TARKKA-AMPUJAKILTA

Luin jossakin tarinan kun pikkupoika oli kysynyt isältään: "Kuinka se intiaani saa sen nuolen lentämään?".No siitä alkoi heillä jousipyssyn rakentaminen.

Olen täälläkin joskus vatuloinut miksi joku lataus vie vähemmän / enemmän tuuleen kuin toinen.Ja miksi joku piekkari SAMALLA PATRUUNALLA ammuttaessa vie vähemmän / enemmän tuuleen kuin joku toinen piekkari.

En ole ballistikko,mutta kun en muutakaan selitystä ole keksinyt,niin siihen asti kunnes minulle kerrotaan joku muu pätevä syy kuin mistä sen kuvittelen tulevan,niin olenpahan vaikka sitten tuossa uskossa:

*Isompaa spiraalia lentävä luoti muodostaa suuremman "tuulipussin" ja tuuli ottaa siihen enemmän kuin pienempää spiraalia lentävään luotiin.
(Syyt sitten noihin spiraaleihin onkin sitten eri tarinoita ja liittyvät aseen/patruunan tuninkiin saattamiseen)

Iso osa porukoista ampuu ilman (riittävää määrää) viirejä ja viirin häntiä,joista tuulen suunnan ja voiman voi kohtuudella tulkita.
Tämänkin tarkempi tutkailu vaatisi sisäradan,jossa vakio tuulen voima tehty puhaltimilla.
Arvi Välkkilä ja Osmo Ala-Honkola (RIP) tuota tekivät jo kauan sitten sisäradalla/puhaltimilla piekkarin paukkuja tutkaillessaan.
Hekin päätyivät siihen,että hitaammat piekkarin paukut vievät vähemmän tuuleen kuin nopeammat.(Kuten McCoy tutkailuissaan).

Ballistiikka ohjelmat parantuneet/paranevat koko ajan,mutta käytännön elämän tuulenviennin lataus / asekohtaisesti kertoo  vain taulu.

Pakkaspäivä kuluu hyvin tuoltakin noita spiraaleja yms. ihmetellessä:

www.nennstiel-ruprecht.de/bullfly/

www.nennstiel-ruprecht.de/bullfly/fig6.htm

www.nennstiel-ruprecht.de/bullfly/fig13.htm

Timppa

Hiukan erilainen lähtönopeus / muutos lämpötilassa? Äänennopeutta lähestyttäessä, kummasta suunnasta tahasa, alkaa tapahtua paranormaaleja ilmiöitä ja vastus muuttuu hyvin nopeasti. Tuo vastus on taas se, mikä hidastaa ja poikkeuttaa luotia. Jos ampuu hyvin lyhyitä matkoja, luoti ei ehkä ehdi hakeutua tasapainotilaan sivutuulen kanssa ja silloin luoti joka yhtään seilaa tuolla suuremman vastuksen alueella, poikkeaisi reitiltään enemmän.

Alle n 270 m/s nopeutta lentävä kuti varmaan vie tuuleen aikalailla sen verran kuin pitääkin. Eli jos eroja tällaisilla latauksilla löytyy, silloin ne voisivat johtua aseesta eikä lentonopeudesta?

Monet ballistiikkaohjelmat käyttää peruskaavana seuraavaa joka huomioi ainoastaan lentoajan. Tämä toimii hyvänä perusajatuksena yliäänialueella.

Tuulen nopeus [m/s] x (Lentoaika [sek] - (Etäisyys) [m] / V0 [m/s])) x 100 = [cm]

Ja tässä tuuli on siis huomioitu täysin sivuttaisena. Se lasketaan erikseen sitten:
Mitattu tuulennopeus 3m/s
   Tuulen suunta 60 deg (2 o´clock)
   Sivukomponentti= Sin 60 x 3 m/s = 2,6 m/s

Menee lähinnä muistelun puolelle....

Eli käsittääkseni luodin pyörimisnopeus ja sen hidastuminen (käsittääkseni luodin massa vaikuttaa myös tähän) on yksi elementti. Toinen on se missä asennossa luoti lenää (nokka ylhäällä, alhaalla, whoblaako jne.) vaikuttaa kanssa. Muistaakseni ta-kouluttaja puhui aikoinaan myös siitä että luodin lento ei ole ihan suora vaan voidaan ajatella että se kiertää lentäessään putkea (spiraalia). Esim. 338:ssa tämä spiraali on isompi kuin jossain toisessa kalibeerilssa.

Pahoittelut jos oli ihan tuubaa. Todella vanhoilla tiedoilla, jotka nekin saattaneet härmistyä, mennään :)

Sivutuulen laskenta on periatteessa ongelma, joskin aika pieni. Sivutuulihan ei koskaan tule luotiin "sivulta", vaan tuuli tulee luotiin aina enemmän tai vähemmän suoraan edestä. Silloin sivutuulen vaikutuksesta vain luodin kokema kohtauskulma hiukan muuttuu, ainakin joksikin aikaa. Sivuille ei oikeasti tuule yhtään mitään, vaan menetelmää käytetään ainoastaan laskelmien helpottamiseksi.

Eli luoti vetää kylkimyyryä samalla periaatteella, kuin pitkän matkan loppulennossa kun putoamisnopeus on suuri. Se sitten riippuu nopeuksista, kierteistä ja vaikka mistä, kääntyykö piekkarin luoti täsmälleen sen hetkistä virtaussuuntaa vastaan heti vai hetken päästä vai ei ikinä.

Piekkarille pitäisi siis selvittää, miten joku esim 1 asteen kohtauskulmamuutos vaikuttaa vastukseen. Sen jälkeen 6 vapausasteen ballistiikkalaskurilla, oikeilla pyörimisnopeus-, inertia- ja vastusarvoilla laskee, miten lentorata muuttuu erilaisten tuulennopeuksien seurauksena. Tuosta voi hyvin olla lopputulemana, että esimerkiksi kierteen nousu vaikuttaa havaittavasti siihen, miten paljon luoti liikkuu sivulle jollakin tuulennopeudella (koska tiukalla kierteellä luoti vetää kylkimyyryä päättäväisemmin). Voi siitä tulla sellainenkin tulos, ettei vaikuta yhtään mitään. Sitten vain pitää jatkaa tutkimusta.

Tuon takia pyritään juuri siihen että luoti lentäisi vakautuneena ja että luodin laatu (vaipan paksuuden tasaisuus) olisi mahdollisimman hyvä. Sorvatuilla luodeilla tämä muuttaja puuttuu kokonaan.

Elävää elämää ei mikään ballistiikka ohjelma kyllä korvaa.Kun tuo tuulen voima ja suuntakin vaihtelee luodin lentomatkalla tietty.Ja sellaista mitä ei tiedä, ei valitettavasti arvoihin voi syöttää.

Avoimessa , tasaisessa maastossa noista ballistiikkaohjelman antamista tuulenvienti arvoista on enemmän hyötyä,kun/jos tuuli ei juurikaan pyöri ja tuulen voimakin pysyy vakiompana kun/jos yrittää välttää puuskia.

Asentoampujien puolella kuulee usein,että seuraa lähimpiä viirejä eniten.No,siinäkin senverran ajatusta,että kun tuuli ottaa alussa luotiin,niin alkupään kulman muutos näkyy taulussa enempi.

Ja luoti on kyllä haavottuvainen (vipattaa) AIVAN alussa väliballistisella alueella.Kopin / seinän suojassa ehtii kyllä vakautua..

No, sitten luoti tietty hidastuu lentäessään ja tuulen vaikutus aika siten pitenee,mutta jos on vakautunut pieneen putkeen (ei niin suurta spiraalia) niin tuulen vaikutus luotiin vähentynee.

Kasa-ampujien kanssa seurustelusta (hang around)  ollut se hyöty,että he ovat hyviä hoksaamaan mikä / mitkä viirit ovat tärkeimpiä tuulen viennille.Esim. jos radalla on metsässä aukko jollakin kohdalla,niin se viiri voi osoittautua kullan arvoiseksi.

Mutta siihen ei kasa-ampujista ole juurikaan ollut apua kun pitää osua eka laukauksella ja sightereita / alataulun tuomaa dataa ei enää olekaan.
Ja kun monesti he lähettävät 5 ls <20 sekuntia jopa samaan tuuli sykliin,niin siitä mitään hyötyä ole kun pitää osua ekalla.

Kukas se tuumi,että teorian ja käytännön välillä ei ole muuta eroa kuin käytäntö....

Kun ammuin paljon hanhia avoimella laajalla suolla matkoilta 100-450 m,niin oppiakseni en keksinyt muuta kuin laitoin saman pituisia nauhoja risujen päihin ja vein tauluja eri matkoille ja opettelin tuulenvientiä nauhojen kulmasta.

Tulipahan sekin oppi kantapään kautta,kun sataa ja nauhat vettyy niin nauhat valehtelee tuulen pienemmäksi kuin mitä on samalla hännän kulmalla kuivalla kelillä.

Toivoisin näkeväni tulevaisuudessa entistä enempi yhteistyötä TA ampujien ja kasa-ampujien välillä.

Yksi yhdistävä asia voisi olla Johtaja Pikkaraisen vetämän/ ideoiman Top Cup tyyppisten tapahtumien lisääminen/monistaminen.

Ja sitäkin harmitellut ettei pistetauluihin ampuminen ole Suomessa yleistynyt kasa-puolella.

Harjootellaan!

Timppa

Ps. Aivan OT:nä kuva noilta "suo ajoilta". Tyttäreni minulle tekemä rölli takki vetäistynä pyhä vaatteiden päälle. Ajatuksena ettei tarkkasilmäiset hanhet iskää näe-:).

Lainaus käyttäjältä: Long Range - helmikuu 13, 2021, 07:22
Asentoampujien puolella kuulee usein,että seuraa lähimpiä viirejä eniten.No,siinäkin senverran ajatusta,että kun tuuli ottaa alussa luotiin,niin alkupään kulman muutos näkyy taulussa enempi.

Tästä nyt on kahta tai kolmea koulukuntaa, miten tuuli vaikuttaa luodin lentoon. Vanhin taitaa olla tuo että tuuli jotenkin kääntää luodin lentoradan x astetta (tai siis asteen osaa). Nykyään sillä on vähemmän ja vähemmän kannattajia.

Voi olla vaikka mitä koulukuntia/teoreettisiakin mielipiteitä,mutta yllytän jokaista ampumaan omalla aseellaan paljon metsäradoilla ja myös aivan aukeilla maastoilla,jos vaan mahdollista.

Tuulen viennissä on aivan järkyttävä ero jos tuuli pääsee vaikuttamaan aukealla koko luodin lennon ajan täydellä teholla.

Ja vaikka elävän elämän TA hommissa ei olisikaan muita kuin luonnon tarjoamia tuuli indikaattoreita  ja "asemassakin" mitattu tuuli kertoo vain vain siinä paikassa / korossa olevan tuulen.
Sivistyneiden tuulikorjaus arvausten oikeellisuus % korjaantuu vain kovalla käytännön harjoittelulla.

Eli vähemmän ballistiikka ohjelmien katselua/teoriaa ja enemmän käytännön harjoittelua. Ja mahdollisimman kovillakin tuuli keleillä.

Timppa

Lainaus käyttäjältä: SO - helmikuu 12, 2021, 09:29
Monet ballistiikkaohjelmat käyttää peruskaavana seuraavaa joka huomioi ainoastaan lentoajan. Tämä toimii hyvänä perusajatuksena yliäänialueella.

Tuulen nopeus [m/s] x (Lentoaika [sek] - (Etäisyys) [m] / V0 [m/s])) x 100 = [cm]

Ja tässä tuuli on siis huomioitu täysin sivuttaisena. Se lasketaan erikseen sitten:
Mitattu tuulennopeus 3m/s
   Tuulen suunta 60 deg (2 o´clock)
   Sivukomponentti= Sin 60 x 3 m/s = 2,6 m/s

Tuon varmaan saisi "järkevillä" etäisyyksillä melko tarkasti ulos myös pelkästä putoamasta. Esimerkiksi minulla toimisi 1 m/s sivutuulelle korjaus "putoama/20 + 0.1". Tietenkin jos korotaulukot on käytössä, niin miksei myös oikeat tuulitaulukot.

PV:n asekoulussa on taannoin opetettu että sivutuulen vaikutus jakautuu luodin lentoradan kolmanneksille kutakuinkin seuraavasti:
1/3 48%
2/3 36%
3/3 16%

USMC on sitä mieltä että vastatuuli aiheuttaa luodille nostetta joka nostaa myös iskemiä. Lapua Ballistics on ainakin eri mieltä.

Mielipiteitä tai havaintoja?

Mielipiteitä?

Tuossa eräs näkemys. Vaikutuksen suuruus eri segmenteissä riippuisi ampumamatkasta, mutta kuitenkin aina painottuisi enemmän alkumatkalle:

https://appliedballisticsllc.com/2019/11/08/where-does-wind-matter/

Zero the Hero kirjoitti:

PV:n asekoulussa on taannoin opetettu että sivutuulen vaikutus jakautuu luodin lentoradan kolmanneksille kutakuinkin seuraavasti:
1/3 48%
2/3 36%
3/3 16%

USMC on sitä mieltä että vastatuuli aiheuttaa luodille nostetta joka nostaa myös iskemiä. Lapua Ballistics on ainakin eri mieltä.

Mielipiteitä tai havaintoja?

Mielipiteitä?

----------

1/3 48%
2/3 36%
3/3 16%

Jos ammutaan TASAISESSA maastossa ja suurella aukealla maastolla nuo esille nousseet segmentti vaikutukset ovat ihan uskottavan tuntuisia nyrkki sääntöjä.

Mutta kun onkin tilanne,jossa luoti kulkee suojassa osan matkaa ja sitten onkin aukko tuulen puolella metsässä / penkassa,niin nuo ei enää pidäkään paikkaansa.
Suurin vaikutus onkin sen kohdan tuulella jossa aukko on.

Toinen esimerkki kun luoti käy about ampumamatkan keskivaiheilla lentoratansa korkeimmalla kohdalla ja silloin alkupäässä ja loppupäässä luoti voi olla "suojassa" tuulelta ja keskivaiheilla käy kovemman tuulen vaikutuksen alueella.
Silloin tietty keskivaiheen tuulella suurin merkitys.
Laittakaa saman pituiset Sinclair tms. nauhat kotipihalla tai radalla eri pituisten varsien päihin ja katselkaa häntiä ja niiden kulmia.
Joskus jopa 1 metrin korkeus erolla kulmat ovat erilaiset.
---------------

USMC on sitä mieltä että vastatuuli aiheuttaa luodille nostetta joka nostaa myös iskemiä. Lapua Ballistics on ainakin eri mieltä.

Tässäkin oma huomioni on taas se,jos ampuu TASAISELLA kentällä,niin nuo SUORAT vasta / myötä tuuli häviävät tausta huojuntaan (100-300 m).
Mutta JOS radalla on välipenkkoja,niin sitten alkaa kummittelemaan ja vastatuulen puuskaan ammuttu laukaus voi osua ylemmäs.

Kun noita hanhia lähes "työkseni" pitkiltäkin ammuin ja jos ampumamatka oli epävarma pyrin ampumaan selin/päin olevia,että korossa olisi hiukan enemmän varaa missata.(Sumulla,sateella ja selin oleviin hanhiin alkaa Leicakin kummittelemaan ja pintoja pitkin mittaaminen muutenkin epätarkkaa.Ja jos laskeutuivat "mitta risu" segmentin ulkopuolelle)

Jos taas oli toivottoman kova syysmyrsky/tuuli ja merkki hännät läpättää vaakassa,niin pyrin ampumaan sivuttain olevia,että jäisi enemmän toleranssia missata hiukan tuuli kottia.
No sitten joskus meni suolilta läpi ja lähti siivittämään,mutta siksi on taloon koulutettuna aina hyvä noutava koira.

Eli jos tarkkuus ei riitä,niin isonnetaan maalia...

Timppa

Ps.Tuosta tuulen "kimpoamisesta".Kasapiekkari ampujat törmänneet maailmalla tilanteeseen,että ammutaan ulkoradalla "looseissa" eli väli seinien välissä.
Tullut vastaan tilanteita,jossa ampujan vasemmalla puolella seinä.Tuuli tulee oikealta ja osumat siirtyvätkin VASTATUULEEN eli oikealle...
Siinä ei paljon ballistiikka ohjelma ja teoriat auta...

Ps2. Huono kuva,mutta kun on kiire päästä ampumaan,ei ehdi tarkennella.

Jos ei tiedä, mistä suunnasta luodin lentokohdassa tuulee ja millä nopeudella, silloin ei luonnollisestikaan mitkään ballistiikkaohjelmat tai teoriat auta. Kuten ei auta mikään muukaan. Samalla tavoin, jos syötät taskulaskimeen väärät luvut, lopputulos on todennäköisesti väärä. Asian ei pitäisi olla kovin suuri yllätys, eikä se tarkoita, että taskulaskin laskisi väärin.

Jos taas tiedät tuulen nopeuden eri kohdilla lentorataa, silloin ohjelmaan voi halutessaan syöttää vaikka kymmenen eri tuulen nopeusaluetta, joissa jokaisella voi olla erilainen sivutuuli, myötätuuli tai korkeussuuntainen tuuli.

Kokeilemallahan saa kyllä selvitettyä monenlaista, mutta menetelmä on monesti työläs ja kallis, eikä se välttämättä ole yleispätevä. Aina kokeileminen ei ole edes tehtävän luonteen vuoksi mahdollista. Esimerkiksi lentokoneille on tehtävä ensilento jo ennen kuin niillä on lennetty. Jos vain kerättäisiin metallia kasaan ja kokeiltaisiin, lähtisikö se lentoon, projekti veisi paljon enemmän aikaa.

Kokeilemalla saa selville vaikka piin likiarvon: ampumalla 1000 laukausta satunnaiseen kohtaan seinässä, voidaan osumakuviosta selvittää Monte Carlo-menetelmällä piin likiarvo 1-2 desimaalin tarkkuudella. Kokeessa voi kuitenkin käydä niin ikävästi, että esimerkiksi lihasjumin tms takia osumapisteet keskittyvätkin enemmän johonkin kohtaan. Silloin piin likiarvoksi voi muodostua vaikka 2.8, mikä sitten aiheuttaa jatkossa monenlaista ongelmaa.

Jos taas ottaa suoraan laskimen 23 desimaalin tarkkuudella antaman piin arvon, se on käytössä heti, sitä voi soveltaa lukuisiin eri kohteisiin.

Kokeellisesti toki voi ja kannattaa varmistaa tulosten oikeellisuus, mutta jos niitä käyttää pelkästään voimassaolevien fysiikanlakien uudelleenkeksimiseen, silloin menee ruutia hukkaan (ellei lasketa hyötyä rutiinin parantumisesta). Pitäisi siis aina tietää, ei vain se mitä tapahtuu (tämä on se minkä voi kokeilla), vaan myös se, miksi ja miten. Silloin tulosta voi oikeasti hyödyntää jatkossakin.

Ajatellaapa tilannetta, että ammut esimerkiksi 900 m etäisyydelle vaikkapa 308Win aseella. Lähtönopeus 900 kantturoissa, loppunopeus 400. Tällöin luoti on matkan suhteen lisääntyvässä määrin  sivutuulelle alttiina. Jos sivutuulen nopeuksissa on eroja lentoradan eri kohdissa, on niiden vaikutus suurin siellä, missä luodin nopeus on hitain, koska luodin matka vie ajallisesti pidempään kyseisen osamatkan kohdalla. Tällöin sivutuulen arvioinnissa sivutuulen painotus menee justiinsa päinvastoin kuin pv asekoulun esimerkki. Itselläni on nyrkkisääntö ensimmäinen kolmannes 20%, toinen kolmannes 30%, kolmas 50%. Tai jos oikein yksinkertaistaa ja maasto antaa myöten, niin eka ja toka kolmannes vaikutus on 50 %. Eli helppo laskea myös stressitilanteessa esim 4 +2 =6 /2 =3. Sitähänsää kysyit?

Sitä minä en oikein ymmärrä mistä USMC oikein tempaisee ajatuksen vastatuulen vaikutuksen nostavasti. Niin tai joo, jos ampuu ylämäkeen, niin silloin syntyy tavallaan "sivutuulikomponenttia", joka vie luotia ylöspäin. Sama alamäkeen. Silloin syntyy siirtymää normaalitilanteeseen.

Joskus on havaittu, että helteisellä ja tuulisella ilmalla tulee nousevia ilmavirtoja, jotka saattavat napsun verran nostaa yllättäen kesken sarjan. Tuulen suunnalla ei liene väliä sattumalla sitäkin enemmän
[/quote]

Yhteen aikaan minulla oli pitkän matkan ammunnassa sellainen maasto käytössä, että kapeahko pelto avautui lopussa isommaksi aukeaksi. Ampuessani 4-5 m sivutuulella pitkin metsän reunaa n. 10-30 m etäisyydellä(Tuuli kävi metsikön puolelta), muuttui tuulen vaikutus eri suuntaan, kuin mitä tuulen suunta oli. Eli tuulen saapuessa  tiheän metsikön reunan yli aukealle, kääntyi tuulen virtaus pyörteilyn takia vastakkaiseen suuntaan latvuston alapuolisella korkeudella. Eli kyseessä on sama ilmiö kuin mitä Timppa kirjoitti väliseinien vaikutuksesta ja myös miksi auton perälauta kuraantuu sadekelillä.

Jos laskurit eivät tunnu uskottavilta, tämän asian sentään voi jopa järkevin kustannuksin kokeilla: Puhalla lehtipuhaltimella piipun suulla sivulle ja katso paljonko osumat muuttuvat 100 metrissä. Sen jälkeen laita lehtipuhallin 100 metrin päähän taulun eteen sivuttain, samoin kuin piipun suulle oli laitettu. Jos osumat muuttuvat jälkimmäisessä tapauksessa enemmän, silloin kaukana oleva tuuli poikkeuttaa osumaa enemmän.

Tässäkin tutkimuksentyngässä on toki samoja ongelmia kuin muissakin kokeissa, mutta kyllä sillä nyt suunta pitäisi selvitä.

Laitetaan vielä asiaa havainnollistava kuva. Tässä ammutaan 300 metrin matkaa, sivutuuli 10 m/s. Luodin lentorataa ylhäältä päin kuvaa sininen viiva - siirtymä toki hieman liioiteltu.

Jos tuuli vaikuttaa vain ensimmäiset 100 metriä, silloin sivuttaisvoima lakkaa vaikuttamasta 100m kohdalla, ja luoti seuraa oranssia viivaa kohteeseen. Sitä siis käsitellään massana, johon joko vaikuttaa sivuttaisvoimia tai ei vaikuta niitä. Jälkimmäisessä tapauksessa massa jatkaa sinne suuntaan, minne oli menossakin.

Vastaavasti, jos tuulee 200 metrin matkan alussa, luotiin kohdistuva voima lakkaa 200 m kohdalla ja luoti seuraa vihreää viivaa kohteeseen. Tästä sitten derivoimalla tai ihan käsivaralta piirtämällä saisi tuloksen, että tällä combolla nyt ensimmäinen 1/3 vaikuttaa 51%, toinen 32% ja viimeinen 17%.

Onko tuossa nyt joku perustavaa laatua oleva ajatusvirhe, tai löytyykö loppusegmenttien suuremmalle vaikutukselle jotain parempia perusteluita? Hiukan mutuna veikkaan, etä havaittu suurempi vaikutus johtuu luodin korkeammasta lentoradasta, ts tuulen nopeus siellä missä luoti oikeasti menee on jotain muuta kuin mitä maan pinnalla on havaittu.

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 14, 2021, 10:22
Jos laskurit eivät tunnu uskottavilta, tämän asian sentään voi jopa järkevin kustannuksin kokeilla: Puhalla lehtipuhaltimella piipun suulla sivulle ja katso paljonko osumat muuttuvat 100 metrissä. Sen jälkeen laita lehtipuhallin 100 metrin päähän taulun eteen sivuttain, samoin kuin piipun suulle oli laitettu. Jos osumat muuttuvat jälkimmäisessä tapauksessa enemmän, silloin kaukana oleva tuuli poikkeuttaa osumaa enemmän.

Tässäkin tutkimuksentyngässä on toki samoja ongelmia kuin muissakin kokeissa, mutta kyllä sillä nyt suunta pitäisi selvitä.

Laitetaan vielä asiaa havainnollistava kuva. Tässä ammutaan 300 metrin matkaa, sivutuuli 10 m/s. Luodin lentorataa ylhäältä päin kuvaa sininen viiva - siirtymä toki hieman liioiteltu.

Jos tuuli vaikuttaa vain ensimmäiset 100 metriä, silloin sivuttaisvoima lakkaa vaikuttamasta 100m kohdalla, ja luoti seuraa oranssia viivaa kohteeseen. Sitä siis käsitellään massana, johon joko vaikuttaa sivuttaisvoimia tai ei vaikuta niitä. Jälkimmäisessä tapauksessa massa jatkaa sinne suuntaan, minne oli menossakin.

Vastaavasti, jos tuulee 200 metrin matkan alussa, luotiin kohdistuva voima lakkaa 200 m kohdalla ja luoti seuraa vihreää viivaa kohteeseen. Tästä sitten derivoimalla tai ihan käsivaralta piirtämällä saisi tuloksen, että tällä combolla nyt ensimmäinen 1/3 vaikuttaa 51%, toinen 32% ja viimeinen 17%.

Onko tuossa nyt joku perustavaa laatua oleva ajatusvirhe, tai löytyykö loppusegmenttien suuremmalle vaikutukselle jotain parempia perusteluita? Hiukan mutuna veikkaan, etä havaittu suurempi vaikutus johtuu luodin korkeammasta lentoradasta, ts tuulen nopeus siellä missä luoti oikeasti menee on jotain muuta kuin mitä maan pinnalla on havaittu.

Oranssin viivan toteuma vaatisi, että luodin sivuttainen nopeus säilyisi samana.
Käytännössä siis tyhjiössä ammuttuna tuo toteutuisi.

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 14, 2021, 18:22
Oranssin viivan toteuma vaatisi, että luodin sivuttainen nopeus säilyisi samana.
Käytännössä siis tyhjiössä ammuttuna tuo toteutuisi.

Sehän säilyy samana, eli kappale jatkaa matkaansa sinne minne on menossakin, ellei siihen vaikuta sivuttaisia voimia. Jos luoti liikkuisi tuulen mukana sivulle 10 m/s kuin höyhen, ja sitten "törmäisi" tyyneen kohtaan, se hidastaisi sivuttaisnopeutta. Sivuttaisliike ei kuitenkaan nyt ole läheskään tuulen nopeuden suuruinen, joten voimatasapainon kannalta tuossa ei pitäisi ihmeempiä tapahtua (paitsi vauhti hidastuu jatkuvassa vastatuulesta).
Tarkka liikehän vaatisi sen 6 vapausasteen ratkaisijan, mutta periaatteessa noin?

Käsittääkseni jli tarkoittaa että sivutuuli aiheuttaa luodille kiihtyvyyden ja sitten nopeuden joka on poikittainen lentorataan (EDIT: tai ehkä paremmin sanottuna ampumasuuntaan) nähden. Ja kun kiihtyvyys lakkaa, nopeus säilyy lähes ennallaan koska ei ole merkittävää hidastuvuutta aiheuttavaa voimaa. Eli luoti, sen keskipiste tms. seuraa kyllä viivaa mutta luoti enemmän tai vähemmän osoittaa suoraan eteenpäin.

Asia on sen verran monimutkainen ja ns. maalaisjärjelle vieras, että samaakin asiaa tarkoittaessaan eri tahot voivat puhua hyvinkin eri tavalla. Esim. Sierra on sitä mieltä että tuulen vaakasuora sivuttaiskomponentti ei siirrä luotia vaan aiheuttaa tilanteen jossa luoti itse siirtyy. Hyvin pian ollaan tilanteessa jossa keskivertoharrastajan kannattaa vakavasti pohtia yrittääkö edes ymmärtää asiaa vai ottaako jonkun kohtuullista suosiota nauttivan teorian ja uskoo siihen.

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 14, 2021, 18:44

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 14, 2021, 18:22
Oranssin viivan toteuma vaatisi, että luodin sivuttainen nopeus säilyisi samana.
Käytännössä siis tyhjiössä ammuttuna tuo toteutuisi.

Sehän säilyy samana, eli kappale jatkaa matkaansa sinne minne on menossakin, ellei siihen vaikuta sivuttaisia voimia. Jos luoti liikkuisi tuulen mukana sivulle 10 m/s kuin höyhen, ja sitten "törmäisi" tyyneen kohtaan, se hidastaisi sivuttaisnopeutta. Sivuttaisliike ei kuitenkaan nyt ole läheskään tuulen nopeuden suuruinen, joten voimatasapainon kannalta tuossa ei pitäisi ihmeempiä tapahtua (paitsi vauhti hidastuu jatkuvassa vastatuulesta).
Tarkka liikehän vaatisi sen 6 vapausasteen ratkaisijan, mutta periaatteessa noin?

Ilmanvastus vaikuttaa siis luotiin vain pituussuunnassa ei sivuttain?

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 14, 2021, 19:19

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 14, 2021, 18:44

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 14, 2021, 18:22
Oranssin viivan toteuma vaatisi, että luodin sivuttainen nopeus säilyisi samana.
Käytännössä siis tyhjiössä ammuttuna tuo toteutuisi.

Sehän säilyy samana, eli kappale jatkaa matkaansa sinne minne on menossakin, ellei siihen vaikuta sivuttaisia voimia. Jos luoti liikkuisi tuulen mukana sivulle 10 m/s kuin höyhen, ja sitten "törmäisi" tyyneen kohtaan, se hidastaisi sivuttaisnopeutta. Sivuttaisliike ei kuitenkaan nyt ole läheskään tuulen nopeuden suuruinen, joten voimatasapainon kannalta tuossa ei pitäisi ihmeempiä tapahtua (paitsi vauhti hidastuu jatkuvassa vastatuulesta).
Tarkka liikehän vaatisi sen 6 vapausasteen ratkaisijan, mutta periaatteessa noin?

Ilmanvastus vaikuttaa siis luotiin vain pituussuunnassa ei sivuttain?

Vastuksen suuruuden arvioimiseksi pitää tietää, mikä on sivutuulen nopeus tyynessä.

Käsittääkseni luoti lentää ylhäältä katsottuna paralleelisellä radalla suhteessa alkuperäiseen lentorataan ja siirtyy sivulle vain niin kauan, kuin tuuli sivusuunnassa vaikuttaa siihen. Kun tuuli loppuu, luodin sivuprofiilin ilmanvastus on liikkeen lopettava vastavoima.

Nopeasti ketju lukaistuna. Oma näkemys on, että viimeisen kolmanneksen vaikutus korostuu käytännön perusteella enemmän, kuin esitetty teoria. Ainakin pitkille matkoille ammuttaessa (1000m ja yli). Lakikorkeuspisteen jälkeen luodin nopeus alkaa hidastua voimakkaasti ja bc heiketä, lisäksi alttiusaika olosuhteille lisääntyy merkittävästi, mikä on suurin vaikuttava tekijä.

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 14, 2021, 19:19

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 14, 2021, 18:44

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 14, 2021, 18:22
Oranssin viivan toteuma vaatisi, että luodin sivuttainen nopeus säilyisi samana.
Käytännössä siis tyhjiössä ammuttuna tuo toteutuisi.

Sehän säilyy samana, eli kappale jatkaa matkaansa sinne minne on menossakin, ellei siihen vaikuta sivuttaisia voimia. Jos luoti liikkuisi tuulen mukana sivulle 10 m/s kuin höyhen, ja sitten "törmäisi" tyyneen kohtaan, se hidastaisi sivuttaisnopeutta. Sivuttaisliike ei kuitenkaan nyt ole läheskään tuulen nopeuden suuruinen, joten voimatasapainon kannalta tuossa ei pitäisi ihmeempiä tapahtua (paitsi vauhti hidastuu jatkuvassa vastatuulesta).
Tarkka liikehän vaatisi sen 6 vapausasteen ratkaisijan, mutta periaatteessa noin?

Ilmanvastus vaikuttaa siis luotiin vain pituussuunnassa ei sivuttain?

Vaikuttaa toki, mutta sivusuuntainen komponentti on olemattoman hidas verrattuna lentonopeuteen. Jos 500m lentomatkan aikana siirrytään 5cm sivuun niin ei sivuttaissuunnassa äänivallia olla rikkomassa. Jos oltaisiin niin luoti suihkisi 45 astetta sivuun.

Tuossa kuvan esimerkkitilanteessa luodin nopeus sivusuunnassa on max n 1 m/s, kun sivutuulen nopeus on 10 m/s. Luoti ei siis ajelehdi tuulen mukana sivulle, vaan sen lentorata kääntyy sivuttaisvoiman vaikutuksesta.

Tämä lentoradan kääntyminen pysähtyy, jos tuuli lakkaa. Luodilla ei ole muistia taulun suunnasta, jolloin se jatkaa tyvenen sattuessa siihen suuntaan, minne sillä hetkellä oli menossa. Samalla tavoin jos pudottaa luodin ja yht'äkkiä puolessa välissä matkaa gravitaatiokenttä katoaa, luoti ei pysähdy, vaan ainoastaan nopeuden kiihtyminen pysähtyy.

Millaiseen fysikaaliseen ilmiöön tämä luodin lentoradan kääntyminen perustuu?

Kun sivutuulen vaikutus luotiin loppuu, niin alkaa sivuttainen nopeus laskemaan ilmanvastustuksen vuoksi.
Mikäli tuo sivuttainen liike loppuu kokonaan, niin luoti jatkaa alkuperäiseen suuntaan.

Gravitaatio vertauksessasi luoti alkaa hidastumaan, mikäli emme ole tyhjiössä.

Tähän liittyvät asiat ovat todella monisäikeisiä  ja vaikeasti luotettavasti todentaa, mutta olen edellisen kanssa samoilla linjoilla.

Ei asiasta kokemusperäistä tietoa mutta mielestäni ei voi puhua luodin tai suunnan kääntymisestä. On vain tuulen aiheuttama sivuttaissiirtymä. Toki siirtymä jatkuu vaikka tuuli loppuisi, poikittaissuuntainen kiihtyminen vaan lakkaa.

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 14, 2021, 23:20
Millaiseen fysikaaliseen ilmiöön tämä luodin lentoradan kääntyminen perustuu?

Kun sivutuulen vaikutus luotiin loppuu, niin alkaa sivuttainen nopeus laskemaan ilmanvastustuksen vuoksi.
Mikäli tuo sivuttainen liike loppuu kokonaan, niin luoti jatkaa alkuperäiseen suuntaan.

Gravitaatio vertauksessasi luoti alkaa hidastumaan, mikäli emme ole tyhjiössä.

Vaikutus perustuu siihen, etteivät aerodynaaminen keskipiste ja painopiste ole täsmälleen samassa kohdassa. Silloin luoti kääntyy tuulen vaikutuksesta - ei siis siirry siinä mielessä, että liukuisi tuulen suunnassa. Kun tuo kääntyminen on tapahtunut, ei sen jälkeen tyynessä ole mitään vastavoimaa mikä suunnan muuttaisi. Luoti jatkaa ilman sivuttaisvoimia suoraa linjaa, osoittipa tuo suora mihin suuntaan tahansa.
Jos ammut esim 5 m/s sivutuulessa 100 metriin, voi sivupoikkeama olla vaikka 23 mm. Jos sama luoti jatkaakin 1000 metriin siten, että 100 m jälkeen on täysin tyyntä, on sivupoikkeama siellä jotain aivan muuta.

Tuo on niin varmasti tykistö kokoluokkaa ammuksilla, mutta kivääri kaliipereilla tuo "luodin kääntymisen" vaikutus on niin pieni niillä matkoilla mille ylipäätään ammutaan ennustettavasti, että sitä ei tarvi huomioida.

Olen yhä Perkeleen Luoman kanssa yhtä mieltä siitä, että tuulen loputtua luoti palaa "hetken" päästä alkuperäiselle paralleeliselle lentoradalleen.

Siinä tapauksessa aseen eteen sivuttain asennetulla paineilmalla, lehtipuhaltimella tms ei voisi lainkaan poikkeuttaa luotia edes kilometrin matkalla: sivuttaisliikehän on vain millin sadasosia ja jos sama sivuttaissiirtymä on myös maalissa, se ei haittaa. Kuitenkin kasamiehet tykkäävät kyttyrää, jos käyttää kaverin suorituksen aikana viereisellä radalla lehtipuhallinta, tai tohauttelee paineilmaa väärään suuntaan.
Jotta tyyni voisi oikeasti pysäyttää sivulle kulkevan luodin, luodilla pitäisi olla sivuttaista nopeutta. Sitä sillä taas ei voi edes teoriassa olla, koska koko sivuttaiskomponentti liikkeestä on vain esim luokkaa 1/10 vallinneesta tuulen nopeudesta.

Ei se luoti palaa mihinkään jos se alkupään tuuli on muuttanut (työntänyt) sen "sivuun" alkuperäiseltä radalta. Sen takia alkupään muutokset korostuu taululla. Nyt kun on jäätä niin helppo kokeilla käytännössä vaikka jääkiekolla. Loppupäässä on toki luoti hitaampi, mutta luotiin vaikuttava sivuttainen voima ei ehdi vaikuttamaan niin pitkää aikaa kuin jos muutos tapahtuu heti alkupäässä. Sen takia lentoaika on avain kaikkeen. Sama kuin maan vetovoimassa. Miettikääpä niin että jos maan vetovoima olisi vetämässä luotia alaspäin vain viimeisellä kolmanneksella ja luoti lentäisi ensimmäiset 2/3 ilman putoamista. Versus se, että luoti alkaa putoamaan heti piipun suusta 1/3 ainaka niin palaako se sitten 2/3 alussa alkuperäiselle radalle? Ei. Jos mikään voima ei nosta sitä takaisin. Vai nostaako? Jos niin milä? Eikö se jatka putoamista tuolloin koko matkan kun siihen on kohdistunut voima joka on lentoradan jo muuttanut?

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 15, 2021, 11:12
Jotta tyyni voisi oikeasti pysäyttää sivulle kulkevan luodin, luodilla pitäisi olla sivuttaista nopeutta. Sitä sillä taas ei voi edes teoriassa olla, koska koko sivuttaiskomponentti liikkeestä on vain esim luokkaa 1/10 vallinneesta tuulen nopeudesta.

Öö?

Jos oletetaan että luodille on jollain tapaa saatu ampumasuunnan suhteen poikittaista nopeutta 1m/s, liikkuu se 0.1 sekunnin aikana 10cm (eli oikea suuruusluokka 100m lentoajasta lyhyehköillä matkoilla).

Ja jos tämä poikittainen nopeus on saatu aikaan sivutuulella, säilyy se approksimaationa 10/1 (käänteisluku antamastasi 1/10 arvosta) verran kun sivutuulen vaikutus lakkaa. Ts. "ilmanvastus" loi nopeuden ja myös sen tappaa. Nämä siis kun unohdetaan huomattavan nopean pyörimisen aiheuttamat asiat sun muut. Tavallaan kuin siipivakavoitu ammus (josta taas pitää jättää pois siipien aiheuttamat efektit).

Toki tuulen vaikutuksen sivuttaissiirtymä säilyy, mutta lentorata palaa paralleeliseksi eli alkuperäisen suuntaiseksi tuulen loppumisen jälkeen.

Lainaus käyttäjältä: SO - helmikuu 15, 2021, 11:38
Ei se luoti palaa mihinkään jos se alkupään tuuli on muuttanut (työntänyt) sen "sivuun" alkuperäiseltä radalta. Sen takia alkupään muutokset korostuu taululla. Nyt kun on jäätä niin helppo kokeilla käytännössä vaikka jääkiekolla. Loppupäässä on toki luoti hitaampi, mutta luotiin vaikuttava sivuttainen voima ei ehdi vaikuttamaan niin pitkää aikaa kuin jos muutos tapahtuu heti alkupäässä.

Ei se alkupään voima vaikuta kuin alkupäässä. Vaikutus lakkaa sen jälkeen ja korvautuu lentoradan keski- ja loppupäässä vaikuttavilla voimilla. Jääkiekkoa on turha sotkea asiaan.

Eikös se sivuttaisliike pyri jatkumaan kunnes ilmanvastus sen pysäyttää? Ilmanvastus lienee mitä melkoisen pieni noin hitaalla liikkeellä, voisi olettaa että ilmanvastus käytännössä merkityksetön sivuttaisliikkeen osalta. Paljonko sivuttaisliikkeen nopeutta vastaava tuuli poikkeuttaa luotia? Saman verran se nollatuuli jarrutaa sivuliikkeeseen sysättyä luotia.

Lainaus käyttäjältä: Redtag - helmikuu 15, 2021, 12:31
Saman verran se nollatuuli jarrutaa sivuliikkeeseen sysättyä luotia.

Näin se menee.

No kuvitellaan välillä, että luoti lentää sivusuunnassa; roikkukoon vaikka katossa siiman varassa ja puhallus tulee sivulta päin. Silloin luotiin vaikuttava voima määräytyy poikkipinta-alan, vastuskertoimen ja virtausnopeuden neliön perusteella. Noin se on mennyt Bernoullin ja Newtonin ajoista lähtien, ja menee jatkossakin.

10 m/s virtaus tuottaa siis satakertaisen voiman verrattuna 1 m/s virtaukseen. Jos 10 m/s tuulen vaikutuksesta 1 m/s sivullepäin liikkuva luoti "törmää" tyyneen, muodostuva vastavoima olisi vain sadasosa alkuperäisen tuulen tuottamasta voimasta. Se siis ei pysäyttäisi, eikä edes hidastaisi luodin sivuttaislentoa.

Kuitenkin sekä käytännössä, että teoriassa tiedämme, että poikkeama on suoraan verrannollinen tuulen nopeuteen. Siitä taas voi päätellä, että luoti seuraa tuulta, eli lentorata kääntyy myötätuulta kohden.

Jos se seuraisi jotain sivutuulen aiheuttaman vastusvoiman suuruutta, silloin muutos olisi välttämättä tuulennopeus^2-verrannollinen - mitä se ei ole.

Sen jälkeen kun luoti tulee tyyneen kohtaan, se seuraa edelleen tuulta. Koska tuuli ei puhalla minnekään, ei luotikaan liiku lentoradan sivusuunnassa minnekään, vaan jatkaa juuri sinne, minne oli menossakin. Siis hiukan sivulle. Tyynessä kohdassa ei ole mitään hilaristikkoa joka pakottaisi luodin johonkin tiettyyn suuntaan ja toisaalta luodilla ei ole muistia joka kertoisi sille matkalla hävinneen taulun paikan.

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 15, 2021, 13:15
No kuvitellaan välillä, että luoti lentää sivusuunnassa; roikkukoon vaikka katossa siiman varassa ja puhallus tulee sivulta päin. Silloin luotiin vaikuttava voima määräytyy poikkipinta-alan, vastuskertoimen ja virtausnopeuden neliön perusteella. Noin se on mennyt Bernoullin ja Newtonin ajoista lähtien, ja menee jatkossakin.

10 m/s virtaus tuottaa siis satakertaisen voiman verrattuna 1 m/s virtaukseen. Jos 10 m/s tuulen vaikutuksesta 1 m/s sivullepäin liikkuva luoti "törmää" tyyneen, muodostuva vastavoima olisi vain sadasosa alkuperäisen tuulen tuottamasta voimasta. Se siis ei pysäyttäisi, eikä edes hidastaisi luodin sivuttaislentoa.

Kuitenkin sekä käytännössä, että teoriassa tiedämme, että poikkeama on suoraan verrannollinen tuulen nopeuteen. Siitä taas voi päätellä, että luoti seuraa tuulta, eli lentorata kääntyy myötätuulta kohden.

Jos se seuraisi jotain sivutuulen aiheuttaman vastusvoiman suuruutta, silloin muutos olisi välttämättä tuulennopeus^2-verrannollinen - mitä se ei ole.

Sen jälkeen kun luoti tulee tyyneen kohtaan, se seuraa edelleen tuulta. Koska tuuli ei puhalla minnekään, ei luotikaan liiku lentoradan sivusuunnassa minnekään, vaan jatkaa juuri sinne, minne oli menossakin. Siis hiukan sivulle. Tyynessä kohdassa ei ole mitään hilaristikkoa joka pakottaisi luodin johonkin tiettyyn suuntaan ja toisaalta luodilla ei ole muistia joka kertoisi sille matkalla hävinneen taulun paikan.

Näin juuri!
Monelta näyttää unohtuneen tarkastella asiaa luodin näkökulmasta. Se on helppo ampujana ajatella asetta ja taulua, mutta ei se luoti tosiaankaan "tiedä" mikä oli alkuperäinen suunta ennen tuulta. Eli jos keli on täysin tyyni viimeiset 200m kuvitellusta 300m lennosta. Ensimmäisen 100m aikana luoti on saanut alkuperäisen lentoradan suhteen sivuttaispoikkeaman vaikka 1m/s (luvut hatusta) niin viimeiset 200m luoti lentää omasta mielestään edelleen suoraan tyyneen säähän ja kohtaa vain lentonopeutta hidastavaa ilmanvastusta.

Tre

Herra Newton:in peruoppeja voi hyvin soveltaa tähän:
-Kappale jatka tekemistään mikäli siihen ei vaikuta ulkoisia voimia tai ulkoisten voimien summa on Nolla. Pätee Liikkui se kappale tai sitten ei.
>>> Liikkeessä olevan kappaleen suunta ja nopeus pysyy vakiona, ellei siihen vaikuta poikkeuttavia voimia.
-Poikkeuttava voima F=massa * kiihtyvyys. Kiihtyvyys lisää kappaleen nopeutta vaikuttavan voiman suuntaan.
>>> Kun poikkeuttava voima lopuu, niin sen aiheuttama kiihtyvyys loppuu. Kappale siis jatkaa etenemistään sillä nopeudella ja suunnalla mikä kappaleella oli kun poikkeuttava voima loppuu.

1) Oletetaan Ilmanvastuksen, maan vetovoiman ja maan pyörimisen aiheuttamat voimat vakioiksi.
>>> Nämä voimat siis poikkeuttavat luotia samalla voimalla lentoradaltaan, lensi se luoti napakympiin tai sitten tuulen vaikutuksest 0,1mm sivuun. Näistä ei siis tarvitse huomioida luodin lentoon liittyvässä arvioinnissa.
2) Valitaan yksinkertaistuksen vuoksi poikittainen sivutuuli. Tämä sivutuuli aiheuttaa lentävän luodin lentorataan nähden poikittaisen voiman F. Tuuli siis aiheuttaa luodille sivuttaista kiihtyvyyttä.. (Tuulen vaikutus luodin lentonopeuteen oletetaan mitättömäksi.)
>>> Luodilla on siis vanhan lentoratansa suuntaista nopeutta ja tuulen suuntaista nopeutta. Tuulen suuntaisen nopeuden aiheuttaa Tuulen Voima F. Niin kauan kuin tuuli painaa luotia sivuttain, niin luodin sivuttainen nopeus kasvaa. Newton F=massa*kiihtyvyys.
Kuun tuulen paine lopuu, Luotia poikkeuttava tuulen voima F menee nollaksi, eli luodin sivuttaiskiihtyvyys loppuu >>> Luodin sivuttainen nopeuskomponentti säilyy, Ei pienene eikä kasva. Koska voiman vaikutus on loppunut niin luoti jatkaa lentoaan siihen suuntaan ja sillä nopeudella, mihin se jäi kun sivutuulen voima loppui. Luoti siis jatkaa tekemistään vakionopeudella ja suunnalla, koska poikkeuttavia voimia ei ole.

Tämä kaikki tietenkin, kun oletetaan luodin ilmanvastuksen, maan vetovoiman ja maan pyörimisen vaikutukset vakioiksi oli sitä sivutuulta tai sitten ei.

Lainaus käyttäjältä: esase - helmikuu 15, 2021, 15:22
2) Valitaan yksinkertaistuksen vuoksi poikittainen sivutuuli. Tämä sivutuuli aiheuttaa lentävän luodin lentorataan nähden poikittaisen voiman F. Tuuli siis aiheuttaa luodille sivuttaista kiihtyvyyttä..

Tässähän se oleellinen kysymys kai on, eli aiheuttaako?

Jos luoti ei pyörisi olisi yhtälö yksinkertainen, mutta pyörimisen ja siihen liittyvän kaikenlaisen huojumisen ja suunnanhakemisen takia homma on niin monimutkainen että ainakin omaan päähän alkaa sattua jos sitä miettii liikaa.

Joka tapauksessa, niinkuin jthyttin totesi, tosielämässä luodin lentäessä ilmamassassa tapahtuu lukematon määrä luodin lentoon vaikuttavia asioita erinäisistä syistä.

Homma ei ole niin mustavalkoista, vaan harmaata aluetta piisaa. Joitain asioita pystyy ottamaan huomioon
ennakoiden, ja joitain ei ollenkaan, tai se on ainakin teoreettisesti erittäin hankalaa.

Lainaus käyttäjältä: Long Range - helmikuu 12, 2021, 06:32

Olen täälläkin joskus vatuloinut miksi joku lataus vie vähemmän / enemmän tuuleen kuin toinen.Ja miksi joku piekkari SAMALLA PATRUUNALLA ammuttaessa vie vähemmän / enemmän tuuleen kuin joku toinen piekkari.

Onko kyseisessä esimerkissä ampuja sama vai eri? Sillä rekyylin hallinta ja ampumatekniikka vaikuttaa oleellisesti myös tuuli - kuin korokorjaukseen. Ero voi olla niinkin suuri, että joku ottaa tuulikorjausta 0.8mrad kun toinen samalle matkalle tismalleen samalla kaliiperilla ja lähtönopeudella ottaa vain 0.5mrad korjausta. Suosittelen ehdottomasti kaikkia lukemaan Frank Gallin Precision Rifle Marksmanship: The Fundamentals. Ehdottomasti kaikkien aikojen paras kirja kun puhutaan tarkka-ammunnasta.

Kuten täälläkin muutamaan kertaan mainittu, alkupään tuuli vaikuttaa huomattavasti, sillä se on ensimmäinen elementti mikä luodin siirtää pois lentoradaltaan kun poistuu tyhjiöstä (piipusta). Tämän takia esim 308 sekä 6.5mm kaliipereilla 600 metriin asti pystyy ampumaan erittäin tarkasti esimerkiksi pelkän kestrelin antamaa tuulennopeutta käyttäen. Kun mennään yli 600 metrin, alkaa luodin lentonopeuden hidastumisen sekä bcn heikkenemisen myötä asiat monimutkaistumaan niin paljon, että tieto tuulennopeudesta pelkästään ampumapaikalla ei enää riitä vaan pitää osata arvioida tuuli taululla, sekä välimaastossa.

Hieno keskustelu tuulen vaikutuksesta/lukemisesta,mutta koko aikana ei ole mainittu minkäs kokoiseen maaliin pitäisi EKALLA laukauksella osua ja miltä matkalta?

Esim. Hanhi ja sen kuolettava alue tuntuu isolta silloin kun se on kädessä,mutta piru kun se on pieni ja haastava maali 300-450 m:n päässä.Varsinkin kun on syys myrsky menossa.

Siksi osua ekalla,koska paikko laukaus mahdollisuutta ne eivät anna.

Ja kuinka vaikeaa oli alkuun tähdätä pahimmillaan jopa 40 cm ohi linnusta ja saada ase laukeamaan kun täplä ei ole lähelläkään kohdetta.
Joku sanoo miksi et säädä tuulikorjausta aina kiikarista...Kun on rauhoitettuja hanhia välillä pilvin pimein ympärillä ja usein korppejakin,niin silloin ei kestä käsiä liikutella edes kiikarille tai kohta kaikki on ilmassa.

Pahvitaululla on kyllä aikaa odotella vaikka sääaseman rakentamista......

Timppa

Jasteri on 450x550mm. Tämän kokoiseen maaliin sitä kait tarkka-ampujan pääasiallisesti pitäisi osua. Voin kokemuksesta sanoa, että kilometriin vaihtelevissa olosuhteissa kylmästä piipusta ensimmäisellä laukauksella ei aina osu.

Meillä on tehtynä myös kavereiden kesken tuollainen "Cold bore head shot" hihamerkki, jonka saa kun vetäsee kylmästä piipusta eka laukauksella osuman kilometriin, pyöreään 20cm pleittiin. Ei ole jaettu vielä yhtään kappaletta.

^ toiset kauhistelee, kun 23 cm hirvimerkkiin pitää osua 75 metrin päästä - ei onneksi joka vuosi vaan vain joka kolmas.

Keksin muuten vielä yhden (omasta mielestä) hyvän perustelun sille, miksei luoti voi liikkua sivusuunnassa tuulen mukana:

- Jos sivutuuli työntäisi luotia sivulle, silloin sivuttaisliike riippuisi yksinkertaisesti lentoajasta ja sivupoikkipinnan vastuksesta. Lentoaika määräisi suoraan voiman vaikutusajan ja sivupoikkipinnan vastus taas määräisi voiman suuruuden.

Sivutuulihan ei jäisi odottelemaan, että joku aikaväli "matka/MV" on kulunut, vaan se alkaisi töniä sylinterimäistä luotia sivulle välittömästi ja tönisi sitä koko lentoajan. Silloin, jos luodilla ei olisi lainkaan vastusta pituussuunnassa eikä sen nopeus hidastuisi lennon aikana, sivutuuli siirtäisi sitä siitä huolimatta.

Tämä taas olisi vahvassa ristiriidassa sen havainnon kanssa, että mitä pienempi on luodin pituussuuntainen vastus, sitä pienempi on myös sen tuulipoikkeama. Sivuprofiilin vastusta ei tarvitse edes tietää päästäkseen hyvinkin tarkkoihin tuloksiin. Käytännössä siis luoti joka ei hidastu, ei myöskään koe tuulipoikkeamaa. Luoti joka hidastuu vain vähän, lentää sivutuulessa huonompaa luotia suorempaan, vaikka sivuprofiilin vastus olisi sama kuin Turun tuomiokirkolla ja sivuttaispinta-alaakin tuplasti lyhyen matkan luotiin verrattuna.

Samoin aika aukottomasti on todistettu ja havaittu, ettei poikkeama todellisuudessa riipu lentoajasta, vaan "tyhjiölennon" ja todellisen lennon välisestä aikaerosta.

Ei siis näyttäisi löytyvän sellaista mekanismia, joka siirtäisi luotia sivusuunnassa ja noudattaisi tunnettuja fysiikanlakeja ja lentoradasta tehtyjä havaintoja. Lopputulema olisi, ettei luoti siirry sivulle, vaan lentorata kaareutuu.

Voihan tuossa päättelyssä vieläkin bugeja olla, mutta tarkempi analyysi valmistuu juhannukseksi - jos vain posti kuljettaa ulkoballistiikan manuallit perille ja pää vielä kestää integrointia.

MOJ kirjoitti:

"Meillä on tehtynä myös kavereiden kesken tuollainen "Cold bore head shot" hihamerkki, jonka saa kun vetäsee kylmästä piipusta eka laukauksella osuman kilometriin, pyöreään 20cm pleittiin. Ei ole jaettu vielä yhtään kappaletta."

Tuo on tiukka vaade!!!

Kävin joskus tällaisen keskustelun erään laadukkaan "sniperin" kanssa kun tikattiin 300 m:iin aikas pieniä kasoja.Hän kysyi osuisinko aina eka laukauksella rannekellon kellotauluun 300 m:n päästä?
Vastasin,että kait niitä on saatavilla niinkin kookkaalla näytöllä, mutta jos viet kellosi taululle,niin voin yrittää....

Kuitenkin hän kertoi ettei muista milloin hän olisi missannut ekalla osuman savikiekkoon 600 m:n päästä.
Kova on suoritus jos aina onnistuu noin.
Kun alkaa ase rivi harvenemaan,joissa käynti edes riittää savikiekon alueelle 600 m:iin.

Kuitenkin kova edistys askel oli laadukkaiden etäisyysmittareiden tulo "joka miehen" välineistöön.Silloin lähes poistui 50 % sivistyneiden arvausten teosta eli koron arviointi.

Kestrelit yms. keksitty,mutta vielä on jäljellä arvailu mitä ampujan ja taulun välillä tapahtuu.

Tulevaisuus tuulen lukemisessa?

Kaitpa nuo Lidar yms. ilman partikkelien liikkeistä tuulta koko luodin lentomatkalta lukevat/analysoivat laitteet liitetään tähtäinlaitteisiin ja se siirtää "dottia" koko ajan oikeaan paikkaan....

www.vaisala.com/en/wind-lidars

Mihin meitä sitten enää tarvitaan? -:).

Muuttuuko Tarkkaampujakin etätyöläiseksi vai työttömäksi?

Heh,heh, mutta jonkun olisi haettava ammutut hanhet pois suolta..Päätteeltä kauko ohjattava robotti....?

Tulipahan rönsyiltyä taas.

Timppa

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 15, 2021, 22:51
Tämä taas olisi vahvassa ristiriidassa sen havainnon kanssa, että mitä pienempi on luodin pituussuuntainen vastus, sitä pienempi on myös sen tuulipoikkeama. Sivuprofiilin vastusta ei tarvitse edes tietää päästäkseen hyvinkin tarkkoihin tuloksiin. Käytännössä siis luoti joka ei hidastu, ei myöskään koe tuulipoikkeamaa. Luoti joka hidastuu vain vähän, lentää sivutuulessa huonompaa luotia suorempaan, vaikka sivuprofiilin vastus olisi sama kuin Turun tuomiokirkolla ja sivuttaispinta-alaakin tuplasti lyhyen matkan luotiin verrattuna.

Samoin aika aukottomasti on todistettu ja havaittu, ettei poikkeama todellisuudessa riipu lentoajasta, vaan "tyhjiölennon" ja todellisen lennon välisestä aikaerosta.

Nyt alkaa hiukan kuulostaa että tässä on sotkettu korrelaatio ja kausaatio. Ottamatta kantaa väitteisiin, pelkästään johtopäätöksiin.

Lainaus käyttäjältä: jthyttin - helmikuu 16, 2021, 09:08
Nyt alkaa hiukan kuulostaa että tässä on sotkettu korrelaatio ja kausaatio. Ottamatta kantaa väitteisiin, pelkästään johtopäätöksiin.

No, tässä hommassa on sotkettu aika monta muutakin asiaa. Johtopäätös on joka tapauksessa se, ettei ole olemassa mitään sivutuulta - virtaus tulee luotiin aina edestäpäin, ja tuon suunnan vastus määrää sen, miten luoti käyttäytyy.

Sivuprofiilin vastuksella ei ole edes sivuoskarin osaa tuossa projektissa, joten silloin sivutuulellakaan ei ole.
On vain virtauskenttä, jossa luoti luikertelee liike-energian kyydittämänä, mennen sieltä mistä helpoiten pääsee. Silloin muutos virtauskentässä aiheuttaa muutoksen luodin suunnassa - ei muuta. Jos lentorata kaareutuu, se johtuu ainoastaan siitä, että luodin nopeus hidastuu.

100% varmasti on olemassa sivutuuli. Samoin etu- ja takatuuli.

Lainaus käyttäjältä: SO - helmikuu 16, 2021, 09:43
100% varmasti on olemassa sivutuuli. Samoin etu- ja takatuuli.

Tuo on ampujan näkemys. Pitää kysyä luodilta, mistä päin tuulee.

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 16, 2021, 09:41


Johtopäätös on joka tapauksessa se, ettei ole olemassa mitään sivutuulta - virtaus tulee luotiin aina edestäpäin.

Luodin näkökulmasta voidaan puhua sivutuulen vaikutuksesta. Virtaus tulee tietenkin aina edestäpäin.

Luoti kun ei itse osaa mitata eikä arvioida siihen vaikuttavia ulkoisia muuttujia, on ampujan näkemys ainoa millä on merkitystä.

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 16, 2021, 09:49

Lainaus käyttäjältä: SO - helmikuu 16, 2021, 09:43
100% varmasti on olemassa sivutuuli. Samoin etu- ja takatuuli.

Tuo on ampujan näkemys. Pitää kysyä luodilta, mistä päin tuulee.

Ampujan näkemys on varsin värittynyt, paikoillaan pysyvän koordinaatiston vuoksi. Niin tai näin, vastaus alkuperäiseen kysymykseen saatiin selville:

- Virtaus tulee luotiin edestä, ja vain akselin suuntaisella vastuksella on merkitystä.
- Tämä vastus myös määrää, miten luoti kääntyy virtausolosuhteiden vaihtuessa.
- Jos jollakin aseella luoti kääntyy samalla patruunalla, samoissa olosuhteissa enemmän kuin toisella, ainoa looginen selitys olisi, että luodin vastus muuttuu aseesta riippuen, tai luodin lentoaika muuttuu.
- Molemmat voivat muuttua vain lähtönopeuden muutoksen seurauksena: pienoiskiväärin luodin vastus voi muuttua hyvinkin rajusti pienestäkin nopeudenmuutoksesta, jolloin sivusiirtymä kasvaa jos vastus kasvaa, ja päinvastoin. Jos vastus ei muutu lainkaan, silloin hitaampi lähtönopeus kasvattaa siirtymää hieman.

Käytännön kannalta mitään merkitystä... mutta kivahan näitä on pyöritellä. Tosin aivot alkaa sulaa, niin monisäikeinen asia on.

Alan olla kohta sitä mieltä että mr. Bernoulli on isossa roolissa tuulella luodin sortumisessa?

Olen edelleen lentoajan kannalla. Mitä pitempään luoti on tuulen vaikutuksen alaisena (vaikkei tuulta nyt sitten olisikaan), sen suurempi tuulipoikkeama. Luodin muoto, paino yms. jne vaikuttaa ainoastaan BCn kautta, eli lentoajan kautta. Parempi BC, lyhyempi lentoaika, pienempi tuulipoikkeama.

Sellainen haja-ajatus tuli mieleen että se luotihan lentää maapallon ilmakehässä väliaineessa nimeltä ilma. Sivutuulessa se koko väliaine siirtyy. Vaikuttaako/osuuko sivutuuli siihen luotiin varsinaisesti olleenkaan ? Vai siirtyykö se luoti sen "ilmakuplan" mukana sivusuuntaan samalla kun se ilmamassa siirtyy tuulessa ?

En tiedä mitä väliä tällä on luodin osumisen suhteen. Tuulen nopeutta ja suuntaa itse ainakin pyrin arvioimaan, vaihtelevalla menestyksellä  :-)

Luoti ei siirry ilmamassan mukana. Samalla tavalla kun et itse lähde leijana lentoon kun hyppäät tuulella ilmaan.

Massan hitauden lisäksi on luodin kohdalla vielä tuo pyörimisliike, ts. luoti on "hyrrävakavoitu" ja haluaa jossain määrin jatkaa sinne mihin oli menossa vaikka siihen kohdistuisi ulkoisia voimia.

Onko keskustelun yhteenvetona nyt siis että tuulikorjausta ei tarvitse huomioida enää ollenkaan? 

Ei...juu tarvii huomioida😁. Hyrrävaikutus tosin ei millään tavoin "vaikeuta" luodin liikkumista sivusuunnssa, ainoastaan poikkeutusta pituusakseliinsa nähden. Vähän sama kun pistää polkupyörän pöyrän pyörimään pitäen keskiön päistä kiinni ja koittaa poikkeuttaa sitä. Sivusuunnassa voi liikuttaa helposti.

Eikö täällä nyt prkele ole ketään aerodynamiikka insinööriä, joka kertoo meille totuuden tästäkin asiasta🤣

Jos keskustelusta pitää joku tulos nostaa esille, on se jli esilletuoma ilmanvastuksen suhde nopeuden neliöön. Eli tuulen vaikutusta ei voi ajatella simplistisesti luodin sivuprofiiliin vaikuttavana voimana, koska silloin 10m/s tuuli veisi luotia 100x enemmän sivulle kuin 1m/s tuuli. Tämän ymmärtäminen vaatii vain sen että osaa kertolaskun ja hyväksyy tuon ilmanvastuksen kaavan.

Ja se lentoaika voi toimia nyrkkisääntönä muttei asiaa selitä, koska eri luodeilla on laskuri- ja parhaan käsitykseni mukaan myös kokeilupohjaisesti eriävä tuulipoikkeama samalla lentoajalla. Tai pienempi poikkeama pidemmällä lentoajalla. Tyypillisesti luotien paino ei ole sama, mutta ainakin laskureilla saanee sellaisenkin esimerkin väännettyä (ja sitten voi kokeilla pitääkö se livenäkin paikkansa).

Voisiko asia olla niin, että tuuli tekee virtauskentän tuulen puolelta turbulenttiseksi jollain tavoin, niin että syntyy paineero ja näinollen luoti alkaa kääntyä/siirtyä ehjän virtauksen puolelle siellä olevan alipaineen vuoksi.

Bernoullin laki= kun virtauksen nopeus kasvaa sen aiheuttama staattinen paine pienenee.

Tästä syystä esim. lentokone pysyy ilmassa, niinkuin kaikki tietävät. Kohtaavan ilman kiertäessä siiven yläkautta pitemmän matkan kuin alakautta. Virtaus yläpinnalla kiihtyy ja siiven yläpuolelle syntyy alipaine eli toisin sanoen nostava voima.

Edit: Tämä selittäisi sen, että kaksi saman lentoajan omaavaa luotia, joista toinen poikkeaa samassa tuulessa enemmän, johtuisi isommasta paine-erosta, joko muotonsa, poikkipinta-alansa tms. syystä.

Homma muuttuu helpoksi kun vain muistaa, ettei sivutuulta ole olemassa - luoti osoittaa virtauskentässä sen itsensä kokemaa tuulta päin.

Jos kenttä on luodin lentoradan suuntainen ("tyyntä" tai "myötä/vastatuuli"), ollaan kuvan vaiheessa 1.

Siinä sininen vastusvektori on täsmälleen samansuuntainen, kuin musta, luodin liikettä kuvaava nuoli.

Seuraavassa vaiheessa "tuulee oikealta", jolloin luodin kärki kääntyy oikealle (kuvassa vaihe 2). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että luoti liikkuisi oikealle - se vain asettuu virtausta päin eli sivutuulta ei luodin näkökulmasta ole, eikä luotiin tuule oikealta.

Nyt vastusvoima tulee edelleen kohti luodin kärkeä, mutta oikealta etuviistosta (sininen nuoli).

Samaan aikaan nopeusvektori, eli luodin matkan suunta, osoittaa edelleen suoraan eteenpäin. Painopisteestä siis hitausvoima tönää luotia eteenpäin, ja luodin kärjestä, luodin akselia pitkin vastusvoima tönää sitä taaksepäin ja vasemmalle (punainen nuoli).

Tämän vasemmalle suuntautuneen komponentin suuruus määrää, miten paljon luodin lentorata siirtyy sivulle maakoordinaatistossa. Tuo on siis se "sivutuuli". Komponentin suuruus riippuu myös suoraan luodin pituusakselin suuntaisesta vastuksesta - koska mitään muuta ei oikeasti ole.

Tästä syystä myös:

- poikkeama on suoraan verrannollinen "sivutuulen" nopeuteen (vastusvektorin sivuttaiskomponentti, punainen nuoli), eikä esimerkiksi nopeuden neliöön (aerodynaaminen vastusvoima olisi).
- poikkeama ei riipu luodin sivuttaissuuntaisesta vastuksesta.
- lentoradan sivusiirtymän nopeus on huomattavasti pienempi, kuin "sivutuulen" nopeus.

Menikö nyt oikein?

Lainaus käyttäjältä: MOj - helmikuu 17, 2021, 19:50
Voisiko asia olla niin, että tuuli tekee virtauskentän tuulen puolelta turbulenttiseksi jollain tavoin, niin että syntyy paineero ja näinollen luoti alkaa kääntyä/siirtyä ehjän virtauksen puolelle siellä olevan alipaineen vuoksi.

Bernoullin laki= kun virtauksen nopeus kasvaa sen aiheuttama staattinen paine pienenee.

Tästä syystä esim. lentokone pysyy ilmassa, niinkuin kaikki tietävät. Kohtaavan ilman kiertäessä siiven yläkautta pitemmän matkan kuin alakautta. Virtaus yläpinnalla kiihtyy ja siiven yläpuolelle syntyy alipaine eli toisin sanoen nostava voima.

Edit: Tämä selittäisi sen, että kaksi saman lentoajan omaavaa luotia, joista toinen poikkeaa samassa tuulessa enemmän, johtuisi isommasta paine-erosta, joko muotonsa, poikkipinta-alansa tms. syystä.

Näin minäkin asian tulkitsen, sivuttain luodin lentorataan vaikuttava ilmavirtaus vaikuttaa perävirtaukseen, jonka muutoksen poikkeuttava vaikutus kääntää hivenen hyrrävakautettua luotia ja poikkeuttaa sen lentorataa. Luoti ei siirry vaan kääntyy ja lentää vakautettuna kohti uutta suuntaa. Ns. sivutuulikomponentti ei vaikuta itse luotiin kuin hjuomattavan pieneltä osin nopeuseroista johtuen.

Luotihan kohtaa tuon "sivutuulen" melko pienessä kulmassa. Esim. 800 m/s (ampujasta poispäin) liikkuva luoti näkee 5 m sivutuulen: 0.358° kulmassa puhaltavana 800.01562 m/s tuulena (kulma alkuperäisestä lentoradasta poikkeava kulma, 0.00° olisi täysin tyyni ilma ts. ei sivutuulta)

Siksi tuo 10 m/s sivutuuli ei vaadi 100 kertaista korjausta 1 m/s sivutuuleen.
1 m/s sivutuuli ja 800 m/s luodin lähtönopeus = 0.0716° kulmassa puhaltava 800.00062 m/s vastatuuli.
10 m/s sivutuuli ja 800 m/s luodin lähtönopeus = 0.716° kulmassa puhaltava 800.0625 m/s vastatuuli.

Tuo pienessä kulmassa luotia vastaan puhaltava tuuli ei siis pelkästään hidasta luotia kuten 0.00° asteessa puhaltava vastatuuli tekisi (eli seisova ilma jonka läpi luoti liikkuu 800 m/s)
Tuo pienen pieni kulma tekee sen että luodin tuon kulman puoleinen reuna kokee hieman kovemman ilmanpaineen. Tuo puolestaan painaa luotia hieman sivuun jollain voimalla joka poikkeuttaa luotia lentoradaltaan. Ja mitä aikaisemmassa vaiheessa luodin lentomatkaa tuo pieni voima luotia sysää sivuun sitä enemmän se vaikuttaa luodin oletettuun osumapisteeseen koska luoti saa tuosta sivuun työntävästä voimasta (F) kiihtyvyyden (a) joka antaa luodille (sen massalle) (m) nopeuden (v).

Nyt jos oletetaan että 800 m/s liikkuva luoti linkaistaan kilometrin lentoon. Ensimmäisen puoli kilometria siihen vaikuttaa sivutuuli ja viimeinen puoli kilometria luoti lentää (ampujasta katsottuna) täysin tyynessä ilmassa.
Tästä eteenpäin minulla on kaksi keskenään kilpailevaa teoriaa, a ja b.
a) luoti on jo kääntänyt lentoratansa tuon ensimmäisen 500 m matkalla tuon tuulen vaikutuksesta ja lentää omasta mielestään täysin 0.00° kulman vastatuuleen loput 500 m joka hetki poiketen silti alkuperäiseltä lentoradaltaan tuon ensimmäisen 500 m aikana puhaltaneen tuulen takia.
tai
b) luoti saa ensimmäisen 500 m puhaltavan sivutuulen (vastatuulen kulmasta) pienen sivuttaisvauhdin, sanotaan nyt vaikka 0.5 m/s ja viimeisen 500 m luodin lentonopeuden keskiarvo on vaikkapa 500 m/s (aika korkean BC:n luoti siis:D). Jolloin luoti viettää tuolla viimeisellä puolikkaalla kilometrilla 1 sekunnin. Etenee siinä ajassa 500 m eteenpäin (ja luonnollisesti kohtaa tuolla nopeudella melkoisen ilmanvastuksen (ilmanvastus kasvaa nopeuden suhteen eksponentiaalisesti) mutta ei juurikaan hidastu enää sivusuuntaan sillä tuollainen 0.5 m/s nopeus ei luodin sivuprofiiliinkaan luo juuri kummoistakaan ilmanvastusta joka ehtisi yhdessä sekunnissa hidastaa luodin sivuttaissuuntaista vauhtia juuri nimeksikään. Mieti itse luotia liikkumassa 50 cm matka yhdessä sekunnissa ja pohdi pysähtyisikö tämmöinen liike ilmanvastuksesta edes esimerkin kohtuttooman pitkän lentoajan aikana?

Eli kumpi tahansa a tai b, niin oman teorioinnin tulos on se että mitä aiemmin lentorataa tuuli vaikuttaa luotiin, niin sitä enemmän se tulee poikkeamaan taululla. Ja vieläpä niin että kumpi tahansa teorioista on käytössä, niin lopputulema taululla on aivan sama. Vaihtoehto b:n tapauksessa luotihan ei kulkisi täysin suoraan taulun läpi, mutta sellaista mittalaitetta tuskin on edes kehitetty joka tuota "kylki edellä" matkaamista pystyy havaitsemaan noin nopeasti liikkuvasta pienestä kappaleesta.. Esim. 1000 m matkalla jos tuulipoikkeama on kaksi metriä on kulma 0.115° astetta.

Oikealta tulevan sivutuulen aikana luodin nokka kääntyy oikealle osoittamaan virtausta kohti. Kun luoti yhtäkkiä siirtyy sinne tyvenen puolelle, sen nokka osoittaa lentorataan ja virtaukseen nähden oikealle.

Näitä asioita setviessä tuli mieleen, että muistanko väärin vai pohtiko  nimimerkki Long Range jossain threadissa miksi yliääninen pienoiskiväärin luoti sortaa tuulessa aliäänistä enemmän.

Hyvä selitys tälle on, että aliääninen luoti ei synnytä edellään paineaaltoa mihin tuuli vaikuttaisi sortaen luotia, niinkuin yliäänennopeudella lähtevälle luodille käy. Tuulen vaikutus on sen takia isompi yliäänisellä luodilla.

Lainaus käyttäjältä: MOj - helmikuu 17, 2021, 19:50
Voisiko asia olla niin, että tuuli tekee virtauskentän tuulen puolelta turbulenttiseksi jollain tavoin, niin että syntyy paineero ja näinollen luoti alkaa kääntyä/siirtyä ehjän virtauksen puolelle siellä olevan alipaineen vuoksi.

Bernoullin laki= kun virtauksen nopeus kasvaa sen aiheuttama staattinen paine pienenee.

Tästä syystä esim. lentokone pysyy ilmassa, niinkuin kaikki tietävät. Kohtaavan ilman kiertäessä siiven yläkautta pitemmän matkan kuin alakautta. Virtaus yläpinnalla kiihtyy ja siiven yläpuolelle syntyy alipaine eli toisin sanoen nostava voima.

Edit: Tämä selittäisi sen, että kaksi saman lentoajan omaavaa luotia, joista toinen poikkeaa samassa tuulessa enemmän, johtuisi isommasta paine-erosta, joko muotonsa, poikkipinta-alansa tms. syystä.

Bernoullin laki ei selitä lentokoneen ilmassa pysymistä. Tämän kumoaa jo yksinkertainen paperilennokki, jonka siiven ylä- ja alapinta ovat yhtä pitkät.
Tai useat koneet joilla voi lentää ylösalaisin.
Kahdella siiven etureunan erottamalla molekyylillä, ei ole mitään voimaa muuttaa omaa nopeuttansa, niin että ne kohtaisivat taas siiven takana.

Lainaus käyttäjältä: MOj - helmikuu 17, 2021, 23:14
Näitä asioita setviessä tuli mieleen, että muistanko väärin vai pohtiko  nimimerkki Long Range jossain threadissa miksi yliääninen pienoiskiväärin luoti sortaa tuulessa aliäänistä enemmän.

Hyvä selitys tälle on, että aliääninen luoti ei synnytä edellään paineaaltoa mihin tuuli vaikuttaisi sortaen luotia, niinkuin yliäänennopeudella lähtevälle luodille käy. Tuulen vaikutus on sen takia isompi yliäänisellä luodilla.

Ainakin mitä markandsam afterwork on huomannut ampuessaan piekkarilla 300m+ matkoja, että 40 grainiset yliääniset piekkarinluodit (esim velocitor) ei ole yhtä tuuliherkkä kuin vaikka cci standard. Ja heillä se korostuu enemmän 500m tauluja ampuessa.

Huomasin Metsienmiehen viestin ja 300-500 m:iin ammuttaessa olisi hyvä tietää luodin lentonopeus tuolla KAUKANA 300-500 m:n päässä.(Lisäys ao:hon).


Itseasiassa myös äänennopeuden alapuolella on kasapiekkari puolella huomattu,että hitaampi patruuna vie hiukan vähemmän tuuleen kuin nopeampi.(esim. RWS R-50 vrt.Lapua Midas+.)
Onhan noissa Vo eroja lottien välilläkin,mutta monet alkaneet hylkiä nopeampaa RWS R-50 "tuulikelin" paukkuna.

Kertonut tarinankin jolloin tuo tuli itselle eteen kauan sitten.Ammuimme 2:lla hyväkäynisellä piekkarilla Midas+,Center X ja XAct paukkuja 53 m:iin.
Tuli pitkäkestoisia tuulisyklejä oikealta,jolloin viirien hännät pysyivät pitkään samassa kulmassa.Tuohon sykliin laukoessa tuuli oli luotettava/tasainen ja luodit tikkasivat samaan reikään vasemmalle ja hiukan ylös kuten oikealta tuleva tuuli tekee.

Minulla oli mukana vanhaa Lapuan Subsonic patruunaa ja sanoin kaverilleni,että katsotaanhan tuonkin käynti.Hän ampui kasan samoihin viirin hännän ja tuulen suunnaan kulmaan ja sanoi katsohan kiikarista missä kasa on.
Kasa oli selkeästi lähempänä tähtäyspistettä kuin noilla km.326 m/s Vo ammutuilla Midas,CX,XAct.
Vaihdoimme minun aseen ja sama juttu.


Ihmettelimme vaan ja asia jäi useaksi vuodeksi "hautumaan".Sitten törmäsin McCoyn tutkailuun piekkarin ballistiikasta ja hän totesi tuulenviennin olevan pienimmillään nopeudessa n.289 m/s.

Kun Vo326 m/s lähtevän luodin nopeus 50 m:ssä on about 304 m/s ja 100 m:n päässä about 284 m/s,niin 100 m:iin ampuessa aivan loppu päässä olisi "optimi".

Tämän vuoksi olemme lobanneet Lapuaa tekemään patruunaa jonka Vo oli 300- 305 m/s ja silloin 50 m:n päässä se olisi about
280 m/s eli olisi 50 m:n ammunnan "tuulikelin patruuna".
16,5-17" nousuilla vakautuminen voipi olla tiukoilla sillä kyllä.

Hitaimmat patruunat joita olen itse ladannut piekkariin ovat olleet Vo 100-110 m/s eli ampunut vahattuun piippuun pelkällä nallimassalla.
Tai kaikkein hitaimmat ovat olleet niitä joilla luoti jää piippuun.Tutkailin pelkän nallimassan tehoja/sen vaihtelua eri brändeistä ja ammuin pelkällä nallimassalla joka välissä puhdistettuun piippuun ja kun piipussa ei ole vahaa,niin luodit jäävät pitkään piippuun.
Mittailin matkoja pesästä päin kuinka pitkälle luoti piippuun menee ja yritin selvittää samalla nallimassan tehon vaihtelua.

Jos/kun nallimassa antaa esim. 6 m/s Vo hajontaa niin se ei korjaannu kun ruuti lisätään.
Lajittelin nallimassattuja piekkarin hylsyjä TARKASTI painon perusteella ja odotin "läpimurtoa",että painavimmilla ILMAN ruutia ammutut menisivät piipussa pidemmälle,mutta pettymys tuli.
Ei tullut "lineaarista funktiota" tuosta.(Painoerot voivat tulla hylsyistä, ei nallimassasta).

Antanut itselleni kertoa,että jos Vo lyijyluodilla on <300 m/s piippukitka ei enää sulattaisi lyijyä (riippunee kyllä hiukan lyijy luodin antimoni yms.pitoisuudesta).
Latasin pienen määrän Vo km.290 m/s paukkuja ja ammuin ilman vahaa.V3 hajonta ihan ok ja ainakaan boroskoopilla en pahempaa lyijyttymistä huomannut,mutta ls määrä pieni ja aikaista vielä lausua vakavia.
Kun tuonne sisäradalle pääsee,niin onhan noiden käyntiäkin katsottava vaikka pelkään ettei 16" nousu ehkä riitä noita vakauttamaan.
Kuluuhan tuo nuoruus näitäkin ihmetellessä.Vai pitäisikö jo siirtyä piekkarissakin umpi kupari luoteihin,kun tuo EU kaikenmoista miettii lyijyn pään menoksi...

Timppa

Ps.Vielä lisäys,kun moni TA harrastaja ampuu piekkarillakin PIITKILLE matkoille jopa 150 m ja +,niin ei huolta kun tarpeeksi pitkälle ampuu,niin nopeampikin luoti kyllä hidastuu "optimaaliselle" tuulenvienti alueelle-:).
Pistepiekkari & Asentoampujat murehtivat tuulenvientiä vain 50 m:iin.

En ole lukenut ketjua alusta asti, joten onkohan tässä nyt ideana setviä miten laskea ja arvoida tuulen lukua paremmin jotta tulee parempia osumia vai keksiä vaan teorioita miten luoti lentää ilmamassassa?

600 yardiin on olemassa helppo ja toimiva kaava: Otetaan luodin BCn esim 0.492 ensimmäinen numero eli 4. Tämä on käytännössä suoraan tuulen mph luku, jolloin ase-patruunakombona tuulenvienti on seuraavaa 4mph tuulessa:

100yd 0.1mrad
200 0.2
300 0.3
400 0.4
500 0.5
600 0.6

Jos tuuli taas on 8mph, korjaus luonnollisesti kaksinkertaistuu, 12mphlla kolminkertaistuu. Pidemmälle ammuttaessa asia monimutkaistuu niin ettei tämä kaava enää päde täysin 1:1. Eli 700yd laukauksessa 4mph tuulella korjaus on lähempänä 0.8 kuin 0.7.

BCstä moni unohtaa sen, että luodin muodon ja painon lisäksi bc on lentonopeussidonnainen. (toki ilmanpaine, kosteus jne vaikuttaa tällain myös). Valmistajat testaavat luodit ampumalla testikasaa 300yd/m matkalle ja ilmoittamalla lento-ominaisuuden keskiarvon luodin BCksi. Esimerkiksi 11.3g luoti saatetaan testeissä lähettää matkaan 853ms vauhdissa, mutta jos käyttäjä itse ei saakkaan kuin esim 807ms vauhtia, on bc luonnollisesti heikompi. Tästä johtuu monen käsitys siitä, että valmistaja "kusettaa bcn markkinointitarkoituksessa", sillä eivät joko tiedä vauhtia millä valmistaja on luodin testannut tai ei yksinkertaisesti ole tiennyt, että vauhtikin vaikuttaa.

Piekkarin luodin lennosta, sikäli kun niiden vehkeiden kanssa haluaa välttämättä tapella, löytyi mainio Finnaccuracyn kirjoitus:

https://www.thefirearmblog.com/blog/2018/03/06/long-range-22lr-trainer-get-best/

Kuvista myös näkee, kuinka vastus = tuulenvienti menee täysin kuralle mach 0.9 jälkeen.

Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - helmikuu 18, 2021, 03:59

Lainaus käyttäjältä: MOj - helmikuu 17, 2021, 19:50
Voisiko asia olla niin, että tuuli tekee virtauskentän tuulen puolelta turbulenttiseksi jollain tavoin, niin että syntyy paineero ja näinollen luoti alkaa kääntyä/siirtyä ehjän virtauksen puolelle siellä olevan alipaineen vuoksi.

Bernoullin laki= kun virtauksen nopeus kasvaa sen aiheuttama staattinen paine pienenee.

Tästä syystä esim. lentokone pysyy ilmassa, niinkuin kaikki tietävät. Kohtaavan ilman kiertäessä siiven yläkautta pitemmän matkan kuin alakautta. Virtaus yläpinnalla kiihtyy ja siiven yläpuolelle syntyy alipaine eli toisin sanoen nostava voima.

Edit: Tämä selittäisi sen, että kaksi saman lentoajan omaavaa luotia, joista toinen poikkeaa samassa tuulessa enemmän, johtuisi isommasta paine-erosta, joko muotonsa, poikkipinta-alansa tms. syystä.

Bernoullin laki ei selitä lentokoneen ilmassa pysymistä. Tämän kumoaa jo yksinkertainen paperilennokki, jonka siiven ylä- ja alapinta ovat yhtä pitkät.
Tai useat koneet joilla voi lentää ylösalaisin.
Kahdella siiven etureunan erottamalla molekyylillä, ei ole mitään voimaa muuttaa omaa nopeuttansa, niin että ne kohtaisivat taas siiven takana.

Vahva offtopic, voi poistaa tarvittaessa.

Sorry, mutta kyllä se lentokone tuon takia ilmassa pysyy, eli siiven ylä- ja alapinnan paine-erosta johtuen. Sen takia paperilennokkiiin tehdään siivekkeet, että lentäisi edes jotenkin ennustettavasti, muutoin lentää miten päin sattuu. Koneilla joilla voi lentää, tai lennetään ylösalaisin, luodaan sama efekti korkeusvakaimella, muuttamalla koneen rungon ja näin osaltaan siiven kohtauskulmaa. Siiven pintakerros hoitaa tuon ilmamassan nopeuden muutoksen. Virtauksen irrotessa siiven yläpuolen pintakerroksesta (kutsutaan rajapinnaksi), kone sakkaa. Näin voi tapahtua joko liiallisen kohtauskulman, liian pienen ilmanopeuden, tai näiden yhdistelmän vaikutuksesta. Myös siiven jäätyminen poistaa tämän efektin.

Esimerkkinä maailmalla on tapahtunut lukuisia lento-onnettomuuksia siiven yläpinnan ollessa jäässä, jolloin siiven virtaus häiriintyy, ja lentoonlähdössä ei sitten olekaan nostovoimaa. Jokainen arvaa lopputuloksen.

Helikopterin lapa toimii samalla tavalla. Siinä vain siipi eli lapa pyörii ja nostovoima luodaan lavan asetuskulmaa muuttamalla, sen kohtaavaan ilmavirtaan nähden, jolloin kohtauskulma kasvaa  (lavan yläpuolen ilmavirta kulkee pitemmän matkan suuremmalla nopeudella (Bernoullin laki), syntyy lavan yläpuolelle alipaine=nostovoima), ja täten myös nostovoimavektori kasvaa kumoten koneen painon ja se nousee ilmaan.

Myös näistä syistä johtuen helikopterin suurin nopeus (VNE) on melko rajoitettu, koska ilmavirran kohtaava (etenevä lapa) lähentelee äänennopeutta (kokoonpuristuvuusilmiö), ja virtaus voi irrota lavan yläpinnasta.
Vastaavasti taas taasepäin menevä lapa (taantuva lapa) voi sakata suuren kohtauskulman takia, ja virtaus irtoaa jälleen lavan yläpinnalta. Tämä joka lavan kierroksella tapahtuva nostovoimaepäsymmetria on taas hoidettu  roottorinnavan nivelillä ja lavan joustavuudella. Muutoin kone kaatuisi eteenpäin lennettäessä.

Lisää offtopicia:

BC riippuu nopeudesta vain jos yritetään tunkea käärmettä piippuun eli kuvata asiaa väärällä funktiolla. Ballistinen kerroinhan kuvaa, miten projektiili käyttäytyy verrattuna "ideaaliprojektiiliin" (jonka BC = 1 kyseiselle funktiolle). Olikos G1 ideaaliprojektiili tuuman halkaisijaltaan oleva, naulan painoinen, tasaperäinen ja tietyllä kärkiprofiililla varustettu. Jo G7-funktio sopii sen verran täydellisesti veneperäisille pitkänmatkanammuntaan käytetyille luodeille että virhe hukkuu kohinaan (kunhan G7 BC on oikein määritelty ko. luodille). Sitten nämä muotokertoimeen perustuvat esim. Lapuan tutkadatat ovat vielä tarkempia menetelmiä lentoradan laskemiseen.

Ja kun aloitin pilkunviilauksen, sanotaan nyt sekin että "vee nolla" on V0, siis nolla eikä esim. O. Se kertoo luodin nopeuden piipunsuulla. Jos mittari on vaikka 3m päässä, on kyseessä V3 (eikä esim. V0 3m kuten tälläkin palstalla välillä näkee kirjoitettavan). Kiitos ja anteeksi.

Virallinen näkemys taitaa olla tällä hetkellä seuraava:

Nostovoima syntyy siksi, että siipi pakottaa suuren määrän ohi virtaavaa ilmaa kääntymään paikallisesti alaviistoon, eli siipi antaa ilmamolekyyleille kiihtyvyyttä alaspäin.

Myös luoti tuottaisi nostovoimaa, jos se jurnuttaisi kenossa tuulta päin. Sitähän se ei jaksa pitkään tehdä, vaan kääntyy edestä tulevaa virtausta kohti, vaikka näyttäisikin maasta katsottuna kulkevan vinossa.

Lainaus käyttäjältä: jli - helmikuu 18, 2021, 09:16
Virallinen näkemys taitaa olla tällä hetkellä seuraava:

Nostovoima syntyy siksi, että siipi pakottaa suuren määrän ohi virtaavaa ilmaa kääntymään paikallisesti alaviistoon, eli siipi antaa ilmamolekyyleille kiihtyvyyttä alaspäin.

Siiven yläpinnalla oleva alipaine muodostaa suurimman osan siiven nostovoimasta. Näin opetettiin, kun opiskelin aikanaan nykyiseen ammattiini. Tätä ei ole käsitykseni mukaan kumottu, ainakaan ammattipiireissä, vaikkakin erilaisia teoriota on esitetty eri fysiikan lakeihin nojaten. 25 vuotta on tullut leipä pöytään lentämisestä.

Edit: Omalta osaltani lopetan ilmailuun liittyvät kommentoinnit tässä ketjussa, ne kuuluvat muille foorumeille.

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - helmikuu 18, 2021, 05:24

Lainaus käyttäjältä: MOj - helmikuu 17, 2021, 23:14
Näitä asioita setviessä tuli mieleen, että muistanko väärin vai pohtiko  nimimerkki Long Range jossain threadissa miksi yliääninen pienoiskiväärin luoti sortaa tuulessa aliäänistä enemmän.

Hyvä selitys tälle on, että aliääninen luoti ei synnytä edellään paineaaltoa mihin tuuli vaikuttaisi sortaen luotia, niinkuin yliäänennopeudella lähtevälle luodille käy. Tuulen vaikutus on sen takia isompi yliäänisellä luodilla.

Ainakin mitä markandsam afterwork on huomannut ampuessaan piekkarilla 300m+ matkoja, että 40 grainiset yliääniset piekkarinluodit (esim velocitor) ei ole yhtä tuuliherkkä kuin vaikka cci standard. Ja heillä se korostuu enemmän 500m tauluja ampuessa.

Kun luodin nopeus ylittää 425m/s, alkaa yllä mainittu haittaava vaikutus jälleen pienentyä, kun luoti alkaa poistua transsooniselta alueelta.

Normi nopeusalueella (vähän ylisooninen) toimivalla piekkarinluodilla, yllämainittu haittavaikutus pienenee mitä pidemmälle ammut, koska luoti lentää valtaosan matkasta alisoonisena vs. lyhyemmät matkat.

Tarkotit varmaa 325ms

En tarkoittanut. Transsooninen alue loppuu jonnekin 1,3M tuntumaan.

Tuo mainittu Velocitor taitaa kulkea +430ms.

Lainaus käyttäjältä: jthyttin - helmikuu 17, 2021, 18:53
Ja se lentoaika voi toimia nyrkkisääntönä muttei asiaa selitä, koska eri luodeilla on laskuri- ja parhaan käsitykseni mukaan myös kokeilupohjaisesti eriävä tuulipoikkeama samalla lentoajalla. Tai pienempi poikkeama pidemmällä lentoajalla. Tyypillisesti luotien paino ei ole sama, mutta ainakin laskureilla saanee sellaisenkin esimerkin väännettyä (ja sitten voi kokeilla pitääkö se livenäkin paikkansa).

Koska "sivutuuli" on luodista katsottuna suoraan edestä tulevan vastusvoiman sivukomponentti (massapisteen liikeradan suhteeen), silloin ainoa vaikuttava aika on aikaero vastuksettoman lennon ja toteutuneen lennon välillä.

Jos nopeus pysyisi samana, silloin pituussuuntaista vastustakaan ei olisi, eikä sillä näin ollen voisi olla myöskään sivuttaiskomponenttia. Silloin "sivutuuli" ei lainkaan poikkeuttaisi luodin lentorataa - täysin lentoajasta riippumatta. Luoti vain kääntyisi lennon aikana vallitsevaa virtausta vastaan kuin tuuliviiri, mutta ei siirtyisi (koska vastuksettoman tuuliviirin edestä ei tule mitään voimaa mikä sitä siirtäisi). Vastaavasti, mitä suurempi luodin vastus on, sitä pidempi on vastusvektori ja sen sivuttaiskomponentti (tuulipoikkeama).

Oleellinen pointti on se, ettei luoti välttämättä mene sinne minne se osoittaa, vaan se menee sinne, mihin sen massakeskipiste liikkuu. Luodin osoittama suunta riippuu senhetkisestä virtauksen suunnasta.

Tämän vuoksi myös tuulipoikkeama on suoraan verrannollinen "sivutuulen" nopeuteen: kun tuulen nopeus on X, on sivuttaiskomponentin pituus X. Kun nopeus on 2X, on komponentin pituus 2X, eikä esimerkiksi X^2.

No jos väliainetta ei ole (tai sen vaikutus negatoidaan) niin eihän siellä ole mitään "sivutuultakaan" joka vaikuttaisi lentoon. Eli sinällään 1-2 perusedellytystä teorialle täyttyy, mutta se että vastuksettomassa lennossa ei ole "sivutuulivaikutusta" ei lisää teorialle uskottavuutta. En siis ota kantaa onko se uskottava vai ei.

Lainaus käyttäjältä: jthyttin - helmikuu 20, 2021, 07:56
No jos väliainetta ei ole (tai sen vaikutus negatoidaan) niin eihän siellä ole mitään "sivutuultakaan" joka vaikuttaisi lentoon. Eli sinällään 1-2 perusedellytystä teorialle täyttyy, mutta se että vastuksettomassa lennossa ei ole "sivutuulivaikutusta" ei lisää teorialle uskottavuutta. En siis ota kantaa onko se uskottava vai ei.

Ei väliainetta tarvitse poistaa - ainoastaan pituussuuntainen vastus. Silloin myös tuulen vaikutus häviää. Esimerkiksi kuvitteellinen, äärettömän ohutseinäinen sylinteri olisi pituussuunnassa vastukseton (aliäänivirtauksessa, jos kitka jätetään huomioimatta), mutta sivusuunnassa vastus olisi suuri. Siitä huolimatta sivutuuli ei vaikuttaisi siihen. Eli tuubi kääntyisi virtausta vastaan, muttei lähtisi seilaaman sen mukana sivulle.

Niin, eli väliaineen sijaan poistetaan "luoti".

Lainaus käyttäjältä: jthyttin - helmikuu 20, 2021, 14:52
Niin, eli väliaineen sijaan poistetaan "luoti".

Tuollainen luoti olisi sivusta päin katsottuna vielä samannäköinen kuin oikeakin - sillä vain olisi hyvin pieni pituussuuntainen vastus verrattuna sivuttaissuuntaiseen vastukseen. Sitten havaitaan, ettei "sivutuuli" poikkeuta tällaista luotia reitiltään. Miksei? Siksi, ettei sivutuulta ole olemassa - siis luodin näkökulmasta.

Jos sivutuuli olisi olemassa, se heittäisi tuollaisen luodin sivuun kuin höyhenen. Tavallisen luodinkin poikkeama riippuisi sivuttaisesta vastuskertoimesta eikä pitkittäisestä, ja vastusvoima olisi verrannollinen tuulen nopeuden neliöön.

Kaiken teoreettisen mietiskelyn keskellä tärkeintähän on kuitenkin se,että ampuja tietäisi kuinka paljon hänen ase & patruuna yhdistelmä vie tuuleen miltäkin matkalta.
Ja löytyisikö yhdistelmä joka vie vähemmän tuuleen kuin joku toinen yhdistelmä.

Ja tietty osaisi arvioida tuulen voiman/vaikutuksen kulloisissakin ampumatilanteissa.

Itsellä tuon ihmettely alkoi oikeastaan v.2012,kun suomalaiset piekkari kasa-ampujat menivät USA:han MM-kisoihin.

Menestystä ei Suomi sedille&tädeille sieltä herunut.Jenkit suorastaan dominoivat ko.kisoja.Osin varmasti tunsivat "kotiratansa" tuuli metkut,mutta tuliaisina tuli muutakin.

Suomalaiset saivat ampua siellä kokeeksi myös Jenkkien aseilla.Suurin ihmettelyn aihe oli se kuinka paljon tuulen vienti oli pienempi Jenkkien piekkareilla ammuttaessa kuin heidän omillaan.
Siis suomalaisten omillakin patruunoilla.
Kun ampumakenttä on täynnä viirejä,niin tuulen suunta ja voima on erinomaisen tarkasti näkyvillä.

Siihen aikaan suomalaisten parhaatkin piekkarit olivat "vain" hyväkäyntisiä,mutta ei huippukäyntisiä.

Aseen&patruuna yhdistelmän hyvä käynti korreloi näköjään aikas hyvin myös tuulenvientiin eli mitä parempi käynti,sitä pienempi tuulen vienti.

Lyijyluoti erityisesti olisi saatava matkaan ABSOLUUTTISEN pyöreänä ja myös rihlapalkki uriltaan ABSOLUUTTISEN homogeenisena ja piipussa ei tietty saa olla ahtaampaa kohtaa piipun suuta aiemmin.
Siksi katkaisukohta ja piipun suun viisteen laatu tärkeitä.

Kun ratchet rihlauksen ja matalapalkkisuuden uskotaan antavan hiukan pienempää tuulenvientiä,niin äkkiähän tuosta voi ajatella,että jos % virhe piipun tekijällä on vakio,niin matalapalkkisessa piipussa urasyvyys/palkki korkeus on tuhannesosa milleissä pienempi ja mittaheittokin tuhannesosa milleissä pienempi-->Luoti homogeenisempi lentomatkalla.

Kuitenkin jankutan vielä asiaa jos/kun luoti lentää isompaa spiraalia ennen vakaantumistaan,niin se olisi haavottuvaisempi tuulelle ja tuulen viennille tuon spiraalin aikana ja jopa niin,että JOS taulu on "spiraalin kohdalla" niin silloin Vo tai V3 lähtönopeus hajonnalla on suurempi merkitys osuntaan kuin jos taulu on pienen putken kohdalla.

Yllytän kaikkia ampumaan viirien kanssa radalla mahdollisimman paljon vaikkei niitä TA hommassa / metsästyksessä sitten käytössä olisikaan.Siellä tuulenvienti on edelleen isolta osin "sivistyneitä arvauksia".

Lyhyiltä matkoilta tuulenvienti erot ovat tietty pienempiä (esim. piekkari 50 m) ja tuulikotin määrä tulee parhaiten esille vain todella hyvin käyvillä ase & patruuna yhdistelmillä.

Vaikka täällä keskusteluissa kuljetaan hivotellen TA ammuntaa / kasa-ammuntaa,niin en yhdenäkin keksi luotiaseiden ampuma lajia,jossa paremmasta käynnistä / pienemmästä tuulenviennistä olisi haittaa vaikka muuten eroja onkin.

Tuon vuoksi näen lajien välisen keskustelun / kehittelyn hyvänä asiana.

Olisiko mottona: "Pieni kasa,mutta keskelle taulua".

Timppa

Ps.Jos Laulumaa sanoisi minulle,että näiden 2:n piipun välinen tuulenvienti ero 100 m:iin on 3-5 mm,niin en ole kyllä eka joka haraa vastaan....

www.lapua.com/finnish-benchrest-shooter-jari-laulumaa-broke-2-gun-agg-world-record-with-lapua/

Jenkeillä keskustelu käynnissä Lapuan 22 LR patruunoiden nopeuksista/käynnistä/tuulenviennistä yms.

Kevin Nevius on menestynyt piekkarin asentoampuja (myös Lapua Team USA jäsen)  ja Lones Wigger on ammunnan raskas nimi takavuosilta:

https://en.wikipedia.org/wiki/Lones_Wigger

Otin Kevinin viestistä kopion ja kääntelin google kääntäjän/rallienglannin avulla:

Lones Wigger ja minä puhuimme ottelussa monta vuotta sitten (kun hän oli tekemisissä Federalin kanssa) RF-patruunan ja nopeuksien historiasta. Uskon, että teollisuudessa vallitsi yksimielisyys siitä, että kauan sitten todettiin, että keskimääräisten valmistettujen nopeuksien nostaminen tuotti kaiken kaikkiaan parempaa tarkkuutta - mutta tunnustettiin myös, että pienemmät nopeudet tuottivat pienemmän tuulen viennin. Nopeuden mediaani 1070 jalkaa sekunnissa (326 m/s) hyväksyttiin kahden muuttujan parhaaksi sekoitukseksi.

Federalin alkuperäinen UM1 (yliäänitaajuus) Ultramatch oli uskomatonta tavaraa - luultavasti yhdenmukaisin erä sen päivän suurten ampumatarvikkeiden joukossa, mutta tuulen vienti, etenkin 100 jaardin kohdalla, tuhoaisi aloittelevat ampujat (joista olin yksi tuolloin, kun se esiteltiin - luultavasti olen edelleen yksi! LOL). Lones kertoi minulle aina, että tarkkuus oli tärkein asia, ja että hyvät ampujat (ja korkealla tasolla ampuvat olympiaurheilijat) tarvitsivat tarkkuutta - he olivat todennäköisesti jo taitavia tuulilukijoita, mikä on todennäköisesti totta (varsinkin hänen tapauksessaan!).

Yleensä olen edelleen hyvin samaa mieltä. Minun on ollut paljon helpompaa löytää suuri tarkkuus paljon nopeammalla kuononopeudella. Mutta haku jatkuu molemmille - hitaalle erälle, joka ampuu hyvin, mutta sitä on vaikea löytää, ja IMHO: ta on vaikeampaa virittää kerran löydetty. Mutta ampumalla  100 jaardiin, ero tuulen viennissä on ilmeinen etu. Se varmasti ostaa sinulle pisteitä antamalla paljon kymppejä, kun taas toiset ovat yhdeksän renkaassa.

Summa Summarum tuostakin tukea itselleni:

Kun en ole maaimanluokan tuulenlukija niin katselen edelleen hitaampia paukkuja.Tuulenluku virhe ei näy niin rumasti taulussa.Ja myös ilman viirejä ammuttaessa hitaista on etua.

Timppa