Lintuluoti

[Hermet]

Ensimmäiset teereni ammuin Sako Rangen 8 grammaisilla. Teeret löytyivät puun alta. Sen jälkeen kiinnostuin patruunoiden lataamisesta. Itse sain pienimmät kasat Sierran 10-10,9 gramman reikäpäillä. Niillä ammuin viime syksynä kaksi teertä vajaaseen 200 metriin. Yhdessäkään ampumassani teeressä ei ole ollut muuta kuin siisti reikä, mutta luuhun tai kivipiiraaseen osuminen olisi tod.näk. rikkonut lintua enemmän. Joten ei se linnun putoaminen ja rikkoontuminen mielestäni ole niinkään luodista, vaan enemmänkin osumakohdasta kiinni.



Ai niin. Aseen raudat ovat edelleenkin samat, mutta tukki on mitta ja kiikari päivittynyt japanintusinakiikareista Zeissin 3-12 56:een. Hyvällä mallilla on vuonna 1917 tehdyn Savage .250-3000:n virittely (piipun väljyys on 6,34, riittää peuralle).

[TuSe]

Mielenkiintoista oli lukea viestiketju ja kuulla porukan positiivisia mielipiteitä kuuspuolikkaan scenarikäytöstä linnustuksessa. Itseä on ihmetyttänyt, kun nyt on tullut pari syksyä 6,5 millistä selässään kannettua, että todella moni lintu siipeää hyvästäkin osumasta ja moni olisi jäänyt ilman koiraa löytymättä. Otos ei ole suuren suuri kahdelta syksyltä, mutta jotenkin vaan tuntuu aiemmat 15 vuotta .222:lla metsästäneenä, että ei sillä ammutut linnut enää siivilleen hypänneet ellei tullut jostain syystä todella huonoa osumaa. Kyseisellä vehkeellä tiputukset laskettin kuitenkin vuosien varrella pikemminkin sadoissa kuin kymmenissä. Nyt kuuspuolikkaan "aikakaudella" aloitin tehdasladatulla 6,5 gramman scenarilla, joka on vielä aika hidaskin, siitä tuli siirryttyä 8 g nopeimpaan tehdaspaukkuun (920 m/s, mitähän lienee lyhyestä piipusta todellisuudessa), kun jälki oli aivan älyttömän siistiä. Useita ihmeellisiä siivilleen hyppäämisiä on tullut silti, vaikka vetäisi siipipankon alapuolelta molemmista rintalihoista läpi. Ei jummarra...

Jep, kyydistäkin tämä osaltaan tietysti on kiinni. Viime syksynä tuli käytettyä itseladattuna 7 g Scenaria, niin ei tarvinnut tirppoja etsiskellä. Jotenkin jäi sellainen mututuntuma, että 7 g on "rajumpi" osuessaan kuin 8 grammainen, tosin vaikea tätä on kylläkään mennä faktana väittämään. Olisiko 8 g painavampana sen verran vakaampi, että menee sukkana läpi?



Kyllä tuolla 7 g luodilla ainakin alkaa linnut räjähtelemään, kun vauhti nousee riittävästi. Itselläni oli menneelle syksylle kaksi eri latausta, joita pystyi käyttämään samaan aikaan, koska eri ruudeilla (N550/N150) kohdistus 150m pyssy ampuu tasan tarkkaan samaan pisteeseen. Älkää kysykö miten tämä on mahdollista, mutta niin näköjään on. Kovempi lataus on N550 3,00 g ja miedompi N150 2,69 g. Aluksi tuntui, että lyhyellä piipulla ruuti palaa vain piipun ulkopuolella tuolla ärjymmällä latauksella ja sama osumapiste 150 m johtuu siitä, mutta putoama kolmeensataan on aivan eri luokkaa, joten on lähtönopeudellakin sitten oltava suuri ero. Tuo ärjy lataus on tosin sellainen, että sillä ei kannata lintua täräyttää alle 200 metristä, muuten losahtaa...hitaammalla on hyvä hoidella lyhyemmät hollit. Nopsa latinki tuli etsittyä siksi, että nuo mustat metsot ovat usein niin pirullisia epeleitä, että osaavat istua sellaisissa paikoissa joissa alla kolmensadan metrin hollille ei yksinkertaisesti pääse. Etäisyysmittaria en käytä, joten suora lentorata antaa vähän matkan arviointia anteeksi kun amet alkaa pyörimään siellä kolmensadan nurkilla. Jännä tuuri ja kiva yhteensattuma nuo kaksi eri latausta, koska molemmat ovat tuossa yleisimmin käyttämässäni torrakossa vielä todella tarkkoja.



Tuo nopeampi lataus on sitten sellainen, että ei kannata kopioida! Lataus on yli normaalin taulukkomaksimin ja ei missään tapauksessa kannata ainakaan mihinkään vanhaan sotilaspyssyyn työntää. Omassa aseessani ei anna painemerkkejä, mutta ehdottomasti ylärajoilla ollaan. N550 tuntuu olevan vielä niin äkkiväärä ruuti, että tuolla paineiden ylärajoilla käyttäytyy todella oikukkaasti.



Summa summarum: 7 g Scenar on kuuspuolikkaassa ainakin erittäin hyvä lintuluoti, enkä itse näe mitään syytä etsiä parempaa.

[Vihtavuori]

Tämän syksyn käytin itekki tikassa samaa latausta (käyttö omalla vastuulla) eli N550 3,00g 7g scenu. Pirun tarkka luoti ja lataus T3:ssa. Käyttökokemukset ei ihan puolla sitä, että käyttäisin enään ens syksynä. Metsolle liian raju nopeus  kyseisellä latauksella, jos amp.et. alle 200m. Kauemmas toimii ok, mutta ei sorra kunnolla (sukkapuikkona menee läpi). Parempi luoti ainaki omasta mielestä on 9g scenu, jolla vauhtia semmoset 800-830m/s.Tuosta ikkunasta kun löytyy tarkka lataus niin toimii todella hyvin. Sortaa hyvin, linnut on puun alla vaikka ei ihan nappiin osukkaan (esim. pikkusen tuuliarvioiti virheen takia). Lisäksi 9g vauhdit pyörii sopivilla tasolla myös lähemmäs ammuttaessa. Jotku vois sanoa liiankin sortavaksi, mutta mielummin niin ku se, että linnut siipeää. Kivipiira osumista räjäykset tulee luodilla ku luodilla IMO.



No oppia ikä kaikki. Ens syksylle testiin Lapuan 9.3g FMJBT. Katsotaan saisko siitä vielä paremman, ku Norman MRP ruudilla sais kuuleman mukaan lähdöt sopivalle tasolle.



Edit: Lainaus meni päin v....a.

[TuSe]

Kappas, mielenkiintoista että Tikkalaisessakin sama resepti pelaa. Oletko mitannut vauhteja? Minkä mittainen piippu?



Joo, alle 200 m ei kyllä syötävää riistaa tuolla pidä ampua. Minun kokemukset pidemmältä matkalta olivat kylläkin hyviä, sorto oli kohdillaan vielä noin kolmestasadasta. Ei tosin montaa tipiä tullut noin kauas ammuttua, vaan ainahan sitä yrittää mahdollisuuksien mukaan päästä vähän lähemmäksi. Tarkkuuden puolesta ei ole tosin mitään ongelmia tuon kolmesatasen suhteen, ellei tietysti tuuleksi.



Tuo ysi olisi muuten varmasti tosi hyvä, mutta tulee niin mielettömän kaareva lentorata 200-300 m välillä. Lähitaistelussakaan ei tod.näk. repisi järkevien nopeuksien takia.

[Vihtavuori]

Kappas, mielenkiintoista että Tikkalaisessakin sama resepti pelaa. Oletko mitannut vauhteja? Minkä mittainen piippu?



Joo, alle 200 m ei kyllä syötävää riistaa tuolla pidä ampua. Minun kokemukset pidemmältä matkalta olivat kylläkin hyviä, sorto oli kohdillaan vielä noin kolmestasadasta. Ei tosin montaa tipiä tullut noin kauas ammuttua, vaan ainahan sitä yrittää mahdollisuuksien mukaan päästä vähän lähemmäksi. Tarkkuuden puolesta ei ole tosin mitään ongelmia tuon kolmesatasen suhteen, ellei tietysti tuuleksi.



Tuo ysi olisi muuten varmasti tosi hyvä, mutta tulee niin mielettömän kaareva lentorata 200-300 m välillä. Lähitaistelussakaan ei tod.näk. repisi järkevien nopeuksien takia.

En ole mitannu vauhteja. Mutta kai siinä jonku verran on hönkää takana. Ei ole paine merkkejä ja hylsytki melko puhtaita, ei nokea juurikaan. Piippu on Tikan 570mm ohut rosteri.

BC on paljon parempi 9 grammasessa. Joten jos käy sopivan nopeilla latauksilla niin ei paljon eroa esim 300m päässä 7 grammasesta. Ei ainakaan itellä häiritte käyttöä pitemmille matkoilla.



Kannattaa kyllä kokeilla tuota 9g. Itellä oli latauspituuden kanssa suurin hakeminen, että alko osumaan. Kaikki luodit mitä olen testannu on vaatinu VV SKAN-taulukon maksimin lähellä tai yli olevia latauksia, että paras käynti on löytyny.



En jaksa nykysten enään pitää kahta latausta (lähelle ja kauas) matkassa. 100-200kpl ku tekee kerralla niin niillä sitte tykitellään pitemmän aikaa. Radalle vielä paukut erikseen.

[haivula]

Päädyin kesän tulosten jäljiltä siihen että käytän vastaisuudessa samaa latausta radalla ja metsällä. Mitään tuntuvaa eroa en huomannut kun tiputin lähdöt n.920 ms -> n. 860 ms (8g 6,5 mm molyscenu), eli edelleen tuli lihahävikkiä jos osui huonosti ja pelkkä reikä jos ei luuta edessä.



Kuitenkin kynti tolla 920 latauksella niin hyvää että riittää radalle ja suolle paremmin kuin hyvin. Eilen taisi ne 3 laukausta olla ilmakivääritauluun 150 metristä 21 pts ja kasa 20 mm. Aika lailla samoilla linjoilla on menty aikaisemminkin, jos vain ampujan skarppi on pitänyt.

[tdi]

Viimekaudelta tuli kokemusta 10g sierrasta ja scenusta ei moitittavaa kummassakaan siistiä reikiä molemmilla. Tarkkuus kiitettävää, molemmat lataan itse. Mutta sierraan on löytynyt luottolataus ja on yhtä tarkka kun ampujakin  :lol: Ampuma matkat on ollut 70-250m pääsääntöisesti. Sierralla saatiin iso ukkometso 345m (laaserilla) sukkana alas. Olosuhteet ja paikka oli enemmän kuin täydelliset(turvalliset), tippumispuu oli selkeästi löydettävissä ym.. (normaalisti nuin kauas turha kokeillakkaan) ja voitte kuvitella kuinka oli hymy herkässä. :dance:

[Peränkävijä]

<t>Oma kokemukseni on että hidas osumanopeus laajenemattomalla luodilla on yhdistelmä joka ei takaa hyvälläkään osumalla isojen lintujen tapauksessa välitöntä kuolemaa. Esim 22 PPC:llä 70 grainin berger VLD:llä yli 200 metrin matkoille linnut lentävät usein jonkin matkaa hyvästäkin osumasta. Sama ilmiö toistuu 308w:llä 115 grainin bergerillä yli 300 metrin matkoille. Omasta kalustostani teholtaan heikoimmaksi olen todennut 6.5x284/140 grainin berger VLD:n. Kaikki edellä mainitsemani luodit ovat kärjestään melko suippoja ja niistä selvästi suipoin tuo 140 gr berger. Niiden muotokerroin ja BC ovat siis painoluokassaan hyviä mutta haittapuolena on pienriistan metsästykseen heikko teho. Nämähän ovat normaalitilassa kaikki laajenevia luoteja mutta käytän niitä reikä supistettuna umpeen jolloin eivät laajene.

Laajenevat luodit ovat vaihtoehto ja osa pitkille matkoille lintuja ampuvista käyttääkin sellaisia. Saatavissa olevat laajenevat vaihtoehdot on tarkoitettu isolle riistalle tai tuhoeläimille ja niitä käytettäessä lihahävikki on kuitenkin monesti merkittävä ja samalla liha tulee myrkytettyä lyijyllä.

Ratkaisu ongelmaan on VLD-tyyppinen hallitusti laajeneva metsästysluoti jonka jäämäpaino on 100%. Tällaisen luodin teho on riittävä mutta ei liiallinen ja samalla lihaan ei jää myrkyllisiä metallijäämiä. Barnes TSX on lähimpänä tätä määritelmää mutta ainakin lyhyille matkoille se on jopa 22 kaliiperissa omien kokemuksieni mukaan liian tehokas ja repivä. Tarvittaisiin siis vastaava luoti mutta selvästi pienemmällä laajenemishalkaisilla. Barnesin luodit jättävät toivomisen varaa myös BC:n suhteen. Olen jo pari-kolme vuotta yrittänyt tehdä suuria luotivalmistajia tietoiseksi tästä puutteesta. Kukaan ei ole kuitenkaan tiettävästi kiinnostunut valmistamaan moista luotityyppiä.

Onko joku kokeillut barnesin luoteja pienriistaan pitkille matkoille?</t>

Herätellääs vanhaa ketjua.
Johdantona: Kun tuo Vixen nyt menee hakemaan uutta piippua tässä kun ehdin/muistan asialle jotain tehdä, ja samasta lukkorungosta/lippaasta toimivat kaliberivaihtoehdot on aika vähissä varsinkin siihen nähden että luparuljanssikin pitäisi sitten läpi käydä, niin tulee tilalle tod.näk. uusi .222 rem kanki. Varsinkin kun peuralaillista tuosta ei järkevästi saa. Piippu tulee olemaan mahdollisesti hiukan lyhyempi kuin alkuperäinen, mutta ainakin aika paljon paksumpi. Samalla voisi pistää hiukan tiukemmat rihlat pidemmille luodeille ja teettää ylimenon jollekin tietylle mitalle. Saattaapa olla että innostun hylsyn suitakin sorvailemaan niin tulee taas jotain uutta muuttujaa tuohon lataukseen.

Josta pääsemmekin varsinaiseen kysymykseen: Ase tulisi pääasiassa teeri- ja kaurisjahtiin. Toiveena olisi löytää The Luoti jolla molemmat elukat kuolisi ilman isompaa teatteria ja joka olisi kuparista tehty. (Minulla niin väliä ole, mutta kun lapsetkin syö noita elukoita.) Ja tottakai tarkkuutta niin että sen kanssa voi lähteä halutesaan RHY:n kisoihin. Jos/kun tuon luodin löydän niin voisi alkaa noita rihlauksen ja ylimenon arvoja miettiä ja sitä kautta kysellä sepiltä onnistuuko ja jos, niin minä vuonna.

Barnesia olen hirven kylkeen työntänyt joitakin ja ollut tyytyväinen, mutta miten tuo avautuu linnussa onkin toinen tarina. Ihan painavimpaan päähän .224 cal luoteja ei kannata mennä, koska 222 rem hylsystä loppuu hönkä ja tulee roikkupyssy, mutta johonkin reiluun 60 grainiin varmaan menisi sopuisasti? Onko tuolle parempia/tarkempia vaihtoehtoja? Naturaliakin näkyy nykyään saavan tuolle. Koitin etsiä kokemuksia myös lontoon-murteella, mutta vähissä on tieto.