Carlos Hathcock.TA henkilön kärsivällisyys

[Long Range]

www.military.com/history/5-amazing-stories-marine-corps-legend-carlos-hathcock.html

Kun lueskelin tarinoita noista Carlos Hathcockin seikkailuista,niin samalla ajattelin riittääkö nykyihmisillä kärsivällisyys noihin vanhan ajan tarkka-ampujien tekemisiin ja yleensäkin tarvitaanko enää tuon tasoista kärsivällisyyttä/odottelua kun tarkka-ampujan on vaikea suojautua lämpökiikareilta, droneilta jne.

Maailma on muuttunut.

Tuo lienee kuvitus kuva,mutta tuollainen laukaus oli yksi tapaus joka teki Hathcockista legendan.

Timppa

Ps.Kuinka kaukaa me lupaamme osua kiikarin linssiin tarvittaessa?

[HJu]

TA-toiminta ei ole hätäisen hommaa eikä sovi kaikille

Dronejen ja lämpökameroiden myötä hommasta on tullut vain aiempaa vaikeampaa. Ja koska vastapuolen tai:t ovat myös kehittyneet kyvyiltään ja kalustoltaan niin ratkaisu ei ole lopettaa ta-koulutusta omille joukoille.

Se mikä on muuttunut on tulenjohtotoiminnan laajentaminen rajoitetusti osalle ta-partioita. Ulkomailla ta:t ei välttämättä jossain tehtävässä  ammu kertaakaan mutta tilaavat ilmaiskuja ja epäsuoraa tulta maalien niskaan.

[LSa]

Nää ei mene ihan yksi yhteen. Operatiivisilla aloilla on runsaasti vilkkaita kavereita töissä, ja moni näistä on tilanteen päällä ollessa todella rauhallisia. Johtuneeko siitä, että kerrankin tulee riittävästi ärsykkeitä, jotta tuntee olonsa hyväksi.

Tulee metsästettyä yhden rauhattoman kaverin kanssa. Ei se nyt ihan paikoillaan aina pysy, mutta hoitaa riistatilanteet paremmin mitä moni ns. rauhallinen. Ei arpomista, ei jossittelua ja jahkailua - vaan suoraa toimintaa.

[Long Range]

Kuten puhuttu,metsästys on monin tavoin hyvää harjoitusta tarkka-ampujalle.Myös kärsivällisyydessä.Monet vanhat kärsivällisyyttä vaativat metsästystyylit jo unohtuneet taka vuosista ihmisiltä.

Yksi oli selvittää metson/metsojen yöpymis puut/puuryhmä ja mennä iltahämärissä odottamaan haulikon kanssa jahka tulisi puihin ja näkeekö enää ampua jos/kun tulee.
Vaatii lukemattomia tyhjiä iltoja ja lehmän hermoja tuo odottelu.

Pisin rojekti itsellä nuorena miehenä oli kun naapurin pappa kertoi saaneensa ammuttua 2 teeri kukkoa yhdellä haulikon laukauksella kun ne hyökkäävät vastakkain soitimessa.
En uskaltanut kysyä häneltä tapahtuiko tuo kevät soitimesta....

Työlääksi tuon tempun tekemisen minulle teki se,että kevätsoitimen "muistelu" soidin suolla on kiihkeimmillään elokuun loppupuolella ja silloin ei ole vielä lupa metsästää.

Monena syksynä laitoin pressun kappaleen alle,rölli suojat päälle ja sammalta lisäsuojaksi. Hautasin itseni suohon.
Kyllähän teeret tuli lähes joka tyyni aamu ympärille,mutta eivät enää syyskuun puolella innostuneet usein tappelemaan.

Lopulta tuli leuto ja tyyni aamu ja innostuivat hyökkäilemään vastakkain ja sain "tehtävän" hoidettua.

Timppa

Ps. Tuosta kyllä samaa mieltä:

Nää ei mene ihan yksi yhteen. Operatiivisilla aloilla on runsaasti vilkkaita kavereita töissä, ja moni näistä on tilanteen päällä ollessa todella rauhallisia. Johtuneeko siitä, että kerrankin tulee riittävästi ärsykkeitä, jotta tuntee olonsa hyväksi.

[HxM]

Vilkkaankin operaattorin on kyettävä hallitsemaan hermonsa ja sietämään tylsyyttä. Harri Gustafsbergin Karhuryhmä 2 -kirjassa hän mainitsee, että karhun keikoista suuri osa on autossa tai muualla odottelua. Noihin hommiin ei varmaan pääse, jos ei kykene rauhoittamaan itseään ja hallitsemaan kehomielentilaansa.