Tervehdys,
Läksin uutena forumin jäsenenä kyselemään tietäjiltä ääniä tai kommentteja seuraavanlaiseen pulmaan.
Ajatuksena on siis hankkia uusi kivääri (6.5creedmore) jota olisi tarkoitus hyödyntää sekä peurapassissa sekä radalla.
Muita kaliibereja löytyy jo ajometsästykseen sekä linnustukseen mutta ehkä tätä uutta asetta tulisi käytettyä satunnaisesti myös niissä hommissa.
Haen siis kivääriä joka toimisi tuolla passissa sekä sillä pääsisi tutustumaan pitkänmatkan ammuntaan radalla. Piipun pituudessa preferoin 20-22 (max)" piippua vaikka siinä vähän vauhdit putoaakin.
Tällä hetkellä harkinnassa on seuraavat aseet:
-Tikka CTR + GRS tai KRG Tukki
-Bergara 14 HMR joka näyttäisi olevan lähempänä tarpeita suoraan paketista
-Musta hevonen = Remington 700 NRA American Hunter, jonka mukana saisi hyvän perustukin jota voisi hyödyntää myöhemminkin. Tähän pitäisi hommata toinen tukki + liipasinkoneisto (näin epäilen).
-Joku muu vakavasti otettava vaihtoehto - mikä?
Sako S20 Precision sekä Tikka UPR on pudonnut pois vaihtoehdoista koska niissä ei vaan tukki istu käteen samalla tavalla kuin esim. nuo GRS tukit. Kävin molempia testaamassa mutta kun tuo tukki menisi vaihtoon niin lisähinta ei ole oikein perusteltua + niissä on 24" piiput.
CTR tuntuisi olevan se perusvarma vaihtoehto mutta onko teillä kokemuksia tuosta Bergarasta sekä missä menee Remingtonin laatu tänä päivänä. Tuota remingtonia mainostavat tehneensä pieteetillä sekä uusilla koneilla (koneistuksen laatu / toleranssit / 5r piippu) jne.
Remarista tulee huomata se että siinä ei ole irtolipasta. Onko tällä sinulle lisä arvoa onkin asia erikseen
Tukista sen verran, usein unohtuu että tarkasti ampuessa tukin tehtävä on mahdollistaa toistettavat ja tarkat laukaukset kerta toisensa jälkeen. Mieluiten niin että rautojen käyttäminen irti ei vaikuta asiaan.
Tukin tehtävä siis EI OLE esim. "istua käteen", "tuntua hyvältä" jne. ja kyseiset ominaisuudet voivat olla jopa haitallisia. Disipliini-ammunnassa jossa toistetaan täsmälleen samaa suoritusta kerta toisensa jälkeen niin että ampumamatossakin on merkit mihin kohti raajat asetellaan, on aivan sama miten monen akselin suhteen aseeseen tulee vääntöä ampuma-asennossa ja aseen rekyloidessa. Myös ampuma-asento rakentuu eri tavoin, ja sitä on hankaloitettu säännöilläkin (ei saa ampua liian tukevasta asennosta...)
Jos taas aseella pitää osua useammista ampuma-asennoista, jopa sellaisista joita ei ole koskaan kokeillutkaan, täytyy nuo väännöt ja vipuvarret mahdollisuuksien rajoissa vakioida. Aseeseen pyritään tyypillisesti kohdistamaan vain suoraan taaksepäin vaikuttavia voimia, jos ei ole erityisiä syitä pyrkiä esim. estämään kiertymistä rekyylissä. Itse olen jämähtänyt ampumatekniikassa n. 10v takaiseen tilanteeseen, mutta olen varma että kehitystä on tässäkin tapahtunut kunhan osaa valita asialliset lähteet (siis tarkka-ammunta ja uudempana PRS/VRS konteksti)
Ja mitä tämä marmatus käytännössä tarkoittaa? Jos katselet tarjolla olevia tarkka-ammuntatyyppisiä kivääreitä ja tukkeja, ylivoimainen enemmistö on kohtuullisen symmetrisia ja esim. pistoolikahvasta löytyy pintaa joka on kohtisuorassa piippulinjaan nähden (ts. jonka avulla voi kohdistaa painetta suoraan taaksepäin). Esim. GRS-tukeista löytyvää kahdessa suunnassa väännettyä pistoolikahvaa ja aivan liian alas pudotettua perälinjaa ei markkinoilla järin paljon näy.
Kiitos kommentista. Vertailin tämän pohjalta kuvia eri tukeista. GRS tukissahan on tosiaan kahvakulmaa sekä tuo perän linja on piippulinjaan verraten aavistuksen matalammalla vs KRG, TRG ja Bergara tukit. Näitä asioita ei metsästyshommissa ole osannut huomioida eikä sitä kautta painottaa tai vertailla.
Lainaus käyttäjältä: saku_s-t - joulukuu 01, 2020, 08:00
Remarista tulee huomata se että siinä ei ole irtolipasta. Onko tällä sinulle lisä arvoa onkin asia erikseen
Jep, tämä selkeä miinus ratakäyttöä ajatellen.
Eikös grs:ssä ole kuitenkin takaosan korkeus / rekyylin vastaanottopiste korkeussuunnassa vapaasti säädettävissä kaikissa, paitsi metsästysmalleissa?
Totta tuokin eli GRS tukeissa on näemmä pystysäätö perässä. Kahlailin läpi täällä useampia viestiketjuja ja tulin siihen lopputulokseen että Tikan kanssa ei voi mennä pahasti pieleen.
Tilaukseen lähtee siis CTR herkistinkoneistolla (+ bipodi ja spuhr jalat). Kiikariksi täytyy ryövätä alkuun T1x:n päältä tuo Zeiss V4 6-24x50 ZMOA-1.
Paketti lienee kasassa viikon sisään..vieläkun saataisiin ratoja auki..
Lainaus käyttäjältä: saku_s-t - joulukuu 01, 2020, 08:00
Remarista tulee huomata se että siinä ei ole irtolipasta. Onko tällä sinulle lisä arvoa onkin asia erikseen
Remariin saa lippaan kun vaihtaa lippaallisen tukin. Mutta jokatapauksessa tikka parempi.
Tukeista sen verran: grs on hintalaatusuhteeltaan sekä ominaisuuksiltaan ehkä parhainta mitä saa. Osumapiste ei muutu kun raudat poistaa, ja on erittäin hyvä erinäisistä ampuma-asennoista. Krg bravo on myös tosi hyvä vaihtoehto, mutta itse jouduin hommaamaan peränsäätöpalikan, muuten pysyyammunnassa jäi perälevy ihan liian korkealle. Krgn muoviosat myös naarmuttuvat törkeen helposti. Onko sillä väliä? Ei välttämättä.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - joulukuu 03, 2020, 08:38
Lainaus käyttäjältä: saku_s-t - joulukuu 01, 2020, 08:00
Remarista tulee huomata se että siinä ei ole irtolipasta. Onko tällä sinulle lisä arvoa onkin asia erikseen
Remariin saa lippaan kun vaihtaa lippaallisen tukin. Mutta jokatapauksessa tikka parempi.
Tukeista sen verran: grs on hintalaatusuhteeltaan sekä ominaisuuksiltaan ehkä parhainta mitä saa. Osumapiste ei muutu kun raudat poistaa, ja on erittäin hyvä erinäisistä ampuma-asennoista. Krg bravo on myös tosi hyvä vaihtoehto, mutta itse jouduin hommaamaan peränsäätöpalikan, muuten pysyyammunnassa jäi perälevy ihan liian korkealle. Krgn muoviosat myös naarmuttuvat törkeen helposti. Onko sillä väliä? Ei välttämättä.
Siitä remington on hyvä että siihen saa kaikkea osaa mitä taivaan alta löytyy, mutta jos meinaa remarista maksaa melkein 1600€ niin sen pitää olla kyllä valmis paketti.. tämä siis oma
köyhän mielipiteeni
Olemassaoleva T1x korostaa yhteensopivan CTR:n valinnan fiksuutta.
GRS:n tukeissa on tyypillisesti pudotettu perälinjaa jopa 5cm liian alas (=pistoolikahvan alapuolelle). Tämä nostaa turhaan makuuasentoa, eikä siitä pääse eroon kuin moottorisahalla (kun sinne perän alle pitää mahtua pussi tai edes nyrkki). Jos 5cm ei kuulosta paljolta voi sitä verrata esim. lyhyen Harrisin kokonaissäätövaraan 6.5cm. Jossain malleissa peräpudotus on vielä humoristisesti koristeltu raastinraudalla, toivottavasti edes sen saa pois... (vrt. mihin muut valmistajat sijoittavat monopodin kiinnityksen).
Omaansa saa toki kehua, mutta kannattaisi kokeilla laajemmin eri vaihtoehtoja ennenkuin on liian ehdoton. Jos itse haluaisin nimenomaan CTR:lle (lippaat) konstailemattoman tukin kohtuuhintaan, menisi hankintaan varmaan B&C Target/Competition. Eihän sekään valmis ole (mm. hihnalenkin paikat), muuten kyllä miellyttävä tuttavuus ja eräänlainen jack of all trades.
Lainaus käyttäjältä: jthyttin - joulukuu 03, 2020, 10:41
...
GRS:n tukeissa on tyypillisesti pudotettu perälinjaa jopa 5cm liian alas (=pistoolikahvan alapuolelle). Tämä nostaa turhaan makuuasentoa, eikä siitä pääse eroon kuin moottorisahalla (kun sinne perän alle pitää mahtua pussi tai edes nyrkki). Jos 5cm ei kuulosta paljolta voi sitä verrata esim. lyhyen Harrisin kokonaissäätövaraan 6.5cm. Jossain malleissa peräpudotus on vielä humoristisesti koristeltu raastinraudalla, toivottavasti edes sen saa pois... (vrt. mihin muut valmistajat sijoittavat monopodin kiinnityksen).
...
Jäin pohtimaan kommenttiasi ja siksi pitikin alkaa mittauspuuhiin. Piippulinjasta GRS Bifrostin (CTR) perän alalaita on noin 5-10 mm alempana kuin TRG:ssä, jos ei huomioi irrotettavaa picatinnya. Minusta ero ei ole suuren suuri. Kahvan alaosan etäisyys piippulinjasta on GRS:ssä 5 mm pienempi kuin TRG:ssä, tähän lienee syynä kallistettu kahva ja muutenkin kahva yläosa on ylempänä kuin TRG:ssa. Mittasinkohan jotenkin väärin.
Mihin muuten muut valmistajat laittavat monopodin kiinni? Googletuksen perusteella pääsääntöisesti aivan samaan paikkaan vai enkö vain osaa?
Kolmantena huomiona totean, että en pidä GRS:n tukkia mitenkään ihmeellisenä ampua makuulta, säädöt ovat toki erinomaiset. GRS (Bifrost) loistaa, kun pitää ampua pystystä. Silloin ko. tukin ergonomia, paksu etutukki, pitävät kumipinnat ja kulmassa oleva kahva tekevät ampumisesta helppoa. Makuulta tykkään edelleen eniten ampua TRG:llä.
TRG 2x/4x:n muotoilu perustuu vuosikymmenten takaisiin vakiokivääreihin, eikä siten ole oikein vertailukelpoinen esimerkki.
Väärin vertailtu ?
Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma - joulukuu 03, 2020, 13:50
TRG 2x/4x:n muotoilu perustuu vuosikymmenten takaisiin vakiokivääreihin, eikä siten ole oikein vertailukelpoinen esimerkki.
Näinhän se voi olla. Mikä olisi vertailukelpoinen esimerkki?
Jotta ei jää epäselväksi, niin oman fiilikseni pohjalta en pidä GRS:n kulmassa olevaa kahvaa optimaalisena makuuammuntaan vaan suora kahva toimii siinä paremmin. Seisaaltaan asia on toisin, koska jotenkin saan asennosta paremman ja tukevamman. Omat kokemukseni eivät tule kilpailullisen ammunnan puolelta, joten kommentteihini kannattaa suhtautua sen mukaisella varauksella. Paremmin asioista tietäviä ja osaavia kavereita löytyy täältä reippaasti.
KRG, TRG M10, Tac A1, AI:n tuotteet.
Mikä sitten on hyvä, onkin maku asia.
Jos halajaa matalan ampuma-asennon ja käyttää perän alla monopodia, pussia tai nyrkkiä, niin onhan tuo grs siihen omaan makuun huono.
Väärin ei ole vertailtu, vaikka sitä vertaisi höyläämättömään 2x4. Pitää vain ymmärtää ettei sen muotoilu seikat välttämättä perustu tuettuun makuulta ammuntaan.
Siltikin TRG 22/42 ilman picantinnyä omalla bipodilla ja taittoperällä on makuulta ja muutoinkin paras ja tasapainoisin yhdistelmä, millä minä olen ampunut, ja sen takia ne ei ole vaihtunut mihinkään. Varsinkin hieman orkkista lyhyemmillä fluutatuilla piipuilla. Kokemuksia on suunilleen kaikista yllämainituista mukaanlukien AI Arctic Warfare, joka pääsee kyllä lähelle ja on joiltain osin TRG: tä edellä. Esim TRG M10 ottaa hopeaa korkeamman/kiikkerämmän tuntuisena vaikka kahva onkin enemmän käteensopiva säätöineen. Tämä tosin ei haittaa itseä, koska ammun peukalo kammen puolella. Nämä on kuitenkin aina henkilökohtaisia mieltymyksiä ja riippuu monesta eri seikasta, esim. ampujan ruumiinrakenteesta ym.
Niimpä, maku ja fysiologia-asioita. Itselle makuuammuntaan parhaimmat ovat paremmuusjärjestyksessä trg, bifrost, bravo. Pystyammunnassa bifrost ja trg ovat aika tasaväkisiä, kunhan säätä trgstä perän alas, bravo huonoin. Perälevy neutraalina grs, trg, bravo. Itselle on myös vakaampaa ampua hieman korkeammalta makuuasennolta, kuin leuka ja aataminomena nurtsissa kiinni.
Tykkään kyllä myös bravon tukista, hankin sellaisen t1x jotta pystyi halvalla larppaamaan trgn omistamista, ja menin sen jälkeen vielä trgn hankkimaan. Mutta näistä vertailuista bravo on heikoin omalle ruumiinrakenteelle.
Menee hieman offtopiciksi, mutta pidän tekstin lyhyenä.
Innostuin sitten mittailemaan hieman lisää ja alla tuloksia. Pelkällä rullamitalla ja suurin piirtein mitattuna 1) kahvan alalaidan etäisyys piippulinjasta ja 2) takatukin alalaidan etäisyys piippulinjasta:
GRS Bifrost CTR 1) 135 mm 2) 155 mm
TRG-21 normiperä 1) 140 mm 2) 150 mm
TRG taittoperä 1) 140 mm 2) 145 mm
TAC A1 vakioperä 1) 160 mm 2) 140 mm
Mittaukset siis likimäärin. Tuon perusteella GRS:n tukki on n. 1-2 cm alempana piippulinjasta kuin vaikka TRG tai TAC A1. En koe asentoa merkittävästi korkeammaksi, kun kylmäharjoittelin vaikkakin bipodilla lienee asiassa iso rooli myös. Varmasti jollekin tuo 1-2 cm takatukissa on liikaa. GRS:n isoin eroavaisuus vertailuryhmään on kuitenkin kulmassa oleva kahva.
Keskustelun aloittajalle: CTR on oiva valinta, onneksi olkoon! Herkistinkoneiston kanssa saa olla tarkkana, meinaa nimittäin kuti lähteä varkain.
Mitä matalampaan ampuma-asentoon kroppa taipuu, eli mitä enemmän kropasta koskee maahan, sitä tukevampi on asento. Kuitenkin niin, ettei tarvi itseään väkisin kyseiseen asentoon pakottaa, vaan olotilan tulee olla rento. Ylipäätään oikeaoppisilla asennon hinkkaamisilla/opiskelulla on valtava merkitys, mikä näkyy takuuvarmasti taululla. Nämä asiat on suurimmalla osalla enempi/vähempi pielessä. Usein haetaan syytä huonoon käyntiin aseesta, vaikka iso osa syistä siihen löytyy siitä, ettei pysty toistamaan asentoa ja siihen keskeisesti liittyviä asioita (esim. aiming point, väärien ruumiinosien jännittäminen huomaamattaan ym.). Nämä asiat vaativat kokeneeltakin ampujalta jatkuvaa keskittymistä, asennon tutkiskelua ja asioiden kertaamista. Kannattaa kuvata omaa ampumistaan.
Sorry off topic.
Lainaus käyttäjältä: MOj - joulukuu 03, 2020, 19:02
Mitä matalampaan ampuma-asentoon kroppa taipuu, eli mitä enemmän kropasta koskee maahan, sitä tukevampi on asento. Kuitenkin niin, ettei tarvi itseään väkisin kyseiseen asentoon pakottaa, vaan olotilan tulee olla rento. Ylipäätään oikeaoppisilla asennon hinkkaamisilla/opiskelulla on valtava merkitys, mikä näkyy takuuvarmasti taululla. Nämä asiat on suurimmalla osalla enempi/vähempi pielessä. Usein haetaan syytä huonoon käyntiin aseesta, vaikka iso osa syistä siihen löytyy siitä, ettei pysty toistamaan asentoa ja siihen keskeisesti liittyviä asioita (esim. aiming point, väärien ruumiinosien jännittäminen huomaamattaan ym.). Nämä asiat vaativat kokeneeltakin ampujalta jatkuvaa keskittymistä, asennon tutkiskelua ja asioiden kertaamista. Kannattaa kuvata omaa ampumistaan.
Sorry off topic.
Kyllä, ja itselleni parempi ja rennompi asento on hieman pystympi. Pääsen myös erittäin matalalle, mutta tällöin joudun taivuttamaan niskaani huomattavan paljon. Kannattaa tutustua MarkandSamAfterworkin videoihin ampuma-asennosta ja tähtäimen korkeudesta. Naamanrakenteeni takia myös itselleni spuhrin isms -02 jalat ovat asennollisesti parempia ampua kuin -01, korkuiset, eivätkä ole yhtään kiikkerämpiä.
Lainaus käyttäjältä: mattix - joulukuu 03, 2020, 17:48
Menee hieman offtopiciksi, mutta pidän tekstin lyhyenä.
Innostuin sitten mittailemaan hieman lisää ja alla tuloksia. Pelkällä rullamitalla ja suurin piirtein mitattuna 1) kahvan alalaidan etäisyys piippulinjasta ja 2) takatukin alalaidan etäisyys piippulinjasta:
GRS Bifrost CTR 1) 135 mm 2) 155 mm
TRG-21 normiperä 1) 140 mm 2) 150 mm
TRG taittoperä 1) 140 mm 2) 145 mm
TAC A1 vakioperä 1) 160 mm 2) 140 mm
Mittaukset siis likimäärin. Tuon perusteella GRS:n tukki on n. 1-2 cm alempana piippulinjasta kuin vaikka TRG tai TAC A1. En koe asentoa merkittävästi korkeammaksi, kun kylmäharjoittelin vaikkakin bipodilla lienee asiassa iso rooli myös. Varmasti jollekin tuo 1-2 cm takatukissa on liikaa. GRS:n isoin eroavaisuus vertailuryhmään on kuitenkin kulmassa oleva kahva.
Keskustelun aloittajalle: CTR on oiva valinta, onneksi olkoon! Herkistinkoneiston kanssa saa olla tarkkana, meinaa nimittäin kuti lähteä varkain.
Kiitos ja jeps, täytyy nauhoittaa tämä asia kasettikoteloon ja jättää herkistimen käyttö radalle.
Lainaus käyttäjältä: MOj - joulukuu 03, 2020, 19:02
Mitä matalampaan ampuma-asentoon kroppa taipuu, eli mitä enemmän kropasta koskee maahan, sitä tukevampi on asento. Kuitenkin niin, ettei tarvi itseään väkisin kyseiseen asentoon pakottaa, vaan olotilan tulee olla rento. Ylipäätään oikeaoppisilla asennon hinkkaamisilla/opiskelulla on valtava merkitys, mikä näkyy takuuvarmasti taululla. Nämä asiat on suurimmalla osalla enempi/vähempi pielessä. Usein haetaan syytä huonoon käyntiin aseesta, vaikka iso osa syistä siihen löytyy siitä, ettei pysty toistamaan asentoa ja siihen keskeisesti liittyviä asioita (esim. aiming point, väärien ruumiinosien jännittäminen huomaamattaan ym.). Nämä asiat vaativat kokeneeltakin ampujalta jatkuvaa keskittymistä, asennon tutkiskelua ja asioiden kertaamista. Kannattaa kuvata omaa ampumistaan.
Sorry off topic.
Olin jostain lukevinani että asento on silloin kohillaan kun siinä pystyy vetämään pienet tirsat ; )
Makuuammunnassa voi käydä niin että perälevy jää liian alas ja olkapäähän ottaa vain perälevyn yläosa. 338 Lapualla voi tulla epämiellyttävää rekyyliä, jollain 308 Winillä ei niinkään. Tällöin on kiva jos perälevyssä on korkeussäätö, mieluusti pikasellainen.
En tiedä miten asia keskustelun tukeissa on ratkaistu mutta kannattaa perehtyä ja samalla miettiä onko matalimmat mahdolliset kiikarinjalan makuuammuntaan optimit vai kannattaako ottaa vähän korkeammat jalat.
Pystyammunnassa perälevyn korkeus ei ole yleensä ongelma mutta makuuammunnassa voi olla.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - joulukuu 03, 2020, 22:05
Kyllä, ja itselleni parempi ja rennompi asento on hieman pystympi. Pääsen myös erittäin matalalle, mutta tällöin joudun taivuttamaan niskaani huomattavan paljon. Kannattaa tutustua MarkandSamAfterworkin videoihin ampuma-asennosta ja tähtäimen korkeudesta. Naamanrakenteeni takia myös itselleni spuhrin isms -02 jalat ovat asennollisesti parempia ampua kuin -01, korkuiset, eivätkä ole yhtään kiikkerämpiä.
Sillon pystympi parempi. Eivät varmasti -02 jalat ole yhtään sen kiikkerämpiä. Mutta noin niinkuin ylipäätään, aina parempi, jos kiväärin profiili pysyy sellaisena, että painopiste on mahdollisimman lähellä piippulinjaa. Tämä kannattaa muistaa yhtenä asiana kun valitsee tähtäin jalustaa, tai mitä tahansa nyt aseeseen kiinnitteleekään.
Hyvä että syntyi vilkasta keskustelua. Foorumilla lienee jo kymmenkunta vuosikertaa jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Laurosesta sun muista "hirvenhiihtotukeista" joita vaihtelevalla menestyksellä yritettiin tarkka- ja tarkasti-ammuntaan soveltaa kun muuta ei käytännössä ollut saatavilla. GRS:n tarkoissa mitoissa minulla on hapuilua koska perustuu mainosmateriaalin kuviin (toki olen niillä ampunut, mutten omista).
Nykyään valikoimaa piisaa, toki tukista köyhtyy saman verran kuin uusi Tikka T3 kaikkinensa maksoi tuolloin 10v sitten. Topicin aloittaja mainitsi ensisijaisista käyttötarkoituksista toisena pitkän matkan ammuntaan tutustumisen, joten mielestäni mennään makuuammunta edellä. Oman filosofian mukaan kivääri myöskin on siinä kuosissa johon se laitetaan, eikä "kentällä" ruveta säätelemään perälevyjä tai poskipakkoja. Eli kyseessä on aina kompromissi, jossa painotetaan ensisijaista käyttötarkoitusta. Kuten MOj sanoi, kaikki säädöt vaikuttavat osuntaan ja osumapisteeseen (ampujan ja aseen käytös) kun tarkkuutta aletaan oikeasti hakemaan.
Lopuksi kannattaa muistaa että ampumaradan ulkopuolella lähes jokaisen aseen pääasiallinen "käyttötarkoitus" on sen kantaminen (sanotaan nyt vaikka kuljettaminen ilman suojusta ettei mene sekaisin aselain kanssa) joten tukin ja tähtäimen osalta yleinen linjakkuus, sekä ulokkeiden (painavat kroppaa, hihnat jää kiinni yms.) ja vahingossa aktivoituvien (pika)namiskojen puute on suotavaa.
Paljon viisaita sanoja jthyttinseltä.
Uskon, että kokemuksen kautta se itselle ja omiin käyttötarkoituksiin sopiva tukki selviää. Vaikka säädöt tuovat riskin kaluston rikkoutumiselle ja ulokkeiden jäämiselle kiinni risuihin sekä männynkäpyihin, niin niistä on myös etua. Näitä tilanteita voi olla esimerkiksi poikkeuksellinen pitkäaikainen ampuma-asento tai vaatetus. Samoin kiikarin tai ampujan vaihtaminen ei aseta ergonomiarajoitteita kaluston käsittelyyn. Pidän GRS:n rakennetta hyväksyttävänä luotettavuuden näkökulmasta, ei se silti missään nimessä ole esim. TRG:n taittoperän luokkaa. Ja jos sitten oikeasti ryynätään ja failure is not an option, niin simppelimpi on parempi. Nämä omien fiiliksien pohjalta. Kompromisseja...
Lopuksi on hämmästeltävä, miten huonosti valmistajat tuovat tactical-tukkeihinsa hyviä otepintoja. Moni tuntuu liukkaalle ja tästä GRS kumisine otepintoineen on ilahduttava poikkeus. Tälläkin tosin on vähän merkitystä makuuammunnassa.
On hyvä, että keskustelun aloittajalla on vaihtoehtoja tukkien osalta: B&C, KRG, GRS, GGS, PSE, KKC, McMillan, UPR tai vaikka TAC A1:sta irroitettu runko. Mukavampi valita, kun vaihtoehtoja riittää.
Eihän niitä tukin säätöjä kentällä säädetä jos vaativat työkalun käyttöä tai ovat muuten vaikeita säätää. Jos taas säätö on helppo tehdä ja ampuma-asento sitä vaatii niin tietenkin kannattaa säätää. Sitä varten han ne säädöt siihen on rakennettu.
Ylläoleva siis liittyy ampumiseen yleensä, juoksevaa villisikaa/hirveä/kettua ammuttaessa ei toki kannata/kerkiä paljon säädellä mitään mutta harva niitä pystystä TRG-kalustolla ampuu muutenkaan.
Ite yritin turhaan vääntää itteni liian matalaksi aseen takana pitkään. Tuloksena ratakeikan jälkeen aina niska jumissa ja jäätävä päänsärky. Tilalle korkeat bipodit ja iso takapussi niin alko homma helpottumaan. Ite vedän perän säätöä ulos n. peukalon leveyden verran makuuasennossa, muissa asennoissa perälevy sisällä osuu silmän etäisyys oikein turhia vääntelemättä.
Joskus tulee lavettipyssylläkin ammuttua myös juoksevaa elukkaa lähelle (kauris, peura, hirvi). Jostain syystä kun aina silloin tällöin päättävät juosta syliin jo ennen kuin ehtii kytispaikkaan, tai muuten on siirtymässä jonnekin. Tuon takia kiikarin säädöt ovat aina pienimmällä, ellei nimenomaan ole tarkoitus juuri silloin ampua kauas.
Sanoisin, että ihan kohtalaisesti toimii ajojahdissakin, joskaan tuollaista halkoa ei tietenkään varta vasten kannata siinä tarkoituksessa metsässä kuljettaa. Sorsametsästys sitten erikseen.
Arvelen että jthyttin tarkoitti juurikin työkaluilla tehtäviä säätöjä. Jos perässä on pikasäätö mahdollisuus, kannattaa niitä käyttää saadakseen mahdollisimman hyvän ampumaergonomian/asennon. Maakuuammunta vaatii usein hieman eri säätöjä perän pituuden, poskipakan ja perän korkeuden suhteen vs. muista asennoista ammuttaessa.
Edit: eli jos ei pikasäätöjä ja ampuu vaikka päasiassa eniten makuulta, kannattaa asettaa perän säädöt tätä silmälläpitäen. Muissa asennoissa sitten vähän kärsii, mutta homma hoituu kuitenkin jollain tavalla.
Ei vaan mitä tahansa säätöjä. Jos säädöissä on "muistipaikka/paikkoja" tai joku muu tapa asettaa aina vakioitu säätö (esim. sk88 mainitsema) pysyy homma vielä hallussa. Tai jos makuulta on tietyt säädöt ja huterammissa asennoissa toteaa ettei vakioinnista saa mitattavaa hyötyä. Mutten ole kokenut saavani vastaavaa hyötyä vs. se että ase on aina asentoa muuttaessa mulkattava tai sitten ammuttava väärillä säädöillä.
Ainut käyttämäni säätö on teleperän vetäminen auki kun laitetaan rear add-on kiikariin. Sekin on puutteellinen viritys kun en ole jaksanut tehdä jatkopaloja perään että säädöllä pääsisi oikeasti haluttuun tulokseen (nyt vain osittain). Muuten kiikarin silmänetäisyyksilläkään ei ole ongelmia, kun esim. huterammista asennoista ammutaan yleensä pienemmällä suurennoksella enkä muutenkaan ammu "kylki edellä" esim. pystystä. Eli ylävartalon ja aseen suhde säilyy kohtuullisen samana asennosta riippumatta.
Ok. Itse pikasäätöjen osalta tarkoitin tietenkin, että käytetään ennalta harjoittelussa testattuja vakioituja säätöjä. Ilmaisin asian vajavaisesti. Itsellä TRG orkkis taittoperä, säädöt asetettu sekunneissa ja muistissa on, missä kohtaa mikäkin pitää olla eri asentoja silmälläpitäen.
Edit: Mulle nuo taittoperän pikasäätöominaisuudet näyttelee tosi tärkeää roolia ja sen takia olen sen ylipäätään aikanaan hankkinut. Saan aina nopeasti oikeat säädöt eri asentoihin. Kun kannan tai kuljetan asetta, en taittoominaisuutta käytä/tarvitse. Toinen hyöty tulee asetta putsattaessa, kun saa käännettyä pois tieltä.
Lainaus käyttäjältä: mattix - joulukuu 04, 2020, 11:29
Paljon viisaita sanoja jthyttinseltä.
Uskon, että kokemuksen kautta se itselle ja omiin käyttötarkoituksiin sopiva tukki selviää. Vaikka säädöt tuovat riskin kaluston rikkoutumiselle ja ulokkeiden jäämiselle kiinni risuihin sekä männynkäpyihin, niin niistä on myös etua. Näitä tilanteita voi olla esimerkiksi poikkeuksellinen pitkäaikainen ampuma-asento tai vaatetus. Samoin kiikarin tai ampujan vaihtaminen ei aseta ergonomiarajoitteita kaluston käsittelyyn. Pidän GRS:n rakennetta hyväksyttävänä luotettavuuden näkökulmasta, ei se silti missään nimessä ole esim. TRG:n taittoperän luokkaa. Ja jos sitten oikeasti ryynätään ja failure is not an option, niin simppelimpi on parempi. Nämä omien fiiliksien pohjalta. Kompromisseja...
Lopuksi on hämmästeltävä, miten huonosti valmistajat tuovat tactical-tukkeihinsa hyviä otepintoja. Moni tuntuu liukkaalle ja tästä GRS kumisine otepintoineen on ilahduttava poikkeus. Tälläkin tosin on vähän merkitystä makuuammunnassa.
On hyvä, että keskustelun aloittajalla on vaihtoehtoja tukkien osalta: B&C, KRG, GRS, GGS, PSE, KKC, McMillan, UPR tai vaikka TAC A1:sta irroitettu runko. Mukavampi valita, kun vaihtoehtoja riittää.
[/quote
GRS on todella hyvän tuntuinen noiden otepintojen suhteen, siitä pitää monen valmistajan ottaa mallia. Olen samoilla linjoilla myös tuosta kokemuksen kautta voittoon eli kroppaa peliin ja kyllä se sieltä löytyy. Tähän liittyen, taidan hankkia T1X toisenlaisen tukin ja tuohon CTR:ään toisen (molemmat pitää päivittää) ja siinä on jo muutama hyvä vertailukohta.
Lainaus käyttäjältä: jthyttin - joulukuu 04, 2020, 15:51
Ei vaan mitä tahansa säätöjä. Jos säädöissä on "muistipaikka/paikkoja" tai joku muu tapa asettaa aina vakioitu säätö (esim. sk88 mainitsema) pysyy homma vielä hallussa. Tai jos makuulta on tietyt säädöt ja huterammissa asennoissa toteaa ettei vakioinnista saa mitattavaa hyötyä. Mutten ole kokenut saavani vastaavaa hyötyä vs. se että ase on aina asentoa muuttaessa mulkattava tai sitten ammuttava väärillä säädöillä.
Ainut käyttämäni säätö on teleperän vetäminen auki kun laitetaan rear add-on kiikariin. Sekin on puutteellinen viritys kun en ole jaksanut tehdä jatkopaloja perään että säädöllä pääsisi oikeasti haluttuun tulokseen (nyt vain osittain). Muuten kiikarin silmänetäisyyksilläkään ei ole ongelmia, kun esim. huterammista asennoista ammutaan yleensä pienemmällä suurennoksella enkä muutenkaan ammu "kylki edellä" esim. pystystä. Eli ylävartalon ja aseen suhde säilyy kohtuullisen samana asennosta riippumatta.
Tämä on yksi syy miksi itse heräsin säädettävään tukkiin ja päätin että uuteen kivääriin pitää saada sellainen. Metsästysvehkeet ovat aina olleet mulla vakiotukeilla. Niillä pärjää ajojahdissa ihan ok mutta kaikessa muussa se perus 2X4 on kompromissi, tai väärän mittainen ainakin minulle ja kun mennään makuulle, asennosta tulee luonnoton (vetopituus, poskipakka) joka pakottaa asennon hakemista (päätä eteen / takas, perää ylös / alas).
Pikasäädettävä perälevyn korkeus on erittäin hyödyllinen ollut itselle, vetopituus ja poskipakan pikasäädöistä en ole hyötynyt muuta kuin että nopea asettaa kohdalleen kun uuden tukin/aseen hankkii. Esimerkiksi hirvimetsällä pystyi seisontapasseissa laittamaan perälevyn mahdollisimman alas jotta pystyammunnassa perä istuu paremmin olkapäälle eikä lipsahda ( itsellä pystyammunnassa ase on niin korkealla että perälevystä neutraalissa asennossa osuu vain parin sentin kokoinen kärki olkapäähän) ja taasen istumispassissa sai perälevy olla neutraalissa. Taas kun teerimetälle meni makuukytispaikalle, pystyi siinä nopeasti nostamaan perälevyn ihan ylös.
Trgllä joutuu metsälle lähtiessä aina jättämään perälevynkorkeuden neutraaliin, sillä vaikka alkuun meneekin makuukytikselle, monesti tulee lähdettyä käppäilemään aamun jälkeen maastoon jolloin saattaa ampumatilanne tulla pystystä tai polvelta. Kyllähän sitä voisi ruuvata aamupassillakin, sillä kannan aina trgn työkalua mukana muttei sitä kentällä huvita ruveta tekemään. Taas kun menee ampumaan pilkkaa tulee säädettyä perälevy alas jos reenaa pystyä ja ylös kun ampuu makuuta. Esimerkiksi makuuammunnassa ei itsellä ole vaikutusta onko perälevy neutraalina vai ihan ylhäällä osunnan sijainnin tai kasojen koon kanssa. Ainut vaikutus on että perä tuntuu hieman paremmalta sekä asennon saa hieman nopeammin ja helpommin vakaaksi.
Eli itseltä ehdoton + ääni perälevyn pikakorkeussäätöön, siitä ei ole mitään muuta kuin hyötyä. Työkalullisellakin säädöllä pärjää, mutta etenkin kentällä huomaa että työkalullisen säädön kanssa sitä ennemmin tyytyy keskinkertaisuuteen kun taas pikasäädön kanssa sitä joka kerta vetäsee perälevyn parhaimpaan asentoon asennosta riippuen.
Kiitos kaikille asiantuntevista kommenteista ja vinkeistä!
Tilannepäivityksenä uuden kiväärin kokoonpano v.1.0:
-CTR 6.5 herkistimellä
-GRS berserker tukki
-3HGR driven asehihna
-Bipodi - harkinnassa Leapers Heavy Duty Recon 360
-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr
Kuten todettua, kiikarina toimii väliaikaisesti tuo Zeiss 6-24x50 ja kiikarin pähkäily tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.
Makuuammuntaan viritetyllä aseella on helpompi ampua pystystä kuin pystyammuntaan viritetyllä makuulta. Molemmilla toki helpompi kuin perinteisellä mettätukilla, joka ei sovi kuin kantamiseen ja heittolaukauksiin. Kantaminenkin toki vaatii uudet hihnalenkit fiksumpiin paikkoihin.
Hiukan epäilen miten tuo Treehugger toimii Berserkin kanssa, siis hihnan kiinnitysremmi takatukin ympäri. Toisaalta Berserkissa ei ole flush cuppeja sivulla tms. joten muunlainenkaan kiinnitys tukkia modifioimatta ei onnistu. Jonkun verran tullut käytettyä noita pikasäädettäviä kaksipistehihnoja, omaan makuun selvästi paras solki on Ferro Concept Slingsterissä. Se on tosin metallinen (haittaa välillä) ja jonkin verran ulkoneva (ennakko-odotuksista huolimatta ei ole haitannut). Ferron mitoituksessa on vaan hölmöilty, sitä ei saa t-paitasillaan niin tiukalle kuin haluaisin (eikä helppo modifiointi onnistu rakenteen vuoksi). Vähän tukevammin vaatetta tai paksumpi käyttäjä niin ei ongelmaa. 3HGR tuotevideolla annetaan aika ruusuinen kuva hihnatyypin toiminnasta, käytännössä ei mene ihan yhtä auvoisesti varsinkaan normaalin kiväärin pituisella aseella.
Tuossa kuva 3HGR Driven hihnasta kiinni Bifrostissa. Toimii ihan ok, käytän hirvijahdissa. Kätevämpi tuo on kuin perushihna. Löysääminen tosi helppoa, kiristyksen kanssa pitää hieman jumpata enemmän.
(https://img.aijaa.com/t/00362/14916607.t.jpg) (https://aijaa.com/e5by2l)
Oletko kokeillut asentaa takana kulkevan hihnan perälevyn ja tukin väliin, ts. säilyttäen pituussäädön? Bifrostissa tosin saattaisin laittaa alaremminkin kulkemaan picatinny-kiskon ja tukin välistä, vaikka onhan se paljon kiinteämpi asennuksena.
Ja löytyihän siitä Berserkistä flushcup vasemmalta kyljeltä, mitälie kuvia katselin ennen edellistä postausta. Mutta sijainti on typerä, kiväärin kaikki paino jää hihnalenkkien väliin vedetyn janan yläpuolelle. Tukin harjaa lähempänä (vrt. 3HGR asennusohje) olisi paljon fiksumpi. Ja vielä mieluummin molemmilta kyljiltä, että aseen saa hihnan ja vartalon väliin piippu alaspäin rinnalla (vrt. taas 3HGR).
Lainaus käyttäjältä: jthyttin - joulukuu 05, 2020, 11:06
Oletko kokeillut asentaa takana kulkevan hihnan perälevyn ja tukin väliin, ts. säilyttäen pituussäädön? Bifrostissa tosin saattaisin laittaa alaremminkin kulkemaan picatinny-kiskon ja tukin välistä, vaikka onhan se paljon kiinteämpi asennuksena.
...
Laiskuuttani olen hihnan laittanut huonosti, kun välillä tulee käytyä radallakin. Picatinnyn alle ei ole tullut mieleen hihnaa laittaa, hyvä idea ja kiitos siitä. Vaikka hihnan asennus on noin, saa perälevyn etäisyyssäätöä jotenkin käytettyä.
Samaa mieltä, että flushcuppien sijainnit ovat GRS:ssä (bifrost/berserk) huonot
pikasäädettäville kaksipistehihnoille (vrt. TRG). Ase kellahtaa helposti.
(https://img.aijaa.com/m/00650/14916623.jpg) (https://aijaa.com/V4acgU)
FlushCup:en paikka on lähes kaikissa tukeissa väärin sijoitettu, ainakin jos ajatellaan kiväärin kantamista edessä piippu alaspäin. Tässäkin TRG omalla taittoperällä on suunilleen parasta mitä tarjolla on.
Muutoinkin hieman miettimällä tarkemmin kantojärjestelmää niin, että reppu selässä ja kivääri rinnalla piippu alassuin
Pienentää kroppaan kohdistuvaa rasitusta, ase on nopeasti nostettavissa ja ampumavalmiina. On tullut käytettyä aikaa paljon erilaisiin kokeiluihin ja suutarin ompelukone on saanut kyytiä erilaisten hihnojen ja kantojärjestelmien modausten suhteen.
Nykyään Trg kulkee rinnalla piippu alassuin poikittain, selässä Eberlestock Phantom ilman asekoteloa. Reppuun olen itse modannut remmit, johon kivääri liitetään. Remmit oikein mitotettuna tulee ylimääräinen tuki pystyammuntaan, kun voi vetää aseen niitä vasten. Kannossa voi kävellä vasen käsi rennosti taskussa ja oikea käsi valmiina aseen kahvalla. Erittäin tasapainoinen yhdistelmä kantaa. Vasemmassa kädessä kulkee joskus myös yksipiste (teleskooppi monopod) ampumatuki, missä esiinkäännettävä nasta talviolosuhteita varten. Tämä on hyvä kesälläkin kun kulkee pahoissa paikoissa. Lisäksi kohtuu tukeva ampuma-asento löytyy tämän kanssa seisten tai polvelta sekunneissa.
Ammattimies ampuu aina tuelta, kun sellainen on käytettävissä. Ilman sitä ei osu.
Lainaus käyttäjältä: MOj - joulukuu 05, 2020, 12:42
FlushCup:en paikka on lähes kaikissa tukeissa väärin sijoitettu, ainakin jos ajatellaan kiväärin kantamista edessä piippu alaspäin. Tässäkin TRG omalla taittoperällä on suunilleen parasta mitä tarjolla on.
Muutoinkin hieman miettimällä tarkemmin kantojärjestelmää niin, että reppu selässä ja kivääri rinnalla piippu alassuin
Pienentää kroppaan kohdistuvaa rasitusta, ase on nopeasti nostettavissa ja ampumavalmiina. On tullut käytettyä aikaa paljon erilaisiin kokeiluihin ja suutarin ompelukone on saanut kyytiä erilaisten hihnojen ja kantojärjestelmien modausten suhteen.
Nykyään Trg kulkee rinnalla piippu alassuin poikittain, selässä Eberlestock Phantom ilman asekoteloa. Reppuun olen itse modannut remmit, johon kivääri liitetään. Remmit oikein mitotettuna tulee ylimääräinen tuki pystyammuntaan, kun voi vetää aseen niitä vasten. Kannossa voi kävellä vasen käsi rennosti taskussa ja oikea käsi valmiina aseen kahvalla. Erittäin tasapainoinen yhdistelmä kantaa. Vasemmassa kädessä kulkee joskus myös yksipiste (teleskooppi monopod) ampumatuki, missä esiinkäännettävä nasta talviolosuhteita varten. Tämä on hyvä kesälläkin kun kulkee pahoissa paikoissa. Lisäksi kohtuu tukeva ampuma-asento löytyy tämän kanssa seisten tai polvelta sekunneissa.
Ammattimies ampuu aina tuelta, kun sellainen on käytettävissä. Ilman sitä ei osu.
Postissa odottelee tuollainen 3hrg driven hihna QD mallina, katsotaan miten istuu tukkiin ja rinnalle (ajojahti sunnuntaina).
Pääsin tänään ampumaan uudella kiväärillä neitsyt laukaukset, n. 20 kpl yhteensä. Piti kohdistaa ja kokeilla 3 eri patruunaa hirveällä kiireellä ennenkuin loppui valo. Kohdistin aseen äkkiseltään Sako TRG paukulla (vika laaki nappiin). Tulokset: Sako TRG meni 0.3 MOA / 150m (tosin vain 3 laakin kasa). Sako Deerhead käy alle n. 13cm mutta käy kohtuullisesti. American whitetail käy n. 5cm yli mutta parempi nippu kuin Deerhead:lla. Tästä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä mutta hyvä ensikosketus ja seuraavalla ratakäynnillä 100+ kuulaa ilmaan niin saadaan kokemusta / dataa analysoitavaksi.
Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla
-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr
Mihin vaimentimeen päädyit? Itseäni kiinnostaisi kokemukset Utran Radien:sta mikäli sellaisen hommasit.
Lainaus käyttäjältä: ALa - joulukuu 12, 2020, 20:31
-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr
Mihin vaimentimeen päädyit? Itseäni kiinnostaisi kokemukset Utran Radien:sta mikäli sellaisen hommasit.
Oon laskenu nyt 6,5mm radienista sen 200 luotia läpi. Rekyllinvaimennus hyvä, tuntee selvästi vaikka creedmoor painaa 5,7kg ampumakunnossa ja ihan puhtaalla mututuntumalla rekyyli ei muutu niin paljoa pidemmäksi kuin joillain muilla vaimentimilla. Äänenvaimennus on varmaan mitä lupaa, enemmän kuin SL5i, A-tec Hertz87 tai Jaki 3i, Radienilla ei ihan oikeasti tunnu korvissa lainkaan kun ampuu avoimessa maastossa, eikä ihan kauheasti edes katoksessa. Lämpö on kaikkien kevyiden vaimentimien ongelma, tyynellä kelillä 16x suurennoksella väreily alkaa erottua 5ls jälkeen, suurennosta pienentämällä ammuntaa voi jatkaa. Radienin voi kääriä kyllä lämpösuojaan, Utralta sanovat että 260C yläpuolella alkaa alumiinikuori pehmentyä. Alumiinin kääntöpuoli on se, että lämpö myös haihtuu nopeammin kuin raskaammasta vaimentimesta. Yleensä Radien on tauluilta palatessa kylmä kun kaverin SL5i on vielä selvästi lämmin. Jos nyt jotain kertoo niin tilasin 9,3mm Radienin ennakkoon heti kun siitä tuli tieto. Jos tulee joskus kolmas kaliiperi niin täytyy ehkä kattoa vaikka toinen väri vaihteeksi. Metsästyshommiin 5/5 ja vahva suositus.
Lainaus käyttäjältä: sk88 - joulukuu 13, 2020, 16:52
Lainaus käyttäjältä: ALa - joulukuu 12, 2020, 20:31
-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr
Mihin vaimentimeen päädyit? Itseäni kiinnostaisi kokemukset Utran Radien:sta mikäli sellaisen hommasit.
Oon laskenu nyt 6,5mm radienista sen 200 luotia läpi. Rekyllinvaimennus hyvä, tuntee selvästi vaikka creedmoor painaa 5,7kg ampumakunnossa ja ihan puhtaalla mututuntumalla rekyyli ei muutu niin paljoa pidemmäksi kuin joillain muilla vaimentimilla. Äänenvaimennus on varmaan mitä lupaa, enemmän kuin SL5i, A-tec Hertz87 tai Jaki 3i, Radienilla ei ihan oikeasti tunnu korvissa lainkaan kun ampuu avoimessa maastossa, eikä ihan kauheasti edes katoksessa. Lämpö on kaikkien kevyiden vaimentimien ongelma, tyynellä kelillä 16x suurennoksella väreily alkaa erottua 5ls jälkeen, suurennosta pienentämällä ammuntaa voi jatkaa. Radienin voi kääriä kyllä lämpösuojaan, Utralta sanovat että 260C yläpuolella alkaa alumiinikuori pehmentyä. Alumiinin kääntöpuoli on se, että lämpö myös haihtuu nopeammin kuin raskaammasta vaimentimesta. Yleensä Radien on tauluilta palatessa kylmä kun kaverin SL5i on vielä selvästi lämmin. Jos nyt jotain kertoo niin tilasin 9,3mm Radienin ennakkoon heti kun siitä tuli tieto. Jos tulee joskus kolmas kaliiperi niin täytyy ehkä kattoa vaikka toinen väri vaihteeksi. Metsästyshommiin 5/5 ja vahva suositus.
Kiitos kommentista, tämän perusteella laitan tilaukseen tuon AU:n.
Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla
Viikonloppuna tuli vietettyä päivä metsässä uuden kiväärin kanssa. Tuo 3HGR driven hihna toimi yllättävän hyvin vaikka tuo GRS tukin taaimmainen pikakiinnityspiste ei ole ihan optimaalisessa paikassa.
Kävellessä kivääri roikkuu mukavan tiiviisti rinnan päällä ja aseen saa nopeasti nostettua poskelle. Passissa seisoskellessa saa hyvän pidon kun hihnan säätää sopivan tiukaksi ja etutukki lepää kepin päällä.
Muutamissa paikoissa jossa piti päästä tiheämmän kuusikon / pajukon läpi, piti heittää kivääri selkään jotta kiikari ei ota ylimääräisiä iskuja.
Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla
Lainaus käyttäjältä: mopaivinen - joulukuu 15, 2020, 08:12
Viikonloppuna tuli vietettyä päivä metsässä uuden kiväärin kanssa. Tuo 3HGR driven hihna toimi yllättävän hyvin vaikka tuo GRS tukin taaimmainen pikakiinnityspiste ei ole ihan optimaalisessa paikassa.
Kävellessä kivääri roikkuu mukavan tiiviisti rinnan päällä ja aseen saa nopeasti nostettua poskelle. Passissa seisoskellessa saa hyvän pidon kun hihnan säätää sopivan tiukaksi ja etutukki lepää kepin päällä.
Muutamissa paikoissa jossa piti päästä tiheämmän kuusikon / pajukon läpi, piti heittää kivääri selkään jotta kiikari ei ota ylimääräisiä iskuja.
Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla
Voiko tällä hihnalla kantaa myös normaalisti asetta olkapäällä kuten yleensä ?
Ei oikein videoilla selviä kuin passitus ::)
Lainaus käyttäjältä: ttimonen - joulukuu 15, 2020, 14:01
Lainaus käyttäjältä: mopaivinen - joulukuu 15, 2020, 08:12
Viikonloppuna tuli vietettyä päivä metsässä uuden kiväärin kanssa. Tuo 3HGR driven hihna toimi yllättävän hyvin vaikka tuo GRS tukin taaimmainen pikakiinnityspiste ei ole ihan optimaalisessa paikassa.
Kävellessä kivääri roikkuu mukavan tiiviisti rinnan päällä ja aseen saa nopeasti nostettua poskelle. Passissa seisoskellessa saa hyvän pidon kun hihnan säätää sopivan tiukaksi ja etutukki lepää kepin päällä.
Muutamissa paikoissa jossa piti päästä tiheämmän kuusikon / pajukon läpi, piti heittää kivääri selkään jotta kiikari ei ota ylimääräisiä iskuja.
Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla
Voiko tällä hihnalla kantaa myös normaalisti asetta olkapäällä kuten yleensä ?
Ei oikein videoilla selviä kuin passitus ::)
toki voi mutta pelkällä olkapäällä pidettäessä ase "retkottaa" vähän hassussa asennossa kun hihnan kiinnitys on aseen kyljessä vs tukin alla kuten normaalisti. Jos laittaa hihnan selän yli ristiin niin sitten on taas parempi kuin normihihnalla. Tosin jos kantaa reppua selässä niin sitten tulee haasteita.
Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla
Lainaus käyttäjältä: ALa - joulukuu 12, 2020, 20:31
-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr
Mihin vaimentimeen päädyit? Itseäni kiinnostaisi kokemukset Utran Radien:sta mikäli sellaisen hommasit.
Itsellä stalon x108 ja on ihan perhanan hyvä. Vaimentaa tosi hyvin ääntä sekä äänen taajuus selvästi madaltuu. Toki aikaisempi vaimennin oli au sl5i, joten siihen verrattuna varmaan mikä tahansa vähän tehokkaampi vaimentaja on kultaa. Noista vaihtoehdoista olisin itsekkin varmaan radienin kannalla. Otin stalonin koska sitä oli varastossa sekä pikkusen halvempi ja briteissä aika paljon käytetään staloneita ja puhutaan niistä positiivisesti.
Jahtipyssyssä olen ihan Stalonin kannalla. W110 on omassa 308ssa. 338LMssä
Puolestaan AUn SL7 kun se kestää ampua enemmän ennenkuin väreily tulee läpi. Stalonia puoltaa osumapisteen säilyvyys 308ssa ilman ja vaimentimella ja 338sia tulee ammuttua vain vaimentimella.