TARKKA-AMPUJAKILTA

Kiinnostaisi kuulla minkälaisella prosessilla kukakin patruunansa lataa. Tapoja on varmasti yhtä paljon kuin tarkkuustavoitteita ja tekijöitäkin, mutta olisin utelias kuulemaan mitä mikäkin on todennut toimivaksi.

Lataushommissa on mahdollista mennä aika syvälle kaninkoloon, jos katsotaan vaikkapa kasa-ampujien rutiineja. Voi sorvata kauloja, punnita nalleja, lajitella hylsyjä, lajitella luoteja painon tai laakeripinnan pituuden mukaan, voi avartaa liekkireikiä, mitata luoditusvoimia ja mitata meplatin halkaisijaa... Toisaalta jotkut lataavat SRA-hommiin sekalaisiin hylsyihin niin halpaa mättöpaukkua kuin mahdollista ilman ihmeempiä tarkkusvaatimuksia. Jossain siinä välissä on kultainen keskitie, jolla saadaan kohtuullisen suoraviivaisella prosessilla riittävän hyvää patruunaa kunkin tarpeisiin. Kasa-ampuji

Mitkä vaiheet olet itse kokenut tarpeelliseksi ja mitkä tarpeettomiksi, ja millä perusteella? Miten prosessisi on muuttunut vuosien varrella? Oletko tuonut latausprosessiin uusia vaiheita tai hylännyt vanhoja? Lataatko eri tavalla eri aseisiin, kaliipereihin, metsään/radalle/kisoihin tai muuhun käyttöön?

Liekitys, täys supistus, trimmaus, viisteet ja samalla nallitaskun puhdistus, nallitus, ruuditus, luoditus.

Käytännössä oma prosessi on aina ollut tällainen, mutta siirtynyt enemmän ja enemmän automatiikkaan. Liekityksen vasta aloitin 1.5v sit lähinnä siksi, että yli 7 kertaa ladatut hylsyt oli melko kankeita supistaa, joten hylsyn käyttöikä pitenee, en liekitä niinkäät tarkkuuden saavuttamiseksi. Nallitaskuja en aijemmin puhdistanut, mutta tulee puhdistettua kun viisteet tekee rcbs boss. Ruuditus muuttui chargemaster linkkiin, sitä ennen sirotin ja puomivaaka.

Hylsyjen pesua en ole käytännössä ikinä harrastanut, kun hylsyt eivät vielä ikään olleet niin likaisia ettei perus pyyhkimisellä puhdistu tarpeeksi. Toki kerran olen ämpärissä fairylla ja tiskiharjalla vähän pyörittänyt. Sillon tällön leikkinyt idealla jos täryttimen hankkisi etenkin rasvojen poistoon, mutta löytyy sille rahalle paljon tärkeämpääkin käyttöä.

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 03, 2024, 16:05
Liekitys, täys supistus, trimmaus, viisteet ja samalla nallitaskun puhdistus, nallitus, ruuditus, luoditus.

Trimmaatko aina vai vasta tarpeen vaatiessa?

Olen itse lataillut pian kymmenen vuotta, mutta lopulta kuitenkin aika pienen laukausmäärän enkä ole esimerkiksi saanut ammuttua oikein mitään hylsyjä kunnolla loppuun. Oma prosessini siis varmasti vielä tulee elämään. Nykyinen tapa ja visio tulevasta on:
-Voitelu ja kokosupistus siten, että hartia siirtyy noin 0,05 mm taaksepäin
-Trimmaus kaikille hylsyille ensimmäisellä kerralla ja muuten jos maksimipituus ylittyy
-Viisteet jos trimmattu
-Hylsynsuun harjaus sisäpuolelta (tämä on uutuus ja kopioitu Marcus Ohlssonin videoilta, väitti sen auttavan luoditusvoiman vakioimisessa ja nopea ja helppo toimenpide)
-Nallitus
-Luoditus.

Aiemmin putsailin nallitaskut, nyt olen jättänyt sen tekemättä.

Ruuditukseen on käytössä Leen annostelija ja puomivaaka. Olen käyttänyt annostelijaa nopeammilla ruudeilla oikein hyvällä menestyksellä, mutta N150 ja N160 kanssa epäilen sen toistettavuutta kun ruuti on isompijyväistä. Aion tehdä asiasta kokeita kunhan ehdin, kun sain lainaan tarkahkon digitaalisen vaa'an jolla voi mitata vaikkapa 30 kpl ruutiannoksia. Ainakin suurriistapatruunoihin olen tähän mennessä punninnut nuo hitaammat ruudit yksitellen vaa'alla, ettei vaan tule vajaita ruudituksia.

Aika uusi lataaja, pikkuhiljaa elää tavat.

- Täyssupistus ja nallitaskun harjaus
- Pesu ultraäänipesurissa ja kuivaus
- Nallitus
- RCBS annostelijalla ruuti ja jokaisen hifistelen honady G3 digivaakalla 0.1gr tarkkuudella
- Harjaus ennen luoditusta
- Luodituksessa pyrin samaan ogivemittaan 0.02mm tarkkuudella ja kaikki mittaan erikseen.
Tämä tarkkuus aiheuttaa sen että luoditinta pitää säätää välillä vaikka kaikki Lapuan hylsyä. Saattaa tulla 0.05mm heittoa välillä.
Epäilen että osa vanhempaa hylsyä koska tullut radalta muiden ampumina.

Yleensä trimmannut 2 kertaa ammutut hylsyt VV:n ohjeen mittaan mutta aika vähän lähtee. Ei paljoa ole omat hylsyt venyneet vielä 2 ampumakerralla.
Viisteet putsaan toistaiseksi käsin mutta RCBS 3way cutter terä tulossa joka pitäisi hoitaa myös sen.
Latailen yleensä kohtuu pieniä määriä kerralla niin on ihan mukava hifistellä kaikki patruunat.

Latauspituuden tarkkuus pitäis kyllä riittää vaikka heittääkin sen 0.05mm ja tätä pitää keväällä tutkia vielä tarkemmin.
Mahtaa ne suurimmat ongelmat taululla johtua yleensä perän takaa  Vasurilta ku ampuu niin ei löydy kavereita kelle aseen antais että vois todentaa toisen ampumana lataukset.

Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - tammikuu 04, 2024, 08:03

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 03, 2024, 16:05
Liekitys, täys supistus, trimmaus, viisteet ja samalla nallitaskun puhdistus, nallitus, ruuditus, luoditus.

Trimmaatko aina vai vasta tarpeen vaatiessa?

Olen itse lataillut pian kymmenen vuotta, mutta lopulta kuitenkin aika pienen laukausmäärän enkä ole esimerkiksi saanut ammuttua oikein mitään hylsyjä kunnolla loppuun. Oma prosessini siis varmasti vielä tulee elämään. Nykyinen tapa ja visio tulevasta on:
-Voitelu ja kokosupistus siten, että hartia siirtyy noin 0,05 mm taaksepäin
-Trimmaus kaikille hylsyille ensimmäisellä kerralla ja muuten jos maksimipituus ylittyy
-Viisteet jos trimmattu
-Hylsynsuun harjaus sisäpuolelta (tämä on uutuus ja kopioitu Marcus Ohlssonin videoilta, väitti sen auttavan luoditusvoiman vakioimisessa ja nopea ja helppo toimenpide)
-Nallitus
-Luoditus.

Aiemmin putsailin nallitaskut, nyt olen jättänyt sen tekemättä.

Ruuditukseen on käytössä Leen annostelija ja puomivaaka. Olen käyttänyt annostelijaa nopeammilla ruudeilla oikein hyvällä menestyksellä, mutta N150 ja N160 kanssa epäilen sen toistettavuutta kun ruuti on isompijyväistä. Aion tehdä asiasta kokeita kunhan ehdin, kun sain lainaan tarkahkon digitaalisen vaa'an jolla voi mitata vaikkapa 30 kpl ruutiannoksia. Ainakin suurriistapatruunoihin olen tähän mennessä punninnut nuo hitaammat ruudit yksitellen vaa'alla, ettei vaan tule vajaita ruudituksia.

Pääsääntöisesti trimmaan joka kerta. Itsellä trim pro 2 porakoneadapterilla, joten aika nopea ja vaivaton pyöräyttää hylsyt sen läpi. Niistä lähtee joissa on liikaa pituutta ja niistä taas ei jotka eivät trimmausmittaan ole yltäneet. Jos taas teen kisoja varten jonkun 250 hylsyä, välillä mittaan hylsyt läpi ja trimmaan ne jotka ovat liian pitkiä. Toki Cortinan oppien mukaan consistency is key, joten pyrin tekemään aina joka vaiheen joka kerta. Kun bossi tuli taloon harjasin hylsyn kaulojakin kun harjat on siinä samalla kiinni, mutten ite huomannut sillä olevan niinkään vaikutusta joten jäänyt monesti tekemättä.

Harkinnut välillä sellaisen trimmerin hankintaa jossa pituus otetaan hylsyn hartiasta jolloin kaulan pituus vakioituu sillä perus trimmerit trimmaa oal mukaan jolloin saman mittaisessa hylsyssä voi olla eri pituiset kaulat mm hylsyn vartalon ja kannan yms vaihteluiden takia. Tarkkuus on tosin näin ollut prs lajia varten riittävää, joten näillä vielä mennään.

Helpoimman kautta:
-Dumleri
-Nallinpoisto ja supistus
-Lyhennys joko sähkötrimmerillä tai 3-way cutterilla. 223 ja swede lyhenee sähkökoneella 800 kpl tunnnissa. Lämäri 3-way kutterilla ehkä 100 tunnissa. 458 suorahylsyinen ei tarvia kun visuaalisen tarkastuksen.

223 Rem Dillonilla ilman nenän kaivelua
Muut turret-prässillä
Pidän kantaleimojen ja ampumakertojen mukaan erillään. Pakko pitää homma yksinkertaisena. Esim. lämäri ja swedu ladataan purkki tyhjäksi periaatteella, samaten 223 rem. 458 on turaamista testauksen osalta. Luotien painoskaala iso ja latausvariaatioita paljon. Purkki tyhjenee hitaasti ja kukkaro nopeasti.

30 vuoden aikana on tullut testattua aika montaa latinkia. Sen jälkeen on ollut ajallisesti helpompaa. On ihan hiton hidasta hommaa eikä omassa käytössäni ole mitään hyötyä alkaa tehdä pikkutarkkaa työtä. Parhaimmalla ratakäynnillä ammuin neljää kivääriä ja jokaiseen 5-10 eri latausvariaatiota. Nyt ei enää viitsi. Tieto siitä mikä luoti toimii riittävästi milläkin on helpon homman perusta.  Samaten kaliperiskaala on kaventunut. Esim. 9mm,. 38. 357 ja 7,62x53R ja 308 Win ovat jääneet pois. Data on noistakin tallessa, mutta taitaa jäädä hyödyntämättä.

1. Tumblaus
2. Täyssupistus ja nallinpoisto (kiväärille, pistoolikalit menee Dilloniin jossa loput vaiheet tehdään)
3. Rasvanpoistotumblaus kiväärinhylsyille (pistoolihylsyiltä tämä jää väliin tarpeettomina)
3b. Jos kiväärinkaliperin nallitaskuissa on krymppi niin se poistetaan Dillon Super Swage 600:lla tässä kohtaa. Tarvitsee tehdä hylsykohtaisesti vain kerran.
4. Nallitus (isot kiväärikaliperit käsinallittimella, pistoolikalit ja .223 lataan Dillonissa johon täytän yleensä 500 nallia nalliputkiin kerralla)
5. Ruuditus ja luoditus patruuna kerrallaan (isot kiväärikaliperi näin, pistoolikalit ja 223:n lataan Dillonissa kuten kohta 4.) 284Win ja 338 Lapuan kohdalla tilavuusannostelijalla ja trickelerillä ruudin annostelu. 308Win ja 223 Remin voi ladata tilavuusannostelijalla suoraan.
6. Patruunat rasioihin ja lataustiedot tarralla rasioihin.

Massamaisessa 223/284/308/338 -hylsyjen valmistelussa teen vaiheita 1.-3 ja 3b tyypillisesti 3-4h kerrallaan. Yksi tumbleri on lian poistoon ja toinen tumbleri on varattu rasvanpoistoon. Tumblerit voivat täristä rauhassa sen aikaa kun täyssupistan esim 100 kpl 308 Winin hylsyjä. Jossain vaiheessa voi halutessaan käsinallittaa noita isompia kiväärikalipereja samalla kun viimeiset hylsyerät alkavat valmistua tai vaihtoehtoisesti poistaa nallitaskun krymppejä rasvanpoistotumblauksesta valmistuneista hylsyistä.

284 Win ja 338 Lapuan hylsyt pyrin käsittelemän samoissa valmistuserissä kuin missä olen ne hankkinut. 223:t ja 308Winit jaan kantaleiman mukaan valmistajittain. 308Winissä laitan S&B, Gecon ja Fiocchin hylsyt suoraan kierrätykseen koska Lapuaa, Normaa ja Sakoa on saatavilla riittävästi. 308 GGG:tä on siunaantunut myös paljon ja lataan ne ainakin kerran. Non-tox 9x19 hylsyt laitan suoraan kierrätykseen koska niissä on normaalia ohuempi nallipiikin kanava, usein krympattu nalli ja nallitaskun kokokin usein vähän tiukahko. Ei mitään järkeä tapella niiden kanssa.

Tavallisten nallitaskujen ja liekkikanavien vakioinnista ja putsailuista luovuin noin 15v sitten tarpeettomina työvaiheina. Hylsyjen sorvailua teen jos hylsyt alkavat venymään liikaa. Melko harvoin tarvitsee mitään sorvailla. Muutaman 223: S&B -hylsyn jouduin lyhentämään kun Leen täyssuppari venytti hylsyjä jopa millin verran ylipituisiksi ensisupistuksella. Vaihdoin supistusholkkia ja Forsterin FL-holkki ei venyttele .223:n hylsyjä juuri yhtään.

Eniten puuhaa aiheuttaa yleensä 308Winin hylsyjen optimisupistusasteen haku (lian vähän ja jämähtää pesään, liian paljon työstää hylsyä turhaan) sekä isompien kaliperien ruutiannosten punnitseminen.

Tavoitteena imitoida PV:n moderneja patruunoita (9x19, 223, 308, 338LM), mutta saavuttaa todennettavissa olevan verran parempi laatu/tarkkuus, sillä miksi tyytyä vähempään?
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista) 3. Lapuan/Sakon/Norman tehdaspatruunat (mahdollista, mm. lähtönopeusvaihteluissa on vielä nipistysvaraa).
Näytöt on tosin vielä nolla. Kalustoa olen kerännyt pikkuhiljaa.

Mulla on hyvin samanlaiset prosessit mitä HJu:lla. .223:tkin nallitan käsinallittimella, noissa on osa sellaisia joissa nallitasku on venynyt, Dillonilla ei oikein tunne tuota. Pistän nuo erilleen ja lataan jotain harjoituspaukkua (yksin ammuttavia, mikään ei saa päivää loistamaan siten kun irronnut nalli arskan lukon liiskaamana), dumppaan hylsyt tuon jälkeen. .223:ssa erottelen ratalöydöistä S&B:t ja GGG:t erilleen, jos ovat kerran ammuttuja, noista voi latailla sitten vähän parempia paukkuja, paremmalla kuulalla. Itse tehdyt .223 hylsyt menee bulkkipaukkuihin, paljon tulee ammuttua 100 m radalla pystystä, siinä hommassa on heikompiakin lenkkejä mitä paukut.

Yksi pyssy on 6mm PPC johon olen näprännyt hylsyjä .220 russianista kaulasorvaamalla. Sakolaisia hylsyjäkin olen tuossa käyttänyt, vähän sorvaamalla tasoitellut kauloja vaikkei noita paksuuden takia tarvisi sorvata. Tuntuu kuitenkin jonkin verran parantavan käyntiä.

Pääasiallinen TA-kivääri on T3 CTR .308 kaliiperissa. Olen ampunut sillä liian vähän mutta jonkin verran kokeillut esim. eri hylsylaatuja. Lapuan hylsyt tuntuu riittävän hyviltä, osa on ostettuja, osa ratalöytöjä eli varmaan eri tuotantoeriä. Muttei tunnu haittaavan. TA-harrastuksessa uskon että mulla on paljon muita parannuskohteita kuin noiden CTR:n paukkujen himmailu. Mulla on myös nollakasi FAL ja "ynnämuut" hylsyt päätyy tuohon. Kiristin joskus FAL:in sulkuvälin niin että siinä voi turvallisesti ampua myös CTR:ään sopivia hylsyjä, tavoitteena oli että voisi supistaa kaikki hylsyt samoihin mittoihin ja sitten latailla ja ammuskella kummalla tahansa. Täytyy tunnustaa että esim. karhukokeen ammuin viimeksi CTR:llä PPU:n kuulalla ladatuilla paukuilla, jotka oli oikeastaan menossa FAL:iin. Vähän tullut PRS-juttujakin kokeiltua, olen "hidas mutta kankea", tuntuu ettei mun kehitysvaiheessa ole vielä tarpeen paukutella scenarilla tai noslerin CC:llä ladattuja paukkuja, ongelmat on tuossakin hommassa muualla kuin paukuissa.

En ole pitkään aikaan kokeillut, mutta semmoseen alta 30mm 5+5 300 M ka.308:lla jos vielä pääsis.

Hyvä piippu tietenki millä yrittää, lataushommat monenlaista mikä käy niin kokeilemalla seleviää ei mitään yhtä niitä joskus joutuu muuttaan.

Lainaus käyttäjältä: oho osu - tammikuu 04, 2024, 16:01
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista)

Sinäänsä mielenkiintoiset tavoitteet. Ykköskohta täyttyy käytännössä aina, sillä jos esim patruuna/asekombon paras käynti on 7moa, ei ihminen omalla ammunnalla pysty sitä alle 7moa saamaan, vaan käynti olisi aina 7moa +.

Ja kuinka todennat että lataus on tarkempi kuin ase? Tässäkin käynti on lataus/piippu kombo, joten yksi lataus voi käydä yhdellä aseella/piipulla vaikka 0.2moa mutta toisella 1.5moa. Se ei silti tarkoita, että lataus olisi ns tarkempi kuin jälkimmäinen ase, vaan kyseessä on ettei sisäballistiikka ole tyytyväinen. Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille

Objektiivisesti omilla pikku aivoilla toi kolmos kohta on ehkä helpoin todentaa, sillä kun ammut tehdaspaukulla saat dataa kuinka kyseinen erä käyttäytyy aseessasi ja siinä on pohjalukemat joita voi lataamisen kautta hioa juuri omalle sen hetkiselle piipulle vielä paremmaksi.

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31
Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille

Oikeasti? Onko muillakin vastaavia kokemuksia?

Itsellä on vain rajallisesti kokemusta eri aseista ja latauksista, mutta kokemuksen mukaan 1.5 moa käynti (keskiarvona 5 lks kasoista) muuttuu 0.5 moa käynniksi vain vaihtamalla luotia ja/tai ruutia, ruutimäärä tai latauspituus ei tunnu vaikuttavan lainkaan, jos lähtökohtaisesti lataus on noin epätarkka. Jos tarkkuus on valmiiksi 0.6 moa, sen voinee onnistua hieromaan 0.5 moaksi, mutta sekin tuntuu olevan aika epävarmaa ja kaiken kaikkiaan latauspituus ja ruutimäärä ei joissain aseissa ja komponenttikombinaatioissa tunnu vaikuttavan mitään.

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31

Lainaus käyttäjältä: oho osu - tammikuu 04, 2024, 16:01
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista)

Sinäänsä mielenkiintoiset tavoitteet. Ykköskohta täyttyy käytännössä aina, sillä jos esim patruuna/asekombon paras käynti on 7moa, ei ihminen omalla ammunnalla pysty sitä alle 7moa saamaan, vaan käynti olisi aina 7moa +.

Lopputulos on eri virhelähteistä tulevien komponenttien summa. Näistä osakomponenttien suuruusluokista on kyse.

Kalustosta johtuvaa voi joissakin tapauksessa tarkkailla. Jos vaikka kahdeksan kasaa kymmenestä menee alle MOA:n kun ampuu 3lks, mutta vain kaksi kasaa kymmenenstä kun ampuu 5lks voi ehkä päätellä, että ohut piippu alkaa kuumetessaan heittämään.

Lainaus käyttäjältä: HxM - tammikuu 05, 2024, 07:47

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31
Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille

Jos tarkkuus on valmiiksi 0.6 moa, sen voinee onnistua hieromaan 0.5 moaksi, mutta sekin tuntuu olevan aika epävarmaa ja kaiken kaikkiaan latauspituus ja ruutimäärä ei joissain aseissa ja komponenttikombinaatioissa tunnu vaikuttavan mitään.

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31

Lainaus käyttäjältä: oho osu - tammikuu 04, 2024, 16:01
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista)

Sinäänsä mielenkiintoiset tavoitteet. Ykköskohta täyttyy käytännössä aina, sillä jos esim patruuna/asekombon paras käynti on 7moa, ei ihminen omalla ammunnalla pysty sitä alle 7moa saamaan, vaan käynti olisi aina 7moa +.

Ja kuinka todennat että lataus on tarkempi kuin ase? Tässäkin käynti on lataus/piippu kombo, joten yksi lataus voi käydä yhdellä aseella/piipulla vaikka 0.2moa mutta toisella 1.5moa. Se ei silti tarkoita, että lataus olisi ns tarkempi kuin jälkimmäinen ase, vaan kyseessä on ettei sisäballistiikka ole tyytyväinen. Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille

Objektiivisesti omilla pikku aivoilla toi kolmos kohta on ehkä helpoin todentaa, sillä kun ammut tehdaspaukulla saat dataa kuinka kyseinen erä käyttäytyy aseessasi ja siinä on pohjalukemat joita voi lataamisen kautta hioa juuri omalle sen hetkiselle piipulle vielä paremmaksi.

Täytyy tunnustaa, että en ole eroa saanut syntymään latauspituuden vaihtelulla 308win+Scenar. Nykyisin lataan hiukan Vihtavuoren latausoppaan mukaiseen pituuteen, tai hiukan yli.

Saman latauksen ominaistarkkuuden huonontuminen +1 MOAn verran suuntaan tai toiseen vain yhtä patruuna latauksen muuttujaa muuttamalla ei ole mahdollista/todennäköistä. Tällöin joko ase tai ampuja on se kasanlevittäjä.

Saman aseen saa toki ampumaan eri kokoisia kasoja jos siinä ampuu hifi-luokan käsinladattuja ja vertaa niitä Pakistanin armeijan 1970-luvulla ladatuilla konekiväärin ylijäämäpatruunalla saataviin kasoihin.