Kirjoittaja Aihe: Petauksesta  (Luettu 8739 kertaa)

JPa

  • *
  • Viestejä: 477
Petauksesta
« : Syyskuu 09, 2004, 13:39 »
Kertokaapa kokeneemmat kuinka petaus tehdään kotioloissa? Mitä virallinen "petausmassa" todellisuudessa on, onko pakko olla juuri sitä vai voiko käyttää jotain muuta, esim. kemiallista metallia tms. Olen kysynyt asiasta muutamalta ammuntaa harrastavalta kaverilta ja yllättäen kaikki vastasivat eri tavalla, joten mikä on oikea totuus??
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut JPa »
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa..

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.955
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Syyskuu 09, 2004, 14:59 »
Se mikä on oikea totuus aseen petauksessa riippuu siitä keneltä asiaa kysyy, petaustapoja löytyy yhtä monta kuin petaajiakin ja jokainen on aina oikeassa. Monet näistä petaajista ei ole välttämättä koskaan nähnyt tai tehnyt hyvin pedattua asetta ja monesti luullaan että kun sinne rautojen/puiden väliin jotain kovettuvaa kittä laittaa niin ase on pedattu.



Varsinaisia petausmassoja ei markkinoilla tietääkseni ole muita kuin Agraglas jota saa esimerkiksi Midwayltä, jos päätyy Agraglasiin niin kannattaa valita "vihreä" pakkaus koska siinä epoksimassa on viskositeetiltään geelimäistä töhnää ja sillä ei tule valumisongelmaa. Kyseisessä tuotteessa on kaikki tarvittava mukana irroitusaineita myöten ja tätä pakettia suosittelen sen käytön helppouden vuoksi. Myös Agraglas ei kuivuessaan kutistu niin kuin monet yleisepoksit ja silloin sillä voidaan kerralla pedata paksujakin kerroksia.



Toinen vaihtoehto on käyttää esim. West-Coatingin juoksevaa epoksia joka "suurustetaan" piituhkalla geelimäiseksi mutta mielestäni kokematon petaaja saa paremman lopputuloksen Agraglasilla. Pakkelit ja kemialliset metallit kannattaa unohtaa niiden pehmeyden/kovuuden takia. Petaus pitää olla hiukan elastinen mutta se ei saa murtua tai lohkeilla, myös rautojen irroitus/kiinnitys ei saa ajanmittaan murentaa tai kuluttaa petausta, osittain tästä syystä pakkelit voi jättää autohommiin. Myöskään petaus ei saa muuttaa muotoa tai kokoa nopeissakaan lämpötilavaihteluissa.



Nyt kun massa on valittu niin sitten itse petaukseen. Ideana on että raudat saadaan istumaan puihin niin että niiden välissä ei ole turhia välyksiä ja jännityksiä. Ensin tarkistat että onko piippu koko matkaltaan irti tukista, jos näin ei ole niin sitten ei muuta kuin hiomapaperilla/kapulalla hiomaan tukin piippukourua väljemmäksi niin että piipun ja tukin väliin jää vähintään parin millin rako, piipun jäähtymisen kannalta voi tehdä raosta väljemmänkin.



Seuraavaksi otetaan Dremel esiin ja aletaan poistamaan tukista puuta siitä mihin lukkokehys vastaa alapinnastaan, kuitenkin niin että tukin eteen ja taakse jätetään kiinnitysruuvien kohtaan/läheisyyteen tukipisteet raudoille niin ettei raudat pääse asettumaan liian syvälle puun poiston jälkeen. Puuta kannattaa poistaa reilusti alapinnasta sekä sivuilta niin että joka paikkaan saadaan reilusti massaa, myös tukkiin kannattaa porata 5-6mm terällä "ankkurointireikiä" niin että massa taatusti ankkuroituu paikalleen elämättömäksi. Luonnollisesti asetonilla poistetaan kaikilta pinnoilta tukkiöljy tai muu rasva pois. Tässä paksussa massapetauksessa on ideana se että sillä saadaan raudat "eristettyä" tukin elämästä kokonaan pois, tällöin osumapiste ei muutu vaikka muuttuvat kosteusolosuhteet tukkia hiukan vääntäisikin. Samalla kannattaa varmistaa että kiinnitysruuveilla on tilaa niin että ne ei nojaa mistään kohtaa tukkiin.



Lukkokehyksestä irroitetaan kaikki ylimääräinen pois kuten laukaisukoneisto, lukon pidätin, lippaan lukitus ym. Tämän jälkeen tukitaan kaikki reiät ja "negatiiviset" kolot muovailuvahalla tai sinitarralla. Rekyylivasteen alapintaan kannattaa tässä vaiheessa teipata pari millinen muovin palanen kiinni koska jos tätä ei tee niin petauksen jälkeen rekyylivastin lepää alapinnaltaan massaan kiinni ja käynti on kateissa. Rekyylivastin pitää petauksen jälkeen olla alapinnaltaan irti tukista/petauksesta. Myös kehyksen "kapeneviin" pintoihin laitetaan teipillä fylliä niin että lukkokehyksestä mikään pystypinta ei ota lopulliseen petaukseen kiinni pituus suunnassa eli rekyylivastin on ainoa joka ottaa pituus suuntaista liikettä vastaan.



Sitten on vuorossa irroitusaineen laitto, irroitusainetta laitetaan lukon kaikkiin pintoihin johon on massaa mahdollista mennä, kannattaa laittaa kaikkiin mahdollisiin pintoihin ettei tarvii kovettunutta massaa irroitella väkivalloin raudoista pois. Myös piippuun laitetan (lukkokehyksen päähän) irroitusainetta n.10cm matkalle. Samoin tehdään ruuveille.



Seuraavana sekoitetaan ja sävytetään petausmassa ja laitetaan massaa tukin petauspintoihin niin että kaikki tehdyt kolot täyttyy kunnolla, massa kannattaa laittaa pienissä erissä ettei massaan jää ilmakuplia heikentämään petausta. Myös piipun alle (tukkiin) laitetaan 4-5cm matkalle massaa siksi että piippu saa myös petauksesta tukea, jos piippu ei saa kunnon tukea niin on olemassa riski että piippu omalla painollaan vääntää lukkokehystä ja silloin sulkuolat eivät vastaa tasaisesti sulkupintoihin, tälläkin on merkitystä tarkkuuteen.



Kun massa on paikallaan niin laitetaan raudat paikalleen, kun laitetaan rautoja paikalleen niin samalla katsotaan että piippu asettuu kouruun keskilinjalle, mitään fyllejä tai keskitysteippejä ei saa käyttää vaan piipun pitää ehdottomasti olla "luonnontilassa". Ruuvit kierretään kiinni mutta niitä ei saa kiristää kuin hiukan, sen verran että raudat istuu puissa kiinni, jos kiristää liikaa niin kehys voi jäädä jännitykseen, tästä myöhemmin lisää. Ase laitetaan vaakatasoon "ampuma asentoon" kuivumaan ja annetaan kuivua 10-12 tuntia. Kun massa on kuivunut riittävästi niin irroitetaan ruuvit ja raapaistaan raudat irti puista, tämän jälkeen on hyvä poistaa massa sellaisista paikoista pois minne sitä ei kuulu. Raudat pestään vedellä puhtaaksi irroitusaineesta, Agraglasin irroitusaine on vesiliukoista alkoholilateksia. Rekyylivastimen "täytemuovi" kannattaa tässä vaiheessa ottaa pois vastimesta, joskus se saattaa jäädä vastimen koloon petaukseen kiinni, irroitus kannattaa tehdä varovasti. Teipit jätetään vielä tukkiin kiinni.



Kun yläkerta on siinä kuosissa että raudoissa on kaikki ruuvattuna takaisin ja tarkistettu että mikään irroitettu osa ei pääse kantamaan tukkiin/petaukseen ja porattu lukkokehyksen kiinnitysruuvien reiät pari milliä isommalla poralla auki niin sitten katsastetaan alaraudan petaustarve. Lukkokehys laitetaan paikalleen ja kiristetään kiinnitysruuvit niin että raudat asettuu paikalleen, sitten löysätään kiinnitysruuveja sen verran että päästään tarkistamaan ettei ne kanita mistään kohtaa alaraudan reikiin ja ovat reikien keskellä. Jos näin ei ole niin edessä on alaraudan petaus joka tehdään yläkerran petausta mukaillen sillä erolla että puuta ei poisteta muualta kuin tarvittavista paikoista.



Kun massa on levitetty niin alarauta laitetaan paikalleen ja kiristetään hiukan ruuveja sen verran että rauta asettuu paikalleen, joskus alarautaa kannattaa hiukan "leipoa" niin että se tosiaan asettuu kiinnitysruuvien kanssa oikeaan linjaan. Kannattaa huomioida että joidenkin aseiden alaraudoissa on "negatiivisia" pintoja ja jos näitä ei huomioida niin alarautaa ei petauksen jälkeen saa enään irti. Kannattaa myös huomioida lippaan kiinnitys sekä linjaus niin ettei lippaan kanssa ei tule jatkossa ongelmia.



Alarauta irroitetaan/puhdistetaan massan kuivuttua, petaus viimeistellään ja tukista poistetaan suojateippaus sekä jälleen kerran kiinnitysruuvien reiät porataan auki. Ase kasataan ja samalla tarkastetaan jälleen kerran ruuvien linjaus, niihin ei saa missään vaiheessa tulla muuta kuin vetokuormitusta, minkäänlaista sivuttaisrasitusta niihin ei saa tulla ruuveja kiristettäessä. Pari päivää kun on kulunut niin sitten voidaan kiinnitysruuvit kiristää normaalikireyteen ja jos kaikkin on mennyt niin kuin pitääkin niin ruuvien kiristyessä mitään loppuvaiheen tahmeutta tai venymistä ei saa esiintyä vaan kun ruuvi kun menee kireälle niin kiristys stoppaa kuin seinään.



Jos petaus on onnistunut niin osumapiste/käynti ei saa muuttua vaikka ruuveja kiristetään /löysätään kesken ammunnan. Kun ase kasataan ja ruuveja kiristetään niin lukkokehyksen takapää ei saa nousta/laskea jos taaimmaista ruuvia kiristetään/löysätään. Sama pätee piippuun, laita etusormi tukin etunokkaan piipun alle ja kiristä/löysää kiinnitysruuveja, jos liikettä tapahtuu niin petaus on epäonnistunut.



Huolelliseen petaamiseen menee aikaa kaiken kaikkiaan helposti 6-8 tuntia, aseen saa pedattua parissakin tunnissa mutta petauksen laatu ei välttämättä ole sitä mitä sen pitäisi olla, siksi kannattaa aina suhtautua varauksella näihin 50€ petauksiin. Todella monen aseen käynti on pilattu näillä ryssityllä petauksella. Itse hinnoittelisin hyvän petauksen n.200-300€ hintaiseksi. Joskus on käynyt niinkin että saman aseen on joutunut petaamaan 2-3 kertaa ennen kuin lopputulos on tyydyttänyt petaajaa, vaikka ase olisikin käynyt hyvin jo ekalla petauksella...



Jotain varmaan unohtui ja jotain jätin tarkoituksella pois joten kysyä saa jos jotain jäi epäselväksi.



Lopuksi vielä totean että kirjoittamani petaustapa tuskin lienee se ainoa oikea mutta kun kyseinen petaus tehdään huolella niin lopputulos on sen mukainen eikä tarvitse enempää kärvistellä petausten kanssa. Itsellä on 25-30 petausta takana edellä mainitulla petaustavalla, voin vakuuttaa että oikotietä onneen ei ole petauksen suhteen jos haluaa puutukkiselta aseelta saman suorituskyvyn kuin komposiittitukkiselta. Tämä jälkimmäinenkin pitää muuten peadata kanssa...
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja

JHa

  • *
  • Viestejä: 572
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Syyskuu 09, 2004, 20:16 »
Yksi Suomen parhaita tukkiseppiä eli Loukonen kysyi laminaattitukin tehtyään haluanko siihen petauksen vai ei. Hänen näkemyksenä mukaan petausta tarvitaan jos sovituksia ei ole tehty kunnolla tai muuten se on vain korvienväliä varten. En siis petauttanut asetta ja se käy samaan reikään vaikka tukin purkaa ja kasaa uudestaan. Kasat tai satunnaisläjät koska en ammu samaan kasaan 30 lks ovat luokkaa 0.5-0.7 MOA eli uskon, että petausta en aseessani tule koskaan tarvitsemaan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut JHa »

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.955
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Syyskuu 10, 2004, 12:36 »
Joskus saattaa käydä hyvä tuuri rautojen sovituksissa tukkisepän jäljiltä ja petausta ei tarvita kuten JHa totesi mutta hyvin usein raudat joutuu petaamaan, itsellä on ollut Loukosen tukkeja 15 vuoden aikana 6 eri aseessa ja vain yksi ei tarvinnut petausta koska sovitukset oli tehty todella huolella (Tikka Continental). "Tyypillinen" töppö rautojen sovituksissa oli rekyllivasteen pohjaaminen, alaraudan linjausvirhe sekä se että raudat eivät levänneet koko matkalta tukkiin tasaisesti jonka huomasi kun kiristi tai löysäsi ruuveja.



Tuli tässä mieleen että kerran painin TRG:ssä osumapisteen muuttumisen kanssa silloin kun ase purettiin/kasattiin. Vaikka TRG:n raudat ovat alumiiniruodossa kiinni niin aina nekään ei istu niissä niin kuin pitää. Ase pedattiin ja kas kummaa, aseen sai pistää atomeiksi ja kasata vaikka ampumaradalla eikä 300 metrille osumapiste muuttunut enään mihinkään.



Sako 75 Varmintissa taas petauksella ei saatu minkäänlaista vaikutusta käynnin paranemiseen yksittäisillä ratakäynneillä mutta osumapisteen vaeltaminen eri sääolosuhteissa loppui petauksen yhteydessä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja

JpL

  • *
  • Viestejä: 1.204
TRG:N petauksesta:
« Vastaus #4 : Syyskuu 10, 2004, 12:50 »
Kaverilla ilmenee samaa ongelmaa. Oliko TRG:n petauksessa joku omanlaisensa jippo, (kun siinä on alumiinia) vai meneekö ihan tavallisen massan kanssa?



J
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut JpL »
- \"Olen halunnut tehdä elämässäni vain kolmea asiaa: Kirjoittaa, metsästää, ja rakastaa.\"


JPa

  • *
  • Viestejä: 477
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : Syyskuu 10, 2004, 13:16 »
Lainaus käyttäjältä: "Koheltaja"
"Tyypillinen" töppö rautojen sovituksissa oli rekyllivasteen pohjaaminen.


Ahaa! Ostin aseen käytettynä ja aikaisempi omistaja oli tehnyt piipun vapaastivärähteleväksi laittamalla muutaman peltilimun rekyylivasteen alle saaden näin rautojen etupään kohoamaan irti tukista. Ja näinhän se pohjaa ja kunnolla! :evil:
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut JPa »
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa..

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.955
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : Syyskuu 10, 2004, 14:03 »
JPa kertoi juuri erinomaisen esimerkin näistä "kotiseppäpetauksista", niissä kaikki tapettiliisteristä öljykannun suikalisiin on hyväksi todettuja petaustarvikkeita, prikoista puhumattakaan. Sitten nämä prikat ja suikaleet laitetaan sinne pakkelilla kiinni niin päästään kavereille retostelemaan että "ny mun ase on sitte petattu, eikä maksanu paljoo ja viijen laukauksen kasasta kun ottaa ne kolome kärpästä pois niin se käy paikkatäppään"  :D



TRG:tä ei kannata alkaa petaamaan jos ei ole aiempaa kokemusta petaamisesta ja sen verran olen ilkeä että en lähde TRG:n petausta neuvomaan koska joskus olen näin tehnyt, "petaaja" neuvoistani huolimatta ryssi koko homman ja arvaa kuka siitä sitten sai syyt niskaan  :evil:



Raaka tosiasia on se että jos hiukankaan epäilee omia kykyjä aseen petaamisessa niin ei kannata eds aloittaa sitä, siinä saattaa käydä juuri kuten mopon virityksessä: Viritys on onnistunut jos tehot ei laske 25% enempää  :shock:
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja