Kun itselläkin kasa-ammunta / rataharjoittelu ollut pääosin vain latvalinnustusta tukevaa toimintaa,niin (liiankin) pitkään kävin radalla vain hyvillä keleillä.Ajatuksena ettei ne teeret/metsot ole latvoissa kovalla tuulella...
Kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana mennyt piekkarin tai keskisytytteisten kanssa myös koviin keleihin ihmettelemään minne tuuli kuljettaa.
Tuulen lukemista on vaikea oppia ellei tuule...
Nyt koin erityisesti parina päivänä,että siitä on ollut hyötyä.Oli sovitettu 4 miehen kalenterit 2:n päivän sessiolle hyvälle lintu alueelle.Ellei noin olisi ollut niin säätiedon ennusteen mukaan kukaan olisi lähtenyt latvalinnustamaan.
Tuulet olivat alhaisimmillaan tasainen 8 m/s / puuskat 12 m/s ja korkeimmillaan tasainen 12 m/s ja puuskat 19 m/s.
Tilanteita kuitenkin syntyi,kun sai parvia ajettua puolukan syönnistä ylös.Joku jää aina johonkin puuhun hetkeksi roikkumaan.
Haasteellisimmat tilanteet latvalinnustuksessa on kun puu huojuu ja teeri liikkuu jopa puolimetriä ristikossa ja sitten pitäisi osata vielä sivutuuli huomioida luodin viennissä.Vaikeampaa tilannetta en tiedä.
Siinä onnistujalle nostan hattua.
Isävainaja opetti,että laita ristikko siihen mihin kohtaan puun huojunta pysähtyy USEIMMITEN ja arvioi tuulen vienti ja sitten laukaus pienellä ennakolla kun huojunta lähestyy "kuolokohtaa".
Tuo on niin vaikeaa,että parempana vinkkinä pidän,että kävelee puolukka alueet myötä/vastatuuleen.Koiran kanssa tietty vastatuuleen.Silloin kuitenkin pää pakosuunta on poispäin ja saat ammunnan PÄÄOSIN myötä/vastatuuleen kun nousevat puihin HETKEKSI.
Puiden sivuhuojuntakin silloin vähäisempää kuten tietty tuulenvienti luodillekin.
Eräs kaverini vaihtoi jo 4 hudin jälkeen 6 BR:n 308:iin mutta sekään ei auttanut. 2 hutia lisää...Kiroili kämpillä ja takuulla otti vinkkini vaarin kovilla keleillä harjoittelusta.
Timppa