Laser-etäisyysmittauskiikari?

JpL · heinäkuu 06, 2005, 23:41

Ajattelin panostaa seuraavaksi tuollaiseen... Löytyykö sellaisia ja jos, minkä merkkiset kannattaa ottaa huomioon? Riittää 0-800 metriä, kunhan nappaa esim. 0-5 metrin tarkkuudella. Leican Geovid taitaa olla paras, (hintaakin on) mutta miten toimii esim. opti-logic, Swaro, bushnell yms. Kokemuksia?

HJu · heinäkuu 07, 2005, 15:36

On kiikareita (binoculars) ja sitten on monokulaareja (monocular). Kiikareissa joissa siis kummallakin silmällä tähystetään on hintaskaala jostain Newconin 7X50 LRB:n noin 800 Euron hintatasosta Leica Vectorin VI:n 15000 Euroon. Leica Geovidit (8X42 ja 10X42) maksaa noin 1500-1700 Euroa ja ovat ilmeisesti aika hyviä.

Monokulaarejä on sitten vino pino. Leica 900 Rangemaster lienee halvin hyvä jos ei tarvitse 1000 metriin mittailla. Newconin 7X25 LRM 1500 on aika hyvä jos yksilö toimii, Leican 1200 Rangemaster on todella hyvä. Uusia mutta ainakin omalla kohdalle täysin lehti&nettitietoihin perustuvia ovat Bushnellin Elite 1500, Swarovski 8X30 LaserGuide (1400m valmistajan mukaan), Newcon 2000 Pro, Newcon 2500 jne.

Jos 800m riittää niin varmuuden vuoksi ostaisin Leica 1200 Rangemasterin ja olisi tyytyväinen. On pieni, laadukas ja mittaa hyvin. 1200 ja 900 viittavat Leicojen kohdilla maksimi-yardeihin mitä ne mittaa. Leica 900 Rangemaster välttäisi varmaan sekin mutta 1200:ssa on suurempi mittatarkkuus ja herkempi mittauselektroniikka.

JpL · heinäkuu 07, 2005, 15:54

OK. Kiitti HJu tästä ja tukkiasiasta.

Ton laserin kanssa onkin tosi hauskaa touhuta, kun on MP-8 ristikko. Tulevina lähiviikkoina kiskotaan eukon kanssa Raasin radalle ampumaan 100-650 metriä med laser. Koko päivä siinä varmaan menee, jos merkitään ylös osumat ensin 30 metrin välein 200-300 metriin, sitten 20 metrin välein 300-650 metriä. Saa nyt havaita, miten sää/pää kestää, vai pitääkö tehdä harvemmalla jaotuksella kuitenkin. MSa kehotti mua järkevästi tekemään mitat tasa-sadoin ja laskemaan loput, mutta kun mun pää on puuta niin ei paljoa osaja...

Toisaalta maalit on itselläni sen verran pieniä, että tarkka mittaluku kyllä usein tarvitaan. Nyt joutuukin IOR oikein kunnon rääkkiin

Tuli mieleen: Mikäli tekee niin, ettei siirrä ristikkoa ollenkaan, vaan käyttää suoraan MP-8:n viivoja ammuttaessa, siinä olisi se etu, että sään kylmenemisen/lämpiämisen voisi ottaa huomioon suoraa siirtämällä koroa kerran tai pari päivässä, riippuen säästä.

Taidan kuitenkin käyttää koroa ja kirjata osumat oikeaoppisesti suoraan kiikarin MOA-asteikkoa lukien.

Mitä sanotte: Miten paljon sään lämpeneminen vaikuttaa esim. -10 ja -20 celsiusasteella - silloin kun 12 gramman Scenar lähtee 800m/s, ja kohdistus on tehty 20 asteessa plussaa? Eli ampumaolosuhteen ovat -10 ja nollakeli? Montako MOA:a menee arviolta?

Koheltaja · heinäkuu 07, 2005, 16:11

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~silloin kun 12 gramman Scenar lähtee 800m/s,

Eikä lähde kun 1040m/s ja voin vakuuttaa että tanner tömisee ja roskapaskaa lentää ihan prkleesti :wink:

Sorry, en voinut mieltäni malttaa...

JpL · heinäkuu 07, 2005, 16:15

No kyllä varmasti sillä tykilläsi... :lol: Muuten, jääkö 30-378 WBY jälkeen .300 Lapualle, vai päinvastoin?

Noilla huippunopeuksilla on hauska ampua silloin kun alkaa olemaan vähän epäselvempiä etäisyysarvioita, mutta vanhalla sotaratsulla pitää justata 300 eteenpäin tarkasti.

jokke · heinäkuu 07, 2005, 19:46

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~
T Tulevina lähiviikkoina kiskotaan eukon kanssa Raasin radalle ampumaan 100-650 metriä med laser.

Koskas raasiin on tullut 650 metrin rata? Viimeksi kun siellä kävin keväällä, niin oli pisin rata 300 metriä ja sekin ampumakiellossa...Kuulutko muuten säkylänseudun ampujiin, kun raasiin tosta vaan pääset ??

JpL · heinäkuu 07, 2005, 19:51

Eikö siellä ole sellaista? Soitin tänään Säkylään, ja sanoivat että sieltä löytyy. Ymmärsin että siellä on kuussatanen, sain kyllä puhelinnumeron, josta saa kysyä lupaa päästä ampumaan pidempää matkaa. Eivät ollenkaan vängänneet ainakaan vastaan kun pyysin päästä ampumaan päiväksi.

Koheltaja · heinäkuu 07, 2005, 21:24

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~No kyllä varmasti sillä tykilläsi... :lol: Muuten, jääkö 30-378 WBY jälkeen .300 Lapualle, vai päinvastoin?

Ei ollut mun tykki eli 300WSM, sillä noi nopeudet jää haaveeksi. Tällä kertaa oli kyseessä 300LM 800mm piipulla eikä vielä ollut edes tappilataukset käytössä enkä ala siihen sen kummemmin tappilatauksia hakemaan kun ase ei ole edes oma, ainakaan vielä. Kyseisellä piipulla tutkitaan sitä kuinka kauan se kestää niin että käynti pysyy riittävän hyvänä, uskoisin että tämä piippu ei kärvenny yhtä nopeasti kuin mun edesmennyt 300LM:än piippu.

HJu · heinäkuu 07, 2005, 22:06

: Miten paljon sään lämpeneminen vaikuttaa esim. -10 ja -20 celsiusasteella - silloin kun 12 gramman Scenar lähtee 800m/s, ja kohdistus on tehty 20 asteessa plussaa? Eli ampumaolosuhteen ovat -10 ja nollakeli? Montako MOA:a menee arviolta?

Lämpötilan lasku laskeen luodin lähtönopeutta. Miten paljon riippuu aseesta ja latauksesta. 0,3-0,5m/s per celsiusaste on aika turvallinen oletus.

155 Scenarilla 500m päässä 5 m/s lähtönopeuden muutos vaatii itsessään 0,2 mradin muutoksen koroon. 10 celsiuksen ilmanlämpötilan pudotus vaatii toisen 0,2 mradin korjauksen. Eli yhteensä 0,4 mrad*3,435MOA/mrad=1,375 MOA.

Valitettavasti kaikki on niin ase ja latauskohtaista että näistä arvoista saat korkeintaan käsityksen että +20 Celsiuksessa kohdistettu ase ei pidemmillä matkoilla osu lähellekään -10 C pakkasella eikä varsinkaan -20 C pakkasella. Paljon osumapiste heittää riippuu etäisyydestä, lähtönopeudesta ja ilman lämpötilasta (paksu ilma on tiheämpää).

JpL · heinäkuu 07, 2005, 22:11

Joo, tuon mulle MSa kertoikin. Siksihän esimerkiksi äänet kuuluu kylmemmällä paremmin, koska ilma on tiheämpää.

Ajattelin vain, että jos löytäisin sellaisen turvallisen yleis-asetuksen 10+ asteelle ja nollakelille, jonka saisin suoraa koron säätökupua siirtämällä säädettyä.

Koheltaja: Tää saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta eikö tuohon piipun kulumisongelmaan käy yksinkertaisesti mahd. korkearihlainen piippu? Jos, nii luulisi että Mäkinen Tms paja joka tekee vetämällä kanget, voisi silpasta sellasen... Vai onko niin, että korkeammat rihlat ruhjovat luotia enemmän ja vaikuttavat osuntaan?

Koheltaja · heinäkuu 08, 2005, 11:42

JpL: Palaan siihen 300LM piippuun tuonnempana kunhan saadaan se poltettuun loppuun, jos vanhat merkit paikkansa pitää niin veikkaan Elo-Syyskuuta...

john · heinäkuu 08, 2005, 11:49

Piipun kulumisongelma on käsittääkseni ollut yksi syy valmistaa piippuja joissa on polygonaalirihlaus. Sarjatuliaseissa tällainen piippu on pitkäikäisempi kuin perinteiset piiput. Polygonaalipiipuista tosin ei tietoni mukaan ole vielä saatu tarkkuudeltaan samantasoisia, kuin perinteisistä piipuista.

JpL · heinäkuu 08, 2005, 13:58

Maalaisjärjellä ajatellen se 5R rihlaus tuntuisi äkkiseltään pitkä-ikäisemmältä, jos harjat ovat tarpeeksi korkeita. Ps. Miten leveitä ne polygonaalirihlat yleensä on? Onkohan kukaan kokeillut esimerkiksi viittä pyöreäharjaista ja melko korkeaa rihlaa. Kuluminenhan näkyy usein juuri rihlojen reunoilla. Olen nähnyt kuvia tavallisesta polygonaalista, ja ne eivät olleet kovin korkeita. Toinen vaihtoehto on piipun sisäpinnan silaaminen jollain todella kovalla metallilla, mutta siinäkin on omat jipponsa, koska eri metalleilla on eri laajenemiskerroin. Titaanikaan ei sitten loppujenlopuksi olekaan mikään erityinen piippumateriaali, mutta ainakin sitä Jenkkien OICW-yhdistelmä-aseessa käytetään kranaatinheittimen piipussa - asehan on yhä prototyyppivaiheessa ja maksaa satoja tuhansia. On kuitenkin mahdollisuus, että loppujen lopuksi (enkä yhtään ihmettele jos joku Ruotsalainen) metallurgi keksii jonkin kromi-vanadiini yms. hössötyksen, johon saadaan tavaton korroosio - ja ampumakestävyys.

HJu · heinäkuu 08, 2005, 16:18

: Maalaisjärjellä ajatellen se 5R rihlaus tuntuisi äkkiseltään pitkä-ikäisemmältä, jos harjat ovat tarpeeksi korkeita.

Ei rihlanharjat piipussa kulu kovinkaan äkkiä. Yleensä ylimenokartio palaa ensin karheaksi jolloin luoti saa eriasteista naarmua ja pääsee osumaan rihloihin hieman vinossa ja tarkkuus heikkenee.

Hyvin korkeissa rihloissa ongelmaksi voi tulla paineet ja toisaalta .308 luodin piipun pikkukaliperi on .300 joten jos rihlankorkeus on jotain muuta kuin 0.004" niin jokin CIP/SAAMI-mitta ei voi pitää paikkaansa. Jos isokaliperi säilyy vakiona niin pikkukaliperi on normaalia pienempi ja mm. Palma-kivääreissä esiintyy .299 ja jopa .298 pikkukaliperia, tällöinkin syynä on lähinnä joissain Commowealth-maissa oleva käytäntöä jonka mukaan kisoissa pitää ampua isäntämaan 7.62 Nato-patruunoita jotka taas usein on vähän alimittaisia. Jos isokaliperia taas isontaisi niin ohipuhallus lisääntyisiä ja voisi käydä niin että rihlat palaa tai ainakin lähtönopeudet laskee. Maximeissa viime sodissa oli aika korkeat rihlat ja ohipuhallus ei ollut ongelma mutta kk:ssa taas tarkkuudella ei ole niin väliä, tietty perushajonta on itseasiassa toivottavaa.

: Onkohan kukaan kokeillut esimerkiksi viittä pyöreäharjaista ja melko korkeaa rihlaa.

On noita ollut mm. M1903 Springfield-kiväärissä. Sittemmin siirtyivät sota-aseissa käyttämään vain kahta rihlaa. Lee-Enfildissä on myös käytetty vain kahta rihlaa. Tarkkuus sotahommiin oli aikalaisten mielestä riittävä.

: Toinen vaihtoehto on piipun sisäpinnan silaaminen jollain todella kovalla metallilla, mutta siinäkin on omat jipponsa, koska eri metalleilla on eri laajenemiskerroin.

Helpompaa on pinnoittaa piippu jollain käsittelyllä. Esim. mustanitraaminen muuttaa piipun pinnan aika kovaksi. Alkaako se ammuttaessa murtumaan ei ole tiedossani. Kovakromaus on ollut aika vakio aseissa joilla ammutaan paljon ja joita hoidetaan huonosti eli sarjatulisota-aseissa. Esim. AK-74:n 5R-rihlaus kovakormattuna kestää aika hyvin ampumista.

: Titaanikaan ei sitten loppujenlopuksi olekaan mikään erityinen piippumateriaali, mutta ainakin sitä Jenkkien OICW-yhdistelmä-aseessa käytetään kranaatinheittimen piipussa - asehan on yhä prototyyppivaiheessa ja maksaa satoja tuhansia.

OICW-projekti on tiettävästi lopetettu. Tällä hetkellä selvittelevät erillisen 20mm kranaattikiväärin rakentamista OICW-projektin pohjalta. Titaania tuossa lienee alunperin käytetty painonsäästösyistä. Nyt kun kehittävät erilistä kranaattikivääriä niin titaani saattaa kustannussyistä jäädä pois.

: On kuitenkin mahdollisuus, että loppujen lopuksi (enkä yhtään ihmettele jos joku Ruotsalainen) metallurgi keksii jonkin kromi-vanadiini yms. hössötyksen, johon saadaan tavaton korroosio - ja ampumakestävyys.

Ei ole vielä kustannustehokkaampaa materiaalia löytynyt kuin kovakromattu kromi-molyteräs. Tietenkin joku voi keksiä jotain parempaa mutta kova hinta tapaa useimmat sinänsä hyvät keksinnöt. Jos halvalla saisi kestävän piipun niin sille olisi tietenkin paljon markkinoita. USAssa valmistetuissa FN SPR-pulttilukkokivääreissä on kovakromatut piiput ja tarkkuus on silti TA-tasoa eli 1 MOA tai alle laatupatruunoilla.

JpL · heinäkuu 08, 2005, 17:58

Ketkä muuten tekee piippuja kovakromattuna kromi & molyteräksestä ja onko kenelläkään käytössä tullut kokemusta jonkin suurinopeuksisen .30 magnumin piippuna?

Ongelma on tietysti se, että hyvällä piipputeräksellä pitäisi olla kaksi vastakkaista ominaisuutta, että se olisi laadukas: Sekä sitkeyttä, että äärimmäistä kovuutta.

Ps. Mitä ne sillä OICW:llä alunperin oikein etsiskeli? Jonkinlaista supersotilaan tuliasetta?

Ja tuosta lämpötilasta vielä: Jos otetaan karkeasti: Mikäli ase on kohdistettu +20 asteen lämpötilassa, ja sitten pitää ampua +10 ja nollakelissä, niin olisiko esimerkiksi yhden kulmaminuutin korolisä edes jollaintapaa yleispätevä per 10 astetta. Jos ammunta tapahtuu nollakelissä, kaksi MOA?

Entä voidaanko tätä lämpötilailmiötä kompensoida esimerkiksi Magnum-match-nalleilla tavallisen kokoisessa hylsyssä (vrt. .308, esim.)