SO kirjoitti:
"Irtivetovastuksen hajonta sallii useiden kymmenien Newtoneiden eron ilman että se näkyy lähtönopeudessa. Ruutilaatu sekä nalli vaikuttavat oleellisesti enemmän. Jos min-max ero on 100N tai enemmän, nopeuseroja alkaa näkymään"
Noinhan se on.Kuitenkin on pari asiaa,mitä lähtönopeus hajonta jättää EHKÄ kertomatta tuosta hylsyn (suun) kovuuden vaihtelun vaikutuksesta.
En tietenkään tuollaisia pysty mittaamaan itse,mutta päätäni vaivannut piekkarin paukkujakin tutkaillessa ja yrittänyt itseäni viisaammilta Jenkeistäkin udella.
Tuon miettiminen lähti siitä,kuinka on mahdollista,että suuremman V3 hajonnan omaava piekkarin lot erä voi antaa paremman käynnin JOSKUS kuin pienemmän omaava vaikka V3 nopeustaso sama.
En keksi tuolle muita selityksiä,kuin:
Kovempi/pehmeämpi hylsy iskeytyy pesän seinämiin eri tavoin ja lähettää vaihtelevan (rengasmaisen) värähtelyn piippuun.
Savuttoman ruudin palonopeus alkutapahtumassa vaihtelee PAINEEN VAIKUTUKSESTA kun luodin irtiveto voima vaihtelee myös painekäyrän muoto hiukan vaihtelee ja se ei VÄLTTÄMÄTTÄ näy V3 nopeusmittauksissa,mutta aiheuttaa vaihtelevaa piippuvärähdystä.
Noihin viittaa hiukan sekin,että noilla ahtailla suoraseinäisilla 0.2250" (5,715 mm) Calfee kalvaimilla ajetut pesät antaneet pirun hyvää käyntiä. Noilla hylsyn laajenemisen "lyöntimatka" on olematon ja EHKÄ tasaa noiden hylsyn kovuuserojen/ luodin ulostulo voiman vaihtelua.
Piekkarin hylsyyn ei jää noilla pysyvää muodon muutosta.
Eli ajatuksena: "Mitä raportti (V3 nopeushajonta) jättää kertomatta?"
Timppa,joka on mieleltään nuori mies ja saattaa olla väärässä.