Karkaisu.

john · tammikuu 04, 2005, 20:52

Moro olen tekemässä sitä kiikarin jalkaa ja se alkaa olemaan muuten valmis, mutta kun en osaa päättää että pitäisikö se karkaista vai ei. Kokeilin erilliseen koekappaleeseen seuraavalla tavalla: kuumensin sen takassa hiilloksilla punahehkuiseksi(niin että hehkuu sanoisinko oranssina, ei juuri ja juuri punaisena eikä myöskään keltahehkuisena. Heti tämän jälkeen heitin sen öljyyn jäähtymään(Bilteman puolisynteettinen moottoriöljy) Annoin noin 5min jäähtyä, jonka jälkeen kuumensin sen uudelleen niin lähelle 300 astetta kuin mahdollista eli laitoin takaisin hiillokselle ja sen päälle tinan palan (sulamispiste 240C) ja kun se suli annoin olla vielä muutaman sekunnin.(en saanut 300c lämpöliitua mistään) Sitten jätin sellaisenaan jäähtymään. Näin opasti tekemään karkaisun eräs metallisfirman metallimies, kun hain rautalevyä jalan tekoa varten.(Fe52 6mm)

Noh, ihmettelen vain että kun kokeilin jäähtymisen jälkeen kilauttaa taltalla ja sahata rautasahalla kokeeksi, niin eipä juuri tuntunut koventuneen. :roll: Mistähän mahtaa johtua? onko operaatio tehtävä useita kertoja vai jäähdyttämällä erilailla vai miten? Tiedän kyllä että voi koveta liiankin kovaksi ja lohjeta.

SO · tammikuu 04, 2005, 21:51

Käy tekun materiaalilabrassa mittaamassa/mittauttamassa onko kovuus muuttunut

Lämpötilamittauksiin on hyviä lämpöstickerssit ja jarrulevyjen lämpötilamaalit joita saa kilpa-auto miehiltä. Asteikoita löytyy joka tarpeeseen.

WELHO · tammikuu 05, 2005, 14:45

Fe 52 on vähän huonoa karkenemaan ilman hiiletystä ja se muuttaa mittoja aika paljon.

Ja se saattoi olla liian kauan siinä 300C hiiloksella joten karkaisu päästy.

Koheltaja · tammikuu 05, 2005, 15:11

Karkaisulla ei aina tarkoiteta sitä että pinta muuttuu karkaisun yhteydessä lasinkovaksi, eikä sen kiikarinjalan tarvitsekkaan lasinkova ollakkaan.

Pääasia että olet "hehkuttanut" jalan niin siitä on lähtenyt työstöjännitykset pois, tämän kummempaa käsittelyä jalalle ei tarvitse tehdä.

john · tammikuu 05, 2005, 19:38

Tämä on sitten selvä. Eli samanlainen käsittely laitetaan jalalle itselleen. Sitten vielä kerran yksi juttu: mitenkäs se lopullinen kiinnitys eli juotoksella vai liimalla?, meinaan kun yksi sanoo että juota hopealla, toinen että tinalla ja kolmas että liimaa. Liimaaminen olisi ainakin helpompi vaihtoehto, kokeilin strongepoxy metallia koekappaleella ja sen kyllä saa lämmittämällä irti. Ei myöskään halkea 25 asteeen pakkasessa eikä sieltä tuotuna huonelämpöön. 35 asteen lämpöä se ei kylläkään mahdollisesti kestä. Toisaalta suomessa ei luonnossa niin lämmintä ole

VTu · tammikuu 05, 2005, 23:17

Tuo +35 astettahan ylittyy aurinkoon jätettäessä 'ihan heittämällä', varsinkin esim. suljetussa autossa.

john · tammikuu 06, 2005, 11:23

Jaah, niinhän se kyllä ylittyy, täytynee vielä tehdä lisäkokeita tämän homman suhteen. :oops:

Koheltaja · tammikuu 06, 2005, 15:46

Juota jalka tinalla kiinni, sillä se ainakin pysyy. Hopealla en lähtisi jalustaa juottamaan varsinkaan silloin jos se pitää juottaa lukkokehykseen kiinni koska kehyksen punaiseksi hehkuttaminen saattaa tuoda mukanaan ennalta arvaamattomia ongelmia kehyksen lujuudessa/sitkeydessä. Liima kannattaa unohtaa samantien koska liima on melkoisen "heikko lenkki" jalustan kiinnityksessä. Epoksi kestää n.60-90 astetta lämpöä riippuen siitä mitä epoksia käyttää, toi 35 astetta kuulostaa aika uskomattomalta.

Nyfi · tammikuu 06, 2005, 17:37

Minun aseeseeni kun laitoin uuden kiilaraudan lukkorunkoon kiinni niin käytin ruuvikiinnityksen lisäksi Loctite 2701 lukitetta. Kun ja jos sen joutuu irroittamaan niin se pitää lämmittää 250c lämpöön. Sitä levitin vain kappaleiden väliin, ja käikäleet ruuveilla kiinni. Ei sen kummempaa. Kannattaa vain olla tarkkana että se tulee sitten piipun suuntaiseksi.

Koheltaja · tammikuu 06, 2005, 17:54

Kuten Nyfi kertoi, ja mikä itseltä unohtui, niin ruuveilla kiinnitys onnistuu melko helposti. Ruuveiksi M5 tai M6 ja sieltä kovimmasta päästä, 2-4 ruuvia kun laittaa niin johan pysyy paikallaan.

WELHO · tammikuu 06, 2005, 21:55

~~Lainaus käyttäjältä: Koheltaja~~Karkaisulla ei aina tarkoiteta sitä että pinta muuttuu karkaisun yhteydessä lasinkovaksi, eikä sen kiikarinjalan tarvitsekkaan lasinkova ollakkaan.

Pääasia että olet "hehkuttanut" jalan niin siitä on lähtenyt työstöjännitykset pois, tämän kummempaa käsittelyä jalalle ei tarvitse tehdä.

Karkaisun tavoitteena on lisätä teräksen kovuutta ja saada se niin iskusitkeäksi, etta kappale kestää käytössä siihen kohdistuvia rasituksia, esim. taivutusta, kulutusta ja iskuja. Mitä enemmän teräksessä on hiiltä sitä kovempi siitä tulee karkaisussa. Kromi, koboltti ja eräät muut seosaineet muodostavat teräkseen kovia ja kulutustakestäviä ainesosia.

Kappale karkaistaan siten, että se kuumennetaan karkaisulämpötilaan (740-1150C), ja jäähdytetään nopeasti ja sen jälkeen kuumennetaan ns. päästolämpötilaan. Karkaisuhehkutuksen tarkoituksena on kuumentaa kappale sellaiseenlämpötilaan, että teräs muuttuu hehkutuksen jälkeisessä sammutuksessa kovaksi. Karkaisu hehkutuslämpötilan saa teräksen myyjältä.

Sammutuksen eli karkaisujäähdytyksen tarkoituksena on saada kappale jäähtymään karkaisuhehkutuslämpötilasta niin nopeasti, että siitä tulee kova.

Seostamattomat teräkset sammutetaan vedessä, niukka seosteiset vedessä tai öljyssä ja rynsasseosteiset öljyssä tai ilmassa.

teräksen valmistaja antaa tietoja sammutusnesteen valinnasta.

Sammutuksen jäljiltä kappaleessa on runsaasti sisäisiä jännityksiä; kappale on kova mutta hauras. Se ei kestä rasituksia, esim. taivutusta ja iskuja. Se voi rikkoutua jopa ilman ulkouolista rasitetta.

Päästön tarkoitus on vahentää jännityksiä ja lisätä iskun kestävyyttä.

Kappale päästetään kuumentamalla se terästyypin ja kappaleen käyttötarkoituksen vaatimaan lämpötilaan ja pitämällä sitä päästölämpötilassa tietty aika.

Työstö jännitysten poisto(ns.myöstö) tapahtuu uunissa 500-650C lämpötilassa. Ajasta käytetään nyrkkisääntönä tuuma tuntiakohti.

john · tammikuu 07, 2005, 00:01

Ahaa. kiitoksia asiantuntevasta tiedosta. Mutta jos vielä viitsit mainita pari asiaa suomenkielellä eli kun se on rautaa niin sehän ei ole lainkaan terästä? Ja lämmityksen suhteen kuinka tarkkana on oltava eli lämmitänkö "selvästi punahehkuiseksi" eli mitä se on luokkaa 600-800 astetta vai tarvitaanko esim juuri tietynlaista lämpöliitua? , eli karkaisenko sen Fe52 rautalevystä tehdyn jalkani nyt sitten vedessä, öljyssä vai ilmassa??? Kuinka kauan minuuteissa annan sen jäähtyä vedessä, öljyssä tai ilmassa?? Entäs päästö tai myöstö, Lämmitänkö sitten heti uudelleen juuri tiettyyn lämpötilaan ja tarvitaanko siihenkin oma lämpöliitunsa jne.

Jos tämä on näin saatanan vaikeaa niin jääköön koko karkaisu, kestäähän se jalka muutenkin, mutta kun mielellään tekisi kunnolla.

WELHO · tammikuu 07, 2005, 16:40

Fe 52 on terästä, sen osoittaa isossa levyssä oleva standardi numerointi ja se on joku S357(saattaa olla väärä luku) jossa S=steel ja numerot murtolujuus.

Ja karkaisusta, jäähdytä kappale johonkin huoneen lämpöön tai alle 100C, sammutus nesteenä menee vesi suhteellisen hyvin, mutta jos kappaleeseen tulee halkeamia sammutuksen yhteydessä niin vaida seuraavalla kerralla neste öljyyn.

Koheltaja · tammikuu 07, 2005, 17:39

Kiitos Welholle todella asiantuntevasta infosta, taas sitä itsekkin (ehkä) oppi jotain uutta :shock:

Kuten aiemmin jo mainitsin niin kiikarijalustalle ei tarvitse sen kumempaa karkaisua tehdä koska siitä ei ole vastaavaa hyötyä, ainoa hyöty on psykologinen joka ei ammunnassa ja tulosten tekemisessä ole niitä vähäisempiä tekijöitä :wink:

WELHO · tammikuu 07, 2005, 19:04

Ai niin unohdin päästön. Sen voi tehdä heti karkaisun jälkeen, lämmitä kappaletta uunissa tai hiilloksella sellaiseen lämpötilaan että sen pinta on oljen keltainen. Kannattaa kiillottaa kappaleesta joku pinta ennen päästöä.