Kiikarin jalkojen säätömahdollisuudet

Aloittaja POM, marraskuu 22, 2009, 18:02

« edellinen - seuraava »
Tulosta
Siirry alas Sivuja1
Käyttäjän toimet

POM

marraskuu 22, 2009, 18:02 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Kun sivustolta näyttää löytyvän ammattilaisia, kysytäänpä seuraavaa:



Onko kiikarin jalkojen sivusäätömahdollisuudella mielestänne merkitystä nykyisiä kiikareita käytettäessä? Esimerkkinä vaikkapa Apel ja Optilock. Edellisessä sivusäätö löytyy, jälkimmäisessä ei. Tähän asti olen käyttänyt Apeleita ja suorittanut sivusäädön mahdollisimman tarkkaan jalan omilla säädöillä ja vasta aivan viimeisen tarkkuutuksen kiikarin omia säätojä käyttäen. Viikolla tuli asennettua ensimmäinen putki Tikka 65:en päälle Optilockeja käyttäen ja sivua sai ruuvata kiikarista suunnilleen täyden kierroksen saadakseni pystylinjan kohdalleen. Säätövara riitti, se ei muodostanut ongelmaa, mutta muistelen joskus tömänneeni käsitykseen, että ristikko kannattaisi olla mahdollisimman keskellä säätöaluetta. Liittyykö uskomus aikaan, jolloin ristikko siirtyi kuvan reunaan eikä pysynyt keskellä, kuten nykyisissä kiikareissa vai onko sillä vieläkin jotain merkitystä (edes teoriassa)?



POM

mamannon

#1
marraskuu 22, 2009, 19:15 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
LainaaSäätövara riitti, se ei muodostanut ongelmaa, mutta muistelen joskus tömänneeni käsitykseen, että ristikko kannattaisi olla mahdollisimman keskellä säätöaluetta. Liittyykö uskomus aikaan, jolloin ristikko siirtyi kuvan reunaan eikä pysynyt keskellä, kuten nykyisissä kiikareissa vai onko sillä vieläkin jotain merkitystä (edes teoriassa)?


No kyllä sivuttaisäätö kannattaisi olla säätöalueen keskellä, jotta voi tehdä tuulikorjaukset yhtäläisesti kumpaankin suuntaan... Tällä tosin on merkitystä vain pitemmille matkoille ammuttaessa.


LainaaOnko kiikarin jalkojen sivusäätömahdollisuudella mielestänne merkitystä nykyisiä kiikareita käytettäessä?


Minun mielestäni ei, sillä säätömahdollisuus on myös välysmahdollisuus. Kyllä lukkorungon pitäisi olla riittävän samassa linjassa piipun kanssa. Poislukien tietysti AK-sukuisten aseiden sivukiinnitysjalat, joissa on pakko olla sivuttais- ja korkeudensäätömahdollisuus.



T: mamannon

HJu

#2
marraskuu 22, 2009, 20:58 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Jalkojen säädtö ovat vain yksi potentiaalinen lisäriesa joka voi mennä pieleen. Moderneissa aseissa pitäisi tähtäinjalkojen paikat ja itse jalatkin olla sen verran tarkoilla toleransseilla että aivan hirveää säätövaraa aseen renkaisiin ei tarvita. Yleensä :-)



Kiikarinjalkojen kallistuksensäädölle sen sijaan olisi pitkän matkan ammunnassa käyttöö. Leatherwoodille on jopa jalka jonka kallistusta voi säätä milloin tahansa. Koska se on leatherwoodin niin ei se ole missään laajassa käytössä koska firma on profiloitunut aikalaillai kiinalaisten halpisputkien myyjäksi. Idea itsessään on kyllä hyvä. Kai noita on muillakin mutta ei ole tulltu vastaan.



Kiinteä kallistus on siinä mielessä kätevä että se ei voi olla pielessä tai "hiipien muuttaa asetustaan".
Terveisin,


HJu

mysteryman

#3
marraskuu 24, 2009, 22:04 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Täytyy sanoa että olen myös pettynyt optilockin jalkojen laatuun. Maksoin itseni kipeäksi RST optilockeista sen vuoksi että voin shimmin avulla säätää kiikarin kallistusta. Näin pidemmälle matkalle jää enemmän korjausvaraa. Zeiss victory diavari 6-24*56 kiikarissa kun tunnetusti on säätövaraa vähänlaisesti. Ideana optilockit ovat hyvät mutta valmistuslaatu on uskomattoman surkea. Esimerkiksi noin 10 mm korkeissa jalustoissa korkeustoleranssi on +/-0,2mm. Luulisi että noin surkeaa laatua ei saa NC-koneella tehtyä ellei tahallaan yritä. Toisaalta tätä tietoa voi käyttää kyväksi kun valitsee kumman jalustan laittaa eteen. Lisäksi kun asensin kiikarin niin tähtäyspiste oli niin sivussa että sivusäätövara meni melkein pohjaan. Tällaista ongelmaa ei ole kyseisessä aseessa muilla jaloilla esiintynyt.



Jos aikoinaan huomannut burriksen signature jalat niin olisin hommannut sellaiset. Hinta on vain kolmasosan RST optilockeista ja näissä jaloissa on myös muovirenkaat. Lisäksi burriksen jalkoihin saa epäkeskeisiä muovirenkaita joilla voi säätää sekä sivun että koron mieluiseksi. Tällaiset jalat on on hankinnassa pienoiskivääriin. Voin laittaa niistä kommentteja kunhan pääsen testaamaan.



Ainakin teoriassa optiikasta saadaan viimeiden terä irti silloin kun linssit ovat täysin linjassa. Eli silloin kun napsut ovat säätöalueen keskellä. Tässä siis oletetaan että valmistaja on onnistunut linjaamaan linssit suunniteltuun tapaan. Todellisuudessa vaikutus mahtaa olla niin pieni että eroa voi olla vaikea löytää. Näin uskoisin olevan ainakin laadukkaamman optiikan osalta.

POM

#4
marraskuu 26, 2009, 15:44 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
JPU kirjoitti:
LainaaTikka kivääreisssä toisin päin, siirretään takajalkaa ja voi olla, ettei ko. aseessa ole sivusäätömahdollisuutta ollenkaan, asia selvinnee kokeilemalla siirtyykö osumapiste jalkaa siirtämällä


Ainakaan vahoissa Tikoissa (siis mallit 55 ja 65) tuota sivusäätömahdollisuutta ei ole, koska kisko on suora. Sakon kiiloissa homma epäilemättä saattaa toimiakin.



Sakon esitteiden (netti, paketissa noita vanhoja ei mainita) mukaan Optilock malli Tikka pitäisi käydä myös noihin vanhempiin Tikkoihin ja kyllähän jalat saa kiinni, mutta etummainen jalka jää vähän 'tyhjänpäällä' olevan oloiseksi johtuen rekyylivastintapista, joka on ilmeisesti suunniteltu ajatellen uudempia malleja, joissa kiskossa näkyy olevan reikä sitä varten. Nyt etujalka jää 7 milliä hylsynpoistoaukon päälle, mikä vaikuttaa vähintäinkin hölmöltä, kun samanaikaisesti kiskossa olisi vara viedä jalka pidemmälle, jos rekyylivastin olisi muotoiltu fiksummin. Kiristyskiila tulee kiinni nyt aivan aseen kiskon reunaan. Kiinnityksen luulisi olevan kuitenkin tukevampi, jos kiristys tapahtuisi vähän keskemmältä. Kuulin jonkun valittaneen mainitun 'lipan' aiheuttamista hylsyn ulsoheitto-ongelmista ja ratkaisseen asian viilamalla reunan viistoksi. Pieni jatkokehittely Sakon puolelta ei mahtaisi olla pahitteeksi, mutta vanhat mallit eivät mahda enää inspiroida.



Joku manaili valmistuksen laatua tällä sivustolla ylempänä. Itse törmäsin siihen, että jalkojen mukana tuli 2 kuusiokoloavainta, jotka käyvät toinen renkaan puolikkaiden kiinnitysruuveihin ja toinen ruuveihin, joilla jalat kiinnitetään aseeseen, mutta kumpikaan työkalu ei kuitenkaan käynyt ruuveihin, joilla renkaat kiinnitetään jalustoihin. Kyse oli siis Tikka-Optilockeista. Sakoon käyvissä Optilockeissa sen sijaan paketin mukana tulleet kuusiokoloavaimet kävivät kaikkiin ruuveihin. No, onhan noita työkalukauppoja ja pakin pohjalla saattaa itse kullakin löytyä tarvittavat avaimet, mutta luulisi ruuvien standardoinnin olevan suht yksinkertaista tai sitten kaikkien tarvittavien avainten lisääminen toimitukseen. Ei liene kustannuskysymys.



Alkuperäinen kysymys, josta tämä keskustelu läksi liikkeelle, oli, onko nykykiikarien suorituskyky riippumaton millä säätöjen arvoilla liikutaan. Siis ollaanko säätöarvojen keskivaiheilla vai aivan äärirajoilla. Kun noita äärirajoja on ilmeisesti joissain tapauksissa jouduttu lähestymään, jalan säätömahiksilla luulisi olevan merkitystä, elleivät kiikarien optiset ominaisuudet sitten ole 'tunnottomia' olipa säädöt keskellä tai äärireunassa.



POM

MSa

#5
marraskuu 26, 2009, 17:13 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: POM
Sakon esitteiden (netti, paketissa noita vanhoja ei mainita) mukaan Optilock malli Tikka pitäisi käydä myös noihin vanhempiin Tikkoihin ja kyllähän jalat saa kiinni, mutta etummainen jalka jää vähän 'tyhjänpäällä' olevan oloiseksi johtuen rekyylivastintapista, joka on ilmeisesti suunniteltu ajatellen uudempia malleja, joissa kiskossa näkyy olevan reikä sitä varten. Nyt etujalka jää 7 milliä hylsynpoistoaukon päälle, mikä vaikuttaa vähintäinkin hölmöltä, kun samanaikaisesti kiskossa olisi vara viedä jalka pidemmälle, jos rekyylivastin olisi muotoiltu fiksummin. Kiristyskiila tulee kiinni nyt aivan aseen kiskon reunaan. Kiinnityksen luulisi olevan kuitenkin tukevampi, jos kiristys tapahtuisi vähän keskemmältä. Kuulin jonkun valittaneen mainitun 'lipan' aiheuttamista hylsyn ulsoheitto-ongelmista ja ratkaisseen asian viilamalla reunan viistoksi. Pieni jatkokehittely Sakon puolelta ei mahtaisi olla pahitteeksi, mutta vanhat mallit eivät mahda enää inspiroida.POM


Mulla on KÄYTTÖASEENA M65 ja uusin perheenjäsen on M55. Kaliperit .30-06 sekä .308.

- Kummassakin on Tikan uudet optilock alakerrat, joista etummaisesta rekyylivastintappi on napautettu pois/ylös jotta se ei estä jalustan työntymistä eteen.

- Etumainen jalka asennetaan siten, että jalustan kiilaosa on vain suoralla osalla hipomaan kaareutuvaa osaa.

- Jalusta vedetään lujaa = 7-8Nm kiinni, käytännössä siis oikein miehen otteella.

- Siinä ovat ja pysyvät eikä painava 72mm Hensu ole liikkunut mihinkään sekä molemmat aseet neulovat hyvin.

- Vaihtoehto on jyrsityttää uuden mallinen toppariura kehykseen


Lainaus käyttäjältä: POM
Alkuperäinen kysymys, josta tämä keskustelu läksi liikkeelle, oli, onko nykykiikarien suorituskyky riippumaton millä säätöjen arvoilla liikutaan. Siis ollaanko säätöarvojen keskivaiheilla vai aivan äärirajoilla. Kun noita äärirajoja on ilmeisesti joissain tapauksissa jouduttu lähestymään, jalan säätömahiksilla luulisi olevan merkitystä, elleivät kiikarien optiset ominaisuudet sitten ole 'tunnottomia' olipa säädöt keskellä tai äärireunassa.

POM


Käytännössä esim Benderin PMII 5-25x56 putkessa jos ruuvaa korosäätöjä ääriasentoon tulee ylä/alareunaan pientä varjoa. Joissain muissa putkissa sama asia.

==> Johtopäätös on että säätöjen asento vaikuttanee suorituskykyyn.

==> Säätönamiskat siirtävät "erektorituubia" tjsp (ei erektio!) katsomaan eri kohtaan objektiivipään linssipakkaa ==> jolloin linssit ei ole linjassa ==> linssin keskiosat ovat yleensä parhaimmat

==> Johtopäätös on että mitä kauempana ollaan keskiasennosta, voi optinen suorituskyky hieman kärsiä. Tosin ei välttämättä.
[url=https]

HJu

#6
marraskuu 26, 2009, 19:53 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Edullisissa putkissa säädöt äärialueilla eivät useinkaan toimi jämptisti.



Mielestäni sivusäädöt voivat normiputkissa helposti heittää kohdistuksissa hyvin kierroksen verran vaikka ase ja jalat olisi 100% linjassa. Tällöin vika/ominaisuus johtuu tähtäimen omista ominaisuuksista eli sisukset eivät ole rungon suhteen ojennuksessa.
Terveisin,


HJu

mysteryman

#7
marraskuu 28, 2009, 08:30 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: JPu
Lainaus käyttäjältä: mysterymanLisäksi kun asensin kiikarin niin tähtäyspiste oli niin sivussa että sivusäätövara meni melkein pohjaan. Tällaista ongelmaa ei ole kyseisessä aseessa muilla jaloilla esiintynyt.
Tämä ei välttämättä ole vika.  Tarkoitan sitä, että kiikarinjalan toinen puoli on kiinteä ja toisella puolle vedettään jalka kiinni lohenpyrstöuraan, niin jalka asettuu kiinteän reunan mukaiseen asemaan. Jolloin kohdistus riippuu siitä missä kohdassa jalat ovat lohenpyrstöuran pitkittäissuuntaiseen kulmaan nähden (yleensä ura on kulmassa luodinkulku-uraan nähden). Eli kun kiikarinjalkaa vie eteen päin kulma siirtää jalkaa sivusuunnassa sitä mukaan kuinka edessä jalka on. Takimmainen ei vaikuta, koska se pysäytetän stopparilla aina samaan kohtaan ja perusjaloilla lohenpyrstö on jyrsitty siten, että takimmainen jalka asettuu keskelle luodin kulku-uraa (Sako-aseet).



Harva edes tajuaa, että esim. Sako kivääreissä todellakin on kiikarinjalalle sivusäätö, koska vain eteen-taakse päin siirtäminen vaikuttaa etummaisen jalan sivukohdistukseen, eikä ole ns. näkyvää säätönappia/ruuvia.  :x



Kohdistus kannattaa tehdä seuraavasti:

Tutkiskellaan kumpi jalka on takimmainen ja kumpi etummainen. Takajalan erottaa siitä, että siinä on joko ruuvi, tappi tai ruuville paikka, jolla sen saa lukittua kiinteästi rekyyliä vastaan paikalleen (joissakin aseissa rekyylivastin voi olla myös etujalan paikassa ja sivusäätö tapahtuu takimmaisen jalan asemalla, esim Tikka-kivääreissä, mutta säätö on paljon marginaalisempi Tikassa). Rekyylivastin on oleellisen tärkeä isoilla kivääreillä ja jos se puuttuu, kannattaa se tehdä itse. Painava kiikari ja kova rekyyli johtaa väjäämättä kiikarin siirtymiseen taaksepäin.

Seuraavaksi:

1. Optilokit kiinni aseeseen, takimmainen vakiopaikkaansa ja lukkotappi/ruuvi estämän sen siirtymistä.

2. kiikarin sisvusäätö keskelle ja koro myös, että kaikki mahdollinen on säädettävissä.

3. Aiottujen ampumamatkojen mukaan prikka/välilevy optilokkien takimmaisen jalan renkaan ja alapalan väliin, jolloin kiikari menee "etunenälle"" (ehkä noin 1mm pala) ja saadaan pitkänmatkan säädöt kunnolla käyttöön. Metsästyksessä ei lisäsäätövaraaa tarvita, joten tämän vaiheen voi hypätä yli.

4. kiikari jalkojen päälle ja renkaat kiinni.

5. Raakakohdistetaan piipusta katsoen, kiikarin ristikko sivusuunnassa keskelle siirtämällä tarvittaessa etujalkaa eteen/taakse päin (Tikka kivääreisssä toisin päin, siirretään takajalkaa ja voi olla, ettei ko. aseessa ole sivusäätömahdollisuutta ollenkaan, asia selvinnee kokeilemalla siirtyykö osumapiste jalkaa siirtämällä)

6. Kohdistetaan kiikari myös koron suhteen osumaan siihen mihin piippu osoittaa noin 100m päässä. (tälle matkalle kiertopoikkeama ei vielä vaaikuta mitään)

7. Ammutaan ase lopullisesti kohdilleen.



Kaiken järjen mukaan kiikarin säätövaroja on näin toimien runsaasti käytettävissä.




Ymmärsinkö nyt oikein että mielestäsi sakoissa kiikarin kiinnityskisko on tarkoituksella työstetty osittain eri linjaan kuin piippu? Tämähän aiheuttaa vääntöä kiikarin runkoputkeen ellei kiikarinjaloissa ole optilock tyyppisiä sisärenkaita jotka toimivat nivelenä. Luulisi ettei tämmöiseen ratkaisuun olisi sakolla päädytty?

JRu

#8
marraskuu 28, 2009, 09:22 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Selvennetäänpä vähän Sakon kiilamallisen kiikarin kiinnitysuran sielunelämää. Tämä analyysi ei ( tietenkään ) koske suoraa kiinnitysuraa.



Unohdetaan takajalka hetkeksi ja ajatellaan että se on juntattu rekyylitappia myöten omalle paikalleen.



http://i299.photobucket.com/albums/mm294/ruistola/sako_optilock_etujalka_2tapaa.gif">



Etujalassa on kiinteä kiilla molemmilla puolilla ja tällöin siinä ei ole mitään sivusäätöä, kunhan se vain on juntattu kehyksen kiilaan niin pitkälle kuin se menee ( tapa A ) . Jos näin ei tee vaan jättää etujalan vähän taakse, se jää toisesta reunastaan irti ja puskemalla kiristyskappaleen uran kyseistä laitaa vasten, saa kyllä jalalle "sivusäädön" ( tapa B ) ... Tämä ilmeisesti liittyy harrastukseen kohdistaa asetta joka ratareissulla, en suosittele. Lisäksi kannattaa käyttää muoviholkillisia Optilockeja ( tai Burris Signatureja ) tai muuten putki on varmasti väännössä kun renkaat on pakotettu pois linjasta.



Sen sijaan junttaamalla kummankin jalan niin pitkälle kuin ne menevät ( takimmainen stoppaa rekyylitapin koloon, etummainen kiilan kantaessa kummaltakin sivultaan kehykseen ) , kiikarin kiinnitys on erittäin hyvä. Itse asiassa jopa niin hyvä, että etujalan kiristyksen voi vaikka löysätä ensimmäisen ratareissun jälkeen kun kiila on muutaman laukauksen rekyylistä pureutunut lujasti kehystä vasten. Putki pitääkin yleensä irroittaa Sako- kiilasta pitämällä putkesta ja aseesta kiinni, ja kopauttamalla aseen perälevyä kovaa pintaa vasten jolloin kiikari pyrkii liikkeen jatkavuuden lain perusteella jatkamaan liikettään ja irtoaa aseesta. Pelkästään vetämällä ei nimittäin välttämättä irtoa...



Tarkoituksella sivusäätöisiä jalkoja en itse suosittele. Liikaa liikkuvia osia.

mysteryman

#9
marraskuu 28, 2009, 11:18 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Kiitos JRu selvennyksestä. Tikka T3:ssa ei ilmeisesti tällaista ole. En silti edelleenkään pidä tuota hyvänä ratkaisuna. Usein on ergonomiasyistä esiintyy tarvetta asentaa kiikari joko mahdollisimman eteen tai mahdollisimman taakse. Tällöin jomman kumman jalan sijainti on rajoittava tekijä. Jos toinen jalka on fixattu paikalleen johtuen rekyylitapista niin tällöin siirtokohteena on toinen jalka jossa on juuri tuo kiilaurasäätö. Ja jos kiilaura pakottaa tämänkin jalan johonkin tiettyyn paikkaan niin tällöin kiikarilla ei ole niin paljon liikkumisvaraa. Olen samaa mieltä JRu:n kanssa siitä että jalat joissa on sivuttaisäätö ovat omalta osaltaan myös riski. Mutta jos pitäisi valita kiilaurasäätö tai sivusäätöjalat niin ottaisin kahdesta pahasta jälkimmäiset.



Edelleen näistä kaikista säätövaihtoehdoista parhaalta tuntuu tuo burris signature jalka jossa muovirengas on epäkeskeinen. Ainoa ongelma mikä näissä tulee mieleen on että kun renkaat kiristetään niin jännitys siirtyy epätasaisesti kiikarin putkeen johtuen hiukan erilaisesta jäykkyydesta renkaan kehällä. Toisaalta tämä on hyvin marginaalista eikä puristus alunperiinkään ole vakio koko kehän ympäri johtuen ruuvien vetosuunnasta. Lupasin laittaa näistä jaloista kommennetteja ja ne kopsahtivat postista eilen. Jalat ovat siis tällaiset:



http://www.opticsplanet.net/burris-airgun-rimfire-signature-1-rifle-scope-mount-rings.html">http://www.opticsplanet.net/burris-airg ... rings.html">http://www.opticsplanet.net/burris-airgun-rimfire-signature-1-rifle-scope-mount-rings.html



 En ole niitä vielä asentanut mutta niitä hetken pyöriteltyäni tuli seuraavia asioita mieleen:



1. Kiskon kiinnitysruuvit ovat melko heppoiset. Vaikka jalat ovatkin ilma/pienoiskiväärimallia niin saisivat nämä vähän järeämmät olla että saa kunnolla kiinni. Varsinkin jousi-ilmakivääri värähtelee todella voimakkaasti eikä sitä pidä väheksyä. Kiväärimallin jaloissa taitaa olla vähän järeämmät ruuvit.

2. Renkaiden kiinnitysruuvit ovat todella heppoiset ja niitä on vain kaksi per rengas. Muovirenkaat tasaavat kosketuspinta-alaa putken pintaan ja tasaavat jännitystä. Näin ollen muovirenkaat sisältävässä renkaassa kiristys voidaan tehdä suurempaan momenttiin kuin teräs- tai aluuminirenkailla. Teräs-muovi parin välillä kitka on todnäk pienempi kuin alumiini-teräs tai teräs-teräs parilla joten kiristys täytyykin olla tiukempi jottei luistoja tapahdu. Tässä tilanteessa olisi kannattavaa hyödyntää neljän ruuvin etu joka optilockeissa on ymmärretty. Varsinkin kun muovirengas vähentää kieroon kiristämisen vaaraa joka aiheutuu neljän ruuvin käytöstä.

3. Pidän siitä että runko on yhtä palaa ja liikkuvien osien määrä on näin vähäisempi.

4. Molemmat jalat ovat samanlaiset ja niihin voi lisätä rekyylivastintapin joka tuli mukana. Sako P94s pienoiskiväärissä ei vain ole paikkaa tällaiselle tapille

5. Jalat ovat terästä joka on jäykkyyden ja luujuden kannalta hyvä asia. Varmint AL sivuilla on elementtimenetelmällä tehty analyysi kaksiosaisten jalkojen materiaalinvalinnasta mikäli kiikarin runkoputki on alumiinia ja lukkorunko terästä. Tässä osoittautuu että alumiinijalat ovat lämpölaajenemisen kannalta terästä edullisempi valinta. Jokainen kiinnostunut voi itse tutustua siihen.

JRu

#10
marraskuu 28, 2009, 11:44 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Putken asennusetäisyyden vaihtelut on Sakolla ymmärretty, tästä syystä etujalkaan saa sekä normaalia että ns. extended- alaosaa kuten kuvassa:



http://i299.photobucket.com/albums/mm294/ruistola/TRG-S_30-06_Zeiss_3-12x56.jpg">



Kahdella vaihtoehtoisella etujalalla ( tavallinen malli on kuten kuvan takajalka) asennusetäisyydelle on tosi laaja marginaali vaikka jalustat ovat kiinteillä paikoilla. Sakon jalkoja ei ole siis alunperinkään suunniteltu asennettavan muuta kuin yhdellä tavalla: Takimmainen jalka rekyylistopparissa, etummainen jalka juntattuna niin syvälle uraan kuin se menee.



T3:ssa on tietääkseni Tikan tyypillinen 17mm suora ura, jolloin etummaisen kiikarinjalan pituussuuntaisen sijainnin vaikutus sivusäätöön johtuu vain ja ainoastaan itse kehyksen uran "vinottaisheitosta".

HJu

#11
marraskuu 28, 2009, 14:12 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: mysterymanhttp://www.opticsplanet.net/burris-airgun-rimfire-signature-1-rifle-scope-mount-rings.html">http://www.opticsplanet.net/burris-airg ... rings.html">http://www.opticsplanet.net/burris-airgun-rimfire-signature-1-rifle-scope-mount-rings.html



 En ole niitä vielä asentanut mutta niitä hetken pyöriteltyäni tuli seuraavia asioita mieleen:



1. Kiskon kiinnitysruuvit ovat melko heppoiset. Vaikka jalat ovatkin ilma/pienoiskiväärimallia niin saisivat nämä vähän järeämmät olla että saa kunnolla kiinni. Varsinkin jousi-ilmakivääri värähtelee todella voimakkaasti eikä sitä pidä väheksyä. Kiväärimallin jaloissa taitaa olla vähän järeämmät ruuvit.


Kivääriversio on tarkoitettu Weaver-kiskoon. Minulla on sellaiset. Ongelmana niissä on se, että Weaver-speksi ei ole mikään speksi. Siksipä ne eivät sovi kaikkiin Weaver-kiskoihin olleenkaan. Picatinnyihin ovat aivan liian kapeat. Ne mihin sopivat, niin niissä stoppari toimii poikittaisiruuvi joten rekyylissä pysyvät poikittaisurassa aika varmasti paikallaan.


Lainaa2. Renkaiden kiinnitysruuvit ovat todella heppoiset ja niitä on vain kaksi per rengas. Muovirenkaat tasaavat kosketuspinta-alaa putken pintaan ja tasaavat jännitystä. Näin ollen muovirenkaat sisältävässä renkaassa kiristys voidaan tehdä suurempaan momenttiin kuin teräs- tai aluuminirenkailla. Teräs-muovi parin välillä kitka on todnäk pienempi kuin alumiini-teräs tai teräs-teräs parilla joten kiristys täytyykin olla tiukempi jottei luistoja tapahdu. Tässä tilanteessa olisi kannattavaa hyödyntää neljän ruuvin etu joka optilockeissa on ymmärretty. Varsinkin kun muovirengas vähentää kieroon kiristämisen vaaraa joka aiheutuu neljän ruuvin käytöstä.


Amerikoissa eivät ole ymmärtäneet että piekkaritähtäimen jalkojen pitäisi olla milspec-vahvuuksilla :-) Tottapuhuen ei sillä yläkerran ruuvien määrällä niin hirveästi ole merkitystä jos tähtäin on kevyt, ase ei rekyloi (esim. pienoiskivääri) ja jalkojen kiinnitys on vielä hempuli. Ketju kun on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki joka tässä tapauksessa lienee renkaiden kiinnitys kiskoon. Hyvälaatuisilla Torx-ruuveilla Burriksissa saa sentään momenttia vedettyä. Sako/Tikka jaloissahan ruuvit ovat ainakin mustasta teräksestä tehtynä aikamoista purkkaa. -> Väittäisin että Burriksen renkaiden ruuvikiinnitys kiinnitys on riittävän vahva.


Lainaa3. Pidän siitä että runko on yhtä palaa ja liikkuvien osien määrä on näin vähäisempi.


Eikös Sakollakin ole 11mm kiskoon ollut 1-osaiset optilockit ? Niihin ei tosin ole niitä epäkeskoinserttejä olemassa.


Lainaa4. Molemmat jalat ovat samanlaiset ja niihin voi lisätä rekyylivastintapin joka tuli mukana. Sako P94s pienoiskiväärissä ei vain ole paikkaa tällaiselle tapille


Tämä on hyvä jos tähtäintä irroittelee ja kiinnittää. Tosin se tapin kolo sitten taas määrää mihin sen jalan voi asentaa.


Lainaa5. Jalat ovat terästä joka on jäykkyyden ja luujuden kannalta hyvä asia. Varmint AL sivuilla on elementtimenetelmällä tehty analyysi kaksiosaisten jalkojen materiaalinvalinnasta mikäli kiikarin runkoputki on alumiinia ja lukkorunko terästä. Tässä osoittautuu että alumiinijalat ovat lämpölaajenemisen kannalta terästä edullisempi valinta. Jokainen kiinnostunut voi itse tutustua siihen.


Pitääpä käydä lukemassa. Teoriassahan olisi hyvä jos tähtäin, jalat ja aseen runko olisivat kaikki samaa materiaalia. Alumiinisiä runkoja aseissa kyllä esiintyy jonkin verran. Arskassa alujaloilla saadaan tässä mielessä optimi ratkaisu. Sauerilla on duralumiinistä lukonkehystä ollut 202-sarjana ainakin joskus tarjolla mutta muuten pulttilukoissa alurunko on aika harvinainen.



BTW nyt kun Beretta omistaa Sakon ja Burriksen niin ehkä Sakokin voisi saada Burriksen epäkeskoinserttipatentin käyttöönsä. Burrishan nyysi muovi-insertin idean Sakolta joka ei aikoinaan tajunnut sitä patentoida. Sitä on Riihimäellä kuulemma myöhemmin kaduttu moneen otteeseen.
Terveisin,


HJu

HJu

#12
marraskuu 28, 2009, 14:20 Viimeisin muokkaus: marraskuu 28, 2009, 17:39 käyttäjältä HJu
Lainaus käyttäjältä: JRuT3:ssa on tietääkseni Tikan tyypillinen 17mm suora ura, jolloin etummaisen kiikarinjalan pituussuuntaisen sijainnin vaikutus sivusäätöön johtuu vain ja ainoastaan itse kehyksen uran "vinottaisheitosta".


Sama pätee myös TRG-21/22/41/42 sarjaan, kaikkiin Jalosiin ja ainakin Lynxin suoravetolukkoisiin malleihin. Käsittääkseni CZ-kivääreissä on vastaavanlainen suora 19mm kiila käytössä. Sivuttaisheitto voi johtua kehyksestä, jalasta, tähtäimestä tai siitä että piippu on asennettu kehykseen nähden vinoon. Ottaen huomioon tehdastuotannon toleranssit ja ihmiskehojen eri muodot niin on pieni ihme jos sivusäätöön ei tarvitse ollenkaan kohdistuksissa puuttua. Moni osumapiste kun saadaan vähän enemmän rekyloivissa aseissa siirtymään tähtäimiin koskematta ihan vaan ampuma-asentoa muuttamalla.



Omaa kokemusta on lisäksi sellainen että Optilockien stopparitappi on aina liian korkea/pitkä Jalosiin ja Lynxeihin. Niissähän kololle on koneistettu matala ura kiskoon niin, että se ei mene kehyksestä läpi. Optilockin rekyylitappi jää siihen sitten kantamaan ja jalka ei asetu kunnolla paikalleen. Voimalle sen saa kiinni mutta jos tarkasti katsoo niin jalka on killissä. Optilock-rinkulat pelastavat tähtäimen runkoputken onneksi.



Onni onnettomuudessa on se, että kyseinen stopparitappi on taas vaihteeksi sellaista purkkaa että siihen tepsii mikä tahansa kahden euron viila. Muutama pyyhkäisy ja stoppari on juuri oikean korkuinen eli se ei enää "kanna" kehystä vasten.
Terveisin,


HJu

mysteryman

#13
marraskuu 28, 2009, 17:29 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: HJu
Lainaus käyttäjältä: mysterymanhttp://www.opticsplanet.net/burris-airgun-rimfire-signature-1-rifle-scope-mount-rings.html">http://www.opticsplanet.net/burris-airg ... rings.html">http://www.opticsplanet.net/burris-airgun-rimfire-signature-1-rifle-scope-mount-rings.html



 En ole niitä vielä asentanut mutta niitä hetken pyöriteltyäni tuli seuraavia asioita mieleen:



1. Kiskon kiinnitysruuvit ovat melko heppoiset. Vaikka jalat ovatkin ilma/pienoiskiväärimallia niin saisivat nämä vähän järeämmät olla että saa kunnolla kiinni. Varsinkin jousi-ilmakivääri värähtelee todella voimakkaasti eikä sitä pidä väheksyä. Kiväärimallin jaloissa taitaa olla vähän järeämmät ruuvit.


Kivääriversio on tarkoitettu Weaver-kiskoon. Minulla on sellaiset. Ongelmana niissä on se, että Weaver-speksi ei ole mikään speksi. Siksipä ne eivät sovi kaikkiin Weaver-kiskoihin olleenkaan. Picatinnyihin ovat aivan liian kapeat. Ne mihin sopivat, niin niissä stoppari toimii poikittaisiruuvi joten rekyylissä pysyvät poikittaisurassa aika varmasti paikallaan.


Lainaa2. Renkaiden kiinnitysruuvit ovat todella heppoiset ja niitä on vain kaksi per rengas. Muovirenkaat tasaavat kosketuspinta-alaa putken pintaan ja tasaavat jännitystä. Näin ollen muovirenkaat sisältävässä renkaassa kiristys voidaan tehdä suurempaan momenttiin kuin teräs- tai aluuminirenkailla. Teräs-muovi parin välillä kitka on todnäk pienempi kuin alumiini-teräs tai teräs-teräs parilla joten kiristys täytyykin olla tiukempi jottei luistoja tapahdu. Tässä tilanteessa olisi kannattavaa hyödyntää neljän ruuvin etu joka optilockeissa on ymmärretty. Varsinkin kun muovirengas vähentää kieroon kiristämisen vaaraa joka aiheutuu neljän ruuvin käytöstä.


Amerikoissa eivät ole ymmärtäneet että piekkaritähtäimen jalkojen pitäisi olla milspec-vahvuuksilla :-) Tottapuhuen ei sillä yläkerran ruuvien määrällä niin hirveästi ole merkitystä jos tähtäin on kevyt, ase ei rekyloi (esim. pienoiskivääri) ja jalkojen kiinnitys on vielä hempuli. Ketju kun on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki joka tässä tapauksessa lienee renkaiden kiinnitys kiskoon. Hyvälaatuisilla Torx-ruuveilla Burriksissa saa sentään momenttia vedettyä. Sako/Tikka jaloissahan ruuvit ovat ainakin mustasta teräksestä tehtynä aikamoista purkkaa. -> Väittäisin että Burriksen renkaiden ruuvikiinnitys kiinnitys on riittävän vahva.




Kivääriversioita on lisäksi erillisellä jalustalla. Jalustoja pitäisi olla käsittääkseni myös sellaisia jotka käyvät picantinnyihin. Mutta toki voi myös ostaa weaver mallin ja adapterikiskon jalan alle. Standardisointi tekisi terää noiden kiskojen suunnitteluun.



En väitäkään ettei kiikari pysyisi kiinni piekkarissa mutta alle euron lisävalmistuskustannuksilla jaloista olisi samalla tullut selvästi paremmat. Mitoitus tapahtuu oletetun ulkoisen kuorman mukaan mutta näissä asioissa arvostan korkeaa varmuuskerrointa. Monessa muussa paikassa optimointi on enemmän paikallaan. Optilockeissa kaikki ruuvit on valittu 8.8 lujuusluokan lootasta. Ruostumattomissa sen ymmärtää sikäli että ruostumatonta 12.9 lujuusluokkaa on vaikea löytää ja ennenkaikkea  vaikea valmistaa materiaaliteknisistä syistä. Siksi jouduin itsekin ostamaan omiin RST optilockeihin mustat 12.9 lujuusluokan renkaiden kiinnitysruuvit. Niille piti vielä näyttää viilaa kun ei löytynyt riittävän matalalla kannalla. Samalla vaivalla tuohonkin olisi voinut laittaa vähän järeämmän pultin niin ei tarvitsisi nostaa lujuusluokkaa. Kyllä siinä on selkeä suunnitteluvirhe tullut kun eivät välttämättä pysy kiinni ilman locktiteä.



Edit:



Kokeilin piruuttani laskea miten noiden burrisin piekkarijalkojen ruuvien mitoitus on onnistunut. Jos jalat asennetaan paikoilleen huoneenlämpötilassa eli noin 20 asteessa ja ase viedään -20 asteen lämpötilaan niin että lämpötilat ehtivät tasaantua niin alumiinin suurempi lämpölaajeneminen aiheuttaa jalkoihin voiman jonka kompensoimiseksi tulee muovirenkaiden kitkakertoimen olla vähintään 0.2 ja kiskon ja jalkojen pohjan välillä 0.4. Muuten jossakin tapahtuu luistoja. Laskussa oletin että alumiinisen kiikarin runkoputken seinämävahvuus on 1 mm. Kaikki ruuvit olivat M4 kokoa ja oletin niiden lujuusluokan olevan 8.8 ja ne on kiristetty myötörajaan asti. Mikäli ne ovat lujempaa lujuusluokkaa niin tarvittavien kitkakertoimien arvot laskevat seuraavasti: 10.9 lujuusluokalla: 0.3 ja 0.15 ja 12.9 lujuusluokalla 0.12 ja 0.06. Voidaan siis sanoa että mikäli ruuvit ovat lujinta 12.9 lujuusluokkaa niin mitoitus on riittävä mutta tällöin käyttäjän on ymmärrettävä tehdä kiristys lähelle ruuvien myötörajaa. Tämä ei käytännössä onnistu ilman hyvää momenttiavainta sillä "näppituntuma" on muodostunut tavallisille 8.8 pulteille ja kiristys tulee lopettua liian aikaisin. Tässä menetetään lujempien pulttien etu. Siispä olisiko maksanut vaivaa laittaa isommat pultit?



Täytyy ilmeisesti tehdä niin että asennuksen jälkeen jätän aseen joskus ulos kun ilma on lähellä nollaa. Löysään toisen jalan jotta jännitys pääsee laukeamaan ja vedän takaisin kiinni. Näin  ei koskaan tule tilannetta jossa lämpötila on ainakaan 40 astetta asennuslämmöstä poikkeava.
Tulosta
Siirry ylös Sivuja1
Käyttäjän toimet