TARKKA-AMPUJAKILTA

Siinäpä kysymys.

Kun piekkareissa ollut paljon vetorihlattuja ja läppäämätömiä piippuja joissa on työstöjälkiä niin kun sellaisen piipun syvä puhdistaa,niin pitää ampua aikas paljon laukauksia,että käynti palautuu.
Ne on paree jättää syvä puhdistamatta "raudalle" jos meinaa käyntiä saada.

Jos taas piekkarin piippu on nappirihlattu ja vielä sileäksi läpätty,tuollainen piippu pitää huippukäyntinsä usein < 100 ls,jonka jälkeen tarvitsee puhdistuksen huippukäynnin palautumiseen.

Ero noilla kuin yöllä ja päivällä piekkareissa.

Entäs keskisytytteiset?

Tietty ammun radalla lyhyiltä matkoilta kun ei ole kuin max 300 m rata ja ihmetellyt termiä cold bore shot.Onko minun aseissa joku vika kun en minä huomaa,että eka laukaus menisi jonnekin muualle kuin seuraavatkin?
No, en ole 0,2 MOA käyntinen.

Usein käyn latvalintu päivää ennen ampumassa vain yhden laukauksen joltakin matkalta 100/160/300 metriä jotta on luottamus että kaikki on ok.

Liekö keskisytytteisten piipuillakin jotain samaa kuin piekkarin piipuilla? Siis valmistustapa eroista / piipun sileydestä / karheudesta tulevia eroja suhteessa piipun puhdistamiseen.
Kun nyt kauan ollut vain sileitä ja läpättyjä rosteri piippuja niin ei ole karheista työstöjälkisistä edes näkemystä.

Tärkeintähän on tietää omista piipuistaan mistä ne pitävät. Puhdistuksen suhteenkin.

Asiasta pari videota:

www.youtube.com/watch?v=dEaI80U02ME

www.youtube.com/watch?v=dfgbvAz09uI

Timppa

Monessa omassa piipussa olen ainakin huomannut että jos on kuparit jynssätty, niin menee pari-kolme laakia että kasa alkaa muodostumaan. Siihen aikaan kun tuli nykyistä aktiivisemmin metsästettyä peuroja ja yleensä pää/niska laukauksella, ei piippua öljytty eikä kupareita poisteltu, ainoa hultotoimenpide oli kondenssiveden poisto. Samanlailla ei kuparia ja vaippakuulaa ammuta sekaisin. Niin säilyi luotto vehkeisiin. Helppoahan tuo on kokeilla, kirjaa vaan tulokset ylös. Mitä tapahtuu kun on kuparit poistettu ja ylimenon hiilirenkaat hävitetty, asetonilla puhtaaksi ja muutama laaki, sitten öljyä piippuun ja muutama laaki jne... Muistaa vain dokumentoida tapahtumat itselleen.

Onhan niitä kaleja joissa kuparinpoistoa tarvitaan jo harrastajamielessä jo kolmen neljänkymmenen laukauksen jälkeen. Yleensä vain nillää lähdöt on 1000+.

Asekohtainen juttu millaisen sattuu saamaan. Omiin kokemuksiin pohjautuen harvemmin KPP menee aivan samaan kohtaan mihin seuraavat edes 100m. Keskitytytteisissä hommaan vaikuttaa monet asiat. Keskeisimpänä varmasti piipun värähtely pienemmän paineen ja näin pitemmän piippuajan suhteen seuraaviin laukauksiin.

Puhdistusrituaaleilla on myös merkitystä tässä, ja sen takia ne kannattaakin vakioida ja pyrkiä tekemään aina samalla tavalle. Myös valmistustapa vaikuttaa. Mitä paremmin viimeistelty työn jälki, niin odotusarvoisesti myös KPP ero muihin pienenee siltä osin.

On myös sattunut kaveripiiriin kivääreitä, tosin harvoin,  jossa KPP menee läheltä ns. samaan reikään. Oletan että liittyy värähtelyihin ja tätä kautta käynyt hyvä tuuri kyseisen aseyksilön kanssa. Tällaista piippua ei kannata muokata mitenkään, katkaista ym. Näissäkin KPP kuitenkin eroaa muista pitemmillä matkoilla, pienemmän lähtönopeuden takia.

Tärkeintähän tässä on tietää mihin se oman kiväärin kylmäpuhdistettupiippu laukaus menee, ja tehdä sille oma ballistiikkansa. Esim. latvalintu hommissahan tämä on pakko huomioida, jos pitemmiltä matkoilta lintua yrittää saada kylmästä piipusta.

Lainaus käyttäjältä: MikaS - joulukuu 16, 2023, 08:54
Monessa omassa piipussa olen ainakin huomannut että jos on kuparit jynssätty, niin menee pari-kolme laakia että kasa alkaa muodostumaan.

Näin se on ja muutoinkin, että puhdistetaan piippu aivan "metallille". Tällöin on usein ammuttava 10-15 lks, ennenkuin käynti palautuu. Tässä mielessä olen huomannut että esim. Bore Tech: in carbon removeriä en enää käytä normi puhdistusrituaaleissa, vaan pelkkä öljy, laput ja pronssiharja takaavat paremman puhdistuksen jälkeisen käynnin. Carbon remover on loistava ja tehokas aine ja käytän sitä kyllä aseen perusteelisemmassa putsauksessa n. 200-300 lks. välein. Alkuun kun sain sitä, otin käyttöön myös peruspuhdistuksessa, mutta huomasin nopeasti puhdistuksen jälkeisen käynnin heikkenemisen, syynä kun vie piipun aivan "metallille".

Kun kerran ollaan tarkka-ammuntafoorumlla, niin miten porukka ylläpitää aseensa siten, että se eka laukaus osuu just siihen, mihin pitää?

Yksi kovemman valmiuden tyyppi ei outsaa piippuaan. Toinen vetää ammunnan jälkeen kevyet öljyt, ja on katsonut toleranssin, jolla aseella edelleen osuu ekalla.

Ja yksi kaveri poistaa ammunnan jälkeen hiilet, jotta piippu ei syövy.

Niinkuin mainitsin, KPP:lle oma ballistiikka. Toinen tapa on vetää pari penkkaan ennen suoritusta. Tämä tosin ei ole usein tarkka-ampujalle mahdollista. Jos tiedät ampuvasi huomenna, ei tarvi putsata muuta kuin vedet pois. Jos ase seisoo pitkään putsaamatta, niin kohta se hyvä piippu ei enää käy, kun syöpyy palojäänteistä ja/tai kuparista johtuen.

Edit: metallipari. Epäjalompi syöpyy. Rosteripiippu tässä suhteessa turvallisempi, reagoi mustaa vähemmän kuparin kanssa.

Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 16, 2023, 06:42

Tietty ammun radalla lyhyiltä matkoilta kun ei ole kuin max 300 m rata ja ihmetellyt termiä cold bore shot.Onko minun aseissa joku vika kun en minä huomaa,että eka laukaus menisi jonnekin muualle kuin seuraavatkin?
No, en ole 0,2 MOA käyntinen.

Timppa

Kyllä tässä KPP dilemmassakin ampujalla on oma osuutensa, eikä välttämättä se pienin vaikutus. Mitä harjaantuneempi kaveri, sitä vähemmän ampujasta johtuvaa holkkumaa.

Epäilen kyllä vahvasti, että olet lähelle 0,2 MOA: n miehiä😉

Terve

Ääni sille että :  "Piiput" ovat yksilöitä.

Kuvitelma
Laadukkaat piiput toimivat paremmin puhtaina.
Perus viemäriputket likaisina

Oma piekkari likasena yksilö.

Itsellä muutama "kasa" kanki.
-Metallille puhdistuksen jälkeen käyvät ensimmäisestä laukauksesta lähtien samaa reikää. (Jos ampuja tekee hommansa ja seuraa tuuliviirejä)
-Kulumisen myötä yks vaatii putsauksen parinkymmenen laukauksen välein. Ehjällä piipulla pärjää n. 100 laukausta ilman putsausta.

Lothar Walteria rosterina
-Metallille puhdistuksen jälkeen käyvät tarkoitukseen nähden riittävästi ensimmäisestä laukauksesta lähtien.
-Noin 700 laukausta ammuttu kestää vielä noin parisataa laukasta puhdistusten välillä.

Tikan alkuperäistä kankea paljon ammuttuna.
-1s laukaus 300m eroaa alaspäin ryhmästä noin 5cm. Ilman lämpötilaan sovitetulla "Kovalla" latauksella (+24C, 0-keli, -20C) 1s laukaus hukkuu hajonnan kohinaan jo parinkymmenen laukauksen jälkeen.
-Metallille puhdistuksen jälkeen oma ammunnan käden jälki rupeaa näkymään taulussa 5-10 laukauksen jälkeen.
-Tykkäävät olla likaisia vaan ylimeno ei saa kuroutua umpeen. Sitä pitää seurata ja kuurata puhtaaksi.
-Molyluodilla ammuttavasta piipusta hinkkaan metallille vain noin 10cm patruunapesän päästä, kun hajonta karkaa.

Esa

Kaikenlaisia aineita tuli koitettua, mikään ei toiminut niin hyvin että olisi eka laukaus 6br piipusta mennyt samaan reikään. Asiaa helpotti kun tiesi mihin eka menee. Toimivin aine oli synteettinen leikkuöljy, huopatulpalla läpi ja kuiva perään. Sillä vakio mihin eka menee ja sitten lopuissa ei ongelmia. Likainen ei ollut hyvä.

Terve

Brakecleaneria ennen ammuntaa piipun läpi huopatulpalla ja kuivaus.
"Kasa"putket" on Shileniä, Kriegeriä ja Bartleinia.
Ase on ihan aikuisten oikea kasakivääri ja ammunta kasapukeilta ja kasapöydältä viirien kera.
-Ainut mikä ei ole "Kasa" tasoista on ampuja.

Esa

Hyviä kommentteja.Kiitos noista.

Tuon cold bore shot yhteydessä voidaan totta vie puhua myös "cold shooter shot" termistä.

Tuenta on hyvä olla ratakäynnistä toiseen niin hyvin kopioitu kuin mahdollista.Ja tsekata onko osuma eroa bipodilta MAASTA ampuessa  vrt.jos ampuu hiekkapussien päältä tai bipodilla kovalta alustalta.

Kun oma ammuntani radallakin on pääosin latvalinnustusta tukevaa / siihen tähtäävää ammuntaa ja siinä savotassa useimmiten eka laukaus on ratkaiseva.Kun ampuu yli tai kovasti sivulle ekan niin voi saada paikko mahdollisuuden.

Monesti kirjoittanut että reikäpään osuma ääni on niin kova ettei parveenkaan uuteen lintuun mahdollisuutta juuri tule.

Kun pitää aseet siten että ne tyynessä vie tarkalleen sivusuunnan keskelle,niin siinäkin mielessä jos joutuu ennen metsään lähtöä tarkistamaan tilanteen sitten tuulisella kelillä on hyvä olla viirit radalla.

Muutenhan alkaa hermostuksissaan säätämään sivua radalla tuulessa ja sitten ampuu ohi teerestä tyynellä-:).

Heh,heh, "nyky nuoriso" tottunut niin laadukkaisiin kiikareihin,kiikarin jalkoihin yms. ettei juurikaan tartte pelätä että pienistä täräyksistä kiikari liikkuisi.
Muistan kun isä vainajani ikä luokka kiroili aikoinaan joitain silloisia halpis kiikareita jotka vaelteli ihan issekseen.

En tuosta ihan kaikkea ymmärrä,mutta varmaan kovasti viisaita puhuvat piipun puhdistamisesta:

www.youtube.com/watch?v=9Cb8ykYU3Xc

Timppa

Eikös se niin ole että mitä laadukkaampi piippu niin sitä helpommalla pääsee. Annoin timantti käsittelyn tikalle ennen kuin edes ammuin sillä ja se on kyllä ollut helppo. Joka ammunnan jälkeen jonkinlainen putsaus. Mutta en ala kupareita jynssään kokonaan pois. Mitä kameralla olen katsellut niin ei se edes pahasti kuparoi. Aina putsauksen jälkeen piippu kuivaksi kankaalla, huopatulpalla sitä ei saa kuivaksi kun jää täyteen pisaroita. Tämän huomaa hyvin kameralla kun piipun pinnasta ei näe mitään ennen kuin kangaslapun vetää läpi. Ensimmäinen laaki osuu samaan kuin muutkin.

Hei! Oli ukolla 308 KRG tukilla ja ammuttiin Hiukkavaaran radalla. Mies ampui sellaista n. 5o mm kasaa matka 150m. Tuumaili, että käy huonosti ja aikoi tehdä Forrest puhdistuksen ja teki sen. Sattumoisin nähtiin uudelleen samalla 150m radalla. Sanoi piipun olleen hyvin pahasti vaippametallissa ja sai vaipat pois. Nyt sama 308 ampui uskomattoman tarkasti n.15-20mm kasat ja pakkasta oli n.15 astetta, mutta ei tuulta nimeksikään. Jäi mieleen, että puhdistukseela oli uskomaton vaikutus aseen käyntiin ja minä näin ne molemmat taulut. Piippu oli musta piippu. Kyllä uskoni kallistuu puhtaan piipun paremmuuteen ja myös olen sen omissa aseissani huomannut.

Kuparinpoisto ja likainen piippu ovat hieman eri asia. Kuparit kannattaa ottaa tietyin väliajoin pois jos haluaa välttyä isommilta ongelmilta. Muutoin aivan kiiltäväksi "pellille" putsattu piippu vaatii usein puhdistuksen jälkein sen 10 -15 lks, että käynti asettuu parhaimmilleen. Puhdistusrituaalit kannattaa muutoinkin vakioida sekä erotella kausipuhdistus normaali puhdistuksesta.

Ainakaan tuo CTR musta piippu ei ammu eka laakia erilleen. Hinkkasin piipun timantilla heti uutena. Joka reissuun jälkeen putsaan piipun. Metsästysaseeseen en huoli kuin sileitä piippuja. Pysyy käynti vakaana.

Siinä on putsauksen jälkeen tammikuun latvalintuhommia varten ammuttu pari testilaakia kovalla pakkasella. Napsun verran sai laittaa lisää koroa. Matka 390m.