TARKKA-AMPUJAKILTA

Kokeilu uusilla ampumattomilla Lapuan hylsyillä sulkee pois liian supistuksen ja öljyiset/rasvaiset hylsyt. Kun hylsyjen tolkuton nokisuus viittasi kuitenkin aivan liian mietoon painetasoon, kokeilin kovempiakin latauksia, mutta kuvattu perustilanne ei siitä muuttunut. Jäljelle jäänee tuo, mitä itsekin epäilin, että hylsy 'syöksyy' väljässä pesässä lukon päätä vasten ja hylsyn kantaan jää merkit kohdista, joissa lukon päässä on 'tyhjää'. Kyseessä Sako 75 ja sen lukon päässä hylsyn kannan alla on 2 leikkausta, joiden kohdalla hylsyn kanta on tyhjän päällä ja näistä jää mainitsemani merkit. Pitänee vielä tutkia, onko noiden leikkausten reunat työstön jäljiltä koholla tms. Jossain vaiheessa lataan vielä uteliaisuuttani noita ampumiani Lapuan lataamien patruunoiden hylsyjä kaulasupistettuina ja katson, josko niillä homma pelaisi. 

Hylsyn syöksytaival on kuitenkin varsin lyhyt, koska lukonpään vetokynsi-/ulosheittäjäpari pitää hylsynkannan varsin tiukasti lukonpäätä vastaan lukon iskurin ollessa viritettynä. http://www.kolumbus.fi/oh2jcj/TicTac/Hylsylukossa.JPG

Hylsynkannnan plastinen deformaatio selittynee valtaosin ruudin palamisilmiön aiheuttamilla longitudinaalisilla elongaatioilla, jota voidellun hylsyn sylinteriosan hetkellinen laajeneminen ja sen synnyttämä kitkatyö ei pysty vähentämään.

Veltto lataus taas puolestaan vähentää hylsyn kaulan laajentumaa ja päästää noen kaulalle.

Voideltuja hylsyjä ei tulisi käyttää ammuttaessa.

Kyseessä voi olla myös liian heikosti sytyttävä nalli. Niippaus auttaa jonkun verran, tietysti magnum nalli ja latauspituuden lyhentäminen.

Vihtavuoren taulukot ovat nyt vähän mitä sattuu(yleensä todella alakanttiin), joten kannattaa ostaa se Paananen hyllyyn.

N160 ei taida muutenkaan olla kyllä oikein 6.5 sopivaa.

Muutama kommentti vastausten johdosta:

Rasvaiset hylsyt esiintyy monessa vastauksessa yhtenä mahdollisena ongelman aiheuttajana. Sitä se saattaa ollakin, mutta ei tässä minun tapauksessani. Eipä ole tullut edes mieleen, että jättäisin supistusrasvat poistamatta, olisi jo melkoisen suttuista puuhaa nallitus- ja ruudistusvaiheessakin. Piippu ja patruunapesäkin on tullut 'kuivattua' puhdistusaineista ja öljyistä puhdistuksen jälkeen ja ennen radalle ampumaan menoa eli öljyisyys ei ole tässä kuviossa mukana.

Paanasen kirjat on tullut hankittua (peräti 3 eri painosta), joten tuttuja ovat. Vihtavuoren taulukoista löytyy suosituksia turhan harvojen valmistajien luodeille eri kalibereissa, joten siinä(kin) mielessä Paanasen kirjat on tervetullut lisä repertuaariin. Yleisvaikutelmaksi on jäänyt, että Paanasen taulukoista löytyy vähän Vihtavuorta tuhdimpia max-annostuksia. Itse haen pienen kasan antavia latauksia, maksiminopeuksien perässä en ole. (Tosin tässä tapauksessa taitaisi kannattaa olla: tuo kokeilemani Lapuan tehdaslataama 8 gramman Scenar kulkee patruunalaatikon mukaan 920 m/sek ja antoi tosi hyvän kasan, mutta ihan sama luotihan ei ole kyseessä.)

Nallina on tullut käytettyä viime aikoina CCI:n Large Rifle-nalleja. Magnum-nalli saattaisi olla kokeilemisen arvoinen.

N160 on mielestäni pelannut SweduMauserissa tähän saakka ihan hyvin, kun olen käyttänyt 9 gramman Scenareita, 9,3 gramman Lapuan FMJ:ia ja 140 grainin Sierran HPBT-luoteja. Eipähän tuo 8,8 gramman Scenar-L  juuri painoltaan noista poikkea, ero taitaa kertyä siitä, että tässä läksin Vihtavuoren taulukkoarvoista liikkeelle, noissa muissa on tullut pelattua Paanasen antamissa rajoissa. Ja tiukkapesäisessä Tikassa homma on siis pelannut hyvin näillä Scenar-L-luodeillakin, tämä 'väljäpesäinen' Sako Varmint näyttää teettävän jatkotestaamista.

Toisaalta: etäällä ei ole ajatus siirtyä tämän Varmintin osalta 8 gramman Scenareihin. Noiden tehdaslatausten antama tarkkuus riittää minulle aivan hyvin. Itselataamalla pitäisi siis hakea kombinaatio, jolla pääsisi turvallisesti samoihin lähtönopeuksiin, muuta tietoahan Lapua ei taida tehdaslatauksistaan antaa. Vihtavuoren taulukon mukaan kai sitten pitäisi kokeilla ruuteja N550 tai N560. 

Lainaus käyttäjältä: POM - syyskuu 14, 2020, 21:24
N160 on mielestäni pelannut SweduMauserissa tähän saakka ihan hyvin, kun olen käyttänyt 9 gramman Scenareita, 9,3 gramman Lapuan FMJ:ia ja 140 grainin Sierran HPBT-luoteja. Eipähän tuo 8,8 gramman Scenar-L  juuri painoltaan noista poikkea, ero taitaa kertyä siitä, että tässä läksin Vihtavuoren taulukkoarvoista liikkeelle, noissa muissa on tullut pelattua Paanasen antamissa rajoissa. Ja tiukkapesäisessä Tikassa homma on siis pelannut hyvin näillä Scenar-L-luodeillakin, tämä 'väljäpesäinen' Sako Varmint näyttää teettävän jatkotestaamista.

Ootko mitannu hylsyistä, että on väljäpesäinen, vaikka kaulan ja olkapään kohdalta ja kattoo paljon eroaa cip minimistä? Se vaan on yleinen olettama tehdasaseista. Ja tuo tiukkapesäinen, epäilen että seppä tekee alle cip:n erikseen pyytämättä. Jos lataus on huomattavan alipaineinen, nokeaa oli tiukka tai väljä. 8,8L vs 9g scenar, vaikka paino ei paljon heitä, ogiven muoto heittää, 8,8l menee lähes 2 mm pitemmälle piippuun ennenkuin paine nousee sitä kautta ja luodit on saman pituisia, jos koitat vaikka bergerin 140 vld, veikkaan et nokeaa. Tuota tuli tutkittua oman CRM:n kanssa joka teki samaa 160:llä, ja pesä cip minimissä, mutta ylimeno tosi pitkä. Helppohan tuo on selvittää, jos on tuo toinen ase missä ei ongelmaa ole, vertaa hylsyt ja ylimenon pituudet. Ei tuo ole uusi asia, tiedän parikin tikkaa mitkä tekee samaa 160:llä, eikä ole väljät pesät muuten kuin pitkät ylimenot.

Painopoikkeama voi olla pieni, mutta jos sekä painetaso että kuulan paino laskee ja heilutaan siellä taulukon alalaitamilla voidaan olla kuvaamassasi tilanteessa. Mutta kokeile sitä magnumia niin ollaan taas viisaampia. Federal 215M tai CCI 250.

Tämä juttu tuli tavallaan pistettyä väärän otsikon alle: hylsyjen nokisuus oli alunperin oletusarvo, kun läksin latausta värkkäämään enkä sitä varsinaisesti ihmettele/ihmetellyt vaan sitä, että selvästi alipaineisella latauksella hylsyn kantaan ilmaantuu samanaikaisesti merkkejä, jotka yleensä indikoivat ylipainetta. Tälle selitystä läksin kyselemään, kun en moiseen ole törmännyt enkä kirjallisuudestakaan ole asiasta löytänyt mitään mainintaa. Raakkaan kaikki hylsyt, joissa kannassa ylipainemerkkejä ja turvallisuuden varmistamiseksi pyrin luonnollisesti selvittämään syyt, miksi hylsyihin on noita merkkejä ilmaantunut.

Sakon pesä on varmaan CIP-normissa, heittomerkkien kera termiä 'väljäpesäinen' olen käyttänyt siitä verrattuna Kinnusen piiputtamaan Tikkaani. Tikalla ammuttu hylsy menee Sakon pesään ilman mitään vastusta, Sakolla ammuttu hylsy sen sijaan ei Tikkaan vaan jää jotain pari senttiä ulos. Voisihan nuo erot mitatakin, samoin rihlakontaktipituudet. Tikan aiemmalla piipulla tuli kokeiltua myös noita rihlakontaktilatauksia, mutta ei enää sen jälkeen.

Mutta olipa tämä juttu väärän tai oikean otsikon alla, hyviä kommentteja joka tapauksessa olen saanut. Kiitokset niistä.

Ilmiö on tuttu, kun hylsy on pesään väljä - syistä viis, se on toinen tarina - ja lataus on mieto ja/tai ruuti hidasta; nalli pullistuu ensin ja vasta sitten hylsy iskeytyy iskupohjaa vasten, jolloin pullistunut nalli menee linttaan ja NÄYTTÄÄ ylipainemerkkejä, vaikka paineet voivat olla alakantissa.