Minusta kaikkein pienin riski luonnossa liikkuessa on harhaluoti, mutta tästä kun nyt on ihmisten kanssa juteltu niin moni on kommentoinut ettei tuollaista pitäisi tehdä jos se perustuu pelkästään todennäköisyyslaskentaan. Että on vastuutonta ampua, jos ei tiedä mihin luoti oikeasti putoaa. En nyt oikein voi olla eri mieltäkään, mutta toisaalta elämä on aina riskejä, ja todennäköisyys saada harhaluodista metsässä liikkuessaan on samaa luokkaa kuin tulla vesikauhuisen saukon syömäksi tai saada avaruusromusta päähänsä tai saada kävelytiellä kävellessään päälleen ohi ajavasta kuorma-autosta irronnut rengas. Eli varmaan mahdollista, mutta niin pieni riski ettei sitä kannata murehtia.
Jostain syystä monellakin taholla on nyt puhuttu näistä latvalinnustuksen harhaluodeista, vaikka ne ovat aivan äärimmäisen harvinaisia eikä tässä maastopyöräiljätapauksessakaan ilmeisesti (?) sellaisesta ole kyse. Sen sijaan tälle syksylle on sattunut pari klassisempaa tapausta: "lataamaton" ase laukesi sitä mökillä räplätessä ja yksi kuoli, ja pari ihmistä on saanut hauliparvesta, ilmeisesti kohteen tunnistuksen petettyä. Näitä sattuu todella paljon useammin kuin latvalinnustuksen harhaluoteja, ja niihin mielestäni pitäisi keskittyä. Jos nyt on olemassa tyypillistä aseonnettomuutta, niin ne ovat juuri näitä: joko täysi vahingonlaukaus jossa ase laukeaa vaikkei sen pitänyt, tai sitten ammutaan nopeassa tilanteessa jotain sellaista mitä ei pitänyt ampua kun maali tunnistettiin väärin. Tässä taitaa olla osittain taustalla sellainen ihmismielen harha että kun odottaa asiaa x tapahtuvaksi tai näkevänsä asian y, niin kaikki tapahtumat tulkitsee niiden lasien läpi. Kun on teerimetsällä, variksetkin alkaa näyttää teeriltä. Kun odottaa metsässä mustan linnun pomppaavan lentoon, jahtikaverin kumisaappaan vilahdus näyttääkin aivan teereltä. Sen sijaan nuo kilometrien päähän putoavat luodit ovat aivan minimaalinen ongelma.
Sellaista nöyryyttä pitäisi ehkä itse kunkin harrastaa, että tunnustaa että itsekään ei ole täydellinen ja jokaiselle voi sattua virhe ja miettiä miten riskiä voi pienentää.
Itse olen linjannut asioita näin:
-Aina asetta tyhjentäessä sekä katsoo että kokeilee sormella että patruunapesä on tyhjä; tämä tulee jo nykyisin automaationa
-Riistalaukauksen jälkeen hetkeksi tilanne seis, aseelle tarvittavat toimenpiteet (lataaminen ja varmistaminen jos joutuu mahd ampumaan uudestaan, muuten tyhjnennys huolellisesti)
-Muualla kuin erittäin harvaan asutuilla alueilla (=kilometritolkulla asumatonta metsää takana) ammun yläviistoon vain .17 HMR:llä tai haulikolla ja joka tapauksessa tarkistan taustan kartasta
-Kyttäyspaikat on valittu niin, että voin ampua alaviistoon/mäkeä vasten
-Rauhassa, ei ole kiire, tilanteita tulee uusia.
-Teerenkuvia ei matalien puiden päälle/alaoksille, joku niitä alkaa tulittaa suon toiselta puolelta kuitenkin.
Oma näkemys on että riskilaukaukset tulee aina niissä paikoissa kun on kiire. Pomppulinnut, haavakkojahdit, "vika ilta tänä syksynä jahdissa, nyt tai ei koskaan"-tyyppiset riistatilanteet...
Mulle on sattunut yksi tapaus haulikolla mikä säikäytti. Haavakkolintu räpisteli lentoon suoraan mua päin ja teki aivan vieressä yllättäen 90 asteen mutkan juuri kun ammuin. En ehtinyt ennen laukausta tajuta miten paljon ampumasuunta muuttui aiotusta, kun lintu olikin sekunnin murto-osassa minusta katsottuna lähes 90 astetta eri suunnassa.
Mun mielestä pitää ja pitäisi antaa selkeä viesti, että metsästäjän vastuulla on että tietää mitä ampuu ja ihmiset voi liikkua huoletta kaikkialla luonnossa. Kaikenlaiset vihjailut siitä että olis hyvä pitää huomioliivejä yms kuulostaa tässä tilanteessa helposti uhrin syyttelyltä ja siltä että tapana on ampua kaikkea mikä rapisee, vaikkei sitä tarkoittaisikaan. Ampujan vastuulla on varmistua siitä että kohde on oikea ja tausta kunnossa, ja muut ihmiset ja muu maailma elävät kuten ennenkin.