Kupariluodit ja 6,5x55

[Klpro]

Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.

On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.

Itselläni sama ajatus kuin Jhyttisellä. Eli testaaminen, harjoittelu ja kokeilu. Kyllä se alkaa maksamaan jos haluaa olla asioista varma.

[jpniemi]

8 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?

Kokemusta on! Kaikki sorkkaeläimet on kipannut, enkä haikaile lyijyvaipallisen perään kun jo vuosikymmen menty monometalliluodilla. En tiedä onko kuvasta apuja mutta liitän tähän omat nykyiset lataukset 6.5X55 ja 6.5 CM jossa sama luoti (Barnes TTSX 7.8g)ja yhtenevä vauhti. 865 m/s

[Klpro]

Kiitos. Tuossa on nopeuttakin jo sen verran että herättää luottamusta. Millä ruudilla swedu ja minkä pituinen piippu?

[jpniemi]

Kiitos. Tuossa on nopeuttakin jo sen verran että herättää luottamusta. Millä ruudilla swedu ja minkä pituinen piippu?

N160 ja piippu 56-58 Ruutiannos on jokaisen haettava omalle aseelle sopivaksi.

[Klpro]

Oma piippuni on 28", joten pitäisi onnistua. Barnesista on jossain muussa kaliiperissa itselläni hyviä kokemuksia. Muistettava se että on halkaisijaltaan maksimi. Eli paine voi nousta erittäin nopeasti. Naturalis on 0,01 alle, ilmeisestikin juuri tuon paineherkkyyden vuoksi. No samalla kärsii tarkkuus hiukkasen.

[Jullimus]

Oma piippuni on 28", joten pitäisi onnistua. Barnesista on jossain muussa kaliiperissa itselläni hyviä kokemuksia. Muistettava se että on halkaisijaltaan maksimi. Eli paine voi nousta erittäin nopeasti. Naturalis on 0,01 alle, ilmeisestikin juuri tuon paineherkkyyden vuoksi. No samalla kärsii tarkkuus hiukkasen.

Luulisi tuollaisella kangella pääsevän +900m/s nopeuksiin helposti ja vakautumisesta ei kyllä tarvitse huolehtia.

[ALa]

Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.

On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.

Itselläni sama ajatus kuin Jhyttisellä. Eli testaaminen, harjoittelu ja kokeilu. Kyllä se alkaa maksamaan jos haluaa olla asioista varma.

Pakko pikkuisen haastaa. On vaikea nähdä vesitynnyrin toimivan luotettavana maalikohteena luodin terminaaliballistiikan kannalta.

Se, että paneutuu aiheeseen ja näkee vaivaa, hyvä niin. Itse olen joko markkinoinnin uhri tai muuten vain helposti vietävissä, mutta uskon markkinoiden kilpailun luovan tilanteen, jossa huonot tippuu pois. Markkinointivideot sikseen, omat ja luotettavien ystävien / tuttujen kokemukset ovat ohjanneet omaa ostokäyttäytymistä.

Barnes TTSX 120gr on mainittu ja kyllähän silläkin on pienempiä sorkkaeläimiä tullut ammuttua. Tarkka, helpohkosti toimivan latauksen haku ja aikanaan saatavuus, olivat syyt miksi siihen törmäsin. Oli aika jolloin esim. Sakolta ei ollut mitään järkevää vaihtoehtoa saatavilla. Sitten tuli yksi oma kokemus luodin totaalisesta hajoamisesta kauriin kylkiluusta, amet. n. 200m ja samaan aikaan luodin 0 saatavuus, niin lähdin etsimään vaihtoehtoja. Tänäkin päivänä omassa seurassa on samainen luoti joillain 6,5CR kaliiberissa käytössä ja hirvikaatojakin tullut, joten on se myös isommallekin riistalle toiminut.

[ALa]

8 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?

Kokemusta on! Kaikki sorkkaeläimet on kipannut, enkä haikaile lyijyvaipallisen perään kun jo vuosikymmen menty monometalliluodilla. En tiedä onko kuvasta apuja mutta liitän tähän omat nykyiset lataukset 6.5X55 ja 6.5 CM jossa sama luoti (Barnes TTSX 7.8g)ja yhtenevä vauhti. 865 m/s

Joudutko paljon jumppaamaan hartialinjan 6,5x55 kanssa? Vai koko supistus käytössä?

[jpniemi]

8 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?

Kokemusta on! Kaikki sorkkaeläimet on kipannut, enkä haikaile lyijyvaipallisen perään kun jo vuosikymmen menty monometalliluodilla. En tiedä onko kuvasta apuja mutta liitän tähän omat nykyiset lataukset 6.5X55 ja 6.5 CM jossa sama luoti (Barnes TTSX 7.8g)ja yhtenevä vauhti. 865 m/s

Joudutko paljon jumppaamaan hartialinjan 6,5x55 kanssa? Vai koko supistus käytössä?

Kokosupistusholkki käytössä joka säädetty siten että pesässä ammuttua hylsyn hartiaa pakitettu 2 tuhannesosa tuumaa eli noin 5 tatkua.

[jthyttin]

Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.

On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.

Pakko pikkuisen haastaa. On vaikea nähdä vesitynnyrin toimivan luotettavana maalikohteena luodin terminaaliballistiikan kannalta.

Pitää erotella mitä hakee.

Klpro vihjaisi päätelmästä, että hänen kokeilemansa luoti ei ollut vakaa väliaineessa vaikka se oli vakaa ilmassa. Ei hän puhunut muusta terminaaliballistiikasta mitään, ja vesi on kyllä mainio väliaine tuon toteamiseen.

Sen verran parannettavaa koejärjestelyssä (tai sen raportoinnissa) on, että ei käynyt ilmi ammutaanko esim. tynnyrin pohjan läpi ja kuinka tasalaatuinen / kohtisuora se on. Tälläkin tekemistä lähinnä tulosten vertailukelpoisuuden kanssa.

Toisekseen tynnyristä voi olla hankala havaita kuinka pitkälle luoti on kulkenut (ylimääräinen parametri jota ei välttämättä edes haettu) ja kuinka paljon se poikkesi oletetusta kulkusuunnasta (jos ei mennyt kyljestä läpi).

Mutta kyllä noilla kokeilla saa paljon relevantimpaa dataa kuin jollain suomalaisten tuttujen vähäisillä riistalaukauksilla, jotka vielä rikkinäistä puhelinta käyttäen muotoutuvat johonkin muuhun kuin todellista tapahtumaa kuvaavaksi. Oman kokemuksen mukaan "markkinat" toimii niin että keskiverto hirvipeuramies lukee Metsäsjästä jotain ja se on sitten totuus. Omat havainnot väännetään tukemaan tätä totuutta.

Verrokiksi erään jenkkiläisen kasa-ampujan kommentti latauskehityksestä, olikohan Bouyer. Hän ampui 2lks kasoja ja sanoi että jos ensimmäiset 2lks ei mene samasta reiästä ei useampi laukaus tilannetta paranna. Täysin validi päätelmä, huomioiden vielä millaisissa olosuhteissa jne. hän ko. kehitystä teki. Ja jokainen osaa varmaan päätellä millaista informaatiota ko. testauksessa EI TULLUT.

[Jullimus]

Onko jthyttinillä joku käytännön esimerkki miten keskiverto hirvimies vääristää totuuksia suurriistaluodeista? Eiköhän gelatiinimassaan ja todelliseen kohderiistaan tehdyt testit anna parhaiten kuvaa luodin suorituskyvystä.

[Klpro]

Klpro vihjaisi päätelmästä, että hänen kokeilemansa luoti ei ollut vakaa väliaineessa vaikka se oli vakaa ilmassa. Ei hän puhunut muusta terminaaliballistiikasta mitään, ja vesi on kyllä mainio väliaine tuon toteamiseen.

Sen verran parannettavaa koejärjestelyssä (tai sen raportoinnissa) on, että ei käynyt ilmi ammutaanko esim. tynnyrin pohjan läpi ja kuinka tasalaatuinen / kohtisuora se on. Tälläkin tekemistä lähinnä tulosten vertailukelpoisuuden kanssa.

Toisekseen tynnyristä voi olla hankala havaita kuinka pitkälle luoti on kulkenut (ylimääräinen parametri jota ei välttämättä edes haettu) ja kuinka paljon se poikkesi oletetusta kulkusuunnasta (jos ei mennyt kyljestä läpi).

No empiirinen tiede on aina tätä

Tynnyri oli siis perinteinen peltipönttö 200l, ammuttiin kohtisuoraan 20m päästä tuelta. Luoti kulkee siis n. 80 cm vesimassan läpi. Hallitusti toimineet luodit löytyvät Hardox levyn luota. Muut joko pieninä sirpaleina tai pahimmillaan kyljestä ulos tangentin suuntaan. Kaliipereita mitä testattiin oli 223 Rem, 6,5x55, 308 Win, 338 LM, ja 458 Lott. Lataukset oli laskettu alakanttiin ja pyrittiin simuloimaan osumanopeutta n.100m päässä.

Eräs kotimainen luotivalmistaja tekee vastaavaa testiä ampumalla 100m päästä IBEC-konttiin, joka siis on täytetty vedellä. Kertomansa mukaan realistinen tapa jossain määrin tehdä havaintoja.

Testaaminen olisi mielenkiintoista. Mutta testin ja sen olosuhteiden vakiointi kotioloissa työlästä. Ei noihin yhtä ainoaa totuutta ole olemassa.

[veeteetee]

Tämä vanha (2001) tekstini päätyi Lapuan manuaaliinkin ja pätenee edelleenkin:

MAALIBALLISTISISTA TESTAUSMENETELMISTÄ

Paras tapa testata luoteja on tietenkin metsästys, mutta ongelmana on, että mukaan tulee suuri ja hallitsematon joukko muuttujia, minkä vuoksi kahta kaatoa tuskin voi vertailla luotettavasti keskenään. Toinen ongelma on, että testaaminen vie aikaa ja rahaa kohtuuttomasti. Pitää siis löytää edullinen ja toistettavissa oleva materiaali, jossa luotien käyttäytymistä voidaan testata ja josta voidaan edes jonkinlaisella varmuudella vetää johtopäätökset luodin todellisista ominaisuuksista kentällä.

Väliaineena on käytetty mm. savea, märkää hiekkaa, öljyttyjä sahajauhoja, kuumaliimaa ja lautanippuja, mutta niiden ongelmia ovat väliaineen epätasainen rakenne, huono vastaavuus lihakseen ja testien huono toistettavuus. Voikin todeta, että esimerkiksi lauta sopii testimateriaaliksi, mikäli aikoo metsästää lautoja, lihaskudoksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Lähempänä lihaskudosta on erityinen ballistinen saippua, jonka etuna on, että tilapäinen haavakanava jää pysyväksi ja voidaan valokuvata saippualohkareen halkaisemisen jälkeen. Materiaalin ongelmina on rajallinen saatavuus, korkea hinta ja kertakäyttöisyys.

Kaikkein lähimpänä lihaskudosta käyttäytymiseltään on teuraseläinten valkuaisaineista erotettu gelatiini, jonka 10 %:nen seos veden kanssa muodostaa läpinäkyvän, muotteihin valettavissa olevan hyytelön. Hyytelö on temperoitava +4 �C lämpötilaan ja lopputulos testataan ampumalla seokseen teräshauli tunnetulla lähtönopeudella, jolloin tunkeuman tulee olla vakio. Gelatiinin etuna on, se on läpinäkyvää, joten tilapäinenkin haavakanava saadaan talteen pikakuvauksella tai gelatiiniin syntyneistä säteittäisistä repeytymistä. Gelatiinin ongelmia ovat sen valmistuksen työläys, kertakäyttöisyys ja huono säilyvyys. Gelatiinijauheen joutuu lisäksi tilaamaan Yhdysvalloista. Todettakoon vielä, että aiemmin käytettiin 20 %:n seosta +10 �C:ssa, jolloin hyytelön luodille antama vastus on suurempi.

Käytännössä harrastajalle sopivimmiksi testimateriaaleiksi ovat osoittautuneet märät puhelinluettelot tai sanomalehdet ja vesi. Märät sanomalehdet ovat halpoja ja läpimärkään materiaaliin syntyy myös "haavakanava", mikä mahdollistaan kanavien ja tunkeumien vertailun useampien luotien kesken samassa koesarjassa. Ei siis koskaan pidä vertailla eri kerroilla tehtyjä keskenään absoluuttisena totuutena: paperinippujen tiiveys ja kosteus vaihtelevat kerrasta toiseen, joten ainoa konsti "kalibroida" testi on käyttää aina yhtä ja samaa vertailupatruunaerää.

Paperinipun valmistuksessa tärkeintä on, että paperinippu saa kostua riittävän kauan umpihuppeluksissa (1 vrk) ja että nippu ei saa olla liian tiukka, eikä sisältää kovia kansia tms. Valmiit niput voi koota laudoista rakennettuun kourumaiseen telineeseen peräjälkeen, jolloin tunkeuma on helppo mitata. Ampumaetäisyys saisi mieluiten olla realistinen, mutta käytännössä on useimmiten tyydyttävä pariinkymmeneen, enintään sataan metriin. Asialla on sikäli vaikutusta, että hyvinkin ensimmäiset sata metriä luoti huojuu ja voi kääntyä maalissa, minkä lisäksi sen lentonopeus laskee, muttei juurikaan pyörimisnopeus; jälkimmäiseen kaatuu ajatus ladata patruunat normaalia pienempään nopeuteen ja ampua testi lyhyeltä matkalta. Tunkeumaa voi .308 Win. -tason patruunoilla odottaa parhaimmillaan vajaat 60 cm, magnumluokan premiumluodeilla enemmän. Paras nähty on .458 Win. Mag.-kaliiperin Speer African Grand Slam Solid -luoti, jossa on koneistettu tasapäinen messinkivaippa ja kovametallitappi sisällä painona: luoti painui läpi kahden metrin (!) lehtinipusta ja kymmenisen senttiä vielä taustavallin hiekkaan. Absoluuttista arvoa sille, mikä "riittävä" tunkeuma ei oikein voi antaa, vaan on tyytyminen vertaileviin kokeisiin.

Varoituksen sana: luoti voi pysyä nipun sisällä, mutta yhtä hyvin se voi tulla lehtinipusta ulos lähes mistä hyvänsä, joten nippu on koottava sopivan taustaesteen eteen, joka pysäyttää kimmokkeet turvallisesti. Ja missään nimessä ei käytettyjä lehtinippuja saa jättää ajelehtimaan ampumaradalle, vaan ne kuljetettava kaatopaikalle.

Vesi puolestaan on ihanteellinen testimateriaali: se on halpaa, saatavissa kaikkialla, tasa-aineista ja testit ovat koska tahansa toistettavissa tarkasti. Lisäksi on todettu, että luodit keskimäärin laajenevat vedessä varsin samaan tapaan kuin lihaksessakin. Tunkeumaankin pääsee käsiksi kun pakkaa veden esim. muovipusseissa sopivaan pitimeen ("Fackler Box") ja muistaa, että tunkeuma on noin 1,6-kertainen lihakseen verrattuna.

Useimmiten vesitesti suoritetaan ampumalla vesiastiaan tai lampeen suoraan ylhäältä päin. Pohjalla oleva verkkohaavi mahdollistaa luotien jäännösten keräämisen tai sitten astia kipataan nurin. Astiaksi käy vaikka vanha parinsadan litran boileri, josta irroitetaan yläpääty. Tavallinen teräs- tai muovitynnyri ei leikissä kestä, vaan halkeaa ennen pitkää; .458 Winchester Magnum heittää koko pytyn ilmaan! Astian pohjalle kannattaa laittaa paksu teräslevy, sillä parhaat luodit läpäisevät kaksikin metriä vettä riittävällä voimalla iskeäkseen itsensä lyttyyn. Lisävaroitus: ylöspäin lentää vettä pahimmillaan aina kymmeneen metriin saakka, joten ampuja kastuu ja suojalasit ovat pakolliset.

Loppu onkin sitten pelkkää punnitusta, mittausta ja silmämääräistä arviointia, mikä on vaikein osa luotien testausta. Arvioijalla pitää olla kristallinkirkas käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä luodissa kertoo mistäkin. Kannattaa myös pitää mielessä, että testeissä epäonnistunutkin luoti voi olla hyvä joissain olosuhteissa, mutta tavoitteena tuleekin olla luoti, joka toimii aina. Parhaiten näkemys luodeista karttuu testaamalla, mutta lopullinen tulos selviää kuitenkin vasta luonnossa, kaatoa tehtäessä.

Hirvestyksessä kunnon luoti on sitä tärkeämpää, mitä marginaalisempi kaliiperi on: .308 Winchesterin hirviluodin pitäisi olla huippuluokkaa, .458 Winchester Magnum -kaliiperin hirviluoti voi olla tavanomaisempikin. Käytännössä tilanne useimmiten on juuri päinvastoin eli suuremmalla kaliiperilla ampuvat ovat sisäistäneet ison luodin edut eli hyvän läpäisyn ja ison pysyvän haavakanavan sekä valinneet huolellisesti parhaan löytämänsä luodin, pienemmillä kaliipereilla ampuvat usein eivät edes tiedä millainen luoti patruunassa on, saati miten se käyttäytyy.

Yksi ikuinen kiistakysymys ja tulenpalavien palopuheiden aihe on isojen ja / tai nopeiden luotien aiheuttama lihanhävikki. Selvää on, että vähäisemmässä määrin luodin halkaisijan ja etenkin iskunopeuden kasvattaminen lisää vertyneen lihan määrää, mutta niin kauan kun käytössä on kunnollinen luoti, joka ei hajoa tässä leikissä, merkitys on marginaalinen: hirvenlihaa tulee nykyään joka tapauksessa per mies niin paljon, että tuskin kukaan voi vakavasti väittää lihanhävikin olevan todellinen ongelma.

[rum]

Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.

On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.

Itselläni sama ajatus kuin Jhyttisellä. Eli testaaminen, harjoittelu ja kokeilu. Kyllä se alkaa maksamaan jos haluaa olla asioista varma.

Pakko pikkuisen haastaa. On vaikea nähdä vesitynnyrin toimivan luotettavana maalikohteena luodin terminaaliballistiikan kannalta.

Se, että paneutuu aiheeseen ja näkee vaivaa, hyvä niin. Itse olen joko markkinoinnin uhri tai muuten vain helposti vietävissä, mutta uskon markkinoiden kilpailun luovan tilanteen, jossa huonot tippuu pois. Markkinointivideot sikseen, omat ja luotettavien ystävien / tuttujen kokemukset ovat ohjanneet omaa ostokäyttäytymistä.

Barnes TTSX 120gr on mainittu ja kyllähän silläkin on pienempiä sorkkaeläimiä tullut ammuttua. Tarkka, helpohkosti toimivan latauksen haku ja aikanaan saatavuus, olivat syyt miksi siihen törmäsin. Oli aika jolloin esim. Sakolta ei ollut mitään järkevää vaihtoehtoa saatavilla. Sitten tuli yksi oma kokemus luodin totaalisesta hajoamisesta kauriin kylkiluusta, amet. n. 200m ja samaan aikaan luodin 0 saatavuus, niin lähdin etsimään vaihtoehtoja. Tänäkin päivänä omassa seurassa on samainen luoti joillain 6,5CR kaliiberissa käytössä ja hirvikaatojakin tullut, joten on se myös isommallekin riistalle toiminut.

Näille nuorille selvennykseksisi, että vesitynnyri testi on vaan että miten luoti käyttätyy (eli kun vertaillaan luoteja ei miten se riistassa käyttätyy)

Näitä testejä on käyty 80:luvulta lähtien ihan kotosuomessa Mykkäsellähän oli hyviä testejä, taitaa vieläki kirjoitella naapuri palstalla?

[jthyttin]

Onko jthyttinillä joku käytännön esimerkki miten keskiverto hirvimies vääristää totuuksia suurriistaluodeista?

Ensinnäkin pitää muistaa, ettei keskiverto hirvimiestä kiinnosta aseet, patruunat tai niiden toiminta.

Ne on välttämätön paha, joka monesti hankitaan mahdollisimman halvalla ja/tai jostain (kaverilta, lehtiartikkelista, kaupan tiskiltä) temmatulla suosituksella. Tuossa veeteetee vastauksessakin asiaa sivutaan ("usein eivät edes tiedä millainen luoti patruunassa on, saati miten se käyttäytyy").

Suurinpiirtein jokainen, joka pitää silmänsä ja korvansa auki, on ollut tilanteessa jossa luodin osumia arvioidaan lahtivajalla sillä perusteella millä aseella/patruunalla ne on ammuttu. Tai luullaan että ne on ammuttu, kun nuokin menevät monesti ristiin. Ihan samanlaiset osumajäljet aiheuttaa maknumilla kauheaa vertymää ja lihanhukkaa, ja jollain 6.5mm tai 308 "ai kun on siisti" ja "ihan yhtä nopeasti kaatui".

"Kupariluodit" on päässeet lähes kritiikittä tähän jälkimmäiseen kategoriaan, kun niitä kehuvia artikkeleita alkoi 5+ vuotta sitten tulla. Sitä ennen niitä ei paljon näkynyt, joko hinnan takia tai joillain oli (ainakin "varmassa tiedossa") huonoja kokemuksia. Tyypillisesti liian vanhoista tai hitaista Barnesin luodeista.

Jotain parranpärinää on tosin kuulunut niiltä jotka ampuvat ns. henkilökohtaisia peuralupia ja koppi suht lähellä ruokintaa. Ilmeisesti n. 10% korkeampi lähtönopeus (jos vertaa esim. Hammerheadia ja Bladea) tekee jonkin verran rivompaa jälkeä. Tosin monesti on ihan eri asia menisikö lihaa oikeasti haaskuun.