TARKKA-AMPUJAKILTA

Latauksen eri työvaiheisiin käyttämä aika ei oman kokemuksen mukaan ole ajan tuhlausta, jos näitä hommia harrastelee vähänkään tosissaan. Ammunta sen eri muodoissa on monisäikeinen asia ja pelkästään mentaalipuoli näyttelee hommassa isoa osaa. Huolellisesti asioita tekemällä epävarmuustekijöitä poistuu ja vaikutus pelkästään mentaalipuoleen on valtava ja näkyy lopputuloksessa aina aivan varmasti. Jokainen tietenkin tekee sen minkä tarpeelliseksi kokee tai osaa.

Ainakin oma ajatus on juuri se, että lataaminen pitää tehdä huolella. Vaikka sen tekee huolellisesti, niin siihen menee kuitenkin vähän aikaa, verrattuna siihen, kun pakkaa kaiken tarvittavan autoon, ajaa radalle, käy viemässä maalitaulut ym. Jos lopputuloksena sitten joutuu miettimään, että johtuiko huono tulos patruunoista vai mistä. Kyllä kaikki epävarmuudet pitää karsia pois, mitä vaan pystyy. Voi olla että joku nallitaskun puhdistaminen vaikuttaa vähän tai ei ollenkaan. Mutta kauanko siihen menee? Kuten MOj tuossa mainitsi, menttaalipuoli on tärkeää. Vaikka teen harjoituspaukkuja, pyrin ruudittamaan patruunat alle 0,005 g tarkkuudella. Onko siinä järkeä vai ei. Ehkä ei, mutta tiedämpä ainakin sen, että jos pystyheittoa tulee, niin se tulee jostain muusta, kun ruutimäärän vaihtelusta.   

Monesti ajatellut,että latauksen kehittely on samanlaista kuin minun Ruotsin kielen kuullunymmärtämisen kokeen monivalinta tehtävä koulussa.
Kun en tiennyt oikeaa vastausta,niin yritin sulkea väärät vastaukset pois,että jäisi oikea jäljelle.

Kuten aiemmin kirjoitettu kasa-ampuja hakee ahtaine custom pesineen/ylimenoineen 0,2 MOA tai alle käyntiä.Kaikki heidän nysvääminen ei ole edes mahdollista väljän CIP pesäisen aseen omistajalle.Tai se katoaa "tausta huojuntaan" ja voi tulla tunne,että nysvääminen on turhaa tai jopa taikauskoa.

Kun esim. PRS ammunnassa ratkaisee muut asiat kuin 0,2 MOA käynti,niin siitä voidaan sanoa,että turha tarkkuus on ammattitaidottomuutta.

Otetaanpas tikun nokkaan yxi tärkeä asia,joka on kyllä sama CIP-pesissä ja ahtaissa custom "kasa pesissä".

Luodin asetus pituus eli etäisyys rihloista.

Pyydän jo etukäteen anteeksi "Ilkor" nimimerkiltä,kun laitan hänen lähettämän kuvan (lupaa kysymättä) asetuspituuden testaamisestaan viikko sitten pidetyn 300 m:n kasakisan yhteydessä.(Yritin kyllä puhelimella sinua tavoittaa-:)

0,03-0,05 mm:n muutos latauspituuteen voi tuoda/viedä huippu käynnin.

Tuosta sitten vielä ajateltavaa.Luotien laakeripinnan pituuden tasaisuutta mittaillaan ogivesta perään.Kuitenkin luodin asettimen kärki ottaa läheltä kärkeä ja tärkein mittahan onkin  luodin asettimen kosketus kohdasta luodin ogiveen.(Siis minun luodittimissa).Edellyttäen,että hylsyt on tarkasti mitoissaan.

Sen tasaisuus tarkoittaa myös tasaista matkaa ogivesta ylimenoon.Kun 0,03-0,05 mm vaikuttaa,niin erityisesti pitkissä 7 mm ja 7,62 luodeissa pituusheitot ovat laadukkaissakin luodeissa isoja vrt. tuohon.Ja eroja on myös valmistuserien välillä.

Harrastuksessa voi aikansa painopisteen onneksi käyttää mihin haluaa.Perhokalastuksessakin joillakin pääpaino perhojen sitomisessa ja toisilla perhoilla kalastamisessa.
Pääasia kun kansa viihtyy.

Ilkorin kuvan kuvateksti mukana. (3 ls kasoja 300 metriä)

Isot erot latauspituudella.

1.40,00
2.39,95
3.39,90
4.39.85
*Ogivesta

Kisassa vielä 3:lla kierroksella pidensin 40,03.

Ilkor paransi lauantaista sunnuntaille keskikasan kokoa 33,46 mm:stä-->23,162 mm:iin ja sijoitus parani 15--> 2.

Timppa

Lainaus käyttäjältä: MOj - syyskuu 10, 2023, 20:10
Latauksen eri työvaiheisiin käyttämä aika ei oman kokemuksen mukaan ole ajan tuhlausta, jos näitä hommia harrastelee vähänkään tosissaan. Ammunta sen eri muodoissa on monisäikeinen asia ja pelkästään mentaalipuoli näyttelee hommassa isoa osaa. Huolellisesti asioita tekemällä epävarmuustekijöitä poistuu ja vaikutus pelkästään mentaalipuoleen on valtava ja näkyy lopputuloksessa aina aivan varmasti. Jokainen tietenkin tekee sen minkä tarpeelliseksi kokee tai osaa.

Itse epäilisin että lopputuloksessa näkyy varmasti enemmän se viettikö aikansa ampumaradalla vai nallitaskuja putsaillen Enkä siis väitä että osaisin itse sen paremmin ampua kuin ladatakaan...

Latauspituudesta vielä; ainakin kiukkuisemmissa kaliipereissa ylimeno kuluu kohtalaista vauhtia, esim tämän artikkelin perusteella keskikoon kilpakaliipereissa luokkaa 0,1 mm per sata laukausta. Magnumeissa varmasti enemmänkin. Näin ollen käynti, joka on haettu virittämällä latauspituus muutaman satkun tarkkuudella, ei välttämättä kestä kuin pari ampumaratakäyntiä tai yhden kisapäivän.

Testailin itse muuten viime ampumaratakäynnillä .223 Rem veneperäisen kevyen luodin latauspituuden vaikutusta. Latasin 15 patruunaa siten, että jokainen oli aina ~0,1 mm edellistä pidempi eli pisimmän ja lyhimmän latauspituudessa eroa 1,5 mm. Koko 15 lks kasa oli 100 metriltä ammuttuna 31 mm eli aika tarkkaan 1 MOA. Ei siis tietenkään mitään huippukäyntiä, mutta ei se näköjään aina niin kauhean tarkkaa ole...

Kasa-ammunnassa tai F-luokan kisoissa varmasti kaikki nysvääminen on kotiin päin, mutta sotilastarkka-ammunnassa, PRS-kisoissa ja metsästyksessä taitaa olla ihan sama ampuuko ase 0,6 vai 0,3 MOA. Ja edelleen, taitaa olla harvassa ne aseet jotka olis olutmaljoissa käyneet luotettavasti ja todistetusti isommalla laukausmäärällä edes alle 1 MOA...

Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - syyskuu 11, 2023, 08:24

Lainaus käyttäjältä: MOj - syyskuu 10, 2023, 20:10
Latauksen eri työvaiheisiin käyttämä aika ei oman kokemuksen mukaan ole ajan tuhlausta, jos näitä hommia harrastelee vähänkään tosissaan. Ammunta sen eri muodoissa on monisäikeinen asia ja pelkästään mentaalipuoli näyttelee hommassa isoa osaa. Huolellisesti asioita tekemällä epävarmuustekijöitä poistuu ja vaikutus pelkästään mentaalipuoleen on valtava ja näkyy lopputuloksessa aina aivan varmasti. Jokainen tietenkin tekee sen minkä tarpeelliseksi kokee tai osaa.

Itse epäilisin että lopputuloksessa näkyy varmasti enemmän se viettikö aikansa ampumaradalla vai nallitaskuja putsaillen Enkä siis väitä että osaisin itse sen paremmin ampua kuin ladatakaan...

Latauspituudesta vielä; ainakin kiukkuisemmissa kaliipereissa ylimeno kuluu kohtalaista vauhtia, esim tämän artikkelin perusteella keskikoon kilpakaliipereissa luokkaa 0,1 mm per sata laukausta. Magnumeissa varmasti enemmänkin. Näin ollen käynti, joka on haettu virittämällä latauspituus muutaman satkun tarkkuudella, ei välttämättä kestä kuin pari ampumaratakäyntiä tai yhden kisapäivän.

Kasa-ammunnassa tai F-luokan kisoissa varmasti kaikki nysvääminen on kotiin päin, mutta sotilastarkka-ammunnassa, PRS-kisoissa ja metsästyksessä taitaa olla ihan sama ampuuko ase 0,6 vai 0,3 MOA. Ja edelleen, taitaa olla harvassa ne aseet jotka olis olutmaljoissa käyneet luotettavasti ja todistetusti isommalla laukausmäärällä edes alle 1 MOA...

Varmuudella radalla vietetty aika ei mene hukkaan, se on selvä. Kuitenkin tekemällä kaiken mahdollisen eri osa-alueilla poistuu epävarmuustekijoitä ja silloin korostuu vain tekeminen kiväärin perän takana, eikä tarvi arpoa niin paljon, mistä mikäkin johtuu.

Ylimenon kuluminen/siirtyminen liittyy olennaisesti latauspituuteen. Mitä lähempänä rihlaa ollaan, sitä isompi vaikutus on. Itse olen merentakaisten oppien saattelemana siirtynyt pitempiin hyppyihin. Siellä esim. 6.5mm kanssa tutkittu asiaa ja huomattu että hyvää käyntiä löytyy yllättävän kaukaa rihlasta ja ylimeno säästyy. Juurikin lajeissa missä kilpailun aikana tulee paljon laukauksia, on tärkeää että ylimenon siirtyminen ei vaikuta tarkkuuden kustannuksella asiaan. Tästä on myös omaa kokemusta. Aluksi yritin etsiä hyvää käyntiä 6.5 PRC: stä läheltä rihlaa, ja sellainen löytyikin, mutta vaikutukset ylimenoon olivat suunilleen mainitsemasi kaltaisia. Tutkittuani aihetta käsitteleviä artikkeleita aloitin kokeilut pitemmästä hypystä ja tarkkuus löytyi samoilta haminoilta, kuin artikkelleissa oli todettu sen löytyvän. Tämän hetkisellä 6.5 PRC piipulla on ammuttu 887 lks ja ylimeno on pysynyt lähes paikallaan ja muutoinkin piipun eroosio on endoskoopilla tarkasteltuna vähentynyt dramaattisesti. Ei siis tuulesta temmattua juttua.

Ei ole montaa (yhtään) ase/ampuja yhdistelmää tullut vastaan itseni mukaan lukien, jotka toistuvasti ampuisi alle kulmaminuutin kasoja kun laukausmäärä kasvaa, puhumattakaan etäisyyksien tai ampuma-asentojen muuttumisesta yhdistettynä tähän. Jos joku uskoo tällainen olevansa, tervetuloa meille. Ammutaan yhdessä 100-300m ja 700-1000m etäisyyksille. Tarjoan pullakahvit jos edes 3lks niput löytyy alta 1moa.

Kun hakee latauksia, niin olisi kiva tietää, mistä nuo muutokset huonompaan tai parempaan johtuu. Ruudin määrän luulisi lisäävän aina lähtönopeutta, mutta näinhän se ei tee, tai ainakaan muutos ei ole lineaarinen. Jollain kohtaa löytyy se alue, jossa ruudin lisäys vaikuttaa paljon vähemmän nopeuteen, kun muualla. Hieman vaikea ymmärtää, mistä tämä johtuu. Mitä ilmeisimmin tämä johtuu ruudin palamisnopeuden tai syttymis herkkyyden muutoksista paineen mukaan. Tai ainakin tällaiseen päätelmään itse päädyin.

Mutta entäpä se latauspituuden vaikutus. Selvää lienee se, että latauspituuden vaikutus hylsyn tilavuuteen lienee käytännössä merkityksetöntä, jos puhutaan 0,1 tai 0,2 mm erosta latauspituudessa. Jos luoti tuupataan vahvaan rihlakosketukseen, niin liikkellelähtö/liikekitka aiheuttaa ja selittää jo selkeästi kovemmat paineet. Mutta jos ollaan siellä alueella 0,05 - 0,2 mm irti rihloista, niin mitä se pituuden muutos tuolla aiheuttaa sellaista, että sillä on oleellista eroa käynnin kannalta?

Bryan Litz oli jossain kirjassaan tehnyt testin, jossa oli ladannut perinteisen tikapuutestin eli sarjan patruunoita joissa aina hiukan edellistä enemmän ruutia. Sitten ampui nämä lähtönopeusmittarin läpi. Tästä löytyi kohta, jossa pieni ruutimäärään vaihtelu ei juurikaan vaikuta lähtönopeuteen.

Mutta kun testi toistettiin muutaman kerran, ne vain vähän lähtönopeuteen vaikuttavat ruutimäärät olivatkin joka kerta eri kohdalla. Kun useamman testin datat laskettiin yhteen, havaittiin että mitään "ikkunoita" joissa ruutimäärän muutos vaikuttaisi vähemmän lähtönopeuteen ei ollut. Ne testissä ensin näkyneet "ikkunat" olivat vain satunnaista hajontaa, joka katosi kun laukausmäärää kasvatettiin. Jos kyse olisi ollut oikeasta ilmiöstä, se olisi toistettavissa ja löytyisi samasta kohdasta uudelleen mittaamalla.

Sen sijaan sellainen käynti-ikkuna, jossa pieni ruutimäärän tai latauspituuden muutos vaikuttaisi mahdollisimman vähän osumapisteeseen, varmasti löytyy. Mutta lähtönopeus riippuu aika lineaarisesti ruutimäärän muutoksesta, kunnes joku toisin todistaa paremmilla välineillä ja isommalla otannalla kuin Litz.

Lainaus käyttäjältä: Kumpumäen seppä - syyskuu 11, 2023, 12:01
Mutta jos ollaan siellä alueella 0,05 - 0,2 mm irti rihloista, niin mitä se pituuden muutos tuolla aiheuttaa sellaista, että sillä on oleellista eroa käynnin kannalta?

Sisäballistiikka on hankala aihe ja sisältää lukemattomia tapahtumia ja osa-alueita joita on erittäin vaikea todentaa tai näyttää toteen mistä mikäkin johtuu. Tuossakin omassa kokeilussa se selkeästi paras käynti löytyi kuitenkin kerta toisensa jälkeen samasta ikkunasta ja näkyi taululla, kun sahasi latauspituutta edestakaisin.

Lainaus käyttäjältä: MOj - syyskuu 11, 2023, 09:47

Tämän hetkisellä 6.5 PRC piipulla on ammuttu 887 lks ja ylimeno on pysynyt lähes paikallaan ja muutoinkin piipun eroosio on endoskoopilla tarkasteltuna vähentynyt dramaattisesti.

0,45mm perääntynyt lähtötilanteesta.

Ja ettei tärkein asia unohtuisi tarkkuuslatauksen etsinnässä!

Ampua testit viirien kanssa!!! Tuuli vie kuitenkin enemmän luotia ja kasvattaa kasaa kuin monet muut asiat yhteensä.

Tuo ylimenon kuluminen (pidentyminen) on ainakin 416 R teräs piipuissa kovempaa alkuun ja hidastuu myöhemmin.

Kasa-ampujillakin on kahta eri tyyliä.Toiset lataa kisapatruunat kotona ja toiset kisapaikalla.

Pääosin tuota "päivän käyntiä" hakevat luodin asetuspituuden muutoksella kun on mieleinen ruutiannos aiemmin löytynyt.
Ja sitten ellei sittenkään käy niin hermostuksissaan kosketaan jo ruudin määräänkin....

Luotien laakeripinnan pituuden lajittelu ogivesta perään ei mene hukkaan.Tuohon minua opasti jo Pertti T Kekkonen 80-luvulla.
Tosin noita lyhyitä 6 mm luoteja en ole juurikaan lajitellut kun ne käy minun tarpeisiin riittävän hyvin "pakasta vedettynä" mutta 7 mm ja 308:n pitkiä luoteja kyllä.

Mutta edelleen kun meillä ei ole "Houston Warehousea" käytössä niin ampukaa lataustestit viirien (tai edes tappien päissä olevien nauhojen kanssa).

Sitten kun ollaan "tositilanteessa" ja viirejä ei enää ole niin onpahan tieto "varmasta" käynnistä.

Itse ammuin takavuosina pitkään ilman viirejä ja sitä olen katunut.Ja sitäkin katunut kun useimmin menin radalle tyynellä kelillä.Miten voi oppia tuulen lukemista jos ei tuule?

https://precisionrifle.wpenginepowered.com/wp-content/uploads/2013/10/secrets-of-the-houston-warehouse-by-dave-scott-precision-shooting-magazine-special-edition-1-1993.pdf

https://precisionrifleblog.com/2013/10/18/secrets-of-the-houston-warehouse-lessons-in-extreme-rifle-accuracy/

Timppa

Huvittaa joskus lukea näitä ketjuja kun aina lainataan Jenkki-ampujia millon on mitäki meriittiä takana.

Harvemmin saa lukea omakohtasia  päätelmiä mikä mistäki johtuu? Onhan se kallista nyky hinnolla ampua enempi ja päätellä ite tuloksia. Jotain Bergeriä 100e aski niin ei täällä niitä moni ammu satoja?

Itseä kiinnostaa mitä USAssa  tehdään. Sieltä kun löytyy se 1000x määrä pitkän matkan ampujia kuin Suomesta. Osa jopa oikeinkin hyviä varustettuna vielä syvällä lompakolla ja/tai sponssisopimuksilla. Toki myös  Euroopasta (mm. Suomi, UK, Sveitsi, Norja, Espanja ja Italia) ja Australiasta löytyy osaavia ampujia nimenomaan pitkän matkan ammuntaan liittyen. Heidän kokemuksista kannattaa ottaa oppia. Säästää samalla omaa lompakkoa ja hermoja.

Saa toki tehdä mitä huvittaa mutta osa asioista on testattu jo niin monesti että ei maksa vaivaa tehdä samoja testejä omalla rahalla ja ajalla uudestaan.

Vähän sama asia kun joku "viisas" lentäjä moitti joskus aikanaan ison kotimaisen firman lentotoiminnanjohtajalle lentokoneinsinöörin ratkaisuja, johon lentotoiminnanjohtaja, kuule "matti", ei meillä parempiakaan vaihtoehtoja tuohon hommaan ole.

Näin se on tässäkin. Usein parempaa ei ole tarjolla. USAssa tehdään paljon ja ammattimaisesti. Alalla liikkuu iso raha, ja jotkut saavat ampumisesta ihan palkkaakin. Itse olen löytänyt tuolta monia hyviä ratkaisuja omiin touhuihin. Pienellä suotimella kannattaa kuitenkin suhtautua näihinkin, sekä kanavaan mistä tieto tulee. Usein taustalla häärää sponsori jonka lauluja on liekanarussa olevan palkkakuskin laulettava. Itse kokeilemalla kuitenkin selviää mikä toimii ja mikä ei. Mutta kyllä muuallakin osataan, niinkuin HJu aiemmin jo mainitsi.

Lainaus käyttäjältä: rum - syyskuu 13, 2023, 21:29
Huvittaa joskus lukea näitä ketjuja kun aina lainataan Jenkki-ampujia millon on mitäki meriittiä takana.

Harvemmin saa lukea omakohtasia  päätelmiä mikä mistäki johtuu? Onhan se kallista nyky hinnolla ampua enempi ja päätellä ite tuloksia. Jotain Bergeriä 100e aski niin ei täällä niitä moni ammu satoja?

Ampuminen ja ballistiikka on monessa mielessä hankalaa tutkittavaa. Ensinnäkin pitää ampua paljon, että saadaan eroteltua tilastolliset faktat sattumasta. Samalla latauksella voi ampua ensin 10 mm kasan ja seuraavaksi 20 mm kasan, vaikka mitään ei muutettaisi välissä. Tämä tarkoittaa, että jos jotain muutetaan ja kasan koko puolittui niin se ei välttämättä vielä tarkoita mitään vaan kyse voi olla vain sattumasta. Toisekseen pitää olla hyvät mittalaitteet. Kolmanneksi pitää olla tilastollista osaamista. Neljänneksi ei ole mahdollista muuttaa vain yhtä asiaa: kun ammun tikapuutestin, niin ruutimäärän laukausten välissä siinä muuttuu piipun likaisuus, piipun lämpötila ja tuuli. Pitäisi päästä ampumaan mieluiten sisäradalla, labradaria käyttäen, satoja laukauksia, mielellään eri piipuilla jne, että oikeasti pystyisi sanomaan mikä vaikuttaa mihin niin että tuloksilla on tilastollista merkittävyyttä. Jos taas yrittää oikaista ja ampua vähemmän ja vetää siitä johtopäätöksiä, päätyy vääriin johtopäätöksiin. Jos ampuu paljon, niin esimerkiksi piippu likaantuu ja kuluu sen testin aikana jolloin sen muutettavan asian lisäksi muuttuikin ylimenon ja hypyn pituus. Pitäisi olla käytettävissä useampia piippuja.

Niitä henkilöitä joilla on käytössään aikaa, rahaa, mittalaitteet ja tieteellistä osaamista tulosten tulkintaan varmaan Suomestakin löytyy, mutta nekään eivät tuloksiaan jaa suurelle yleisölle koska ovat joko kilpa-ampujia tai teollisuuden palveluksessa. Esimerkiksi Lapualla varmasti tehdään aiheesta kovaa tutkimusta, mutta ne tulokset eivät ole meidän käytettävissämme sillä tavoin kuin esimerkiksi Litzin kirjoissa mainittu tutkimus on. Tietysti kannattaa pitää tolkku mukana siinä että ei lähde uskomaan markkinointiosastojen puheita ja ostamaan uusimpia villityksiä vain koska joku jenkki niitä kehuu. Yritykset ja markkinointimaakarit keksivät koko ajan uusia "mullistavia" keksintöjä joista ylivoimainen enemmistö osoittautuu riittävällä otannalla ja riittävällä asiantuntemuksella tehdyissä testeissä paskapuheeksi.

Minäkin teen tikapuutestit ja ammun nopeusmittarin läpi ja yritän näistä jotain päätellä, mutta ne omakohtaiset päätelmät pienellä datamäärällä menevät hyvin, hyvin, hyvin helposti ihan vihkoon. Jotta joku ilmiö tai havainto on totta, se pitää voida toistaa ja sulkea pois muut tekijät, ja siihen tarvittaisiin paljon enemmän aikaa, rahaa, välineitä ja osaamista kuin mitä 99,99% harrasteampujista on käytössään. Pienellä otannalla ja harrastajan välineillä voi helposti todistaa että kasojen kokoon on valtava merkitys sillä kummassa lahkeessa pitää vehkeitä ampuessaan; jos ammun 5 lks kasan kynnetön vasemmassa lahkeessa ja 5 lks oikeassa niin todennäköisesti tulee todistettua että jompikumpi on selvästi parempi.

Onneksi kaikkeen muuhun paitsi kasa-ammuntaan riittää se ihan hyvä perussuoritus kasan koon osalta. Metsästys, sotilastarkka-ammunta tai suurin osa kilpailulajeistakaan ei tarvitse mitään 0,2 MOA kasoja. 100 lks 1 MOA kivääri on paljon parempi työkalu kuin 5 lks 0,3 MOA kivääri.

Todella hyvä tiivistelmä!