Subujen lentoratalaskentaa (erotettu Lapua Ballisticsista...)

[mysteryman]

Luoteina olen käyttänyt itsesorvattua ja muutamaa valettua kuulaa cal. 30, lisäksi scenaria.

Parhaiten pelaa itsesorvatut kuulat tasalaatuisesta kuparitangosta (gravitaatiokeskipiste lähestulkoon keskellä luotia, materiaalin tasalaatuisuudesta riippuen)

Pyöreitä reikiä on tullut mutta hajonta on reilusti suurempaa kuin ylisoonisilla, lyhyilläkin matkoilla (esim 1 moa kasa/100m ylisoonisilla, 5 moa kasa/100m alisoonisilla, ja parilla eri aseella ja ampujalla)

lähinnä termodynaamisuudella haen sitä että alisooniseen projektiiliin kohdistuu enemmän resulanttisia ilmiöitä, kuten turbulenssia ilmanpaineessa, joita on suhteellisen mahdoton laskea etukäteen.

esmes jos ylisooninen projektiili saavuttaa varsinaisen painestabiiliuden Fanno ja rayleight kaavojen mach-1 pisteessä, voidaan loppu ylisooninen aika painestabiiliuden osalta laskea suhteellisen tarkastikkin.

alisoonisuudessa taas voi esim luodin alapuolella olla turbulenssin aiheuttamaa painehäviötä -> luoti ottaa askeleen alemmas.

Jossain koneen kätköissä on tästä vielä fotoa, (missä on ne vanhat hyvät kiintolevyt missä pysyi kaikki järjestyksessä?  :evil: )

tiivistettynä sanottakoon että määrätynlaiset "epäloogiset hajonnat kasoissa subuilla" johtuvat mielestäni juuri näistä painemuutoksista eripuolella liikkuvaa kappaletta.

Omatekoisten luotien testaaminen on mielenkiintoista hommaa. Aliäänispuolelle kokokupariset eivät ole kaikkein parhaita johtuen siitä että aksiaalinen hitausmomentti jää pieneksi suhteessa luodin pituuteen. Tämä ei ole vakauttamisen kannalta edullista. Toisaalta jos tuntee hyvin aerodynamiikkaa niin sorvaaminen mahdollistaa sellaisia muotoja joita on vaikea saada tehtyä tavallisiin vaippaluoteihin.



Aliäänispuolella lähtönopeusvaihtelu kasvaa helposti melko suureksi erityisesti prosentuaalisesti. Tämä johtaa suuriin piippuaikavaihteluihin. Uskon että juuri piippuaikavaihtelut ovat yksi tekijä joka tekee vaikeaksi saada aliäänisiä tarkaksi.



Aliäänisillä hyvään tarkkuuteen pääsee lähinnä pienoiskiväärillä ja paineilmakiväärillä. Pienoiskiväärin panoksissa valmistajat ovat keskittyneet piippukitkan tasaamiseen erilaisilla vahoilla. Yleisesti lyijyluoti näyttää käyvän tarkemmin aliäänisenä, ehkä juuri pienemmän kitkansa vuoksi? Ulkoballistisesti se ei ainakaan ole parempi. Omasta kokemuksesta voin kertoa että pienoiskiväärillä käynti on erittäin herkkä kaikesta. Saman panoksen toinen erä saattaa käydä huomattavasti paremmin kuin toinen vaikka lähtönopeudessa ei olisikaan suurta eroa. Kertonee juuri herkkyydestä ns. latausikkunan/piippuajan suhteen. Pienoiskiväärissä kasa käyttäytyy minusta erittäin ennustettavasti matkan kasvaessa. Kulmaminuutit lisääntyvät kun matkaa lisätään mutta kasan koon kasvu näyttää olevan hyvin linjassa lähtönopeusvaihteluiden vaikutuksen kanssa. Siinä mielin aliääninen nopeus ei aiheuta ulkoballistisesti yllättäviä ilmiöitä. Ei ainakaa ole itselle tullut vastaan.



Paineilmakivääreissä hyvä käynti löytyy reguloinnin kautta ja varmaan myös siksi että piipun kitkaominaisuudet pysyvät paljon paremmin vakiona kuin aseissa joissa poltetaan ruutia. Kahdessa kokeilemassani paineilmakiväärissä käynti katoaa yllättäen jollakin etäisyydellä. Luodista riippuen etäisyydet ovat 20 - 50 m. Sen kauemmaksi hyvin käyvää luotia en ole löytänyt 4.5 mm enkä 5.5 mm kaliiperissa. Tutustuin ilmiöön lähtönopeusmittarin kanssa ja tutkien samalla reikien pyöreyttä. Samanaikaisesti kun käynti katosi alkoi luotien lentonopeusvaihtelu kasvaa erittäin jyrkästi. Samalla menetettiin lentoradan ennustettavuus. Mielestäni tämän selitti se että kaikki reiät eivät enää olleet pyöreitä.