Hyvän piipun tekemisestä:

[JpL]

Onko jollain tietoa siitä, mikä tekniikka olisi mahd. paras kiväärinpiipun valmistuksessa. Esim. Sakohan valmistaa kankensa kylmätakomalla, jolloin etenkin liukkaus korostuu, tikan kanget sen sijaan tehtiin kalvamalla. Samaahan Mäkinen käytää nykyään kai omissa piipuissaan? Kun kuitenkin vertaillaan esim. Vanhaa Valmetin Sniperiä ja Sakon Trg:tä, onko osunnassa havaittavia eroja? Ainakin Valmet takasi 5lks/300m/50mm käynniksi. Tosin piippuja valmistettiin muistaakseni 1200 kpl, joista sitten valittiin joka kuudes tms.

Mikä tekee hyvän piipun valmistusvaiheessa? Onko sille selvää selitystä, vai onko ne vain poimittava yksitellen?



J

[HJu]

Piippuvelhoilta kun asiaa säännöllisin väliajoin kysytään niin vastaus on aikalailla aina sama: Parhaat materiaalit yhdistettynä hyviin koneisiin ja osaavaan piipuntekijään takaa erittäin hyvän lopputuloksen. Loistavat piiput ovat sitten onnenkantamoisia joita välillä syntyy. Eli kisapiipun valmistajilta tulee kisa-laatua ja sitten tulee "hummereita" (eng. hummer). Jälkimmäiset vaan osuu paremmin kuin saman sarjan edellinen ja seuraava piippu. Kukaan ei osaa selittää miksi joku yksittäinen piippu vaan on selvästi tarkempi kuin muut.



Parhaiten kontrolloitavissa on leikkaamalla tehdyt piiput koska jokainen leikkausvaihe voidaan tehdä (halutessa) yhtä tarkasti ja tarvittaessa seuraavalla vedolla vähän korjata jos edellinen lastu oli liian ohut.



Tarkkuuden suhteen metodilla ei oikeasti ole mitään väliä vaan laatukontrollilla. Jos kuvaan otetaan mukaan asiakkaiden mieltymykset ja tapa toimia niin se muuttaa kuvaa. Pehmeähköstä rosterista matalille rihloille nappirihlatut piiput ovat tarkkoja mutta kestävät tosi tarkkoina monesti vain 2000 lks. Se on kuitenkin piipuntekijän kannalta vain hyvä juttu koska sitten voidaan myydä uusi piippu.



Laadukkaan piipun tunnistaa oikeastaan laatuvalmistajasta ja hinnasta. Silti joskus sieltäkin tulee heikko yksilö vastaan. Laatuvalmistaja vaihtaa piipun uuteen jos testeissä todellakin osottautuu huonoksi ja huoinous ei ole ollut aseen omistajan itse aiheuttamaa (itse hiottu, itse telottu tms.)

[JpL]

Kiitos. Multa asiaa kysyi yksi aloitteleji, ja mä en osannut vastata tuohon mitään...

Immonen toimitti juuri mun serkulleni 7.62x53R kiväärin, jossa on Lahti - Saloranta pikakiväärin piippu (uritettu), sekä Nagantin lukko. Hauskaa, kun piipunpituus on varmaan 50 senttiä, mutta silläkin niittää sataselta kuin paremmanpuoleisella Sakolaisella, noin 25mm kasaa. En olisi koskaan uskonut, että tollaisesta pankkimallista voi tulla sellainen käynti, melkein kulmakarvat palaa kun täräyttää ;o)

Entäs onko ns. polygonaalirihlauksella ja tavallisella mitään eroja, esim. osunnassa?



J

[JpL]

Sori, unohdin vielä: Kun tuo nyt sitä kysyy, miten Nappirihlaus tehdään? Kuulostaa hyvältä, jos sillä saadaan huipputarkkuus, vaikka tuo 2000 laukauksen raja on ika matala. 5000 olisi jo kohtuullinen, ja siinä voisi jo maksaakin paremmasta piipusta kunnon hinnan.

[Koheltaja]

Nappirihlaus tehdään niin että ensin kanuunaporalla porataan piippukankeen kaliiberiin nähden alimittainen reikä, sen jälkeen siitä vedetään nappi/tuurna läpi jolla pakotetaan piippuun rihlat ja piippu saa oikeat sisämitat. Kyseinen nappi/tuurna on ikäänkuin peilikuva piipun rihloista ja se pakottaa piipuun rihlojen muodot. Lopputulos riippuu siitä miten tasalaatuinen piippukanki on, jos kangessa on kovuusvaihteluita niin lopullinen reikä ei ole tasalaatuinen vaan "aaltomainen".



Kaikki nappirihlatut piiput eivät ole matalilla rihloilla vaan niitä saa myös ns. CIP mitoituksen omaavalla rihloituksella (Lothar Walther), kun taas kasa-ammuntapiipuissa suositaan matalia rihloja. Matalarihlaista piippua ei välttämättä kannata hommata perusampujan käyttöön koska niiden puhdistustarve on suurempi kuin "tavallisilla" piipuilla, matalarihlaisilla saadaan puhtaalla piipulla huippukäynti mutta jos vaikka ammutaan 100-200 laukausta piippua puhdistamatta niin "tavallinen" piippu vie voiton käynnin suhteen. Tämä kuitenkaan ei ole yleistys koska poikkeuksiakin löytyy puolin sun toisin.



Olen joskus kuullut että yksi lastuamalla tehtyjen piippujen "salaisuus" on veitsen terävät rihlojen reunat, jos nämä vaikka kolvausvaiheessa pyöristyy niin sitä todellista huippukäyntiä ei sitten enään löydykkään.

[hamajy-1]

Oheisessa linkissä hyviä kuvia(kin) tarkkuuspiipun valmistuksesta.

Liljan piiput ovat Jenkkilässä kova sana.



http://http://www.riflebarrels.com/articles/barrel_making.htm



USA:n Palma Teamin Alan Warner:n mielestä Jack Krieger'n piiput ovat kylläkin parempia.  Alan käyttää noin 70 piippua vuodessa eli kai hän jotain tietää?



T: 'Kirjanoppinut'

[espo]

No jos Liljan mainosartikkeleita mainitaan, niin sitten peliin myös Borderiin kytköksissä oleva juttu...vaikuttaa siltä että miltei kuka tahansa voi tehdä muutamia hyviä piippuja halvalla, mutta isojen sarjojen tekeminen vaatii niin kalliit koneet ja investoinnit, että todellisia laatupiippujen massavalmistukseen kykeneviä onkin sitten vähemmän, onneksi maastamme sellainen vielä löytyy. Ja laatu on sitä miten ostaja sen määrittelee, eli painottaako pitkäikäisyyttä, huipputarkkuutta vai jotai niiden yhdistelmän variaatiota, painottaen lisäksi jotain tiettyä seikkaa kuten esim lähtönopeutta tai nopeaa jäähtymistä...vai helppoa työstettävyyttä tai muuta valmistajan näkökulmasta tärkeää asiaa? Varmaa on vai se että kaikilla menetelmillä tehtyjä piippuja tehdään hyviä ja huonoja 'yksilöitä'.



http://www.border-barrels.com/articles/bmart.htm :shock:

[hamajy-1]

Näin on.  Tuo Lilja:n linkki oli pelkästään sen takia, että siellä kerrottiin melko hyvin piipun valmistusvaihesta eli yleistiedoksi.

[HJu]

: USA:n Palma Teamin Alan Warner:n mielestä Jack Krieger'n piiput ovat kylläkin parempia.  Alan käyttää noin 70 piippua vuodessa eli kai hän jotain tietää?



Jos kolaroi 70 autoa vuodessa niin tietääkö silloin autolla ajamisesta jotain :-) Ehkäpä.



Totta puhuen kukaan ei ammu vuodessa 70 piippua loppuun itse. Pitäisi ampua yli 1 piippu viikossa loppuun. Palma Teamissa niitä piippuja varmaan kokonaisuutena kuluu monta kun on monta ampujaa. Eli varmaan Alan Warner niitä piippuja tilaa ja/tai asentaa mutta henkilökohtaisesti hän ei voi ampua tuollaista kasaa tarkkuuspiippuja loppuun muuta kuin sarjatulella, aika ei muuten riitä.



Sitten on vielä se saatavuustekijä. Mike Rock tekee todennäköisesti vähintään yhtä hyviä piippuja kuin Krieger mutta ei pysty varmaankaan toimittamaan tuollaista kasaa (joka vielä tilataan vain 1-2 erässä) siten kuin Palma Team haluaisi.



Krieger on hyvä, Hart on hyvä, Border Barrels on hyvä, Shilen on hyvä, Lothar Walther on hyvä, jne.



Krieger tekee leikkaamalla piippuja ja on USAssa aika harvinainen paja. Mike Rock ja H-S Precision tekee leikkaamalla myös mutta muut siellä taitaa olla enempi nappirihlausmiehiä. Obermayerista en ole aivan varma, taitaa sekin tehdä rihlat leikkaamalla. Remington tekee takomalla piippuja nykyään.



Leikkaamalla tehdyissä rihloissa on se kiva juttu että rihlanpalkin leveyden, syvyyden ja rihlannousun voi aika helposti valita. Nappirihlauksessa joka kombinaatio vaatii oman "napin" jotka eivät ole halpoja. -> Kustompajoille pieniin valmistuseriin leikkaamalla tehdyt piiput mahdollistavat suuren määrän variaatioita.



Polygonaalista mielipiteet vaihtelee. David Tubb on valinnut Obermayerin polygonaalit Tubb 2000 -kivääriinsä. Polygonaaleissa ongelma on heikko saatavuus. Euroopassa Lothar Walther tekee niitä ja USAssa Obermayer. Eräänlainen "välimalli" on 5R rihlaus jota saa Mike Rockilta, Remingtonilta ja Obermayerilta. H-S Precisionin 10X on vastaava "pyöreärihlainen" rihlaus.



Suomessa järkevästi on saatavissa Mäkisen ja Lothar Waltherin piippuaihioita. Sakon vastaavia ei saa kuin suhteilla ja USAsta tilattaessa tullit ja paperisota nostaa hintoja aika rivakasti. Euroopassa vielä Border Barrels on mahdollinen mutta sekin vaatii jo paperisotaa koska UKn lait on mitä on. Heymiltäkin kuulemma saa ainakin valmiita piippuja jos ei aihioita.

[john]

"uusin" villitys lienee 5R rihlaus jonka ilmeisesti Boots Obermeyer kehitti. Ny mm. Border Barrels saa lisenssillä valmistaa kyseisellä rihlauksella olevia piippuja.



JOs olen oikein ymmärtänyt tämän rihlauksen periaatteen niin rihlanpalkin ja piipun isokaliperin yhtymäkohta on pyöristetty (tulikohan tuo ymmärettävästi sanottua) Mutt se kohta piipussa minne yleensä eniten jää likaa ja josta eniten myös pääsee ruutikaasuja virtaamaan luodin ohi on jätetty pyöreksi likaantuminen ja ohivirtaus saataisiin vähentymään. Lisäksi tämä teoriassa säästää luotia ja parantaa sen lento-ominaisuuksia.



Olen its eharkinnut Border barrelsin piipun hankkkimista kunhan olen polttanut nykyisen loppuun. Syynä heidän käyttämä piipunvalmistusmenetelmä.

[HJu]

:"uusin" villitys lienee 5R rihlaus jonka ilmeisesti Boots Obermeyer kehitti. Ny mm. Border Barrels saa lisenssillä valmistaa kyseisellä rihlauksella olevia piippuja.



5R on uusin villitys mutta mikään Bootsin keksintö se varsinaisesti ei ole. Ensimmäiset versiot pyöreistä rihloista on tehty jo mustaruutikaudella, sitten M1917 Enfieldissä oli samantyyppinen rihlaus. Jenkkien käyttämän 5R-rihlauksen alkuperäiseksi "isäksi" väitetään kuitenkin AK-74:n rihlausta. Aseita saatiin Afganistanin sodasta 1980-luvulla järjestettyä länteen ja pyöreät rihlanpalkit todettiin hyväksi ideaksi sotilasaseessa. Sitten joku keksi alkaa kokeilemaan viiden pyöristetyn rihlan konseptia tarkkuuskiväärissä.



Ensimmäiset 5R-piiput M24-kivääreihin (ja muutamaan sataan 700 PSS:ään) teki muistaakseni juuri Obermayer. Kun US Army alkoi tilata noita tuhansien aseiden erissä niin Remington päätti panostaa takopiippujen valmistukseen. Näitä piippuja on nykyään M24:ssa ja Remington toimittaa niitä myös Stonerille SR-25:kivääreitä varten.



Bootsin kunniaksi lienee kuitenkin laskettava se että hän on kehittänyt (käsittääkseni osittain Mike Rockin kanssa) 5R-rihlaukseen työmenetelmät silloin kun rihlat tehdään leikkaamalla. AK-74:n rihlat, samoin kuin M24-kiväärin rihlat tehdään takomalla. Lisäksi hän on käsittääkseni vastuussa nykyisen M24:n piipun sisämittojen spekseistä jotka eroavat hieman ns. normaalirihlauksen vastaavista.



:JOs olen oikein ymmärtänyt tämän rihlauksen periaatteen niin rihlanpalkin ja piipun isokaliperin yhtymäkohta on pyöristetty (tulikohan tuo ymmärettävästi sanottua) Mutt se kohta piipussa minne yleensä eniten jää likaa ja josta eniten myös pääsee ruutikaasuja virtaamaan luodin ohi on jätetty pyöreksi likaantuminen ja ohivirtaus saataisiin vähentymään. Lisäksi tämä teoriassa säästää luotia ja parantaa sen lento-ominaisuuksia.



Idea on tosiaan parempi kaasutiivistys, vähemmän piippukitkaa kun luotiin ei tarvitse leikata joka rihlalle teräväsärmäisiä uria, luodin "hellempi" kohtelua ja 5R:n vitonen tarkoittaa viittä rihlaa. Siinä on se etu että jokaisen rihlan vastapuolella on rihlanpohja, tämä vähentää edelleen piippukitkaa ja luodin "ruhjoutumista". Eli 5R on havaittu paremmaksi kuin 4R ja 6R ainakin kaliperissa .308/7.62 Nato Pienemmissä kalipereissa 3R voisi toimi myös hyvin.



: Olen its eharkinnut Border barrelsin piipun hankkkimista kunhan olen polttanut nykyisen loppuun. Syynä heidän käyttämä piipunvalmistusmenetelmä.



Jalosella on käsittääkseni suhteet tuonne kunnossa, sikäläinen lainsäädäntö vaatii EU-maihin vientiinkin jotain lupaprosesseja piippuaihioidenkin osalta.

[JpL]

Tuli mieleeni: Tietääkö kukaan, miten pyöreärihlainen piippu vaikuttaa luodin hyrräpoikkeamaan? Ihan noin nopeasti ajatelleen, koska luoti ottaa mukaansa pyöriessään ilmamolekyylejä, luulisi, että ne tarrautuvat helpommin mukaan jyrkkään rihlakuvioon kuin pyöreään?



J

[hamajy-1]

: USA:n Palma Teamin Alan Warner:n mielestä Jack Krieger'n piiput ovat kylläkin parempia.  Alan käyttää noin 70 piippua vuodessa eli kai hän jotain tietää?



Jos kolaroi 70 autoa vuodessa niin tietääkö silloin autolla ajamisesta jotain :-) Ehkäpä.

Sorry. En tullut maininneeksi, että Alan on Palma-tiimin varustaja.  Eli tiimin jäsenet kuluttavat nuo 70 piippua vuodessa.  



T: JHä

[JpL]

Hju`lle:

Oletko miettinyt, minkä profiilin kannattaa tuohon Borderiin hankkia? Siellä on kartiomallinen ja suora profiili, muutamilla ei mitoilla? Itse kyselin Joko S2 tai T3 profiilia (T2 tai T1 on nekin ihan jees, koska haluan uritetun piipun, rosterina - onko rosteri kannattava?). Oma speksini olivat 1/10 rihlannousulla, tiukalla pesällä yms. hilpehöörit. Onko tuossa piipun profiilissa jotain erikoista, vaiko makuasia?



J

[HJu]

Minun mielestä jos suomalainen aseseppä asentaa piipun niin kannattaa tilata pelkkä "blank" ilman mitään koneistuksia. Seppä sorvaa sitten samalla kertaa suujarru/vaimenninkierteet yms. ja hoitaa patruunapesän kalvamisen ja CIP-testit. Uritusta suunniteltaessa kannattaa muuten selvittää miten pitkän suujarru/vaimenninkierteen piippun mahdollisesti tarvitsee. Ettei mene kierteet urituksen kanssa "päällekkäin" jolloin lopputulos on ruma ja piipun "harmonia" saa ehkä vähän siipeensä. Tiukoista pesistä sen verran että brittien "Tight CIP" ei välttämättä mene meidän CIP-tarkastuksessa läpi ollenkaan. Tällöin pitää kaliperi nimetä esim. .308 Jommi:ksi :-)



Tilaa vaan suosiolla pelkkä suora aihio. Oikein mikään 338LM tai 300 LM pienempi kaliperi ei oikeasti vaadi 28" piippua puhumattakaan 30" piipusta.



Materiaalina suosittelen rosteria jos Borderilta asti jotain alkaa tilaamaan. Mustia piippuja saa Suomestakin.



Profiileista sen verran että jos painolla ei ole hirveästi väliä niin nuo T3 tai P6 miellyttäisi ainakin itseä.



Rihlannousuksi 1/10 on hyvä 308:ssa raskailla luodeilla, samoin 338:ssa. 5R rihlaus kannattaa ottaa kun sitä herkkua on saatavissa naurettavan pienellä lisähinnalla (£6!).