Perinteet

1. Suomalaisen tarkka-ammunnan historia

Tarkka-ampujakillan yhtenä toiminnan muotona on vaalia suomalaisten tarkka-ampujien perinteitä, jotka yltävät pitkälle maamme historiaan ja sen käännekohtiin.

Siinä missä maanviljelyksen yleistymisen myötä eteläisemmässä Euroopassa metsästys muuttui jo keskiajalla aateliston urheiluksi, on se ankarien vuodenaikojen ja olosuhteiden hallitsemassa Suomessa säilynyt tärkeänä elinkeinona ja ruoanhankintakeinona aina näihin päiviin saakka. Saadakseen saalista, on metsästäjän osattava käyttää asettaan ja osuttava sillä riistaan ensimmäisellä laukauksella. Tämä taito on siirtynyt aina luontevasti myös sotilaskäyttöön.

Sotilaallisen tarkka-ammunnan historia Suomessa voidaan katsoa alkaneen vuonna 1745 kun metsästystä harjoittavista savolaisista talonpojista perustettiin Savon Jääkärijoukko Kangasniemen, Rantasalmen, Mäntyharjun ja Sulkavan alueilta. Ajalleen tyypillisestä jalkaväen varustuksesta poiketen Savon Jääkärijoukko oli varustettu uudenlaisilla rihlatuilla musketeilla eikä se taistellut suljetuissa muodoissa kuten tavallinen jalkaväki, vaan se käytti usein maastoa ja kasvillisuutta suojanaan. Savon Jääkärijoukko ja sittemmin Savon Jääkärirykmentti poikkesi jalkaväestä myös univormultaan. Siinä missä tavallinen jalkaväki käytti selkeästi maastosta erottuvia sinikeltaisia asuja, pukeutuivat Savon Jääkärit vihreään sulautuakseen paremmin maastoon.

Joukon kehittämisestä vastasi merkittävästi Yrjö Maunu Sprengtporten, jonka laatimat ohjesäännöt ja kehittämät taistelutavat herättivät huomiota jopa valtakunnan ulkopuolella. Aikaansa nähden edistyksellistä aseistusta Sprengtporten hankki jopa omilla varoillaan. Sprengtporten tuli samalla perustaneeksi ensimmäisen suomalaisen upseerikoulun. Sittemmin urallaan Sprengtporten loikkasi venäläisten puolelle vehkeiltyään salaliittoa Suomen irrottamiseksi Ruotsista itsenäiseksi valtioksi.

Tunnetuimman taistelunsa Savon Jääkärirykmentti kävi Etelä-Savossa Porrassalmella 12. – 13. kesäkuuta 1789, jolloin se yhdessä Porin Rykmentin, Karjalan Rakuunoiden ja eräiden muiden joukkojen kanssa torjui vahvuudeltaan noin kymmenkertaisen venäläisosaston. Tästä taistelusta lienee syntynyt sanonta, jonka mukaan ”yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää”. (11.06.1939 Helsingin Sanomat no 154 – Digitaaliset aineistot – Kansalliskirjasto) Samaisessa taistelussa nyt Venäjän puolella taistellut Sprengtporten haavoittui suomalaisen jääkärin ampumasta luodista jalkaansa todeten että ”omat koirat purivat”.

Ruotsin menetettyä Suomen alueet Venäjälle Suomen sodassa vuonna 1809, lakkautuivat myös aiemmat suomalaiset joukko-osastot ja ruotulaitos. Sotaväkeä järjesteltiin useaan otteeseen vuosisadan aikana. Suomen autonomisessa Suuriruhtinaskunnassa oli värvätyistä ammattisotilaista koostuvia suomalaisia joukko-osastoja, joiden joukossa tarkk’ampujapataljoonia. Kuten aiemmat jääkärijoukot, nämä poikkesivat vielä 1800-luvun lopulle saakka tavallisesta jalkaväestä siinä, että niiden aseistuksena oli rihlattuja kivääreitä, jotka mahdollistivat musketteja tarkemman tulituksen yksittäisiin maaleihin. Tarkk’ampujapataljoonat olivat arvostettuja ja ammattimaisia yksiköitä, joilla ei ollut velvollisuutta taistella 1 11.06.1939 Helsingin Sanomat no 154 – Digitaaliset aineistot – Kansalliskirjasto

Suuriruhtinaskunnan ulkopuolella. Osa osallistui sotiin osana venäläisiä joukko-osastoja. Suomalaiset joukko-osastot lakkautettiin 1905 venäläistämiseen liittyen. Venäläistämispyrkimysten ja sortokauden vastareaktiona Suomesta lähti ensimmäisen maailmansodan myrskytessä kaikkiaan 1895 vapaaehtoista hankkimaan sotilasoppia Saksan Keisarilliseen armeijaan. Sittemmin, vuonna 1918 kotiutuneet saaneet Jääkäripataljoonan 27 jääkärit loivat perustan itsenäisen Suomen Puolustusvoimille ja
juurruttivat saksalaisilta kopioidun perusteellisen ampumakoulutuksen osaksi koulutusta. Ampumaoppi muodosti huomattavan osan ensimmäistä suomalaista ohjesääntöä. Varsinaista tarkka-ammuntaa ohjesäännössä ei käsitellä, vaikka ilmiö 1. maailmansodan rintamilla kukoistikin. Toisaalta, ohjesäännössä ei käsitellä myöskään panssarivaunuja tai
ilma-asetta. (Suomalainen sotilaskäsikirja. 1. osa. – Doria)

2. Maailmansotien välisenä aikana Puolustusvoimissa ei varsinaista tarkka-ammuntaa juuri koulutettu tai varustettu, vaikka jalkaväen kokoonpanoihin niitä kirjattiin kuuluvaksi jopa ryhmätasalle. Tarkka-ampuja tarkoittikin käytännössä tavallisella kiväärillä hieman tavallista kiväärimiestä paremmin ampuvaa sotilasta. Ennen Talvisotaa havaittiin tarve kiikarilla varustetuille tarkkuuskivääreille, mutta kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa niiden hankinta osoittautui hankalaksi. Suojeluskunnat olivat keskeisessä roolissa järjestäessään reserviläisille tarkka-ampujakoulutusta ja -kursseja, joilla valmistautui myös rautjärveläinen pienviljelijä ja metsästäjä nimeltä Simo Häyhä. Talvisodassa alikersantti Häyhä saavutti tarkka-ampujien edelleen rikkomattoman ennätyksen ammuttujen vihollisten määrässä: 505 tappoa. Joidenkin lähteiden mukaan enemmän. Menestyksensä ansiosta Simo Häyhä ansaitsi viholliseltaan lempinimen ”Valkoinen Kuolema” ja Puolustusvoimilta ainutlaatuisen ylennyksen suoraan alikersantista vänrikiksi. Talvisodassa saamansa vamman takia Häyhä ei saanut osallistua
Jatkosotaan. (Simo Häyhä – Wikipedia)

Jatkosodassa tarkka-ampujien tarpeeseen havahduttiin Puolustusvoimissa vasta asemasotavaiheen alettua vuonna 1942, jolloin Neuvostoliittolaisten tarkka-ampujien havaittiin tuottavan ankaria tappioita erityisesti varomattomalle päällystölle. Tarkka-ampujia alettiin kouluttaa prikaatien ja divisioonien omilla kursseilla, joiden sisältö kopioitiin venäläisiltä siepatuista ohjesäännöistä ja koulutusohjelmista. Kurssien laajuus ja pituus kasvoi kohti sodan loppua ja kursseja keskitettiin ylemmille yhtymätasoille. (Suomalaisten tarkka-ampujien toiminta sodassa 1941-1944 – Doria) 4 Myös optiikalla varustettuja tarkka-ampujakivääreitä onnistuttiin hankkimaan lisää
niin sotasaaliina kuin omana tuotantona.

Jatkosodasta ei noussut samanlaisia legendoja kuin Simo Häyhä, sillä tarkka-ampujien tuottamia tappioita ei kirjattu kovin tarkasti, eikä niille annettu jostain syystä samanlaista julkisuudellista painoarvoa kuin Talvisodassa. Jatkosodassa kuitenkin taisteli satoja suomalaisia tarkka-ampujia, jotka tuottivat viholliselle useiden tuhansien tappiot.

Sotien jälkeen tarkka-ammunta jäi jossain määrin unholaan Puolustusvoimissa ja Suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen myös vapaaehtoinen reserviläiskoulutus vaipui unholaan vuosikymmeniksi. Puolustusvoimien kokoonpanoissa toki tarkka-ampujat säilyivät, mutta heille annettavalle koulutukselle ei ollut koulutusohjelmaa tai opasta, vaan koulutuksen sisältö vaihteli suuresti kouluttajan osaamisen ja harrastuneisuuden mukaan. Parhaiten tarkka-ampujakoulutuksen osaamista ja perinteitä vaalittiin kenties Pohjois-Karjalan Prikaatissa, jossa järjestettiin Simo Häyhän nimeä kantanutta ampumakilpailua, jossa kilpailivat henkilökunta ja varusmiehet. Pohjois-Karjalan Prikaatissa järjestettiin myös lyhyitä kantahenkilökunnan kursseja aina vuoteen 2013 saakka.

Neuvostoliiton hajottua ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen vapauduttua YYA-ikeen alta 1990-luvun alussa myös tarkka-ampujakoulutus alkoi virota. Vapaaehtoisen reserviläistoiminnan puitteissa alettiin järjestämään jälleen tarkka-ampujakoulutusta ja julkaisemaan alaa käsittelevää kotimaista kirjallisuutta.

2000-luvun alussa myös Puolustusvoimissa julkaistiin ensimmäinen tarkka-ammunnan käsikirja, joka antoi perusteet tarkka-ammuntakoulutuksen järjestämiselle. Vuosituhannen vaihduttua tarkka-ammunta on saavuttanut paljon positiivista julkisuutta ja sotilastarkka-ammunnasta onkin tullut yksi suosituimmista reserviläistoiminnan muodoista. Myös Puolustusvoimissa tarkka-ampujien koulutukseen panostetaan ennennäkemättömällä tavalla.

2. Perinnepäivä

Tarkka-ampujakillan ja tarkka-ampujakoulutushaaran perinnepäivää vietetään 13. kesäkuuta eli Porrassalmen taistelun vuosipäivänä. Tuossa, vuonna 1789 käydyssä taistelussa suomalaiset tarkka-ampujat osoittivat tappavan tehokkuutensa torjuen tulellaan vahvuudeltaan kymmenkertaisen vihollisen ja pelastaen epätoivoiselta vaikuttaneen tilanteen.

3. Kunniamarssi

Tarkka-ampujakillan kunniamarssi on Suomalaiset Tarkka-ampujat; suomalainen kansanlaulu,
jonka säveltäjä ja sanoittaja on tuntematon. (Vanha kaarti laulaa – Suomalaiset tarkka-ampujat – YouTube)

Sanat:
Ja mehän oomme suomalaiset tarkka-ampujat; sotaopin harjoittajat aivan ankarat,
Sun sumfati ratirati rallallei, sun sumfati trallalei,
sotaopin harjoittajat aivan ankarat.

Vaikkei meitä varustettu rautahaarniskal; niin kivääri on turvamme ja luonto leijonan
Sun sumfati ratirati rallallei, sun sumfati trallalei,
niin kivääri on turvamme ja luonto leijonan.
Sitä ovat esi-isät ennen kantaneet; ja henkensäkin maamme kalliiin eestä antaneet,
Sun sumfati ratirati rallallei, sun sumfati trallalei,
ja henkensäkin maamme kalliiin eestä antaneet,

(Sitten kun me vihollista vastaan astumme; niin pajonetin laskemme ja sillä
pistämme,
Sun sumfati ratirati rallallei, sun sumfati trallalei,
niin pajonetin laskemme ja sillä pistämme.)

Kun me kerran kuolemme ja meidät haudataan; niin sotatorvel’ soitetaan ja haudal’
ammutaan.
Sun sumfati ratirati rallallei, sun sumfati trallalei,
niin sotatorvel’ soitetaan ja haudal’ ammutaan.

4. Tarkka-ampujakillan lippu

Tarkka-ampujakillan lipussa on esitettynä kaksikielekkeisellä kentällä Tarkka-ampujakillan musta tornitunnus, jonka keskellä on tyylitelty tarkka-ampujan mildot-tyyppinen ristikko. Tornin alapuolella on ristissä kaksi tarkkuuskivääriä, jotka kuvaavat tarkka-ampujaparia ja yhteistyötä. Merkkejä kiertää havuseppele, joka muistuttaa tarkka-ampujien tyypillisestä toimintaympäristöstä eli metsästä sekä jääkärien perinnöstä. Lipun valkoinen väri viittaa Simo Häyhän saamaan lempinimeen ”Valkoinen Kuolema”. Lippua reunustavat kullankeltaiset hapsut. Lipun salkoon on kiinnitetty valkoinen niminauha, johon on kirjailtut tarkka-ampujien kansainvälinen motto: ”Laaki ja Vainaa”.

Lippu on otettu käyttöön vuonna 2023 ja sen on suunnitellut Matti Finnilä.

5. Tarkka-ampujakillan perinnejuoma

Tarkka-ampujakillan perinnejuoma on nimeltään Tarkka-ampujan paukku. Se on Sandels-merkkinen keskiolut tarjoiltuna tuopissa tai kolpakossa, johon on upotettu Jägermeister snapsi.

Eversti Johan August Sandels toimi Savon Jääkärirykmentin komentajana vuodesta 1803 alkaen ja Suomen sodassa 1808-09 voitti jääkäreineen merkittäviä taisteluita muun muassa Kuopiossa ja Koljonvirralla. Jägermeister on puolestaan luonnollinen terävä snapsi tarkka-ampujalle.

Nämä kaksi ainesta tarjoillaan siten, että snapsilasi täytetään piripintaan ja asetetaan ylösalaisin olevan tuopin pohjalle. Tämän jälkeen tuoppi tai kolpakko käännetään oikeinpäin niin, ettei snapsi pääse laskeutumaan lasin pohjalle. Päälle kaadetaan olutta piripintaan. Lopputuloksena on tarkka-ampujamaisesti tuiki terävä paukku, joka vaatii kärsivällisyyttä.

6. Huomionosoitukset

Tarkka-ampujakilta palkitsee poikkeuksellisesti kunnostautuneita jäseniään tai muita henkilöitä erilaisilla huomionosoituksilla, joiden tarkoituksena on antaa tunnustusta aktiivisesta osallistumisesta Tarkka-ampujakillan toimintaan tai pyyteettömästä työstä tarkka-ammunnan eteen.

Päätökset huomionosoituksien myöntämisestä tekee Tarkka-ampujakillan hallituksen puheenjohtaja hänelle tehtyjen esitysten perusteella.

6.1. Tarkka-ampujakillan hihamerkki

Tarkka-ampujakillan hihamerkki on pyöreä brodeerattu velcro-tarra, jossa vihreällä pohjalla on musta nelirihlaisen piipun suu ja tarkka-ampujaa kuvaava sininen siivekäs nuoli. Kiväärin piippua kuvaavan renkaan ympärillä on teksti ”Tarkka-ampujakilta”.

Hihamerkkiä voidaan myydä tai luovuttaa Tarkka-ampujakillan jäsenille killan toiminnan yhteydessä.

Merkin on suunnitellut Killan jäsen LSa.

6.2. Tarkka-ampujakillan kouluttajamerkki

Tarkka-ampujakillan hihamerkki on pyöreä brodeerattu velcro-tarra, jossa vihreällä pohjalla on musta nelirihlaisen piipun suu ja tarkka-ampujaa kuvaava sininen siivekäs nuoli. Nuolen kärjen yläpuolella on K-kirjain, joka tarkoittajaa ’kouluttajaa’. Kiväärin piippua kuvaavan renkaan ympärillä on teksti ”Tarkka-ampujakilta”.

Hihamerkki voidaan luovuttaa tarkka-ampujakouluttajana toimiville Tarkka-
ampujakillan jäsenille.

Merkin on suunnitellut Killan jäsen LSa.

6.3. Tarkka-ampujakillan levyke

Tarkka-ampujakillan levykkeessä on 152×114 mm kokoiselle tummalle jalopuulle kiinnitetty pyöreä, kullan värinen Tarkka-ampujakillan mitali ja messinkinen tekstilaatta, johon on kaiverrettu teksti: ”Ansiokkaasta työstä suomalaisen tarkka-ammunnan edistämiseksi”.

Tarkka-ampujakillan levyke voidaan myöntää Tarkka-ampujakillan jäsenelle, joka on osallistunut aktiivisesti ja pitkäaikaisesti Killan toimintaan esimerkiksi hallituksessa, kilpailuissa tai koulutustapahtumissa.

6.4. Tarkka-ampujakillan pienoislippu

Tarkka-ampujakillan pienoislippu on miniatyyriversio Tarkka-ampujakillan lipusta, jonka jalustana on puinen tai kivinen nelikulmainen jalusta.

Pienoislippu myönnetään merkittävästä tai pitkäaikaisesta ja pyyteettömästä työstä tarkka-ammunnan ja tarkka-ampujakillan toiminnan edistämiseksi ja kehittämiseksi kuten toiminta Killan hallituksen puheenjohtajana, Häyhä-kilpailun johtajana tai pitkäaikainen toiminta hallituksessa.

6.5. Tarkka-ampujaristi

Tarkka-ampujaristissä on musta valkoreunainen risti, jonka keskellä on kokardireunainen tarkka-ampujan tähtäinristikko. Mitalin kannikenauhana on viher-keltainen nauha, jossa on kaksi mustaa raitaa. Raidat symboloivat piippua ja keltainen tulta.

Tarkka-ampujamitali myönnetään poikkeuksellisesta yksittäisestä saavutuksesta tarkka-ammunnan saralla tai sen edistämiseksi tehdystä mittavasta työstä. Tällaisia saavutuksia voivat olla esimerkiksi moninkertainen tarkka-ammunnan Suomenmestaruus, huomattava kansainvälinen kilpailumenestys tarkka-ammunnassa, menestyksellinen tarkka-ampujatoiminta taistelussa tai muu poikkeuksellinen ja esimerkillinen toiminta tai suoritus tarkka-ammunnan saralla.

6.6. Tarkka-ampujakillan puukko ja Kunniajäsenyys

Tarkka-ampujakillan puukko on Jääkäripuukko 140 tuppineen, johon on kiinnitetty Tarkka-ampujakillan Logo teräksisellä laatalla. Puukon kanssa luovutetaan kehystetty todistus kunniajäsenyydestä.

Tarkka-ampujakillan puukko ja kunniajäsenyys on ensisijaisesti Killan ulkopuolisille henkilöille myönnettävä huomionosoitus tarkka-ammunnan toimintaedellytyksiä yhteiskunnallisesti edistävästä teosta tai pitkäaikaisesta työstä.