Ulkoballistiikasta kysymys viisaammille

[wee]

Morjensta Foorumitoverit



Nyt olisi viisaammille kysymys ulkoballistiikasta. Kävin tänään ulkoiluttamassa rytöARskaa pitkällä radalla. No, koska tarkoitus oli ammuskella lipastuelta Äimän punapisteellä ja raudoilla (Troyn BUIS itseasiassa) tuonne 300m matkalle, tarkastin kohdistukset ensin 50m ja 100m matkalta.



Kohdillaan olivat BUIS ja Äimä. Iskemät siinä missä pitikin ilman sivupoikkeamaa.



300m matkalta käynti oli sitten hieman eri. Koro oli sitä mitä pitikin eli noin 30-35cm ali tähtäyspisteen (200m kohdistukset) mutta iskemät olivatkin oikeassa reunassa taulua, molemmilla tähtäimillä sekä Äimällä että BUIS:silla vaikka ne olivat keskellä lyhyemmiltä matkoilta. Tämä ilmiö ja kuvio toistui molemmilla tähtäimillä yhteensä neljästi täysin identtisenä eli osuma-alueen taulussa ollessa joka kerta sama.



Tuulen tuottaman heiton pystyin suurella varmuudella sulkemaan pois, joten mieleeni jäi seuraava kysymys. Aseessa on 20" piippu, oikeakätisellä 1:7 ruuvilla. Onko mahdollista että onnettomalla BC:llä varustettu M193 tyyppinen .223rem 55gr FMJBT ammuttuna noin 1000m/s lähdöillä tuottaa 1:7:n ruuvista ammuttuna niin voimakkaan pyörimisliikkeen rihlojen suuntaan oikealle (ylivakatumista tms?), että se sortaa pidemmältä 300m matkalta luotia sivuun vaikka lyhyemmiltä matkoilta iskemät ovat keskellä tähtäyspistettä?



Olenko oikeilla jäljillä vai täysin hakoteillä? Kiitoksia etukäteen kommenteista.

[veeteetee]

Tarkkuusongelmien nettiarviointi on melko toivotonta, mutta koetetaan.



Itse tekisin vielä testin niin päin, että kohdistaisin aseen 300 m:llä ja tarkistaisin lyhyemmillä. Hyvin usein on itselle käynyt niin, että sadalta metriltä tehty (suppea) kohdistus on pidemmiltä matkoilta paljastunut vähemmän hyväksi.



Toinen juttu: paljonko okp meni sivulle? Puoli taulua on vähän epämääräinen suure. Ja tästä päästäänkin seuraavaan eli millaiset tuuliolosuhteet olivat, M193 kun ei mikään ballistiikan ihme ole.

[wee]

Tarkkuusongelmien nettiarviointi on melko toivotonta, mutta koetetaan.



Itse tekisin vielä testin niin päin, että kohdistaisin aseen 300 m:llä ja tarkistaisin lyhyemmillä. Hyvin usein on itselle käynyt niin, että sadalta metriltä tehty (suppea) kohdistus on pidemmiltä matkoilta paljastunut vähemmän hyväksi.



Toinen juttu: paljonko okp meni sivulle? Puoli taulua on vähän epämääräinen suure. Ja tästä päästäänkin seuraavaan eli millaiset tuuliolosuhteet olivat, M193 kun ei mikään ballistiikan ihme ole.

Kiitos vastauksesta veeteetee.



Osumat menivät toistuvasti sivuun oikealle noin 20-25cm tuolta 300m matkalta. Tuuliolosuhteet, puuskittaista tuulta ja vieläpä oikealta vasemmalle eli toteutuneet siirtymän kautta väärään suuntaan. Luin tuulta ja pyrin ampumaan tyveneen, mutta vaikeaahan se välillä oli. Ja kuten sanoit, mikään tuulenhalkojaihme tuo M193 ei todellakaan ole pitkillä matkoilla.



Mietin ihan samaa että pidemmän matkan kohdistus on aina parempi sivuhajonnan eliminoimiseksi. Tulee mieleen juuri tuo mainitsemasi asia että kohdistaisi kolmeensataan ja tarkastaisi lyhyemmille matkoille. Mutta valitettavasti en vain ole niin hyvä ampuja että pystyisin luotettavasti kohdistamaan yhdistelmää 300m matkalle ainakaan BUIS:illa lipastuelta. Eikä 5.56 Natopesitys ja vakio tehdaslaukaisukoneisto ainakaan helpota tätä savottaa. Eikä S&B Bulkkikaan mikään optimaalinen 300m paukku ole vaikka todella mainio kuula muuten onkin. Jos kymmenen laukausta pysyy A4:n kokoisella alueella niin tyytyväinen olen. Muutenkaan 300m matkaa ampuu tällä aseella lyhyempiä harvemmin eli kohdistuksessa on järkevämpää priorisoida alle 200m matkat, kun ei BUIS:issa ja punapisteessä muutenkaan ole etäisyydensäätöä kun käytännössä kohdistuksen kautta.



Se on juuri niinkun sanot. Teoria on teoriaa varsinkin intterwebissä, mutta kun luoti jättää piipunsuun niin kannattaa varautua kaikenlaisiin yllätyksiin, kokemus on tämän osoittanut. Kysymykseni olikin alunperin lähinnä teoreettinen, olisiko kyseinen siirtymä mahdollinen luodin pyörimisliikkeen aiheuttaman sorron seurauksena? Likimain tonnin lähdöillä M193 55gr luoti 1:7 jengalla ottaa kuitenkin melkoisesti kierroksia, kun ottaa huomioon että alunperin kyseinen luoti on optimoitu 1:12 ja 1:14 ruuveille. En tiedä onko tällä teoriassa merkitystä, kuten en sitäkään mikä on BC:n vaikutus mahdolliseen luodin "spin driftiin". Onkohan ihmisillä kokemusta samoilla lähdöillä vastaavanpainoisista luodeista vastaavilta matkoilta 1:7 ruuvista ammuttuna, esimerkiksi 52gr hpbt:istä ja olisi mielenkiintoista kuulla kuinka ne ovat käyttäytyneet. Konsensushan on se, että 55gr painoluokan lyhyenläntiä luoteja voi ampua tarkasti ja ongelmitta 1:7 ruuvilla, mutta näkemäni tarkkuuskokeet ovat painottuneet lähinnä 100yd, ei 300m matkoille.

[HJu]

Ei 55gr luoti tyynellä pelkän kiertopoikkeaman vuoksi sorra oikealle kuin max yhden napsun(0,1 mrad) eli luokkaa 3cm jos peruskohdistus on 100 metrissä. Ei edes 7" rihlannousulla.



Mitä voi olla pielessä on peruskohdistus 100m matkalla TAI aseen tähtäimen kallistus sivusuunnassa.. Myös vieno tuulenvire vie 55gr kuulaa 300m matkalla mutta 20cm sortoon tarvittaisiin +3m/s vasemmalta oikealle.



Koska koro oli kunnossa niin koittaisin kohdistaa sivusuunnan osalta 300 metrissä esim bipodin päältä. Sitten kokeilisin uudestaan 100 metriin kun koron säätää 100 metriin. Sehän menee niin että jos osut 300 metriin niin osut myös 100 metriin. Toistepäin ei ole mitään takeita.



Summa summarum veikkaan että 100m kohdistus ei ole sivusuunnassa ihan kohdillaan (heittää esim 2-3 napsua eli luokkaa 4-5cm) koska dotti ja a-tarvikkeen ominaisuudet tekevät siitä vaikeaa. Tähän vielä 1-2m/s tuulenpuuskia niin 300m matkalla alkaa kokonaisheitot jo näkymään.

[wee]

HJu,



Samaa mieltä. Ei kiertopoikkeama voi kaikkea selittää. Syyn on oltava muualla. Pitää vielä ottaa huomioon että A4 kokoinen maali on aika pieni 300m päästä paljaalla silmällä tai x1 optiikan läpi katsottuna. Hiuksen hieno heitto tähtäinkuvassa on helposti senttejä taulussa, isommasta nyt puhumattakaan. Koska hyvin oli kyllä tähtäimet kohdillaan lyhyemmille matkoille, niin lisäisin vielä tuohon sinun mainitsemaasi artefaktalistaan suurimman kryynin, eli tähtäinkuvani on ollut vielä mahdollisestivaivihkaa vasenvoittoinen maaliin nähden niin sinnehän ne kuulat on sitten ajautuneet.



Kiitoksia avusta herroille.

[Koheltaja]

Mulla on 223 ja 8" nousu. 150m kohdistuksella (1mrad korokorjaus 300 metrille) ei ole korjaustarvetta kiertopoikkeamalle millään luodilla 50-77gr välillä. Tuuli onkin sitten varsinainen riesa 223:lle, välillä tuntuu että hiirenpieru vie osumia sivulle luodista riippumatta.

[jsr85]

Ite oon noviisi näissä hommissa mut mieleen tulee väkisin et jos 300m ei tule selvää kasaa (n.3x suurempi kuin 100m) niin on kyllä vaikea arvioida syytä miksi osuma siirtyy.



Minkä kokoinen piste aimpointissa on?  esim. 2moan piste on 300metrissä lähes 180mm et ei ainakaan helpota ammuntaa.



JR

[T3 sport]

Myös paralax tekee temppuja 200-> matkoilla. Mitä pienempi suurennos, sen vaikeampi katsoa juur keskeltä sitä optista linjaa.



Laita pyssy penkkiin ja katsele täplää eri kulmista, liikkuuko?

[wee]

Mulla on 223 ja 8" nousu. 150m kohdistuksella (1mrad korokorjaus 300 metrille) ei ole korjaustarvetta kiertopoikkeamalle millään luodilla 50-77gr välillä. Tuuli onkin sitten varsinainen riesa 223:lle, välillä tuntuu että hiirenpieru vie osumia sivulle luodista riippumatta.

Aivan samaa kokemusta pulttilukosta, vielä kun on 41cm piippu niin ei saa edes samoja vauhteja kun 50-60cm mittaisista. 55gr on todella tuuliherkkä 300m matkalla mutta 69gr ja 77gr on jo vähän toivoakin, jos ei mitään benchrest tarkkuutta vaadi vaan tyytyy toistettavuudessa "käytännöllisempään" tarkkuuteen eli metrisen ipsc taulun A-alueen sisällä pysyviin kasoihin. Noille kevyille ja lyhyille luodeille ei mielellään ottaisi tuulta lainkaan.



JR: 2 MOA dotti. Kyllä tuolla ase + Aimpoint + S&B 55gr bulkki + ampuja kombolla ampuukin pyöreitä 25-30cm kasoja 10/lks lipastuelta 300 metriin eli noin 3MOA luokkaa. Omasta mielestä ihan asiallista tulosta. Ja kyseessä ei todellakaan ole mikään viri-viri-viri tarkkuus- tai kisa-arska. Enemmänkin M16A2/A4 typpinen käykäle raudoiltaan.



T3 Sport: Hyvä pointti tuo parallaksi. Ei edes tullut mieleeni.

[Tappi]

Jos kiikariasennus on pielessä, siten että piippu ei ole ristikon pystyviivalla.

Kun ampuu ristikko vertikaalisesti ja niin ollen myös horisontaalisesti suorassa, niin silloin ase on vinossa ja osumat sivussa ja alhaalla.

Joskus korjannut rihlan kiertymän poikkeamaa tahallisella kallistuksella.



Eli aseen kallistaminen

[LSa]

Kallellaan olo tai tuuli kuulostavat hyviltä vaihtoehdolta. Entä kohdistuiko tähtäimiin voimakasta sivuvaloa / oliko ampumapaikan toinen puoli lähellä olevan seinän tms. takia reilusti pimeämpi?

[wee]

Terve LSa,



Loossista ammuin, aurinko tuli melko suoraan edestä. Veikkaan tuota kallistusta ja/tai tähtäyspistettä suurimmaksi syyksi, koska käynti oli toistuvaa. Oma ampuma-asento maaten lipastuelta ammuttaessa muodostuu helposti sellaiseksi että ase on hieman vasemmalle kallellaan. Sen kun korjaa, on helppo ylikompesoida asento jonka jälkeen asento on kyllä tukeva ja mukava mutta oikealle piirun verran kallellaan. ARska pitkällä piipulla ja pitkällä 40 patruunan lippaalla tuntuu myös kiikkerämmältä yhdistelmältä kun RK. Tuntuu siltä että painopiste asettuu korkealle ja yhdistelmä on hivenen kiikkerämpi RK:hon verrattuna.

[HJu]

Eikös 30ptr lippaalla saisi vähän tukevamman asennon ?

[wee]

Eikös 30ptr lippaalla saisi vähän tukevamman asennon ?

Saa, mutta asento jää tälle meikäläisen ruholle ja ergonomialle liian matalaksi vaikka en mikään isokokoinen olekkaan. Luontaisesti ammun korkeasta makuuasennosta, matala ei tunnu hyvältä eikä luontevalta. Ja jos on enemmän vaatetta tai tavarata vyörätöllä tai vatsalla sitten ongelma vielä korostuu. Neljänkympin lippaat ovat omalle ergonomialle paras kompromissi. Kompromissi sanan varsinaisessa merkityksessä. Käytän niitä nimenomaan ampuma-asennon, en patruunatilavuuden vuoksi.



No mutta, harjoittelun ja onnistumisen ilosta tätä lajia pitkälti vedetään. Mukavaa aina oppia uutta ja huomata virheitänsä ja yrittää kehittyä niissä.