Samalla kun matkahuolto on tuomassa ensimmäisiä latauskomponenttejani, yritän suunnitella, mitä niillä sitten tekisin.
Latauksen optimoinnista kun juttuja etsii, niin ns. tikapuutesti tuntuu tulevan väistämättä vastaan. Yhteistä useimmille näyttäisi olevan, että ammutaan vaikkapa 20 patruunaa, jotka kattavat jonkin kiinnostavan ruutiannosvälin. Eroja näyttäisi sitten tulevan siinä, lähdetäänkö tarkastelemaan lähtönopeuksia, iskemien korkoa tähtäyspisteestä, vaiko molempia.
Luettuani tämän:
http://2poqx8tjzgi65olp24je4x4n-wpengine.netdna-ssl.com/wp-content/uploads/2012/07/incremental-load-development-method.pdf
pääsin siihen käsitykseen, että ruutiannosta vaihtamalla pyritään sellaiseen lähtönopeuteen, joka saa piipun värähtelemään siten, että luoti lähtisi piipusta silloin, kun piippu on lähellä värähtelyn ala(tai ylä?)kuolokohtaa. Tästä johtuisi se, että tietyllä lataus(=nopeusalueella) osumissa näkyisi vain vähän korkeusvaihtelua.
Toisaalta sitten näkee testejä tehdyn pelkälle nopeudelle, jossa haetaan sellaista latausta, jolla lähtönopeudessa olisi vähiten vaihtelua, ja osumia ei katsota välttämättä ollenkaan. Tämä pistää nyt pään hieman sekaisin: ilmeisesti ruudin palamiseen hylsyssä ja piipussa liittyy se, että lataus ei olekaan lineriaasesti = nopeus? Tuntuu toki tavallaan kiinnostavalta löytää latausalue, jossa nopeus ei niin paljon vaihtele. Mutta lienee mahdollista, että juuri se nopeus saa piipun värähtelemään siten, että luodin lähtiessä se on suurimmassa liikkeessä, eikä lähtönopeuden tasaisuutta saa ulosmitattua pienenä pystyvaihteluna taulussa? Parasta olisi varmaan löytää alue, jossa sekä värähtely että nopeus ovat molemmat tasaisella alueella, jolloin se näkyy myös taulussa. Ehkä aina ne eivät voi sattua samalla latausalueelle, jolloin jonkinlaista kompromissia pitäisi lähteä hakemaan. Jos katsoo vain osumia taulussa, voinee löytää parhaan kompromissin? Jos lisäksi mittaa nopeudet, pääsee käsitykseen siitä, osuivatko "nopeusalue" ja "värähtelyalue" samoihin ruutilatauksiin: jos parhaat osumat ovat epätasaisella nopeusalueella, oli paras värähtelyalue silloin muualla?
Aloittelijalta saattoi tähän nyt tulla kummallisia termejä ja muuta outoa. Olisi mukava lukea kokeneempien pohdintaa aiheesta!
1. Tappilatauksen haku tikapuumenetelmällä
2. Osunnan haku latauspituuden säädöllä
Matalan v0 SD:n tavoittelu yhtenäistämällä latausta: hyllyjen tilavuus tai painolajittelu, hylsynkaulan ja liekkireiän sorvaus, luotien lajittelu (ogive ja/tai kokonaispituus), valmiin patruunan CBTO-lajittelu, nallien painolajittelu, ruutimäärän tarkka mittaus ja optimaalinen hylsytilavuus yms yms. Em. jutut voivat toki vaikuttaa tarkkuuteenkin.
Lainaus käyttäjältä: Perkolaattori - toukokuu 04, 2022, 14:24
1. Tappilatauksen haku tikapuumenetelmällä
Katsotko tässä vaiheessa nopeutta vai osumia, vai molempia?
1. Painemerkkejä, 2. osuntaa, 3. nopeuksia.
Riippuu vähän mitä haetaan. Pitkänmatkan patruunassa voi olla kannattavaa painottaa tasaista lähtönopeutta.
100m tarkkuuspatruunassa hakea ikkuna, jossa käynti pysyy samana.
Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - toukokuu 04, 2022, 19:36
Riippuu vähän mitä haetaan. Pitkänmatkan patruunassa voi olla kannattavaa painottaa tasaista lähtönopeutta.
100m tarkkuuspatruunassa hakea ikkuna, jossa käynti pysyy samana.
Voitko avata tätä hieman lisää? Onko ajatus, että pidemmällä matkalla nopeusvaihtelusta johtuva hajonta olisi suurempaa kuin piipun värähtelystä johtuva?
Pitkällä matkalla lähtönopeushajonta aiheuttaa väistämättä korohajontaa eikä piipun asento luodin irtoamishetkellä riitä kompensoimaan. Pitkä matka tässä tapauksessa +1000m.
Toki kasatkin pitää olla hyviä, pelkkä single digit SD ei hyödytä jos kasat on isoja. Kuitenkin jos se pieni SD yhdistyy käyttötarkoitukseen riittävään kasaan niin se on parempi kuin haamukasoja 100m ampuva lataus jossa SD on +20m/s
Normaalissa rata-ammunnassa kasan koko on määräävämpi ja pienet nopeusheitot 100-300m matkoilla häviää muuhin kohinaan jos ta-hommista puhutaan. Vakavassa kasa-ammunnassa toki kaikki vaikuttaa myös 100m matkalla.
Käytännössä hyvä ta-lataus on aina jonkin sortin kompromissi. Lisäksi optimi lataus muuttuu kun piippu kuluu ja olosuhteet vaihtelevat. Hyvä lataus toimii ennustettavasti eri keleillä.
Päänvaivaa itselleni tuntuu aiheuttavan myös kovin pieneltä tuntuva laukausten määrä, joita videoilla ja blogeissa käytetään. Kymmenestä tai 20 laukauksesta jo nähdään vaikkapa speednoden karkeaa sijaintia. Gavin Toobe kuitenkin on laajentanut testiä ampumalla jokaista latausta 5 kpl, eli 50 lks yhteensä:
https://ultimatereloader.com/2018/02/18/expanded-10-shot-load-development-for-6-5-creedmoor/
Koska viisi laukaustakin tuntuu kovin pieneltä otokselta, koodasin simppelin virtuaalisen ampumaradan ja kävin ampumassa reilusti enemmän.
Simuloin ampumista samoilla ruutimäärillä kuin Gavin, ja oletin, että todellisuudessa kaikkien latausten SD olisikin sama, ja että kunkin latauksen odotettu nopeus saadaan lineaarisesti
fps = 190 + 60 * ruutilataus. Idea on matkia arvoja, joita Gavin on mitannut.
Nopeudet noudattivat normaalijakaumaa odotetun nopeuden ympärillä, hajontana käytin Gavinin sarjojen keskimääräistä hajontaa. Simulaatiossa ei siis ole minkäänlaista speednodea tai sweetspottia. Katsotaan, voiko silmä silti sellaisia löytää?
Ammuin kullakin latauksella 1000 laukausta (harmaat pallot) ja korostin viisi ensimmäistä laukausta punaisella. Se vastaisi Gavinin suorittamaa "laajennettua tikapuutestiä". Kunkin latauksen yläpuolella on viidestä (tai 10 tai 20) laukauksesta laskettu hajonta, ja alapuolella on tuhannen laukauksen hajonta. Toistin tällaisen kokeen nyt alkuun neljä kertaa ja piirsin niistä kuvat. En valikoinut tuloksia lainkaan, vaan laitoin tähän neljä ensimmäistä, jotka sattuivat satunnaislukugeneraattorista työntymään.
Jokaisesta neäljästä simulaatiosta näyttäisi löytyvän vähintään yksi selvästi muita pienempi 5 lks SD, joka kiinnittää huomion ja pistää miettimään, voisiko siellä olla haluttu latausalue.
Äkkiseltään vaikuttaisi, että ampumalla viisi laukausta per lataus voi helposti tulla reagoineeksi kohinaan, ja näkemään asioita, joita ei todellisuudessa ole.
No entä jos ampuisikin 10 lks/ lataus? Tilanne hieman paranee, eivätkä kasojen hajonnat poikkea enää aivan niin paljon toisistaan. Kuitenkin löytyy selvästi muita pienempiä hajontoja.
Auttaisiko 20lks/lataus huomaamaan, että ei tässä oikeasti nodea olekaan? Kasojen erot edelleen pienenevät, mutta silti etsivä silmä löytää muita pienempiä hajontoja, ja potentiaalisia speednodeja. Jos uskoo, että jossain tällä alueella on noden oltava, silmä kyllä sellaisen taitaa näilläkin laukausmäärillä löytää, vaikka sitä ei todellisuudessa olisikaan.
Tämän harjoituksen jälkeen tulee ainakin kaksi ajatusta mieleen:
1) Täytynee varautua lataamaan ja ampumaan paljon, jos haluaa varmistua löytäneensä ihan oikean noden.
2) Onko speednode -ilmiö oikeasti olemassa? Löytyykö esimerkkejä, jossa on ammuttu todella paljon ja siten päästy eroon sattuman vaikutuksesta?
En usko "speednodeihin". Mikä on fysikaalinen selitys "speednodelle"?
Lainaus käyttäjältä: Perkolaattori - toukokuu 04, 2022, 23:41
En usko "speednodeihin". Mikä on fysikaalinen selitys "speednodelle"?
Piipussa kun tapahtuu monenlaista muutosta sisäballistisessa vaiheessa, niin on toivottavaa saada luoti pihalle hetkenä jolloin noiden muutosten summa vaikuttaa tarkkuuten kaikkein vähiten.
Kun piippumateriaalin fysikaalisia ominaisuuksia on vaikea säätää, niin silloin ruukataan latausta.
Kun latailee paljon, niin huomaa että tietyllä lähtönopeusalueella, esim. 820-840ms välillä tarkkuus säilyy hyvänä, mutta yli tai ali mennessä se heikkenee.
Tapahtui se muutos sitten lämpötilamuutoksesta tai ruudin määrää muuttamalla.
https://www.shootingsoftware.com/barrel.htm
Datan määrää saa tavallaan "lisättyä", kun käsittelee vierekkäisiä latauksia yhtenä. Eli jos vaikka kokeillaan latauksia 2.20 - 2.30 g latausta aina muuttaen 0.02 g kerrallaan, niin tutkitaan aina kolmea vierekkäistä latausta yhtenä.
Eli katsotaan osumien hajonnasta (miksei nopeudestakin) kokonais-SD latauksilla:
2.20, 2.22 ja 2.24
2.22, 2.24 ja 2.26
2.24, 2.26 ja 2.28
2.26, 2.28 ja 2.30
5 lks/lataus, 25 lks yhteensä onkin nyt efektiivisesti 4x15 lks kasaa. Sanokaa, jos astun tässä johonkin miinaan. Sinänsä todellisuudessa datan määrä ei tuossa kasva, mutta ehkä noin saa ongittua esille jotain latausikkunaa?
Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - toukokuu 05, 2022, 06:05
Lainaus käyttäjältä: Perkolaattori - toukokuu 04, 2022, 23:41
En usko "speednodeihin". Mikä on fysikaalinen selitys "speednodelle"?
Piipussa kun tapahtuu monenlaista muutosta sisäballistisessa vaiheessa, niin on toivottavaa saada luoti pihalle hetkenä jolloin noiden muutosten summa vaikuttaa tarkkuuten kaikkein vähiten.
Kun piippumateriaalin fysikaalisia ominaisuuksia on vaikea säätää, niin silloin ruukataan latausta.
Kun latailee paljon, niin huomaa että tietyllä lähtönopeusalueella, esim. 820-840ms välillä tarkkuus säilyy hyvänä, mutta yli tai ali mennessä se heikkenee.
Tapahtui se muutos sitten lämpötilamuutoksesta tai ruudin määrää muuttamalla.
https://www.shootingsoftware.com/barrel.htm
Tarkkuuteen toki on vaikutusta ruutimäärällä mutta lähtönopeushajontaan tuskin.
Lainaus käyttäjältä: HxM - toukokuu 05, 2022, 06:06
Datan määrää saa tavallaan "lisättyä", kun käsittelee vierekkäisiä latauksia yhtenä. Eli jos vaikka kokeillaan latauksia 2.20 - 2.30 g latausta aina muuttaen 0.02 g kerrallaan, niin tutkitaan aina kolmea vierekkäistä latausta yhtenä.
5 lks/lataus, 25 lks yhteensä onkin nyt efektiivisesti 4x15 lks kasaa. Sanokaa, jos astun tässä johonkin miinaan. Sinänsä todellisuudessa datan määrä ei tuossa kasva, mutta ehkä noin saa ongittua esille jotain latausikkunaa?
Kyllä vaan, on olemassa monenmoisia menetelmiä, joilla satunnaisvaihtelun vaikutusta voi vähentää. Tuollainen liukuvalla ikkunalla laskettu hajonta on yksi helppo mahdollisuus. Kaikissa konsteissa on kuitenkin jonkunlainen kääntöpuoli. Tässä se ehkä olisi ainakin se, että samalla saatetaan menettää kykyä havaita kapeita latausikkunoita. Toisaalta halutaan varmastikin löytää mahdollisimman leveä ikkuna, joten tasoitusmenetelmää kehitellessä olisi tarpeen miettiä sitäkin, kuinka kapea ruutialue kelpaa nodeksi.
Parasta olisi, jos ilmiölle olisi olemassa jokin teoreettinen malli, joka ennustaisi, millaisia nodeja voi syntyä, ja kuinka monta niitä saattaisi olla. Yhdessä tällaisen mallin ja tilastopäättelyn konstien kanssa olisi sitten mahdollista ryhtyä suodattamaan satunnaisvaihtelun kohinaa pois, ja ehkä myös optimoimaan adaptiivinen koeasetelma, jolla node löytyy mahdollisimman pienellä ampumismäärällä. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että piippuvärähtelystä johtuvalle osumien vaihtelulle voi kuvitella jonkunlaisen mallin, joka tuottaa joillakin nopeuksilla parempia kasoja, mutta miten onkaan näiden speednodejen kanssa? Millainen prosessi johtaa niiden syntyyn?
Kyllä ruutilatauksella voi olla vaikutusta SD-arvoon. Syynä se että jos ei olla ao. ruudin optimaalisella painealueella niin ruudin palaminen ei ole aivan optimaalista sekään. Tämä lienee syy miksi melko usein maksimilatauksilla osunta on mututuntuman mukaan parhaimmillaan.
Itse en ole jaksanut aivan tiedettä latauksen hausta tehdä koska riskinä on optimaalisen latauksen hakemisessa piipun kuluttaminen loppuun. Käyttölataus pitää löytyä 15-20 ls tikapuutestillä ja sen jälkeen kahden tai kolmen latausarvon lisätesteillä joiden kohdalla voi hakea optimaalista latauspituutta. Jos optimi latauksen hakuun menee yli 50lks niin ollaan siirrytty kasanysväyksen puolelle. Ihan ok sekin mutta jos piipun tarkka&nopea elinikä on 1500lks niin äkkiä se piippu on ammuttu loppuun.
Lainaus käyttäjältä: HJu - toukokuu 05, 2022, 07:34
Kyllä ruutilatauksella voi olla vaikutusta SD-arvoon. Syynä se että jos ei olla ao. ruudin optimaalisella painealueella niin ruudin palaminen ei ole aivan optimaalista sekään. Tämä lienee syy miksi melko usein maksimilatauksilla osunta on mututuntuman mukaan parhaimmillaan.
Voisiko tuo tarkoittaa, että ns. speednodeja olisi vain yksi? Sitä alhaalta lähestyttäessä nopeushajonta vähitellen pienenee, ja kun se on ylitetty (jos maksimi antaa myöten), hajonta taas vähitellen alkaisi kasvamaan?
Kyllä niitä hyviä nopeusalueita on yleensä useampia. TA-käyttöön niistä on tietenkin vain se nopein optimaalinen. Jos hitaimman ja nopeimman sarjan nopeusero on esim 60m/s niin ei se hitaampi yleensä hirveästi kiinnosta vaikka osunta olisi esim 0,3 MOA parempaa.
Jotkut lataukset toimii aseessa kuin aseessa. Esimerkkinä 308 Win GB491 eli vanha 155 Scenar, iso kivääri nalli ja 47,0 grein N150 ja latauspituus +73mm (niin pitkäksi kuin lipas vetää mutta 0,3mm tai enemmän irti rihloista). Toimii pultissa kuin pultissa noin 1000m matkoille saakka. Hyvä oman optimoidun latauksen lähtökohta. Lataustaulukoissa on usein mainittu "accuracy load" joita kannattaa testata.
Sanottakoon heti kärkeen, että on hyvin mahdollista etten kaikkea ymmärtänyt täysin tai laskut menneet aikanaan oikein, mutta tämän linkin takaa löytyy teoriaa ja kaavat obt pisteiden laskuun. Kaavojen rinnalla käytin latausten määritykseen QL:ää.
http://www.the-long-family.com/OBT_paper.htm
Joskus tuota lueskelin ja piruuttani testailin. Laskemalla löytyneet lataukset testiin 9,3x62 ja silloiselle uudelle luodille. Paljon vähemmällä ampumisella selvisi radalla ja laskemalla saatu lataus jäi jahtiin käyttöön. Samaisilla kaavoilla laskin 308 harjoittelu patruunalle latauksen kolmella eri ruudilla ja kaikki vähintäänkin tarkoitukseen riittäviä. Ja saman testin seurauksena perinteinen käyttölataus meni vaihtoon.
Eli en tiedä pitääkö tuo teoria paikkaansa ja teinkö oman osani oikein, mutta laskettu node antoi minulle hyvää käyntiä kahdessa eri väljyydessä, eri luodeille ja kolmelle eri ruudille. Jatkossa uusia latauksia hakiessa saatan tukeutua tuohon, säästyy ihan eurojakin. Ja tosiaan noita pisteitä löytyy useampia.
Lainaus käyttäjältä: mikkos - toukokuu 05, 2022, 17:22
Sanottakoon heti kärkeen, että on hyvin mahdollista etten kaikkea ymmärtänyt täysin tai laskut menneet aikanaan oikein, mutta tämän linkin takaa löytyy teoriaa ja kaavat obt pisteiden laskuun. Kaavojen rinnalla käytin latausten määritykseen QL:ää.
http://www.the-long-family.com/OBT_paper.htm
Kiitos tästä! Olen nyt muutamaan kertaan kahlannut paperia läpi, ja tuntuu, että saatan osittain ymmärtää. Tässä pientä tiivistystä oman suodattimeni läpi:
- Perusajatus on, että äkillinen paineen kasvu patruunapesässä saa piipun materiaalissa aikaan pulssiaallon, joka kimpoilee päästä päähän, ja muuttaa kulkiessan myös piipun läpimittaa. Kimpoilun taajuus riippuu piipun pituudesta, mutta ei paineesta.
- Pyrkimyksenä on saada luoti lähtemään piipusta silloin, kun piipun läpimitassa tapahtuu vähiten muutoksia. Tällaisia hetkiä sattuu säännöllisin väliajoin koko sinä aikana, jonka luoti viettää piipussa, ja sen jälkeenkin. Artikkelissa on kehitetty yksinkertainen kaava, jonka avulla optimaalista piippuaikaa voisi laskea piipun pituuden perusteella.
- Kyseisen piippuajan ympärillä on "node", jossa lähtönopeuden vaihtelulla ei ole juuri merkitystä.
- Noden molemmilla puolilla on alue, jossa tapahtuu suuria muutoksia piipun läpimitassa. Pienikin lähtönopeusvaihtelu johtaisi suureen muutokseen suunnassa, johon luoti lähtee.
- Latauspituudella uskotaan olevan suuri merkitys lähtönopeusvaihteluun. Tämä selitetään sillä, että pulssiaalto tullessaan ensimmäisen kerran luotia vastaan joko supistaa tai laajentaa piippua, joka joko hidastaa tai vauhdittaa luotia, vaikuttaen siten paineeseen ja sitä kautta ruudin palamiseen luodin takana. Tuossa vaiheessa luoti ei ole vielä ilmeisesti ehtinyt paljoa liikkua, joten sen lähtötilalla voi olla suuri merkitys siihen, syntyykö kaottiista vai konsistenttia palamista.
- Teorian validoimiseksi näytetään nopeusmittauksia ja 5 lks kasan kokoja erilaisilla piippuajoilla. Pienin 5 lks kasa 200 jaardissa on saavuettu mallin mukaisella piippuajalla- Mielenkiintoista on, että siinä on suurin lähtönopeusvaihtelu, (mutta voi olla täysin sattumaa) Lisäksi mainitaan että teoria on osunut hyvin yksiin "satojen latausten" kohdalla, mutta näistä ei näytetä aineistoa.
Sitten päälle omia pohdintoja.
- Yleisesti ottaen tykkäsin ajatuksesta, että mallinnetaan tapahtumia jonkin teorian kautta. Harmittamaan kuitenkin jää, että teorian vertaaminen osumadataan jää tilastopäättelyn näkökulmasta tässäkin erittäin ohueksi pienen laukausmäärän vuoksi. Noilla näytetyillä laukausmäärillä tulokset ovat arpapeliä.
- Tämä teoria selittäisi, miksi värähtelyssä olisi nodeja ruutilatauksen suhteen. Samaa asiaa vähän eri näkökulmasta kuin jo aikaisemmin lukemassani jutussa värähtelynodejen selittämiseksi. Lisäksi tästä olisi apua siinä mielessä, että teorian avulla pääsee kiinni siihen, missä noden pitäisi sijaita, eikä tarvita tuhansia koelaukauksia, jos uskoo teorian toimivan hyvin.
- Teoria selittäisi myös, miksi lähtönopeudessa olisi nodeja latauspituuden suhteen. Nähtävästi siihen ei ole teoriaa, jolla asiaa voisi laskemalla hahmotella, joten tätä joutuisi ampumalla hakemaan. Etenkin jos erot ovat pieniä, niiden löytämiseen tarvitaan paljon laukauksia.
- Vielä jäin miettimään, voisiko tämä teoria jotenkin välillisesti selittää myös, miksi lähtönopeudessa pitäisi olla nodeja ruutilatauksen suhteen? Ajatus pyörii sen ympärillä, että lähtönopeusvaihtelun mainittiin olevan herkkä latauspituudelle. Sen ajateltiin liityvän ruudin palamiseen. Ymmärtääkseni lyhyempi latauspituus kasvattaa lähtönopeutta, jos ruutimäärä pidetään samana. Samaan keskimääräiseen lähtönopeuteen voisi siten päätyä ainakin kahdella eriliaisilla ruutimäärän ja latauspituuden kombinaatioilla. Jos piippuaika korreloi lähtönopeuden kanssa hyvin, voisi ajatella, että toinen näistä kombinaatioista on ehkä sellainen, jossa luoti on ruudin palamisen puolesta paremmassa kohdassa, kun pulssiaalto tulee ensimmäisen kerran luotia vastaan. Siinä kohdassa latauspituudella ajateltiin olevan merkitystä ruudin palamiseen. Huonompi kombinaatio sitten johtaisi lähtönopeuden suurempaan vaihteluun, jos ruudin palaminen muutuu kaoottiseksi.
- Jos asia olisi noin, niin mitä tapahtuisi nopeuksille, jos ruutimäärää vaihdetaan ja samalla pidetään latauspituus kuitenkin samana? Ruudin lisääminen keskimäärin nostaa lähtönopeutta ja vähentää piippuaikaa. Piippuaika vaikuttaisi tämän teorian mukaan siihen, missä värähtelyn vaiheessa luoti lähtee. Sen pitäisi vaikuttaa tarkkuuteen, mutta ei nopeusvaihtelun vähenemisen kautta, vaan siksi, että se tasoittaa nopeusvaihtelun vaikutusta osumiin. Vaikka artikkelissa puhuttiin erityisesti latauspituuden vaikutuksesta lähtönopeusvaihteluun, luulisi myös ruutimäärällä olevan vaikutusta samaan asiaan, eli siihen, missä kohtaa piippua luoti on menossa, kun pulssiaalto tulee sitä vastaan. Jos tämä on nopeusvaihtelun mekanismi, silloin myös eri ruutilatauksilla pitäisi olla vaikutusta lähtönopeuden vaihteluun, ja speednodet syntyisivät tästä?
- Tämä pohdinta taitaisi johtaa siihen, että jos ensin on ahkeralla lataamisella ja ampumisella onnistunut kohinasta suodattamaan ihan oikean ruuti- speednoden jollekin latauspituudelle, se muuttuu kun latauspituutta muuttaa. Pitäisi siis etsiä niiden erilaisista yhdistelmistä, mikä nostaa tarvittavaa laukausten määrää. Tämä teoria kuitenkin auttaisi siinä mielessä, että tutkittavien yhdistelmien määrää rajoittaisi se, että piippuajassa kannattaisi pysyä jossain teorian ennustamista nodeista, mieluiten lyhimmässä piippuajassa.
- Artikkelissa ei pohdittu nähdäkseni sitä, millainen suhteellinen merkitys tämäntyyppisellä piipun värähtelyllä on, kun ammutaan pidemmille matkoille. Intuitiivisesti tuntuisi, että jonkun matkan jälkeen nopeusvaihtelu voi alkaa vaikuttamaan enemmän kuin piipun suuntauksessa oleva vaihtelu, jos toisen vaikutus on lineaarista ja toisen ehkä eksponentiaalista.
Terve
Absoluuttisella tarkkuudella ei mielestäni ole väliä, vaan
1) Luodin painon ja tyypin sekä lähtö- että osumanopeuden pitää täyttää tarpeet
2) Valitaan sopiva luoti joka toimii torrakon rihlauksessa tai hankitaan piippu/kaliiberi/luodin paino yhdistelmä, joka täyttää tarpeet
3) Etsitään kohtuullisesti käyvällä latauspituudella tarvittava/haluttu/sopiva nopeus luodille. Tämä on saavutettavissa useilla eri ruudeilla.
4) Etsitään ruudille latausikkuna 1-3 grain, jossa luodin lähtönopeus pysyy suunnilleen samana. Ilman lämpötila normaalissa käyttölämpötilassa pitää huomioida.
5) Hienosäätö latauspituudella. Tästäkin etsitään käynti-ikkuna.
-Tutulla kaliiberilla ja käyttötarkoituksella. Edellä kerrottu onnistuu noin 20-30 laukauksella.
6) Jos Patruunaa on tarkoitus käyttää 365 päivää vuodessa. Suosittelen 3n eri latausikkunan etsimistä.
-N165 ruuti 6.5 Swedussa 9g scenulla samalla latauksella ilman lämpötila-ikkunassa +26C- -25C antaa noin 40m/s nopeusmuutoksen 860m/s-820m/s.
-On siis melko optimistista olettaa saman patruunan käyvän yhtä hyvällä tarkkuudella ja samoilla koroilla heinäkuun hellepäivänä ja tammikuun pakkasilla.
Kyllä olen akateemikko ja minua kiinnostaa kaikki teoreettinen pohdiskelu. Pyssyjen kanssa oikean latauksen valitseminen exelissä/Matlabissa/paperilla ei minun resursseillani onnistu.
MUTTA, mitä paremmin olen ymmärtänyt mitä laukauksen aikana tapahtuu, niin sitä paremmin olen onnistunut säätämään ampumistani ja patruunoiden lataamista "järkevästi", eli ilman teorioita latauksen etsintä on ollut arpapeliä ja kasojen koon arvioinnissa olen käyttänyt enempi toiveajattelua kuin maalaisjärkeä.
Esa
Lainaus käyttäjältä: esase - toukokuu 08, 2022, 00:55
Kyllä olen akateemikko ja minua kiinnostaa kaikki teoreettinen pohdiskelu. Pyssyjen kanssa oikean latauksen valitseminen exelissä/Matlabissa/paperilla ei minun resursseillani onnistu.
MUTTA, mitä paremmin olen ymmärtänyt mitä laukauksen aikana tapahtuu, niin sitä paremmin olen onnistunut säätämään ampumistani ja patruunoiden lataamista "järkevästi", eli ilman teorioita latauksen etsintä on ollut arpapeliä ja kasojen koon arvioinnissa olen käyttänyt enempi toiveajattelua kuin maalaisjärkeä.
Tätä samaa aihetta tässä pohdiskelen. Yrittääkö etsiä kokeellisesti jotain, jota ei ehkä ole olemassa, vaiko käyttää muutamia perusperiaatteita ja luottaa, että ne toimivat riittävän hyvin. Tällä hetkellä tuntuma on, että muutaman kymmenen laukauksen tikapuutestejä osumille tai nopeudelle ei ehkä kannata lähteä tekemään, koska on suuri mahdollisuus regoida pelkkään kohinaan. Mitä suurempi nopeusvaihtelu per lataus, sitä suurempi todennäköisyys on löytää aivan sattumalta tasaisia kohtia tikapuukäyrästä.
Vaihtoehtoina mielessä tuntuvat olevan joko kunnollinen testaaminen tai sitten ei testaamista ollenkaan. Molemmissa on puolensa, harrastustahan se kaikki on niin kauan kuin se on kivaa. Tekee mieli kuitenkin tonkia teoreettista puolta vielä vähän enemmän, ennenkuin päättää mihin suuntaan lähtee. Kunnollinen koe tarkoittaisi varmastikin oman nopeusmittarin hankintaa.
On myös ruuteja, joilla ei ole lämpötilan muutoksesta johtuvaa vaikutusta V0 suhteen ollenkaan. Tietysti lämpötilasta johtuva ilman tiheyden muuttumisen vaikutus vastuksen muuttumisena luotiin on vaikuttava tekijä. Sitä ei pääse millään ruudilla karkuun. Kyseisissä ruudeissa on vaan alkukirjaimet jotain muuta kuin VV. Tosin heidän tuotekehityksen mukaan esim. ainakin N565 pitäisi tässä suhteessa olla parempaa tavaraa ja ilmeisesti N555 myös. Mutta esim. H1000 antaa saman V0:n oli sitten +15C tai -15C. Käytännössä todennettu kahdella eri cal. 6.5 PRC ja 338LM. Saatavuus on vaan ikävästi nolla Eurooppaan enää ikinä.
Lainaus käyttäjältä: SMä - toukokuu 08, 2022, 09:26
Tätä samaa aihetta tässä pohdiskelen. Yrittääkö etsiä kokeellisesti jotain, jota ei ehkä ole olemassa, vaiko käyttää muutamia perusperiaatteita ja luottaa, että ne toimivat riittävän hyvin. Tällä hetkellä tuntuma on, että muutaman kymmenen laukauksen tikapuutestejä osumille tai nopeudelle ei ehkä kannata lähteä tekemään, koska on suuri mahdollisuus regoida pelkkään kohinaan. Mitä suurempi nopeusvaihtelu per lataus, sitä suurempi todennäköisyys on löytää aivan sattumalta tasaisia kohtia tikapuukäyrästä.
Vaihtoehtoina mielessä tuntuvat olevan joko kunnollinen testaaminen tai sitten ei testaamista ollenkaan. Molemmissa on puolensa, harrastustahan se kaikki on niin kauan kuin se on kivaa. Tekee mieli kuitenkin tonkia teoreettista puolta vielä vähän enemmän, ennenkuin päättää mihin suuntaan lähtee. Kunnollinen koe tarkoittaisi varmastikin oman nopeusmittarin hankintaa.
Illat pimenevät ja on aikaa taas palata pohtimaan syntyjä syviä. Latausvälineet ja komponentit alkavat vähitellen olla kasassa. Vielä kuitenkin mietityttää, kuinka lähtisin latauskehittelyä lähestymään, jotta ei tule tuhlattua materiaalia ja kulutettua piippua turhuuteen. Olen vähän kahden vaiheilla, uskoisinko speednodejen olemassaoloon vaiko en. Tällä uskomuksella on vaikutusta siihen, kuinka voimakkaasti pitäisi pyrkiä hankkimaan nopeusmittari omaksi/lainaksi kun latausta lähtee kehittelemään.
Asiaa taas kaivellessa törmäsin tähän videoon, jossa kaiketi ihan kokenut ampuja on sitä mieltä, että havaitut speednodet tuppaavat olemaan pienestä laukausmäärästä johtuvaa kohina. Siinä käydään läpi vähän samanlaisia simulaatioita, kuin tuossa aiemmin näytin: http://www.takilta.fi/keskustelu/index.php?topic=22164.msg119873#msg119873
Mielenkiintoisempaa on kuitenkin videon lopussa vilahtava data, jossa on oikeita laukauksia, eikä simulaatioita. Keskimäärin nopeus nousee tasaisesti, ei merkkejä nodesta. Tosin vain viisi laukausta per lataus siinäkin, joten ainakin hieman loivemmat kohdat käyrässä saattaisivat jäädä havaitsematta.
https://youtu.be/gY65LDC64KM
Olisi kuitenkin mukava nähdä enemmänkin esimerkkejä, joissa samoilla latauksilla on ammuttu useampia laukauksia "laajennetussa" tikapuutestissä. Onko kukaan törmännyt tällaiseen?
Vaikka speednodeja jään vielä vähän pohtimaan, ostan kuitenkin ajatuksen, että tarkkuusnodeja voi olla olemassa, ja ne ovat taululta havaittavissa, kun tarpeeksi ampuu. Tällöin tikapuutestiä voisi ajatella tekevänsä osumapisteiden koroille lähtönopeuksien sijasta. Täytyy tietenkin ampua useampia laukauksia per lataus siinäkin, jotta ei tule reagoitua väistämättömään kohinaan. Eduksi olisi, jos johtopäätösten tilastolliselle varmuudelle saisi asetettua jonkun tavoitteen, josta voisi taaksepäin sitten laskea tarvittavan laukausmäärän. Sitä hommaa varten pitäisi muotoilla ensin tikapuutestiä kuvaava tilastollinen malli ruutilatauksen ja osumapisteen koron välille.
Seuraakin siihen liittyvä kysymys: näettekö mitään syytä, miksi ruutilatauksen lisääminen voisi johtaa osumapisteen keskimääräiseen laskuun, kun liikutaan normaalilla, vaikkapa Vihtavuoren manuaalin mukaisella latausalueella? Jos voidaan melkoisella varmuudella ilman ampumistakin uskoa, että ruudin lisääminen joko nostaa osumapistettä tai pitää sen käytännöllisissä määrin ennallaan, tarvitaan hieman vähemmän laukauksia. Silloin ei tarvitsisi ampumalla osoittaa, että osumapiste ei keskimäärin laske.
Tuolla aiemmin puhuttiin piipun värähtelystä ja siitä, että luoti haluttaisiin ulos piipusta joko värähtelyn ylä- tai alakuolokohdassa. Siinä tapauksessa kai voisi syntyä osumaa alemmas siirtävää mekanismia, mutta kun lisätään kasvavan lähtönopeuden vaikutus, riittääkö värähtelyn vaikutus viemään osumaa merkittävästi alas, vai syntyykö vain tasaisempi kohta käyrään?
Hitaammalla latauksella ase voi ehtiä nousemaan enemmän kuin tappilatauksella. Erittäin raskaalla suujarru/vaimenninaseella ei välttämättä tätä tapahdu. Kevytpiippuisellla helpostikin onnistuu.
Jos ei halua ampua piippua pilalle latauskokeiluilla niin tikapuutesteistä oikein pääse yli eikä ympäri. Kaikki muut testit on erilaisia 5x5 tai 5x10 kasa-ammuntaa per lataus.
En ole mikään mestarilataaja, mutta kirjoittelen silti omia ajatuksia.
Latausten kehittely ilman nopeusmittaria on tosi hankalaa, ainakin lyhyellä matkalla. 100m radalla voi saada ihan ok kasoja vaikka nopeudet heittelisivät paljonkin.
Speed noden olemassaolo on mielenkiintoinen kysymys. Tikapuutestissä on erittäin iso riski tulla satunnaisuuden höynäyttämäksi. Itse olen kokeillut ampua 3-5 laukausta per lataus ja olen katsonut ainoastaan latauksen lähtönopeushajontaa. Suuri nopeushajonta tarkoittaa aina huonoa latausta, mutta pieni nopeushajonta voi olla joko sattumaa tai node. Kun sellainen kohta on löytynyt, olen ampunut siitä kohtaa lisää laukauksia varmistaakseni lähtönopeushajonnan todellisen arvon. Näin satunnaisuuden vaikutusta voi vähentää kohtuullisella laukausmäärällä.
Itse olen ollut huomaavinani, että tietyt ruutiannokset antoivat pienempää hajontaa, mutta sitten myöhemmissä latauspituustesteissä lähtönopeushajonta alkoi hieman kasvaa... Johtuuko sitten kelien kylmenemisestä vai kenties siitä, että hylsyillä on ammuttu kierros tai pari enemmän kuin alkuperäisissä nopeustesteissä.
Joka tapauksessa teoria jonka mukaan olen toiminut tähän asti on sellainen, että riittävän paksulla piipulla ruutimäärä vaikuttaa lähinnä nopeushajontaan ja latauspituus vaikuttaa lähinnä kasan kokoon lyhyellä matkalla.
Osumapisteen muutos on taas itselleni aivan mysteeri. Kokeilin vastikään miten osumapiste muuttuu kun piippuun kiinnittää taskulampun. Oletuksen vastaisesti osumapiste siirtyi muutamia senttejä YLÖS ja kasan koko ei ainakaan huonontunut.
Yhdellä aseellani ruutimäärän lisäys siirsi osumia sivusuunnassa siten, että aloituslatauksen ja maksimilatauksen välillä oli käytetyistä komponenteista riippuen noin 10-20 cm sivusiirtymä.
Vaimentimetkin tuntuvat siirtävän osumia mikä minnekin. Värähtelypeliä, sanoisi Long Range.
Odotan mielenkiinnolla mitä SMä saa selville. Lataushommissa on edelleen liikaa taikauskoa mukana.
Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 13, 2022, 22:20
Hitaammalla latauksella ase voi ehtiä nousemaan enemmän kuin tappilatauksella. Erittäin raskaalla suujarru/vaimenninaseella ei välttämättä tätä tapahdu. Kevytpiippuisellla helpostikin onnistuu.
Hyvä huomio, tätä en tullut lainkaan ajatelleeksi!
Lainaa
Yhdellä aseellani ruutimäärän lisäys siirsi osumia sivusuunnassa siten, että aloituslatauksen ja maksimilatauksen välillä oli käytetyistä komponenteista riippuen noin 10-20 cm sivusiirtymä.
Jos jollain on edes valistunut arvaus, niin olisi mukava kuulla mikä tuon aiheuttaa?
Ja mikä ylipäätään on se tekijä, siis latauksesta riippumatonkin, mikä aiheuttaa sivuhajontaa? Siis joku muu kuin tuuli....
Hyvin usein nimittäin korkohajonta on olematon, mutta hieno kasa leviää sivusuunnassa....
Tai oikeastaan osumat siirtyivät diagonaalisesti sivulle ja ylös. Outo juttu silti. Itselle tulee mieleen vain sellainen, että tuossa pyssyssä piippu värähtelee sivusuunnassa niin paljon ja eri latauksilla luoti lähtee eri kohdassa värähdystä. En tiedä.
Pitää testailla lisää kunhan saa lisää hylsyjä. Kerron kun keksin syyn :)
Saattaa olla että aseen raudat eivät ole tukissa kovin hyvin kiinni. Myös ampujan asento voi vaikuttaa.
Lainaus käyttäjältä: super varmint - marraskuu 13, 2022, 23:00
Ja mikä ylipäätään on se tekijä, siis latauksesta riippumatonkin, mikä aiheuttaa sivuhajontaa? Siis joku muu kuin tuuli....
Hyvin usein nimittäin korkohajonta on olematon, mutta hieno kasa leviää sivusuunnassa....
Silmän paikka (no natural point of aim) tai laukausten välillä erilainen aseen työntö vasemmalle/oikealle. Tarkistakaa perustekniikat. AMPUMA-ASENTO, hengitys ja liipaisu.
Edit: Yhtenä syynä oli ja on huono ampuja, mutta otin sen pois ettei kenellekään tule paha mieli😉.
Lainaus käyttäjältä: HxM - marraskuu 14, 2022, 05:10
Tai oikeastaan osumat siirtyivät diagonaalisesti sivulle ja ylös. Outo juttu silti. Itselle tulee mieleen vain sellainen, että tuossa pyssyssä piippu värähtelee sivusuunnassa niin paljon ja eri latauksilla luoti lähtee eri kohdassa värähdystä. En tiedä.
Pitää testailla lisää kunhan saa lisää hylsyjä. Kerron kun keksin syyn :)
Oikealle ja ylös? Lisää vauhtia, kuulalle korkeampi pyörimisnopeus -> enemmän kiertopoikkeamaa.
Sivusiirtymän ihmettelystä omakohtaisia kokemuksia. Itsellä on Tikkakosken LSA-55, 243 Win. Sen kanssa ihmettelin tuota sivuhajontaa. Olin tarkistanut, ettei piippu ole kiinni tukissa, eikä se ollutkaan tarkistushetkellä. Jossain vaiheessa huomasin, että sehän nojaakin nyt piippukourun reunaan. Koitin kääntää piippua, ja hyvin pienellä voimalla sen pystyi kääntämään kourun keskelle, tai vasempaan reunaan kiinni. Tuossahan on tasainen kehyksen pohja, eli kiinnityskohdan ollessa väljä, piipun sivusuunta on pelkkien kiinnitysruuvien varassa. Piippu pääsi liikkumaan tukkiin nähden n. 3-4 mm sivusuunnassa. Petaaminen muutti tilanteen huomattavasti paremmaksi. Kasa kapeni paljon.
Tuulen vaikutusta on usein vaikea arvioida. Nyt kun puissa ei ole lehtiä, niin jossain isossa koivussa ei oksat paljon heilu, vaikka tuuli olisi 0 tai 10 m/s. Siinä kun ampuu kevyellä kuulalla 300 m matkalle, niin 1 m/s tekee 100 mm sivusiirtymää. Ja tuota on täysin mahdotonta havaita ilman kunnollisia viirejä. Suuri työ on aina viedä noita viirejä, mutta kevyillä luodeilla mikään latauksen kehittely on aika turhaa ilman niitä.
Ymmärrän sen, että metsästysaseessa on tukin ergonomia oleellinen asia. Täytyyhän sen perän sopia olkapäälle eri asennoista ammuttaessa. Kuitenkin se, että perä tekee mutkan pois aseen keskilinjasta, aiheuttaa aika väkisin sen, että latauksen (=rekyylin) muuttuessa myös sivusuunta muuttuu. Jos se kohta tukista, joka nojaa olkapäähän, ei ole piipun linjassa, niin vaikuttaahan se väkisinkin osumapisteen paikkaan sivusuunnassa.
Lainaus käyttäjältä: Finnfire - marraskuu 14, 2022, 07:59
Lainaus käyttäjältä: HxM - marraskuu 14, 2022, 05:10
Tai oikeastaan osumat siirtyivät diagonaalisesti sivulle ja ylös. Outo juttu silti. Itselle tulee mieleen vain sellainen, että tuossa pyssyssä piippu värähtelee sivusuunnassa niin paljon ja eri latauksilla luoti lähtee eri kohdassa värähdystä. En tiedä.
Pitää testailla lisää kunhan saa lisää hylsyjä. Kerron kun keksin syyn :)
Oikealle ja ylös? Lisää vauhtia, kuulalle korkeampi pyörimisnopeus -> enemmän kiertopoikkeamaa.
Ei se ihan 20cm tee edes 300m radalla.
Pitkälle saa ampua ennen kuin se erottuu edes kohinasta tai säädön tarve ylittää yhden naksu arvon.
100m kohdistetulla aseella kiertopoikkeamaa ruvetaan säätämään yhdellä naksulla n. 500m tienoilla riippuen kaliiberista ym.
Itse olen aika hyvin pärjännyt sillä, että alotus on 95% taulukkomaksimista ja luoti 0.2 irti rihloista. Latausta sit lisää sen mukaan kuin painemerkit antaa myöden. Ainakin näin trgllä, käytännös ruutipanoksella 308ssa n150 ei ole ollut muuta merkitystä kuin vauhti. Ikinä en ole nopeusmittaria omistanut, siltikin saanut hyviä tuloksia prs kisoissa aina 1126m ja mailiinkin räpsinyt ja hyvin on koro pitänyt paikkansa.
Kokosupistus niin että jos laittaa palan läpinäkyvää rullateippiä kantaan ei hylsy pesity, ja kunhan lataus käy noin puolikasta moaa 300m ja vauhdit on koron puolesta ok niin riittänyt itselle.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - marraskuu 14, 2022, 09:09
Itse olen aika hyvin pärjännyt sillä, että alotus on 95% taulukkomaksimista ja luoti 0.2 irti rihloista. Latausta sit lisää sen mukaan kuin painemerkit antaa myöden. Ainakin näin trgllä, käytännös ruutipanoksella 308ssa n150 ei ole ollut muuta merkitystä kuin vauhti. Ikinä en ole nopeusmittaria omistanut, siltikin saanut hyviä tuloksia prs kisoissa aina 1126m ja mailiinkin räpsinyt ja hyvin on koro pitänyt paikkansa.
Kokosupistus niin että jos laittaa palan läpinäkyvää rullateippiä kantaan ei hylsy pesity, ja kunhan lataus käy noin puolikasta moaa 300m ja vauhdit on koron puolesta ok niin riittänyt itselle.
Säädätkö latauspituutta jollain koeasetelmalla sen jälkeen, kun aloitat 0.2 etäisyydestä?
Kuinka monella laukauksella arvioit korot parille etäisyydelle, joiden perusteella haet lähtönopeuden tai BC:n ballistiikkalaskuriin? Vai selvitätkö eri matkojen korot jotenkin muuten?
Jos ei heti 0.2 anna hyvää tulosta, niin lyhennän aikalailla 0.2 kerralla että löytyy käynti. Toki Peuralan needmoor piippu anto myös suoraan käyntiä sillä n 0.2 irti. Koron selvittänyt aikalailla 5-10lks kasalla 300m päähän josta laskuri alustavasti luotivalmistajan bc ja vauhdit niin että mätsää, ja päässyt sen jälkeen tutun maille ampumaan sellasta 600m matkaa. Sen jälkeen laskuriin vaan hienosäätänyt bctä ja nopeutta niin että taulukko pitää paikkansa. Tää menetelmä tietenkin vaatii hyvän 100m zeron alle.
Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - marraskuu 14, 2022, 08:42
Lainaus käyttäjältä: Finnfire - marraskuu 14, 2022, 07:59
Lainaus käyttäjältä: HxM - marraskuu 14, 2022, 05:10
Tai oikeastaan osumat siirtyivät diagonaalisesti sivulle ja ylös. Outo juttu silti. Itselle tulee mieleen vain sellainen, että tuossa pyssyssä piippu värähtelee sivusuunnassa niin paljon ja eri latauksilla luoti lähtee eri kohdassa värähdystä. En tiedä.
Pitää testailla lisää kunhan saa lisää hylsyjä. Kerron kun keksin syyn :)
Oikealle ja ylös? Lisää vauhtia, kuulalle korkeampi pyörimisnopeus -> enemmän kiertopoikkeamaa.
Ei se ihan 20cm tee edes 300m radalla.
Pitkälle saa ampua ennen kuin se erottuu edes kohinasta tai säädön tarve ylittää yhden naksu arvon.
100m kohdistetulla aseella kiertopoikkeamaa ruvetaan säätämään yhdellä naksulla n. 500m tienoilla riippuen kaliiberista ym.
Nyt pitää erottaa vakioidun latauksen JA kohdistuksen mukainen kp tilanteesta, jossa tikapuutestiä ammutaan yhdellä kohdistuksella ja aloitus- ja lopetuslatauksen välinen nopeusero on vaikka 30m/s.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - marraskuu 14, 2022, 10:46
Jos ei heti 0.2 anna hyvää tulosta, niin lyhennän aikalailla 0.2 kerralla että löytyy käynti. Toki Peuralan needmoor piippu anto myös suoraan käyntiä sillä n 0.2 irti. Koron selvittänyt aikalailla 5-10lks kasalla 300m päähän josta laskuri alustavasti luotivalmistajan bc ja vauhdit niin että mätsää, ja päässyt sen jälkeen tutun maille ampumaan sellasta 600m matkaa. Sen jälkeen laskuriin vaan hienosäätänyt bctä ja nopeutta niin että taulukko pitää paikkansa. Tää menetelmä tietenkin vaatii hyvän 100m zeron alle.
Minkälaisella laukausmäärällä per latauspituus vertailet käyntejä?
Sitten kysymys niille, jotka käyttävät nopeusmittaria ballistiikkalaskurin syötteenä: kuinka monella laukauksella varmistatte laskurin antaman koron? Jos osumat ja laskurin arvot eivät täsmää, säädättekö laskurissa nopeutta, bc:tä vai molempia?
Itelle riittää muutama 5lks kasa. Vaihdan pituutta ainoastaan jos ensimmäinen pituus ei anna tavoiteltua tarkkuutta. Jos heti tulee keskimäärin sitä 0.5moa käyntiä en sen kummemmin hiero mitään. Toki alussa kun aloitin latailun tein ruutipanoksia jopa 0.2grain välein ja pituuksia useampia ja jotain 3x5lks kasat per laatu, mutta rehellisesti oli melkosta komponenttien ja ajan hukkaa, mutta kun tykkäsin siitä pikkutarkasta nysväämisestä ja hieromisesta niin olihan se mukavaa.
Mutta jos fiksummin ja suoraviivaisemmin ilman komponenttien tuhlaamista haluaa pärjätä niin 95-97% taulukkomaksimista ja pituus se n 0.2 irti niin pitäisi tulla hyviä tuloksia. Lisäilee sit ruutia jos haluaa tavotella max paineta.
Syy miksen mittaria ole hommannut tuli Frank Gallin kirjasta, jossa totesi että vaikka mittaria käyttää, todennäkösesti joutuu sekä bctä että vauhtia laskurissa aavistuksen hienosäätämään. Toki mittarilla saa heti vauhtialueen tietoon, sekä nopeushajonnan, mutta mielestäni 300m kasatkin jo tarinaa kertoo, ja parempi jos tyynellä kelillä pääsee vielä kauemmaksikin ampumaan.
Joskus 17hmr varten mielenkiinnosta lainasin kaverin chronya ja oli se ainakin piekkarille hieman ärsyttävä käyttää ja vaati hyvän kelin, että luotettavasti luki joka laukauksen. Erittäin pilvisellä ja hämärällä kelillä olis melkeen tarvinnut lampun suoraan mittarin yläpuolelle, että mittari saa riittävästi valoa.
Lainaus käyttäjältä: SMä - marraskuu 14, 2022, 13:18
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - marraskuu 14, 2022, 10:46
Jos ei heti 0.2 anna hyvää tulosta, niin lyhennän aikalailla 0.2 kerralla että löytyy käynti. Toki Peuralan needmoor piippu anto myös suoraan käyntiä sillä n 0.2 irti. Koron selvittänyt aikalailla 5-10lks kasalla 300m päähän josta laskuri alustavasti luotivalmistajan bc ja vauhdit niin että mätsää, ja päässyt sen jälkeen tutun maille ampumaan sellasta 600m matkaa. Sen jälkeen laskuriin vaan hienosäätänyt bctä ja nopeutta niin että taulukko pitää paikkansa. Tää menetelmä tietenkin vaatii hyvän 100m zeron alle.
Minkälaisella laukausmäärällä per latauspituus vertailet käyntejä?
Sitten kysymys niille, jotka käyttävät nopeusmittaria ballistiikkalaskurin syötteenä: kuinka monella laukauksella varmistatte laskurin antaman koron? Jos osumat ja laskurin arvot eivät täsmää, säädättekö laskurissa nopeutta, bc:tä vai molempia?
Jos nopeus on mitattu niin silloin muutetaan bc:tä. Stralok prolla ei ole Lapuan luotien kanssa tarvinnut nähdä sitäkään vaivaa. Tekee kohtuu helpoksi elämän kun laskuriin antaa hyvää dataa niin saa hyvää dataa uloskin. Itselläni chrony käytössä ja todella tarkka valaistus oloista, mutta toimii kuitenkin ja ei ole kallis
Lähetetty minun SM-S901B laitteesta Tapatalkilla
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - marraskuu 14, 2022, 13:51
Mutta jos fiksummin ja suoraviivaisemmin ilman komponenttien tuhlaamista haluaa pärjätä niin 95-97% taulukkomaksimista ja pituus se n 0.2 irti niin pitäisi tulla hyviä tuloksia. Lisäilee sit ruutia jos haluaa tavotella max paineta.
Juuri näin kuten yllä, mutta itse olen tehnyt 90% maksimista ja 1 laukaus 0.5-1 grainin välein kunnes tulee painemerkkejä ja siitä pakitetaan taaksepäin. "Sopivalla painemäärällä" sitten 5ls kasa-kasat riippuen käyttötarkoituksesta ja jos ei tarkkuus miellytä niin hinkataan latauspituutta. Speednodet on oman kokemuksen (mittaukset, tilastointi) ja lukeman perusteella taustakohinaa.
Lainaus käyttäjältä: SMä - marraskuu 13, 2022, 21:50
Asiaa taas kaivellessa törmäsin tähän videoon, jossa kaiketi ihan kokenut ampuja on sitä mieltä, että havaitut speednodet tuppaavat olemaan pienestä laukausmäärästä johtuvaa kohina. Siinä käydään läpi vähän samanlaisia simulaatioita, kuin tuossa aiemmin näytin: http://www.takilta.fi/keskustelu/index.php?topic=22164.msg119873#msg119873
Mielenkiintoisempaa on kuitenkin videon lopussa vilahtava data, jossa on oikeita laukauksia, eikä simulaatioita. Keskimäärin nopeus nousee tasaisesti, ei merkkejä nodesta. Tosin vain viisi laukausta per lataus siinäkin, joten ainakin hieman loivemmat kohdat käyrässä saattaisivat jäädä havaitsematta.
https://youtu.be/gY65LDC64KM
Olisi kuitenkin mukava nähdä enemmänkin esimerkkejä, joissa samoilla latauksilla on ammuttu useampia laukauksia "laajennetussa" tikapuutestissä. Onko kukaan törmännyt tällaiseen?
Mielenkiintoinen video joka laittaa kyllä ajattelemaan.
En silti sanoisi, että nopeusmittari on hyödytön ja pitäisi katsoa vaan mitä taululla näkyy. Testasin joskus aliäänilatauksia N32C ruudilla ja nopeudet heittelivät aivan miten sattuu. Ruutimäärällä ja lähtönopeudella ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Kuitenkin taululla osumat olivat ihan ok nipussa. Jos olisin katsonut vain taulua 100 m päässä, en olisi osannut epäillä mitään. Nopeusmittarin perusteella kuitenkin päätin samantien kokeilla toista ruutia, jolla sain nopeusvaihtelun heti kuriin ja ei tullut tuskailtua "väärän" ruudin kanssa sen enempää.
Toki jos olisin ampunut pidempään matkaan, olisi tuo nopeusvaihtelukin näkynyt selvemmin. Pitkiä ratoja ei vain ole helposti saatavilla ja mihin matkaan aliäänilatauksilla voi edes järkevästi testailla ja missä olosuhteissa?
Varsinkin normaaleita yliäänilatauksia olisi varmasti hyvä päästä testailemaan pitkillä(kin) matkoilla, varmasti näkyy paremmin patruunan "hyvyys" kuin sadalla metrillä.