Kun ei suoria piippuja juurikaan ole.Barrel indexing?

[Koheltaja]

Piipuista senverran,että yxi ISO virhe työjärjestyksessä on se että läppäys tehdään aihioon ja sitten vasta ajetaan ulkomuoto piipulle.

Piipun ulkopinnan ajossa AINA purkautuu jännityksiä ja EHDOTTOMASTI viimeistely läppäys tehtävä piipun ulkomuotoon ajon jälkeen.

Jos mahdollista niin hyvä valinta on tasavahva piippu ja jätetään ulkopinta rauhaan kokonaan.Erityisesti takopiipuissa,mutta muissakin.

Vuosien aikana joitain piippuja tulkanneena olen täysin samaa mieltä. Ei ole yksi tai kaksi tehdaspiippua jotka on olleet alkupäästä ahtaampia ja väljentyneet siinä kohtaa kun piippu ohenee. Tämän huomaa parhaiten kun sopivan väljällä tulkilla peruutetaan pesään päin ja hyvin pystyy ennustamaan missä kohtaa alkaa kiristämään ja kyse on tuhannesosista, ei satkuista. Lastupiipussa tätä on harvemmin esiintynyt, tako- ja nappirihlatuissa useammin.

Shilen tekee fiksusti ja läppää muotoon sorvatut piiput vasta sorvauksen jälkeen ja siksi kannattaa valita valmiiksi muotoon sorvattu piippu, ellei halua syystä tai toisesta opetella läppäämistä itse.

[Long Range]

Kun Ed Shilen muutti työjärjestyksen noin kuten Koheltaja kirjoittaa,heidän piekkarin piiput nousivat asemaan "King of the Hill".

Kun tuo lievä kartiokkuus piipun sisämitassa on piekkarin piipuissa ihan hyvä asia eli tasaisesti suuta kohti ahdistuva.

Kun ehdottelen Tiimiläisille hulluja ja vielä hullumpia ideoita,niin tuohon liittyen pari ajatustani:

*Ulkomuoto toisinpäin kuin totuttu eli paksuntumaan suuta kohti.Nyt on yleistä kasapiekkareissa  tasapaksu koko matkalta.

*Kun Juha saisi nuo nappirihlaus vermeet finaaliin,niin ehdotin kokeilua jossa ennen napin läpivetoa piippu aihion toista päätä lämmitetään ja katsottaisiin pintalämpömittarilla saadaanko millainen lämpötila ero aikaiseksi ja lämpötilan olisi syytä olla TASAISESTI aleneva.Näillä sivuilla on masinisteja.Kommentoikaa!
Tuonkaan toimivuutta ei tiedä ennen kuin kokeilee.

Teoriassa näyttäisi jo 30 asteen lämpötila ero  aiheuttaisi tuon laskurin mukaan 0,01 mm:n kartiokkuuden 23 mm paksussa rosteri piipussa...
Kun riittävä kartiokkuus olisi jopa vain 0,005 mm.

http://maenpaa.arkku.net/it/laskenta/l_laajennus.php

Kuinka saisi lämmön tasaisesti kankeen ettei se ole lämpimämpi esim. "tohon puolelta"? Kuinka lämpö siirtyy kangessa ja tasaantuuko kun hiukan aikaa annetaan?

Kuitenkin tuo kartiokkaaksi läppääminen on kovvoo hommoo ja JOS sen saisi muuten aikaan niin se olisi tervetullutta.

Timppa

[Kumpumäen seppä]

Induktiokuumennin on ehdottomasti se oikein tapa kuumentaa piippu tasaisesti muuttuvasti. Tosin monta kelaa siihenkin joutuu varmasti tekemään ja luultavasti tarvitsee kaksi tai kolme laitetta, jotta piipun saa kokomatkaltaan halutulla tavalla kuumaksi. Tai sitten jompi kumpi, joko piippu tai kuumennin ja kela liikkumaan johteilla automatiikan ohjaamina. Tuolla saisi aika helposti tehtyä tasaisen ja helposti muutettavan kuumennuksen.

Se mitä tuosta kuumennuksesta sitten seuraa, onkin vaikeampi kysymys. Aika varma asia on myös se, että iso ja pienikaliperin suhde muuttuu tuossa, kun materiaalin muovautuvuus muuttuu lämmön vaikutuksesta. Onko se sitten hyvä vai huono, on vielä vaikeampi arvioida.

Se näissä on hyvin hankalaa, että pienien mittaerojen mittaaminen pienestä reiästä on erittäin hankalaa. Varsinkin, kun olisi kiva saada sekä iso, että pieni kaliperi mitattua erikseen. Cerrosafella on mahdollista tehdä mittatarkkoja valoksia eri kohdista, mutta kun sen työntää ulos piipusta, niin saattaa koko muuttua tuossa vaiheessa. 

[Räiskis]

Eiköhän tuohon piipun ympärille pysty tekemään kierukan jolla saa lämmitettyä pelkkää suuta. Tehoa laitteessa ei varmaan paljon tarvita jos noin vähän lämpöä tarvitaan.
Työmaalla kävi joku vuosi sitten joku kauppias esittelemässä induktiolämmityslaitteita, keikka käyttöön soveltuvia, laakereitten sisäkehien irroitus, rullalaakerin sisäkehän irroitus, kohteita riittää. Tehoa oli varmaan piipun lämmitykseen liikaa, vois tulla sininen hetkessä.
Faberumin takomossa joskus muottivasaran moottoria korjaamassa ja vieressä joku teki jotain akselin taetta, induktiolämmitin valtavan tehokas, +50mm akselin pää hehkuva varmaan alle puolessa minuutissa? Mahtaa olla melkoinen magneettikenttä työntekijällä?
Mitä tapahtuu jos kartiokkaan piipun päälle tekee vastaavan kartioisen "holkin" piipun suusta vaikka 200mm. Piippu kuivajäähän ja holkki päälle tai holkki kuumaksi. Luulisi suun alueelta kutistuvan enemmän kun holkissa on materiaalia enemmän ja piipussa suun alueella vähemmän?
Holkinhan saisi varmaan poiskin just jollain induktiolämmittimellä kun siinä kartio?

[Long Range]

Brutaali ajatus tsekkauksesta alkuun,kuinka tasaisesti lämpö alenee kun etäisyys lämmitys kohdasta kasvaa:

Tuohan selviäisi ihan siten,että piippukankea lämmittää vaikka kuuma puhaltimella toisesta päästä esim. about 70 asteeseen ja pintalämpö mittarilla katsoo vaikka 10 cm välein mitä lämpö näyttää.

Onko lämpötilan aleneminen suoraan verrannollinen etäisyyteen lämmityskohdasta? Tai paremminkin onko aleneminen tasainen?

Heh,heh, sen tiedän "pitkä aikaisesta"  kokemuksesta että paljain käsin on parempi tarttua lämmitys kohdasta kauempaa kiinni kappaleeseen-:).

Ja kyllähän tuossa ajatuksessa nappivedolla periaatteessa iso ja pikkukalliperi muuttuu käsi kädessä saman verran.

Piippukankia ja kuumapuhallin minulta löytyy,mutta pintalämpömittaria ei.Voin tietty lämmittää ja mitata mikrometrillä vaikka 10 cm välein ja katsoa eron tasaisesti kylmän kangen vs lämmitetyn kangen välillä...

Kun en ole metallurgi,niin en tiedä kuinka tasainen/lineaarinen tuo lämpötilan aleneminen on kun matka lämmityskohdasta kasvaa.

Timppa

Ps.Tuohon piipun sisämitan mittaamiseen en tiedä muuta konstia,kun puhdistaa piipun ihan puhtaaksi,lyijyttymätkin pois.
Työntää lyijyluodin (slugin) piippuun esim.50 mm:n tms. välein ja työntää 5 mm:n sorvatulla koivukepillä takaisin ja mittaa slugin mikrometrillä.
Tuleehan se pois puhdistuspuikollakin,mutta enpä ainakaan pehmeässä rosteripiipussa käyttäisi.Jäljet rihlapalkissa ei paranna käyntiiä...

Isokaliiperin saa mitattua slugista mikrometrillä ok,mutta pikkukaliiperin mittaaminen on haasteelista.Erityisesti jos urat eivät osu tarkalleen vastapuolille ja monien mikrometrien kärjet eivät edes mahdu uriin.

Ps. 2. Kun työntää slugia piipun läpi ja tuntee vastus kohdan. Mistä tietää onko se ahtaampi kohta vai karheampi kohta?
Joku voi olla herkkä kätinen,mutta melkein vastaan tuohon että EI MISTÄÄN.

Olen yrittänyt Calfeelta saamieni ohjeiden mukaisesti: Merkkaa puikkoon tussilla kohdan jossa slugia läpi työntäessä "jarrutus kohta" tuntuu.
Työntänyt uuden slugin ko. kohtaan ja työntänyt takaisin.Mitannut slugin ja jos se on mitaltaan pienempi, arvaan että se on ahtaampi kohta,eikä karhea kohta.

Tuon ahtaan kohdan läppäämisestä saimme "läppäys kurssilla" varoituksen sanan.Jos sitä nylkyttää lyhyillä nykytyksillä pois,se kyllä lähtee mutta saa montut ahtaan kohdan molemmille puolille.
Eli PITKILLÄ työnnöillä / vedoilla ja "nylkytys" pituutta muuttaen on hyvä idea.

Timppa

Tuossa Kriegerin videossa kohdissa 2:12 ja 2.40 vilahtelee läppäämistä.

www.youtube.com/watch?v=aLUTL5S6yFE

Jos joku innostuu läppäämään jo pesitettyä piippua,niin tuo hylsyn käyttäminen pesän ja jopa ylimenon suojana lienee hyvä idea.(Kuva).

[HVi]

Niin tuota tuohon alkuperäiseen ajatukseen indexing. Onko kukaan täällä kokeillut indeksointia? Tai vaikkapa ampunut piippu kiinni penkissä ja pyöritellyt siinä?

[PoweredbyNiko]

Tosiaan täysin suoria tai pyöreitä kappaleita ei ole. On ainoastaan toleransseja joiden sisään kappaleet tehdään.
Sanoisin että helpoin tapa määrittää tuo piipun todellinen geometria eli miten kiero se on joka suuntaan ja soikea yms.
On viedä se johonkin vähän hienompaan pajaan josta löytyy laadukas koordinaattimittauskone ja pätevä henkilö sitä käyttämään. Toinen vaihtoehto, mistä saa vielä tarkempia tuloksia olisi kalibrointi laboratorio.

[Long Range]

Piireissä kyllä tuosta pyörittelystä tieto ollut,mutta en tiedä minkä verran tuota on Suomessa tutkailtu.Tiimimme jäsen Risto kyllä ohimennen mainitsi,että piipun kaarevuus pitäisi jättää klo 6 suuntaan eli kaarevuus alaspäin.
Hänellä on hyväkäyntinen kasapiekkari,jossa piippu on kiinni puristusliitoksella ja kun on cone breech piipun pää niin pyörittely helppoa,kun ei tartte ulosvetäjän kynnen uran ja sulkuvälin kanssa temppuilla.

Monet kasapiekkari ampujat eivät luota piipun puristusliitokseen vaan ihan perinteiseen kierre liitokseen ja sitten pyörittely tulee työlääksi.

Piekkarin sulkuväli oltava 1,09-1,11 mm.Jos kierteen nousu 1,0 mm,niin tietty 90 asteen piipun kääntö muuttaa sulkuväliä 0,25 mm ja ottipa tuon pois piipun olakkeesta tai kehyksen päästä,niin piipun päästäkin on samanverran otettava...
Ja cone breech piipun pää oltava ettei tartte ulosvetäjän kynnen upotuskohdan kanssa temppuilla.

Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainittu,niin tutkailua voisi harrastaa kun raudat on kiinni piippublogissa ja pyörittää ja ampuu kasoja.
Tubegunissa pyörittely onnistusi ihan kasatuelta...hiukan hankala tähdätä kyllä kun kiikari alaspäin-:).

Sen uskallan luvata jo etukäteen ILMAN TESTIÄ,että erittäin harvoissa raudoissa kasat tulee olemaan samassa kohdassa klo6/9/12/15 pyörittelyssä.
JOS on, niin luonnonsuora piippu lie löytynyt ja lottokin vetämään heti...

Timppa