Kriegerin piiput

[Koheltaja]

Löytyykö kokemuksia Kriegerin piipuista? Käynti, kuparointi, kestävyys ym. ym.

[JpL]

En tiedä itse, mutta ainakin monet huippukasa-ampujat käyttää ko. kankea.

Ps. Myös Tango 51 rosterimallissaan ;o)

[JaRR]

Löytyy. Lajin varmaan arvaatkin, jos kerron, että enimmäkseen kaliiperit 6 PPC ja rihlannousut 14".



Merkittävin ero on ollut selkeä pidempi sisäänampumisen tarve kuin muilla jenkkipiipuilla, esim. nappirihlatut. Useimmilla on saanut ampua pari-kolme sataa laukausta ennenkuin käynti ja kuparointi asettuu.

Tuntuma olisi sitten kuitenkin toisesta päästä sellainen, että ko. piiput säilyttävät tarkkuutensa pidempään (puhutaan siis Huipputarkkuudesta!!).

Huonosta Kriegeristä en ole kuullut vielä kerrottavan, mutta nyt on tietysti huomioitava, että "Kriegerhän on muotia tällä hetkellä" !!

Eli jokainen vannoo omaansa maailman parhaaksi !!!!



Jos ase kootaan huolella, niin kyllä tuollaisen piipun kanssa astuu ihan uuteen maailmaan, jos johonkin Mäkiseen vertaa...!!!!!! Valitettavasti.



Kesällä kaverini ampui omalla Kriegerillään Italian EM-kisoissa 4,7 mm kasan (5 lauk.) 200 metriin, joten näiltä osin ainakin potentiaalia löytyy, toki tuuriakin tarvitaan !!!!!

[Koheltaja]

Aina se Tango 51 tupsahtaa esiin  :wink:

[JpL]

Tietysti ;o)

[Koheltaja]

Tossa ollaan suunnittelemassa uutta asetta ja kokoonpano on jo tilattu Lotharin piipulla mutta tässä on viikon aikana kuullut (juuri sen lajin puolelta jossa käytetään mm. 6mmPPC:tä) Kriegeristä jokusen "kauhutarinan" niin saattaa olla että piippu tulee vaihtumaan Kriegeriin jos sellaisen jostain sattuu saamaan kohtuuhinnalla/toimitusajalla.

[john]

Miten Kriegerin piippujen rihlaus valmistetaan ja saako niitä 5R rihlauksena

[Koheltaja]

Kriegeriä ei valmisteta kuin perinteisellä rihlamallilla ja rihlausmenetelmä on lastuaminen. Piiput ensin kanuunaporataan ja läpätään, rihlat vedetään yksi kerrallaan ohuilla siivuilla ja rihlauksen jälkeen piippu läpätään ja ilmatulkataan. Piiput tehdään suuhun päin kuristuvaksi kuten asiaan kuuluukin.



R5 rihlausta ei taida saada kuin Borderilta ja se palaute mitä olen viime aikoina Borderista kuullut on sen suuntaista että itse hylkäsin Borderin piippuvaihtoehtona. Tilanne kuulema sama kuin Mäkisellä, laadunvalvonta jää kuluttajalle...



Nyt kun Krieger on muodissa niin pitää toivoa että laadunvalvonta ei rupee lintsaamaan ja piiput pysyisi huippulaatuisena. Se mitä olen kuullut viime aikoina Kriegeristä on pelkkää positiivista ja kaikkien suositus oli valita rosteripiippu, kovasti kehuttiin käyntiä, kestävyyttä ja olematonta kuparoitumista. Eiköhän se talven aikana selviä miten piippu käy ja kukkuu.



http://www.kriegerbarrels.com">http://www.kriegerbarrels.com

[JpL]

Mitä Borderista on kuulunut? Onko niillä laatu alkanut vipattaa? Hyvä tietää, mua nimitäin olisi kiinnostanut kanssa tuo Borderin kanki.

[MJ]

Moi,



Kriegerin piiput ovat tiettävästi hyviä, omakohtaisia kokemuksia ei ole, joten siltä osin en voi tätä tarkemmin kommentoida.



Mitenkäs sitten Wilsonin piiput? Wilsonilta löytyy enemmän vaihtoehtoja kuin Kriegeriltä, Shileniltä tai Douglasilta. Jos en aivan väärin muista, niin Wilson tekee sekä kromimoly eli chrome moly (kuten kaikki Sakon putket), kromattuja eli chromelined (kuten sotilasputket yleensä) ja rosteri eli stainless steel (kilpa- ja kasakiväärit yleensä, eivät tosin ole kauhean pitkäikäisiä) käyttäen sekä nappirihlaus-, lastuamis/jyrsintä- ja kylmätakomisvalmistusmenetelmiä. Eli Wilson valmistaa kaikilla mahdollisilla valmistusmenetelmillä kaikkia mahdollisia piippuvaihtoehtoja. En puutu tässä valmistusmenetelmien eroon, sillä ne on muistaakseni käsitelty jo jossain aiemmassa threadissa, mutta käyn hieman läpi piippujen eroa.



Kromimoly (chrome moly) yleensä näissä putkissa on erinomainen piipunsisäinen viimeistely ja ne ovat hyvin tarkkoja putkia kohtuulliseen hintaan. Korroosiokestävyys ei kuitenkaan ole samaa kuin kromatuissa putkissa ja kromimolypiiput ovat halvempia valmistaa (käytti sitten mitä tahansa valmistusmenetelmää) kuin kromatut tai rosteripiiput. Käytännössä suurin osa piipuista nykypäivänä on kromimolypiippuja, johtuen niiden hyvästä tarkkuudesta, hyvästä viimeistelystä ja kohtuullisen edeullisesta hinnasta. Mm. kaikki Sakon piiput poislukien rosteriputket ovat kromimolypiippuja samoin kuin Jalosen ja Mäkisenkin putket.



Kromatut piiput (chrome lined) näissä putkissa on paras korroosion kesto, eli piippujen elinikä on pisin. Tarkkuus melkein yhtä hyvä kuin kromimoly putkissa tai joskus jopa yhtä hyvä. Kromatut piiput kestävät helposti esim. .308 kaliiperin kivääreissä 10000-15000 laukausta ja pysyvät tarkkoina eliniän loppuun saakka. Kromatut piiput ovat valmistusmenetelmästä huolimatta kalliita ja vaikeita tehdä, sillä piipun ns. elektro-kiilloitus samoin kuin kromaus ovat erittäin vaikeita prosesseja toteuttaa ja kaikilla asevalmistajilla ei vieläkään ole tätä tieto-taitoa. Sotilasaseissa on pääsääntöisesti juuri näitä piippuja eli kromattuja, muut piiput eivät todellisuudessa kestä kovaa käyttöä kaikissa ilmastoolosuhteissa. Parhaita putkia pitkään kestävään käyttöön, mutta eivät tarkimpia putkia - ehdottomia piippuja kuitenkin sotilasaseisiin, sillä parhaat sotilasaseet ovat varustettuja kromatuilla putkilla.



Rosteri (stainless steel) piippuihin on helppo valmistaa hieno viimeistely, mutta korroosiokestävyys on todellisuudessa vain keskinkertainen, käytännössä paljon heikompi kuin kromatuissa piipuissa ja myös huonompi kuin kromimoly piipuissa. Tarkkuus on taas parempi kuin kromatuissa piipuissa ja yleensä myös hieman parempi kuin kromimoly piipuissa huolimatta jälleen kerran valmistusmenetelmästä. Tästä johtuen rosteripiippuja on hyvin paljon kasa- ja kilpailukivääreissä ja aseissa. Koska korroosiokestävyys rosteripiipuissa on heikko, niiden elinikä on lyhyempi kuin kromatuilla ja kromimoly piipuilla, yleensä jotain 1000-2000 laukauksen välillä ehdottoman maksimin ollessa n. 3000 laukausta. Rosteriputkista tarkkuus häviää nopeiten ja juuri tästä syystä huippukilpa-ampujat kuluttavatkin useita rosteriputkia per vuosi.



No, eiköhän tämä riitä piippujen eroista, jokainen voi lukea aiheesta lisää kirjoista, netistä tai kysyä aiheesta lisää piippusepiltä. Sama lopputulos ja päätelmät putkahtavat esille kuitenkin, sillä faktat on faktoja piti niistä sitten tai ei.



Joka tapauksessa Wilson valmistaa kaikkia edellä mainittuja piippuja ja Wilsonin piipuista ainakin minulla on vain hyviä kokemuksia sekä pistooleissa, että kivääreissä. Tosin, olen käyttänyt vain Wilsonin valmistamia kromattuja piippuja sotilasaseissa. Joten omakohtaista kokemusta ei ole Wilsonin kromimoly tai stainless steel putkista, mutta toisaalta useat amerikkalaiset sotilasasevalmistajat käyttävät Wilsonin kromattuja putkia ja puolestaan kilpa- ja kasa-asevalmistajat Wilsonin kromimoly ja rosteri putkia, niin eivät ne voi huonojakaan olla.



Tiedä häntä sitten, kun kokemukseni rajoittuvat vain em. Wilsonin kromattuihin putkiin.



Tässä kuitenkin Wilsonin linkki: http://www.wilsonarms.com">http://www.wilsonarms.com



Carpe Diem,



MJ

[JpL]

Hyvä kirjoitus. Olisi mukava tietää, mikä piipun lopullinen merkitys osuntaan on. Onko sittenkin enemmän kokonaisvaltaisesti peräti luodista kyse? Näin kerran 1 MOA piipun halkaistuna, joka oli AIVAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN kuppainen. Rihloissa oli varmaan 0.3-0.5mm syöpymiä tuhkatiheään koko matkalta, rihlojen reunat oli pyöreät, yms.



Eikös ollut niin, että kylmätaotun piipun pitäisi kestää useampia laukauksia putkeen osumapisteen pysyessä samana - siis jännityksiä ei ole yhtä paljoa, vai? Ainakin nimittäin mun Valmetin piippuni ampuu 0.3-0.35 MOA kylmänä 3 kertaa, sen jälkeen alkaa vaeltaminen loivasti ylävasemmalle. Lataukseni on N150 melko tappiin, eli ruutia palaa sen verran paljon, että lämpötila nousee. Tein muuten tästä sen havainnon, että N140:lla ladattu patruuna piti osumapistettä laukauksen enemmän paikallaan. Luultavasti piippu ei ehdi lämmetä samaan tahtiin. Molysta vielä: En tiedä, olenko oikeilla jäljillä, mutta molynhan pitäisi myös laannuttaa kitkasta aiheutuvaa kuumenemista, noin äkkiseltään ajatelleen. En sitten tiedä, onko tällä mitään käytännön eroa. Saattaa hyvin olla, että ero on niin pieni, että sen käytännössä huomaa vain ruuvipenkistä ammuttuna. Itse juuri varasin Immoselta Shilenin rosteri & uritetun selected match grade piipun. Pitää piruuttaan katsoa, miten kanuuna toimii toisella piipulla isommilla laukausmäärillä. Piippu on ainakin sisältä - kliseisesti sanottuna - kuin peili.

Niin joo. Mukari ja monet muut huippuampujat ainakin suosittelivat nimenomaa Kriegerin piippuja, joten varmasti ne ovat kokeilemisen arvoisia.



Ps. Mitä ihmettä "Piipun läppääminen" tarkoittaa?





JpL

[Koheltaja]

Sen verran vielä siitä rosteripiippujen kestosta että 1500-3000 laukauksen "tarkkuusikä" juontaa juurensa kasa-ammunnan piiriin jossa käyntivaatimukset ovat aivan eri kuin keskivertoampujalle, myös kasa-aseissa käytetään hyvin usein nappirihlattuja piippuja joissa rihlapalkit ovat matalammat kuin vaikkapa taotussa tai vedetyssä piippussa.



Mielestäni on turhaa lähteä näillä perusteilla yleistämään rosterin huonoa kestoikää, tilanne on periaatteessa sama kun minä alkaisin yleistämään että kromimolypiiput ei kestä kuin vajaat 1000 laukausta ja sitten ne palaa karrelle  :wink:  



Itse olen ampunut parillakin rosteripiipulla yhteensä yli 10000 laukausta ja molemmat oli täysin käyviä piippuja kun aseet laitoin myyntiin. Rosteri on kromimolyä jonkin verran arempaa lämpöeroosiolle mutta tuota en purematta niele että se olisi korroosionkestoltaan kromimolyä huonompi? Löytyypä kaapista yksi 6mmPPC piippu jolla on ammuttu yli 6000 laukausta ja vielä se takoo nättejä 10mm/100m kasoja mutta kasa-ampujalle tämä piippu on loppuunammuttu aikoja sitten eli kaikki on suhteellista riippuen siitä miltä kantilta asiaa katsoo.



Ei se Wilson varmaankaan mikään huono vaihtoehto ole mutta edetään piipunvalmistaja kerrallaan ja aloitetaan Kriegeristä kun se on aakkosissa ennen Wilsonia...





Borderin piipuista kuulin että niissä on esiintynyt jonkin verran laatuongelmia lähinnä osunnan ja kuparoitumisen kanssa eli hiukan samoja kuvioita kuin eräässä kotimaisessa lastuamalla tehdyissä piipuissä.



Piipun läppäys on sama kuin piipun kolvaus eli piippureikä hiotaan siihen tarkoitetuilla välineillä kiiltäväksi ja tasapaksuksi.



Tulin tässä vielä huomanneeksi sellaisen asian että koska Jalonen on aloittanut piippujen valmistuksen?

[MJ]

Moi,



piippuvalmistajat ja asevalmistajat itsekin toteavat edellä kirjoittamani asiat eri piipputyypeistä. Jokainen voi sen itse vahvistaa kysymällä 1. asevalmistajilta, 2. piippuvalmistajilta ja 3. piippusepiltä piippujen erot. Erityisesti kannattaisi kysyä niiltä, jotka valmistavat eri piipputyyppejä ja jotka käyttävät tai ovat käyttäneet myös eri valmistusmenetelmiä. Itse asiassa tiettävästi Suomen paras/kokenein piippuseppä on myös vahvistanut kyseisen asian todeksi - jokainen varmaan arvannee missä hän työskentelee.



Kirjoitin tämän saman jo aiemmin:

No, eiköhän tämä riitä piippujen eroista, jokainen voi lukea aiheesta lisää kirjoista, netistä tai kysyä aiheesta lisää piippusepiltä. Sama lopputulos ja päätelmät putkahtavat esille kuitenkin, sillä faktat on faktoja piti niistä sitten tai ei.

Joka tapauksessa eroja on paljonkin rosteri, kromi moly ja kromattujen piippujen välillä, niitä eroja ei yksittäinen kuluttaja/ampuja välttämättä edes huomaa, kun laukaisumäärät jäävät yleensä alle 10000 laukausta per vuosi. Ne, jotka tikkaavat työnsä vuoksi jopa yhdellä aseella yli 10000 laukausta per vuosi huomaavat kyllä erot tai ainakin pitäisi huomata. Samoin eri maiden asevoimat testaavat kyllä eri asetyyppien piiput A:sta Ö:hön, sillä se on pakko tehdä. Syyn varmasti jokainen ymmärtää kertomattakin.



Toinen asia, joka nykyisin on erityisesti otettava huomioon globaalistikin, on luonnollisesti tuotevastuulaki/lait sekä takuut. Esimerkiksi USA:ssa tunnetuimmat asevalmistajat takaavat aseilleen tietyn takuun, on se sitten 1 vuosi, 3 vuotta, 10 vuotta, 20 vuotta tai 30 vuotta. Ne valmistajat, jotka todella luottavat omiin tuotteisiinsa antavat ns. Limited Lifetime Warrantyn, joka on itse asiassa melko mittava ja kattava. Näissä takuissa on määritelty myös kuinka kauan piippu kestää laukauksia (oli sitten tyyppi mikä hyvänsä) ja kuinka kauan se säilyttää ominaistarkkuuden, jonka valmistaja lupaa.



Esimerkkinä mainittakoon, että mm. Olympic Arms, ArmaLite ja Rock River antavat tuotteilleen Limited Lifetime Warrantyn eli rajoitetun elinikäisen takuun. Takuu kattaa myös piipun tarkkuuden ja käyttöiän. Kaikki mikä ei toimi tai vastaa luvattua korjataan ja/tai osat vaihdetaan. Takuu ei kata A normaalia kulumista, B vahinkoa tai toimintahäiriötä, joka aiheutuu ei-auktorisoidusta korjaamisesta tai muutostyöstä, onnettomuudesta, väärinkäytöksestä tai huolimattomuudesta ja C vahingosta, joka aiheutuu muiden kuin tehdaspatruunoiden käytöstä. Tuntien amerikkalaisten herkkyyden vaati korvauksia, etenkin miljoonasellaisia, valmistajat, jotka todella antavat ko. takuut luottavat varmasti tuotteisiihinsa enemmän kuin ne, jotka eivät vastaavia takuita anna.



Voidaan varmasti todeta, että tälläinen takuu rauhoittaa kummasti aseen ostajaa, eikö vain.



En tiedä mitkä piippuvalmistajat ovat parhaita, mielestäni hyviä valmistajia on useita, mikä on erityisen hyvä asia kuluttajien kannalta - on ainakin valinnan vapautta, mistä valita. Yksi tykkää yhdestä ja toinen tykkää toisesta. Mutta itseäni ainakin kummasti rauhoittaa se tosiasia, jos joku valmistaja uskaltaa takuun muodossa taata piipulle tietyn kestoiän ja tietyn ominaistarkkuuden joko 100 metriin tai 100 yardiin.



Krieger on varmasti hyvä, niin myös Shilen, Dan Lilja, Douglas, Wilson, Mäkinen ja Sakokin. Mikä sitten on paras piippu on lopulta kunkin itsensä valinta käytettävään aseeseen ja erityisesti sen käyttötarkoitukseen.



Itselataavaan tai sarjatuliaseeseen en itse kyllä valitsisi muuta piippua kuin kromatun (chrome lined), syyt tähän lienevät jo itsestäänselvät, jos ei ole niin asehistoriaan ja aseteknologiaan lienee syytä paneutua ja perehtyä hieman tarkemmin.



TA-kivääriin varmin valinta taas lienee kromimoly putki, siihenkin on omat syynsä, joita on aiemmin jo läpikäyty. Samoin lähes kaikissa eri asevoimien käyttämissä tai kaupallisesti vallmistetuissa ta-kivääreissä on sattumoisin kromimoly piiput, minkähän takia - niinpä niin. Tietty asehistorian ja -teknologian tuntemus avartaa tämänkin asian.



Rosteriputket ovat parhaimmillaan (ja erityisesti vielä nappirihlatut) ja omiaan kilpailuaseisiin ja kasa-ammuntakivääreihin, joihin niitä nykyisin pääosin valmistetaankin. Nämä piiput eivät vaan kestä samaa kuin kromimoly tai kromatut putket. Tästä syystä ne eivät ole yleistyneet sotilaspuolella missään.



Wilsonin piippuja muuten käyttävät Wilsonin itsensä lisäksi mm. ArmaLite, ASA, DPMS, Eagle Arms ja Rock River, joten kovin huonoja ne eivät myöskään voi olla.



Carpe Diem,



MJ

[HJu]

5R piippuja tekevät Borderin lisäksi ainakin Obermayer (vuoden jonotusaika), Mike Rock (vähän lyhyempi jonotus, joskus jopa hyllyssä) ja lähes vastaavaa "pyöreärihlaista) HS Precision nimellä 10X. Näiden lisäksi Remington tekee niitä M24 kivääriin ja myy kankia ainakin Stonerille SR-25 kivääreihin.



Rosteripiippuja käytetään USAssa Rem700:ssa aika paljon. TA-aseissa lähinnä USMC:n aseseppien rakentamissa aseissa joissa on ollut paljon ainakin Hartin rosteripiippuja.



Rosteri on vaikeaa (eli kallista) työstää tarkasti. Sen vuoksi useimmat puolustusvoimat tyytyvät mustiin piippuihin. Lisäksi aseseppien kouluttaminen rosterin sorvaukseen on taas oma riesansa johon monissa maissa ei ole haluttu ryhtyä vain ta-kiväärien vuoksi.

[Koheltaja]

Suomen kokenein piippuseppä, jos tarkoitat Mäkistä, ei käsittääkseni ole tehnyt rosteripiippuja joten hänen näkemyksensä tähän rosteriasiaan on aika subjektiivinen.



Edelleenkin jäi auki kaksi asiaa, kerrotko miksi rosteri on korroosiokestoltaan huonompaa kuin kromimoly sekä mihin väite perustuu ja se että onko Jalonen koska aloittanut piippujen valmistuksen?