Vaikka tässä liikutaan ajatuksessa metsästyksen ympärillä,niin yhtäläisyyksiä tarkka-ampujaankin on.Molemmissa lajeissa olisi syytä osua ekalla ja nälkä se tulee tarkka-ampujallekin kun eväät on syöty ja luonnosta saa ruokaa helpommin se joka on perehtynyt luontoon.
Kuten LSa kirjoittaa/viittaa niin nykytekniikkaa voi hyödyntää luonnonmerkkien opiskelussa.
Siis vertailla luonnonmerkeistä luettua teknisiin apuvälineisiin.
Siis omaa arviota kompassiin,etäisyysmittariin,ilmapuntariin, tuulimittariin,jne.
Edesmennyt "oppi-isäni" antoi muutaman johtolauseen,jotka silloin nuoren miehen mieleen tarttuivat: "Luonto ei valehtele"."Luonnossa eläimillä ei juuri mikään tapahdu huvikseen,vaan pääosin toiminta perustuu ruuan hankintaan,suvun jatkamiseen,energian säästämiseen ja suojautumiseen"
"Kun tapaat eläimiä metsässä,niin mieti vielä nukkumaan mennessäkin,miksi se/ne oli siinä,eikä jossakin muualla".
Tuosta sinulle muodostuu ajan kanssa kaava tulevaisuuden vastaaviin tilanteisiin ja tiedät esim. millaiseen maastoon/paikkaan hakeudut vastaavissa olosuhteissa/tilanteissa.
Oppi-isäni väitti tunnistavansa esim.tikan viuskutus äänestä liikkuuko metsässä ihminen vai eläin.Tuli tuokin taas sikapassissa mieleen,kun ilta alkoi jo hämärtyä ja tikka alkoi viuskuttaa.Tiesin,että jotain liikkuu ja kun ääni ei ollut kovin kiihkeä eikä tiheä,niin arvailin eläintä.
No kohtapa ilmestyi hirvi pellon laitaan."Luonnon hälytin" toimi taas.
Hyvää suomenkielistä kirjallisuutta asiasta en tiedä,mutta innolla luen jos joku tietää.
Edesmennyt hyvä ystäväni "Asehullu" PT Kekkonen luetutti minulla Survival Poaching kirjan ja siitäkin jippoja voi ammentaa.
www.goodreads.com/book/show/1328573.Survival_PoachingMeillä on ansastaminen ja jalkajousen käyttö pannassa,mutta hyvähän tuota äänetöntä ruuan hankintaa on opetella edes teoriassa.
Kaverini on tosi taitava ampuja niin haulikolla kuin luotiaseillakin ja siirtyi jousimetsästykseen senvuoksi,että koki nykyisen "välineurheilun" metsästyksessä liian helpoksi ja oikeita metsästystaitoja alentavaksi/turruttavaksi.
Tuohon copy/pastesin ihan perusasioita:
Auringon avulla
Ilmansuunnat voidaan arvioida karkeasti, kun tiedetään, missä ilmansuunnassa aurinko on eri kellonaikoina. Talvella aurinko on idässä klo 6 (kesällä klo 7), etelässä klo 12 (kesällä klo 13) ja lännessä klo 18 (kesällä klo 19).
Kelloa voi käyttää myös pohjoissuunnan määrittämiseen. Kellonaika jaetaan kahdella ja saatu aika suunnataan kohti aurinkoa, jolloin kellotaulun yläreuna (klo 12) osoittaa kohti pohjoista. Eli jos kello on illalla kahdeksan, niin jaetaan 20 kahdella. Saatu tulos, 10 tähdätään kohti aurinkoa, jolloin 12 osoittaa pohjoista kohti. Kesällä on vähentää tunti kellonajasta, jotta se vastaisi normaaliaikaa eli talviaikaa.
Luonnonmerkkien avulla
Muurahaiskekojen loivin sivu osoittaa etelään ja keot ovat kivien eteläpuolella.
Yksinäisessä puussa on etelän puolella eniten oksia ja ne ovat myös muita oksia kookkaampia ja tuuheampia.
Koivussa valkea tuohi ulottuu alimmaksi etelän puolella.
Jäkälät kasvavat kuusen ja kiven eteläpuolella.
Keväällä on etelän puolella pälviä lumessa.
Kivet ja puut sammaloituvat enemmän ja korkeammalta pohjoisen puolella.
Pohjoisen voi löytää myös tähtikuvioiden avulla. Kuvittele viiva, joka kulkee suoraan Otavan kahden viimeisen tähden kautta. Noin viiden tähden välin pituisen matkan päässä on Pohjantähti, joka on aina pohjoisessa.
Tuollakin hiukan hipaistu asiaa:
www.tunturisusi.com/saat/Timppa