativat kokeneeltakin ampujalta jatkuvaa keskittymistä, asennon tutkiskelua ja asioiden kertaamista. Kannattaa kuvata omaa ampumistaan.

Sorry off topic.

Olin jostain lukevinani että asento on silloin kohillaan kun siinä pystyy vetämään pienet tirsat ; )

[HJu]

Makuuammunnassa voi käydä niin että perälevy jää liian alas ja olkapäähän ottaa vain perälevyn yläosa. 338 Lapualla voi tulla epämiellyttävää rekyyliä, jollain 308 Winillä ei niinkään. Tällöin on kiva jos perälevyssä on korkeussäätö, mieluusti pikasellainen.

En tiedä miten asia  keskustelun tukeissa on ratkaistu mutta kannattaa perehtyä ja samalla miettiä onko matalimmat mahdolliset kiikarinjalan makuuammuntaan optimit vai kannattaako ottaa vähän korkeammat jalat.

Pystyammunnassa perälevyn korkeus ei ole yleensä ongelma mutta makuuammunnassa voi olla.

[MOj]

Kyllä, ja itselleni parempi ja rennompi asento on hieman pystympi. Pääsen myös erittäin matalalle, mutta tällöin joudun taivuttamaan niskaani huomattavan paljon. Kannattaa tutustua MarkandSamAfterworkin videoihin ampuma-asennosta ja tähtäimen korkeudesta. Naamanrakenteeni takia myös itselleni spuhrin isms -02 jalat ovat asennollisesti parempia ampua kuin -01, korkuiset, eivätkä ole yhtään kiikkerämpiä.

Sillon pystympi parempi. Eivät varmasti -02 jalat ole yhtään sen kiikkerämpiä. Mutta noin niinkuin ylipäätään, aina parempi, jos kiväärin profiili pysyy sellaisena, että painopiste on mahdollisimman lähellä piippulinjaa. Tämä kannattaa muistaa yhtenä asiana kun valitsee tähtäin jalustaa, tai mitä tahansa nyt aseeseen kiinnitteleekään.

[jthyttin]

Hyvä että syntyi vilkasta keskustelua. Foorumilla lienee jo kymmenkunta vuosikertaa jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Laurosesta sun muista "hirvenhiihtotukeista" joita vaihtelevalla menestyksellä yritettiin tarkka- ja tarkasti-ammuntaan soveltaa kun muuta ei käytännössä ollut saatavilla. GRS:n tarkoissa mitoissa minulla on hapuilua koska perustuu mainosmateriaalin kuviin (toki olen niillä ampunut, mutten omista).

Nykyään valikoimaa piisaa, toki tukista köyhtyy saman verran kuin uusi Tikka T3 kaikkinensa maksoi tuolloin 10v sitten. Topicin aloittaja mainitsi ensisijaisista käyttötarkoituksista toisena pitkän matkan ammuntaan tutustumisen, joten mielestäni mennään makuuammunta edellä. Oman filosofian mukaan kivääri myöskin on siinä kuosissa johon se laitetaan, eikä "kentällä" ruveta säätelemään perälevyjä tai poskipakkoja. Eli kyseessä on aina kompromissi, jossa painotetaan ensisijaista käyttötarkoitusta. Kuten MOj sanoi, kaikki säädöt vaikuttavat osuntaan ja osumapisteeseen (ampujan ja aseen käytös) kun tarkkuutta aletaan oikeasti hakemaan.

Lopuksi kannattaa muistaa että ampumaradan ulkopuolella lähes jokaisen aseen pääasiallinen "käyttötarkoitus" on sen kantaminen (sanotaan nyt vaikka kuljettaminen ilman suojusta ettei mene sekaisin aselain kanssa) joten tukin ja tähtäimen osalta yleinen linjakkuus, sekä ulokkeiden (painavat kroppaa, hihnat jää kiinni yms.) ja vahingossa aktivoituvien (pika)namiskojen puute on suotavaa.

[mattix]

Paljon viisaita sanoja jthyttinseltä.

Uskon, että kokemuksen kautta se itselle ja omiin käyttötarkoituksiin sopiva tukki selviää. Vaikka säädöt tuovat riskin kaluston rikkoutumiselle ja ulokkeiden jäämiselle kiinni risuihin sekä männynkäpyihin, niin niistä on myös etua. Näitä tilanteita voi olla esimerkiksi poikkeuksellinen pitkäaikainen ampuma-asento tai vaatetus. Samoin kiikarin tai ampujan vaihtaminen ei aseta ergonomiarajoitteita kaluston käsittelyyn. Pidän GRS:n rakennetta hyväksyttävänä luotettavuuden näkökulmasta, ei se silti missään nimessä ole esim. TRG:n taittoperän luokkaa. Ja jos sitten oikeasti ryynätään ja failure is not an option, niin simppelimpi on parempi. Nämä omien fiiliksien pohjalta. Kompromisseja...

Lopuksi on hämmästeltävä, miten huonosti valmistajat tuovat tactical-tukkeihinsa hyviä otepintoja. Moni tuntuu liukkaalle ja tästä GRS kumisine otepintoineen on ilahduttava poikkeus. Tälläkin tosin on vähän merkitystä makuuammunnassa.

On hyvä, että keskustelun aloittajalla on vaihtoehtoja tukkien osalta: B&C, KRG, GRS, GGS, PSE, KKC, McMillan, UPR tai vaikka TAC A1:sta irroitettu runko. Mukavampi valita, kun vaihtoehtoja riittää.

[HJu]

Eihän niitä tukin säätöjä kentällä säädetä jos vaativat työkalun käyttöä tai ovat muuten vaikeita säätää. Jos taas säätö on helppo tehdä ja ampuma-asento sitä vaatii niin tietenkin kannattaa säätää. Sitä varten han ne säädöt siihen on rakennettu.

Ylläoleva siis liittyy ampumiseen yleensä, juoksevaa villisikaa/hirveä/kettua ammuttaessa ei toki kannata/kerkiä paljon säädellä mitään mutta harva niitä pystystä TRG-kalustolla ampuu muutenkaan.

[sk88]

Ite yritin turhaan vääntää itteni liian matalaksi aseen takana pitkään. Tuloksena ratakeikan jälkeen aina niska jumissa ja jäätävä päänsärky. Tilalle korkeat bipodit ja iso takapussi niin alko homma helpottumaan. Ite vedän perän säätöä ulos n. peukalon leveyden verran makuuasennossa, muissa asennoissa perälevy sisällä osuu silmän etäisyys oikein turhia vääntelemättä.

[jli]

Joskus tulee lavettipyssylläkin ammuttua myös juoksevaa elukkaa lähelle (kauris, peura, hirvi). Jostain syystä kun aina silloin tällöin päättävät juosta syliin jo ennen kuin ehtii kytispaikkaan, tai muuten on siirtymässä jonnekin. Tuon takia kiikarin säädöt ovat aina pienimmällä, ellei nimenomaan ole tarkoitus juuri silloin ampua kauas.

Sanoisin, että ihan kohtalaisesti toimii ajojahdissakin, joskaan tuollaista halkoa ei tietenkään varta vasten kannata siinä tarkoituksessa metsässä kuljettaa. Sorsametsästys sitten erikseen.

[MOj]

Arvelen että jthyttin tarkoitti juurikin työkaluilla tehtäviä säätöjä. Jos perässä on pikasäätö mahdollisuus, kannattaa niitä käyttää saadakseen mahdollisimman hyvän ampumaergonomian/asennon. Maakuuammunta vaatii usein hieman eri säätöjä perän pituuden, poskipakan ja perän korkeuden suhteen vs. muista asennoista ammuttaessa.

Edit: eli jos ei pikasäätöjä ja ampuu vaikka päasiassa eniten makuulta, kannattaa asettaa perän säädöt tätä silmälläpitäen. Muissa asennoissa sitten vähän kärsii, mutta homma hoituu kuitenkin jollain tavalla.