Tikka T3 lukon sulkupinta

Aloittaja Hodgdon, elokuu 12, 2018, 20:52

« edellinen - seuraava »

Koheltaja

#15
Lainaus käyttäjältä: Anttari post_id=93918 time=1536907521 user_id=6367Nuo olakkeiden reunojen kulumat puolestaan  ovat seurausta lukkokehyksen sisäsiivottomuudesta. (Oikeakätinen ase)


Jep. Sulkuolkien alueen puhdistus on näppärä tehdä sopivan kokoisella pulloharjalla ja bräkleenillä vaikka vuosihuollon yhteydessä kun raudat on irti tukista ja voi lotrailla aineilla oikein kunnolla. Sulkuolkien potero kehyksessä on oikea pienen paskan kaatopaikka minne helposti kertyy ajan mittaan kaikenlaista silppua, varsinkin jos ase näkee muutakin kun kliinisiä ampumaratoja.
Kylätason ampuja

Anttari

#16
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja post_id=93938 time=1536939900 user_id=27
Lainaus käyttäjältä: Anttari post_id=93918 time=1536907521 user_id=6367Nuo olakkeiden reunojen kulumat puolestaan  ovat seurausta lukkokehyksen sisäsiivottomuudesta. (Oikeakätinen ase)


Jep. Sulkuolkien alueen puhdistus on näppärä tehdä sopivan kokoisella pulloharjalla ja bräkleenillä vaikka vuosihuollon yhteydessä kun raudat on irti tukista ja voi lotrailla aineilla oikein kunnolla. Sulkuolkien potero kehyksessä on oikea pienen paskan kaatopaikka minne helposti kertyy ajan mittaan kaikenlaista silppua, varsinkin jos ase näkee muutakin kun kliinisiä ampumaratoja.


Kiitos säikeen aloittajalle – opin siinä paljon.



Yksi tapa lähestyä lukko-olakkeiden urittumista lienee tarkastella ruuti- ja nallimassojen palamistuotteiden ja irtoavan hylsymetallin seurannaisvaikutuksia ja erityisesti tilannetta, jossa ne livahtavat lukkokehyksen puolelle nallin irrotessa latausikkunan tuolla puolen.



Kauppapuodista ostetut patruunat ovat mitä ovat ja mitoiltaan harvoin sitä mitä yksilölliset aseemme vaativat. Niissä toimivat edes tyydyttävästi vain asianmukaisesti jälleenlataamamme ja ampumamuovautuneet patruunamme, joiden hartioiden ja luotien etäisyydet hylsyn kannasta ovat oikein. Näin nallien ja ruudin kemiallisesti ja mekaanisesti aseitamme nakertavat palokaasut ja kiinteät jätökset suuntautuvat pääsääntöisesti vain piippuun, jonka lepyttäminen ammunnan päättyessä tulisi aloittaa heti sen ollessa vielä lämmin.



Irronnut tai irronneet nallit on ehdottomasti löydettävä! Jos nalli putkahtaa ampuma-alustalle tai putoaa lippaasta niin hyvä. Muussa tapauksessa merkitsee se tarvetta myös lukkokehyksen tarkastelulle, jonne siis nyt nallin lisäksi myös sekä ruudin että nallin palamisjätteet ja muut kiinteät irronneet jäämät ovat solahtaneet. Nallimassan palamistuote rikki puhuu jo omasta puolestaan sen kemiallisesta syövytysvaikutuksesta.



Tuossa äsken lataamassani viestissä näkyvä lukko-olakkeen reuna toimii kuin lakaisuharja. Törmätessään lukkokehyksen olan päättönurkkaan syntyy töhkötahdas, josta osa valahtaa myös tuohon aloitusviestissäsi mainitsemaasi urautuneeseen sulkuolan kantopintaan. Töhkötahtaan partikkelien mekaaninen ja kemiallinen yhteisvaikutus ymmärtääkseni muodostaa tuon kulumauran, kuten Koheltaja jo totesi.



Boroskooppi lienee välttämätön apuvälinen myös lukkokehyksen sisäpuhdistumisen toteutumisen seurannalle?