Piippujen läppääminen

[Long Range]

Piippujen korkeatasoinen läppääminen on Suomessa " mennyt lähes hautaan". Valmetilla on ollut aikoinaan historia tiedon mukaan yxi erinomainen läppääjä,mutta kun aloimme Piekkaritiimille tiedon muruja läppäämistaidoista keräilemään,niin sain tiedon,että ko henkilö on dementoitunut ja tietoa hänen taidoistaan ei enää voinut kerätä.

Tiimissä on 4 aseseppää ja olemme yrittäneet kerätä tietoa.Jos lukijoilla on tietoa OSAAVISTA piipun läppääjistä Suomessa,niin laittakaa vaikka yksityis viestiä.
Piipun hiojia / kiillottajia löytyy monelta kylältä,mutta esim. piekkarin piipun täydellinen TASAISEKSI lieväksi kartioksi (0,005 mm esim.) läppääminen on erittäin vaativaa käsityötä ja taidetta.

Asemestari Erkki Toro ja piipuntekijä Erkki Mäkinen meitä opastaneet sekä etänä,että kädestä pitäen,mutta rojekti on pahasti vielä kesken.

Kova halu on oppia ja myös levittää tietoa,mikä saatu/saadaan kasaan. Piekkarin piippujen läppäämisen huippu guru Bill Calfee on luvannut meitä etänä opastaa,mutta on vähintäin erikoinen persoona ja katsotaan minkä verran avautuu meille oikeasti.

Laitan muutaman kuvan tiimimme yhden asesepän Juha Söderholmin rakentamasta läppäyspenkistä,johon on saatu mausteita myös Calfeelta.
Tietty nykyisin saa piippuja ostaa valmistajilta läpättynä ja se on ampujalle järkevintä.(Shilen, Bartlein,Krieger, yms. Tässä kuitenkin osaltaan ajatuksena "kadonneen kansanperinteen" ja käsityö taidon elvyttäminen.

Timppa



 

[SO]

Väittäisin että piipun läppääminen itsessään ei ole ongelma vaan lopputuloksen toteaminen. Suomesta ei löydy kovin montaa miestä jolla on mittalaitteet piipun sisämittojen mittaamiseksi saati että osaisi mittalaitetta käyttää siten että kymmenen peräkkäistä mittausta antaa luotettavan tuloksen ilman suurempaa mittaajasta johtuvaa hajontaa. Se, että miten läppäys vaikuttaa taululla, on vielä toinen asia. Yleensä kun piipun sisäpintaa tutkitaan ja tarkastellaan, tarvitaan esimerkiksi kolme samalla lailla viimeisteltyä piippua ja niillä ammutaan sitten vaikka 10lks kasoja joista saadaan keskiarvo kyseiselle piipunviimeistelymenetelmälle. Näin vertaillaan sitten erilaisia viimeistelyitä. Kyse on pelkästään piipun kartiokkuudesta, työmenetelmistä, mittaamisesta sekä koeammunnasta ilman sen suurempaa taikuutta.

[Long Range]

"Taikuus" tulee ihmiskäsien tuntemuksesta kun slugia tai läppäysvalosta käytetään.En todellakaan osaa vielä läpätä,mutta kun slugia tai läppäysvalosta työnnetään eteenpäin ja sitten taaksepäin tuntee kyllä niin pienet erot,että ihmetellä pitää.

Karhean kohdan ja hiukan ahtaan kohdan erottaminen alkuvaiheesa ennenkuin piippu siliää on vaikeaa.

Lisäksi eripituisten valosten käyttö alkuläppäyksessä ja viimeistely läppäyksessä on taidetta.

Ja erilaisten läppäysmateriaalien käyttö eri vaiheissa on myös taidetta.

Sunnen on tehnyt kovasti töitä saadakseen tuon koneelistettua,mutta herkkiä käsiä ei hekään ole vielä pystyneet korvaamaan.

Tarkin mittaaminen siis tapahtuu ihmiskäden tuntemuksessa slugia / valosta piipun läpi edestakaisin työnnellessä.
Ja tietty slugien halkaisijaa voi mikrometrillä mittailla.

Olen saanut vierestä seurata tuhannesosien mittaamista lämpötila kalibroidussa tilassa,lämpötila kalibroiduilla välineillä joiden arvo luokkaa hyvä auto / käytetty omakoti talo.
Ja näkemäni perusteella en monien ihmisten tuhannesosien mittaamiseen luota.Enkä omaanikaan kotona.

Timppa

[SO]

Ymmärrän hyvin että asiaan liittyy "silmämittoja" ja "kokemusta", mutta turha taikuus on hyvä jättää pois. Se mikä yhtenä päivänä näyttää silmään hyvältä voi kuukauden päästä näyttää ihan muulta vaikkei piipulle ole tehty siinä välissä mitään. Aikoinaan olin yhden piekkaritiimin palaverissa ja kun alettiin puhumaan piipun "krymppaamisesta" kartioksi niin tietty uskottavuus tavoitteista katosi samalla hetkellä.

[Mk-0]

Joskus entisessä elämässä tuli koneistajana työskenneltyä viiden tonnin toleranssien kanssa ja hattua nostan henkilölle, mikä käsipelin jynssää 400-500 milliä pitkän ja .22 sisähalkaisijan omaavan pötkön sisäpinnan .005mm kartiolle.
Sellaisen mitattavuus taitaa vaatia koko pinnan matkalta sellaisen Ra-arvon, minkä eteen joutuu tekemään aikamoisen kiilloitushukin, ennenkuin ylipääätänsä pääsee kartiontekovaiheeseen O.o

[Long Range]

"Joskus entisessä elämässä tuli koneistajana työskenneltyä viiden tonnin toleranssien kanssa ja hattua nostan henkilölle, mikä käsipelin jynssää 400-500 milliä pitkän ja .22 sisähalkaisijan omaavan pötkön sisäpinnan .005mm kartiolle.
Sellaisen mitattavuus taitaa vaatia koko pinnan matkalta sellaisen Ra-arvon, minkä eteen joutuu tekemään aikamoisen kiilloitushukin, ennenkuin ylipääätänsä pääsee kartiontekovaiheeseen O.o"

Tuosta juuri on kysymys ja tuohon kykeneviä on esim. USA:ssakin vain kourallinen,kun puhutaan piekkarin piippujen lieväksi kartioksi läppäämisestä.Voivat käyttää tuohon aikaa 1-3 vrk riippuen aihion lähtölaadusta  ja siitä ymmärtää,että harva tuollaista tekee työkseen tai harva on valmis maksamaan siitä summaa,joka siitä tekijän pitäisi saada jos tuolla itsensä pitäisi elättää.
Ja vie pitkän ajan ennenkuin on pystynyt antamaan näytön siitä,että taidoillaan saa käyntiä oikeasti parannettua.

Opimmeko me tuota tekemään täydellisesti ikinä?.En tiedä.Kuitenkin tavoite pitää asettaa korkealle ja yritystä & erehdystäkin tarvitaan.

Timppa

[Long Range]

"Ymmärrän hyvin että asiaan liittyy "silmämittoja" ja "kokemusta", mutta turha taikuus on hyvä jättää pois. Se mikä yhtenä päivänä näyttää silmään hyvältä voi kuukauden päästä näyttää ihan muulta vaikkei piipulle ole tehty siinä välissä mitään. Aikoinaan olin yhden piekkaritiimin palaverissa ja kun alettiin puhumaan piipun "krymppaamisesta" kartioksi niin tietty uskottavuus tavoitteista katosi samalla hetkellä."

*Asiaan ei liity mitään "silmämittoja" vaan slugin ja läppäysvaloksen käsituntuma.

*Bill Calfeen täydellisesti läppäämillä piekkarin piipuilla on ammuttu varmaan enemmän kasapiekkarin voittoja/ennätyksiä kuin muilla yhteensä.Ja vaikka hän jo lähes eläköitynyt,niin pari viikkoa sitten taas hänen n.9 vuotta sitten läppäämällä piekkarin piipulla 2 uutta ME:tä.
Taisi kyllä välissä tehdä "deglaserointi" läppäyksen ko piipulle.

*Piipun suun krymppaamista on käytetty esim.ongelmallisten piekkarinpiippujen hoitoon. Kun piipun suu on avautunut ja jos lyhentämistä ei ole valittu ratkaisuksi.

Tuo tehty näin:

*Piipun suulle ajettu n.20  mm pitkä syvennys sorvilla jonka halkaisija esim 15 mm. Tehty holkki,jonka sisämitta 14,97-14,98 mm.
Piippu pakastimeen tai hiilihappojäähän  ja holkki kuumennetaan hehkuvaksi ja asetetaan kuumana syvennyksen päälle.

Näin on vanhat sepät saaneet monet ongelmapiiput heräämään eloon piekkareissa.Piipun suun krymppäämisellä.

Keskisytytteisissä en luotia lyhyestä ahtaasta suusta olisi lähettämässä,vaan suorasta osasta joka ei tietty saa olla väljempi kuin piipun ahtain kohta aiemmin.

Timppa

[THuh]

Mielenkiintoinen aihe.. 22 piipun läppäämistä myös harrasteltu täällä päässä. Kokemuksen mukaan lyijytappikolvaus on ok/paikallaan ylimenon purseiden tms poistoon taikka karkean tehdaspiipun viimeistelyyn. Itse piippuun jos noilla mitoilla halutaan tasaista pintaa ja aavistus kartiokkuutta suuhun päin niin luonnollisin (käsin tehtyä läppäystä moittimatta) on nk ampukolvaus, erityisesti tarkoitukseen valmistetuilla kolvaus patruunoilla. Näin toimittuna kolvaustapahtuma luodin piippuaikana on aina vakio, sekä luodissa käytettävä hioma-aine kuluu/levittäytyy vähenevässä määrin suuta kohti. Olen valmistanut em kolvauspatruunoita pienissä määrin myös seuratason ampujille mm tehdasuusien piippujen sisäänajoon. Kannattaa myös huomioida tapilla tms tulkatessa, että vaikka piippureikä itsessään olisikin täysin mittatarkka/pyöreä niin itse piippu ei välttämättä ole täysin suora. Juurikin jos käytetään eripituisia tulkkeja peräjälkeen niin asian huomaa veto- ja työntövastuksien muutoksina. Kannattaa myös pitää mielessä, mitä ns liukkaampi pinta kahden kappaleen välillä niin sitä kovempi liukukitka kahden pinnan välillä, mikäli ei käytetä oikeanlaista voitelua. Tässäkin korreloituu asioiden vakioiminen. Mikäli käsin toimitaan- ja tunnustellaan ns "mututuntumalla" niin muuttujia on vähintäänkin taas riittävästi. Tästä syystä premium piippuvalmistajat käyttävätkin paineilma tulkkausta mittatarkkuuden määrittämiseen.

[Long Range]

Edesmennyt Pertti T Kekkonen ja kemian inssi Osmo Keinonen olivat 80-luvulla innokkaita ampukolvauksen tutkailijoita Joensuussa.Olin heidän mukanaan "hang around" jäsenenä ja monta Tozia yms.parani kovin käynniltään.
Kokeilivat eri grittejä hiomatahnoissa,mutta myös piimaata ja jopa kipsi jauhetta ja monia muita aineita myös.
Olivat huima parivaljakko ja kisällikin sai sivussa hiukan oppia.

2:n lattaviilan välissä eri gritin omaavia tahnoja/aineita luoteihin pyöriteltiin ja räpsyteltiin.

Kuitenkin jos/kun annetaan ohjeistusta ampukolvauksessa kuinka monta ls ammutaan karkeammalla ensin ja kuinka monta sitten seuraavalla hienommalla jne. on hyvä erotella piippumateriaalit.
Musta rauta kovempana vaatii enemmän ja noilla ohjeilla saa äkkiä pehmeämmän 416 R piipun pilalle.

Ampukolvaus ei ole kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään täydellisesti tehtyä käsin läppäystä piekkarin piipuissa kun haetaan aivan huippukäyntiä.

Ilmatulkkaus hyvä menetelmä eri piipun valmistus vaiheissa  ja läppäyshän on sitten enemmän/vähemmän oireen hoitoa,kun/jos piipun valmistuksessa on syntynyt varsinainen sairaus.

Mielenkiinnolla odotan Bill Calfeen etäkoulutuksen jatkumista.Herkkiä käsiään hän ei meille voi lähettää,mutta monia sudenkuoppia voitaneen välttää kun tieto tulee ehkä maailman parhaalta piekkarin piippujen käsin läppääjältä.30 vuotta hän on sitä harjoitellut ja maailman parhaiten käyvät piekkarit rakentanut. (Ehkä Mullerin piippujen läppääjä Paul Tolvstad on samaa tasoa..).

Harjootellaan!

Timppa

Ps. Tuosta piippukitkasta piekkarin osalta.Innostuin takavuosina keittelemään erilaisia luotivahoja piekkariin ja ammuin niillä V3 nopeudet.
Mitä liukkaampi vaha (pienempi piippukitka),sitä pienempi V3 arvo.Raavin päätäni tovin tuon kanssa,mutta se tulee siitä kun savuttoman ruudin palonopeus kovenee kun paine nousee.

Jokainen voi tuon helposti todentaa kun puhdistaa piekkarin piipun tarkasti ja ampuu eka laukauksen ilman vahaa olevaan piippuun-->Eka on esim. 340 m/s. Seuraavat enää 325 m/s or so.

Norski kaveri oli vasta läpännyt karhean Ansun piipun aivan sileäksi ja ilmeisesti kuvitteli läpänneensä piipun väljäksi kun ennen läppäystä Vo oli ollut 328 m/s km ja sama patruuna läppäyksen jälkeen olikin enää 315 m/s.

Tuo nopeuden aleneminen on kyllä hyvä asia pienemmälle tuulen viennille piekkarissa.

Tovi meni aikoinaan mullakin miettiessä,että miten on mahdollista,että korkeampi piippukitka antaa kovemman lähtönopeuden piekkarilla. 

[MikaS]

Tuota kuvaa piipun kiinnityksestä katselin. Ruuvi aiheuttaa piippuun arviolta noin 1-2tonnin pistemäisen ahtautuman sisäpuolelle.

[SO]

Erään kerran piippuja testattaessa todettiin että ampumakolvauksella (http://www.davidtubb.com/final-finish-loaded-ammo) ei saada vastaava tarkkuutta kuin koneellisesti tehdyllä lyijykolvauksella. Lähtökohtaisesti pidetään nyrkkisääntönä että kartiokkuus on 0.01mm/100cm kohti. Suomalaisten seppien piipuissa tuolla lyijykolvauksella/läppäämisellä on perinteisesti pyritty pääsemään pois kuparointiongelmasta (esim Mäkisen piiput) kun pinnankarheus on jäänyt karheaksi aiheuttaen kuparointiongelman.

[Long Range]

Monissa asioissa piekkari lyijyluoteineen ja alle äänennopeuden liikuttaessa ja keskisytytteiset vaippaluoteineen ovat kuin omena ja appelsiini.Hedelmiä molemmat,mutta eri makuisia.

Tuon vuoksi lienee huippusepät USA:ssa eriytyneet/keskittyneet eivätkä tee molempia vaan jompaa kumpaa.


Timppa

Ps.Tuo on se motivoiva osuus tätä opetellessa.Ote Calfeen kurssi viestistä.Hänen valmistamilla kasapiekkareilla on aina nimi:

When jig lapping is done correctly, it creates guns like TDX and Black Death and Rooster and Raging Inferno and all the other iconic RFBR Champions and World Record holders...

[K.Helin]

Ainakin Shilen, Pac-Nor, Bergara ja Feddersen käyttävät käsittääkseni Sunnen koneita. Pac-Nor taisi kirjoittaa noista koneista. Ymmärtääkseni koneissa on kolvi, jonka paksuutta kone säätää itse lennosta. Se tuntee ahtaan kohdan ja laajentaa kolvia juuri, sillä kohdalla ja näin poistaa ahtauman. Olin ymmärtävinäni että, vaikka laatustandardit täyttävän ilmatulkatun hiukan kolvatun piipun laittaa koneeseen niin kone tunnistaa ja poistaa sellaisestakin ahtaumat. Ilmatulkkauksella ei siis aina havaita kaikkia niitä ahtaumia mitä Sunnen kolvauskone havaitsee. Pac-Nor tekee kolvauksen porattuun piippuaihioon ennen nappirihlausta. Rihlauksen jälkeen kolvaaja tekee ehkä 1/4 osan kolvaustyöstä verrattuna aiempaan, koska karkeaa kolvaustyötä ei enää tarvita. Käsin kolvaamalla uskoakseni vaan parannetaan RA-arvoa ei siis poisteta ahtaumia.

[Long Range]

Jep.Tautia on saatu pienemmäksi piipun valmistus prosessissa Sunnenin yms. konekannan kehitys työllä,mutta silti huippu käsin läppääjien piipuissa on edelleen paras käynti piekkareissa.Calfee, Tolvstad esim.

Shilenilla ilmeisesti on joku/jokunen piekkarin piippujen laadukas läppääjä myös.Ratcheteilla tullut menestystä kärkipäässä.

Broughton lopetti keväällä ja ainakin slugi tuntemuksen perusteella oli laadukkaasti läpättyjä ja yhtään huonoa sieltä ei tullut ja seassa muutama ihan erinomainenkin.

Tasainen rihla nousu perästä suulle on huippupiipuille ominaista ja sitä ei valitettavasti läppääminen tai mikään muukaan voi korjata,jos mennyt pieleen napin läpi vedossa/työnnössä.
Ja Gain Twisteissä myös tasainen rihlannousun kiristyminen piipun suuta kohti mentäessä.

Timppa

[JMS]

Terve, kun katsoo tuota toiseksi alimmaista kuvaa niin siinä näkyy tuollaiset "taräs satulat" joilla tuota pistemäistä painetta pyritään ainakin vähentämään ainakin täällä "oppipojan pajalla".