Kirjoittaja Aihe: Kuparinpoisto - miten usein kannattaa tehdä?  (Luettu 7672 kertaa)

JpL

  • *
  • Viestejä: 1.204
Kuparinpoisto - miten usein kannattaa tehdä?
« : Heinäkuu 23, 2004, 13:13 »
Siis: miten usein kannattaa kupari poistaa piipusta? käytättekö itse jotain tiettyä laukausmäärää? Putsasin ensimmäistä kertaa n. 300-350 laukauksen jälkeen ja olihan sitä kertynyt, vaahto oli vielä kolmannella kerralla sinistä, mutta sitten enää ei. Mikäli osumistaso halutaan pitää huipussa, mikä on kohtuullinen ja järkevä putsausväli? 100 laukausta?

J
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut JpL »
- \"Olen halunnut tehdä elämässäni vain kolmea asiaa: Kirjoittaa, metsästää, ja rakastaa.\"


Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.955
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Heinäkuu 23, 2004, 14:12 »
Kuparin poisto tarve riippuu siitä miten piippu kerää kuparia ja miten sen kerääntyminen vaikuttaa käyntiin, mitään yleisohjetta siihen ei ole. Toiset kaliiberit/piiput ovat herkempiä kuparoimaan kuin toiset, myös molyn käyttö vaikuttaa kuparoitumiseen. Jos on käytössä molyt niin silloin ei välttämättä tarvitse niin usein kuparia poistaa mutta tässäkin on poikkeuksia.



Entisessä Mäkispiippuisessa TRG:ssä vaahdotin piipun 100 laukauksen välein ja peruskuurasin piipun 250-300 laukauksen jälkeen. 6mmPPC:ssä riittää kun parinsadan laakin välein poistaa vaippajäämät, kyseinen piippu ei kerää vaippaa nimeksikään. 300LM... mitenkäs sen nyt kauniisti sanoisi... kuparit poistetaan tarvittaessa ja tarve on jokaisen ratakäynnin jälkeen, sama homma esiintyi 338LM:ssä ja molemmissa on Mäkisen piippu. Seuraavaan 300LM:ään tulee jonkun muun valmistajan piippu että päästään vertailemaan kuparointia eri tyyppisten piippujen välillä, tämä tapahtuu ehkä jo ensi talvena jos aika sen sallii.



Seuraa piipun kuparoitumista ja sitä milloin se alkaa näkymään osunnassa, sen jälkeen määrität puhdistusvälin. Kun käyttää esim. Forestia kuparin poistoon niin kannattaa muistaa öljyn/pronssiharjan käyttö tietyin väliajoin koska vaahto ei liota mitään muuta kuin kuparia ja piipussa on muitakin epäpuhtauksia mitä pitää saada sieltä pois.



Varsinkin jos käytössä on "kuuma" kaliiberi ja molyt käytössä niin sitä ..skaa alkaa kerääntymään rihlojen nurkkiin ja aikansa sitä kökköä kun sinne kerääntyy niin siinä on sitten melkoinen hankaaminen että sen saa sieltä pois, siinä tunti kuluu rattoisasti pronssiharjaa lykkiessä. Tällaisissa kuumissa kaliibereissa on piipun puhtaus tärkeää myös piipun kestoajan kannalta, väärällä huolenpidolla saadaan taatusti piippu pilattua/poltettua nopeasti kun taas esim. 308:lla saa kohtalaisellakin puhdistuksella paahtaa 10000 laukausta niin että käynti säilyy riittävänä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja

JpL

  • *
  • Viestejä: 1.204
Hetkinen...
« Vastaus #2 : Heinäkuu 23, 2004, 19:37 »
Toska kuparijäämästä: Onko kukaan pannut merkille, onko kylmätaotulla vaiko vedetyllä rihlauksella millainen vaikutus vaippa-aineen kertymiseen? Ellei tästä ole dataa, olisi kiva, jos joku esim. Sakolla tsekkaisi asian. Ainakin vanhat Tikkakosken kiväärit, eritoten sporterit (mikäs rihlausmenetelmä oli aikoinaan Valmetin Snipereissä? Aseseppäni sanoi, että Sniperin piippuja tehtiin 1200 kpl, joista valittiin 200, mutta mikä oli menetelmä?) olivat ja ovat todella tarkkoja. Isäni serkulla oli 22-250 rem tikkakosken ohutpiippuinen kivääri, jossa oli aivan ilmiömäinen käynti. Sillä rei´itti pelikorttia 300 metrin päästä sakon tehdaspatruunalla.

J
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut JpL »
- \"Olen halunnut tehdä elämässäni vain kolmea asiaa: Kirjoittaa, metsästää, ja rakastaa.\"


Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.955
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Heinäkuu 23, 2004, 19:45 »
Se sun piippu on tehty samoilla koneilla jolla nykyään Mäkinen piippuja vääntää ja on lastuamalla tehty piippu.



Pääsääntöisesti on niin että taotut ja napilla vedetyt piiput keräävät kuparia vähemmän kuin lastuamalla tehdyt piiput mutta joskus käytännössä homma ei olekkaan aina näin ollut. Piipun ominaisuuksista ei varmuudella tiedä ennen kuin sillä on ammuttu, niin käynnin kuin kuparoinnin osalta.



Edellämainituissa valmistusmenetelmissä on jokaisessa omat käpynsä ja käyttäjäkuntansa, itsellä on ollut Sakon taottuja piippuja sekä Mäkisen vedettyjä piippuja ja käytön kannalta huolettomimpia ovat olleet Sakon piiput kun taas Mäkisen piiput ovat olleet aavistuksen parempikäyntisiä niin kauan ennen kuin kuparointi alkaa häiritsemään, jos alkaa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja