Tikapuutestiä ymmärtämässä

[HJu]

Kyllä niitä hyviä nopeusalueita on yleensä useampia. TA-käyttöön niistä on tietenkin vain se nopein optimaalinen. Jos hitaimman ja nopeimman sarjan nopeusero on esim 60m/s niin ei se hitaampi yleensä hirveästi kiinnosta vaikka osunta olisi esim 0,3 MOA parempaa.

Jotkut lataukset toimii aseessa kuin aseessa. Esimerkkinä 308 Win GB491 eli vanha 155 Scenar, iso kivääri nalli ja 47,0 grein N150 ja latauspituus +73mm (niin pitkäksi kuin lipas vetää mutta 0,3mm tai enemmän irti rihloista). Toimii pultissa kuin pultissa noin 1000m matkoille saakka. Hyvä oman optimoidun latauksen lähtökohta. Lataustaulukoissa on usein mainittu "accuracy load" joita kannattaa testata.

[mikkos]

Sanottakoon heti kärkeen, että on hyvin mahdollista etten kaikkea ymmärtänyt täysin tai laskut menneet aikanaan oikein, mutta tämän linkin takaa löytyy teoriaa ja kaavat obt pisteiden laskuun. Kaavojen rinnalla käytin latausten määritykseen QL:ää.
http://www.the-long-family.com/OBT_paper.htm

Joskus tuota lueskelin ja piruuttani testailin. Laskemalla löytyneet lataukset testiin 9,3x62 ja silloiselle uudelle luodille. Paljon vähemmällä ampumisella selvisi radalla ja laskemalla saatu lataus jäi jahtiin käyttöön. Samaisilla kaavoilla laskin 308 harjoittelu patruunalle latauksen kolmella eri ruudilla ja kaikki vähintäänkin tarkoitukseen riittäviä. Ja saman testin seurauksena perinteinen käyttölataus meni vaihtoon.

Eli en tiedä pitääkö tuo teoria paikkaansa ja teinkö oman osani oikein, mutta laskettu node antoi minulle hyvää käyntiä kahdessa eri väljyydessä, eri luodeille ja kolmelle eri ruudille. Jatkossa uusia latauksia hakiessa saatan tukeutua tuohon, säästyy ihan eurojakin. Ja tosiaan noita pisteitä löytyy useampia.

[SMä]

Sanottakoon heti kärkeen, että on hyvin mahdollista etten kaikkea ymmärtänyt täysin tai laskut menneet aikanaan oikein, mutta tämän linkin takaa löytyy teoriaa ja kaavat obt pisteiden laskuun. Kaavojen rinnalla käytin latausten määritykseen QL:ää.
http://www.the-long-family.com/OBT_paper.htm

Kiitos tästä! Olen nyt muutamaan kertaan kahlannut paperia läpi, ja tuntuu, että saatan osittain ymmärtää. Tässä pientä tiivistystä oman suodattimeni läpi:


- Perusajatus on, että äkillinen paineen kasvu patruunapesässä saa piipun materiaalissa aikaan pulssiaallon, joka kimpoilee päästä päähän, ja muuttaa kulkiessan myös piipun läpimittaa. Kimpoilun taajuus riippuu piipun pituudesta, mutta ei paineesta.
- Pyrkimyksenä on saada luoti lähtemään piipusta silloin, kun piipun läpimitassa tapahtuu vähiten muutoksia. Tällaisia hetkiä sattuu säännöllisin väliajoin koko sinä aikana, jonka luoti viettää piipussa, ja sen jälkeenkin. Artikkelissa on kehitetty yksinkertainen kaava, jonka avulla optimaalista piippuaikaa voisi laskea piipun pituuden perusteella.
- Kyseisen piippuajan ympärillä on "node", jossa lähtönopeuden vaihtelulla ei ole juuri merkitystä.
- Noden molemmilla puolilla on alue, jossa tapahtuu suuria muutoksia piipun läpimitassa. Pienikin lähtönopeusvaihtelu johtaisi suureen muutokseen suunnassa, johon luoti lähtee.
- Latauspituudella uskotaan olevan suuri merkitys lähtönopeusvaihteluun. Tämä selitetään sillä, että pulssiaalto tullessaan ensimmäisen kerran luotia vastaan joko supistaa tai laajentaa piippua, joka joko hidastaa tai vauhdittaa luotia, vaikuttaen siten paineeseen ja sitä kautta ruudin palamiseen luodin takana. Tuossa vaiheessa luoti ei ole vielä ilmeisesti ehtinyt paljoa liikkua, joten sen lähtötilalla voi olla suuri merkitys siihen, syntyykö kaottiista vai konsistenttia palamista.
- Teorian validoimiseksi näytetään nopeusmittauksia ja 5 lks kasan kokoja erilaisilla piippuajoilla. Pienin 5 lks kasa 200 jaardissa on saavuettu mallin mukaisella piippuajalla- Mielenkiintoista on, että siinä on suurin lähtönopeusvaihtelu, (mutta voi olla täysin sattumaa) Lisäksi mainitaan että teoria on osunut hyvin yksiin "satojen latausten" kohdalla, mutta näistä ei näytetä aineistoa.

Sitten päälle omia pohdintoja.

- Yleisesti ottaen tykkäsin ajatuksesta, että mallinnetaan tapahtumia jonkin teorian kautta. Harmittamaan kuitenkin jää, että teorian vertaaminen osumadataan jää tilastopäättelyn näkökulmasta tässäkin erittäin ohueksi pienen laukausmäärän vuoksi. Noilla näytetyillä laukausmäärillä tulokset ovat arpapeliä.

- Tämä teoria selittäisi, miksi värähtelyssä olisi nodeja ruutilatauksen suhteen. Samaa asiaa vähän eri näkökulmasta kuin jo aikaisemmin lukemassani jutussa värähtelynodejen selittämiseksi. Lisäksi tästä olisi apua siinä mielessä, että teorian avulla pääsee kiinni siihen, missä noden pitäisi sijaita, eikä tarvita tuhansia koelaukauksia, jos uskoo teorian toimivan hyvin.

- Teoria selittäisi myös, miksi lähtönopeudessa olisi nodeja latauspituuden suhteen. Nähtävästi siihen ei ole teoriaa, jolla asiaa voisi laskemalla hahmotella, joten tätä joutuisi ampumalla hakemaan. Etenkin jos erot ovat pieniä, niiden löytämiseen tarvitaan paljon laukauksia.

- Vielä jäin miettimään, voisiko tämä teoria jotenkin välillisesti selittää myös, miksi lähtönopeudessa pitäisi olla nodeja ruutilatauksen suhteen? Ajatus pyörii sen ympärillä, että lähtönopeusvaihtelun mainittiin olevan herkkä latauspituudelle. Sen ajateltiin liityvän ruudin palamiseen. Ymmärtääkseni lyhyempi latauspituus kasvattaa lähtönopeutta, jos ruutimäärä pidetään samana. Samaan keskimääräiseen lähtönopeuteen voisi siten päätyä ainakin kahdella eriliaisilla ruutimäärän ja latauspituuden kombinaatioilla. Jos piippuaika korreloi lähtönopeuden kanssa hyvin, voisi ajatella, että toinen näistä kombinaatioista on ehkä sellainen, jossa luoti on ruudin palamisen puolesta paremmassa kohdassa, kun pulssiaalto tulee ensimmäisen kerran luotia vastaan. Siinä kohdassa latauspituudella ajateltiin olevan merkitystä ruudin palamiseen. Huonompi kombinaatio sitten johtaisi lähtönopeuden suurempaan vaihteluun, jos ruudin palaminen muutuu kaoottiseksi. 

- Jos asia olisi noin, niin mitä tapahtuisi nopeuksille, jos ruutimäärää vaihdetaan ja samalla pidetään latauspituus kuitenkin samana? Ruudin lisääminen keskimäärin nostaa lähtönopeutta ja vähentää piippuaikaa. Piippuaika vaikuttaisi tämän teorian mukaan siihen, missä värähtelyn vaiheessa luoti lähtee. Sen pitäisi vaikuttaa tarkkuuteen, mutta ei nopeusvaihtelun vähenemisen kautta, vaan siksi, että se tasoittaa nopeusvaihtelun vaikutusta osumiin. Vaikka artikkelissa puhuttiin erityisesti latauspituuden vaikutuksesta lähtönopeusvaihteluun, luulisi myös ruutimäärällä olevan vaikutusta samaan asiaan, eli siihen, missä kohtaa piippua luoti on menossa, kun pulssiaalto tulee sitä vastaan. Jos tämä on nopeusvaihtelun mekanismi, silloin myös eri ruutilatauksilla pitäisi olla vaikutusta lähtönopeuden vaihteluun, ja speednodet syntyisivät tästä?

- Tämä pohdinta taitaisi johtaa siihen, että jos ensin on ahkeralla lataamisella ja ampumisella onnistunut kohinasta suodattamaan ihan oikean ruuti- speednoden jollekin latauspituudelle, se muuttuu kun latauspituutta muuttaa. Pitäisi siis etsiä niiden erilaisista yhdistelmistä, mikä nostaa tarvittavaa laukausten määrää. Tämä teoria kuitenkin auttaisi siinä mielessä, että tutkittavien yhdistelmien määrää rajoittaisi se, että piippuajassa kannattaisi pysyä jossain teorian ennustamista nodeista, mieluiten lyhimmässä piippuajassa.

- Artikkelissa ei pohdittu nähdäkseni sitä, millainen suhteellinen merkitys tämäntyyppisellä piipun värähtelyllä on, kun ammutaan pidemmille matkoille. Intuitiivisesti tuntuisi, että jonkun matkan jälkeen nopeusvaihtelu voi alkaa vaikuttamaan enemmän kuin piipun suuntauksessa oleva vaihtelu, jos toisen vaikutus on lineaarista ja toisen ehkä eksponentiaalista.

[esase]

Terve

Absoluuttisella tarkkuudella ei mielestäni ole väliä, vaan

1) Luodin painon ja tyypin sekä lähtö- että osumanopeuden pitää täyttää tarpeet
2) Valitaan sopiva luoti joka toimii torrakon rihlauksessa tai hankitaan piippu/kaliiberi/luodin paino yhdistelmä, joka täyttää tarpeet
3) Etsitään kohtuullisesti käyvällä latauspituudella tarvittava/haluttu/sopiva nopeus luodille. Tämä on saavutettavissa useilla eri ruudeilla.
4) Etsitään ruudille latausikkuna 1-3 grain, jossa luodin lähtönopeus pysyy suunnilleen samana. Ilman lämpötila normaalissa käyttölämpötilassa pitää huomioida.
5) Hienosäätö latauspituudella. Tästäkin etsitään käynti-ikkuna.
    -Tutulla kaliiberilla ja käyttötarkoituksella. Edellä kerrottu onnistuu noin 20-30 laukauksella.
6) Jos Patruunaa on tarkoitus käyttää 365 päivää vuodessa. Suosittelen 3n eri latausikkunan etsimistä.
    -N165 ruuti 6.5 Swedussa 9g scenulla samalla latauksella ilman lämpötila-ikkunassa +26C- -25C antaa noin 40m/s nopeusmuutoksen 860m/s-820m/s.
    -On siis melko optimistista olettaa saman patruunan käyvän yhtä hyvällä tarkkuudella ja samoilla koroilla heinäkuun hellepäivänä ja tammikuun pakkasilla.

Kyllä olen akateemikko ja minua kiinnostaa kaikki teoreettinen pohdiskelu. Pyssyjen kanssa oikean latauksen valitseminen exelissä/Matlabissa/paperilla ei minun resursseillani onnistu.
MUTTA, mitä paremmin olen ymmärtänyt mitä laukauksen aikana tapahtuu, niin sitä paremmin olen onnistunut säätämään ampumistani ja patruunoiden lataamista "järkevästi", eli ilman teorioita latauksen etsintä on ollut arpapeliä ja kasojen koon arvioinnissa olen käyttänyt enempi toiveajattelua kuin maalaisjärkeä.

Esa

[SMä]

Kyllä olen akateemikko ja minua kiinnostaa kaikki teoreettinen pohdiskelu. Pyssyjen kanssa oikean latauksen valitseminen exelissä/Matlabissa/paperilla ei minun resursseillani onnistu.
MUTTA, mitä paremmin olen ymmärtänyt mitä laukauksen aikana tapahtuu, niin sitä paremmin olen onnistunut säätämään ampumistani ja patruunoiden lataamista "järkevästi", eli ilman teorioita latauksen etsintä on ollut arpapeliä ja kasojen koon arvioinnissa olen käyttänyt enempi toiveajattelua kuin maalaisjärkeä.

Tätä samaa aihetta tässä pohdiskelen. Yrittääkö etsiä kokeellisesti jotain, jota ei ehkä ole olemassa, vaiko käyttää muutamia perusperiaatteita ja luottaa, että ne toimivat riittävän hyvin. Tällä hetkellä tuntuma on, että muutaman kymmenen laukauksen tikapuutestejä osumille tai nopeudelle ei ehkä kannata lähteä tekemään, koska on suuri mahdollisuus regoida pelkkään kohinaan. Mitä suurempi nopeusvaihtelu per lataus, sitä suurempi todennäköisyys on löytää aivan sattumalta tasaisia kohtia tikapuukäyrästä.

Vaihtoehtoina mielessä tuntuvat olevan joko kunnollinen testaaminen tai sitten ei testaamista ollenkaan. Molemmissa on puolensa, harrastustahan se kaikki on niin kauan kuin se on kivaa. Tekee mieli kuitenkin tonkia teoreettista puolta vielä vähän enemmän, ennenkuin päättää mihin suuntaan lähtee. Kunnollinen koe tarkoittaisi varmastikin oman nopeusmittarin hankintaa.   

[MOj]

On myös ruuteja, joilla ei ole lämpötilan muutoksesta johtuvaa vaikutusta V0 suhteen ollenkaan. Tietysti lämpötilasta johtuva ilman tiheyden muuttumisen vaikutus vastuksen muuttumisena luotiin on vaikuttava tekijä. Sitä ei pääse millään ruudilla karkuun. Kyseisissä ruudeissa on vaan alkukirjaimet jotain muuta kuin VV. Tosin heidän tuotekehityksen mukaan esim. ainakin N565 pitäisi tässä suhteessa olla parempaa tavaraa ja ilmeisesti N555 myös. Mutta esim. H1000 antaa saman V0:n oli sitten +15C tai -15C. Käytännössä todennettu kahdella eri cal. 6.5 PRC ja 338LM. Saatavuus on vaan ikävästi nolla Eurooppaan enää ikinä.

[SMä]

Tätä samaa aihetta tässä pohdiskelen. Yrittääkö etsiä kokeellisesti jotain, jota ei ehkä ole olemassa, vaiko käyttää muutamia perusperiaatteita ja luottaa, että ne toimivat riittävän hyvin. Tällä hetkellä tuntuma on, että muutaman kymmenen laukauksen tikapuutestejä osumille tai nopeudelle ei ehkä kannata lähteä tekemään, koska on suuri mahdollisuus regoida pelkkään kohinaan. Mitä suurempi nopeusvaihtelu per lataus, sitä suurempi todennäköisyys on löytää aivan sattumalta tasaisia kohtia tikapuukäyrästä.

Vaihtoehtoina mielessä tuntuvat olevan joko kunnollinen testaaminen tai sitten ei testaamista ollenkaan. Molemmissa on puolensa, harrastustahan se kaikki on niin kauan kuin se on kivaa. Tekee mieli kuitenkin tonkia teoreettista puolta vielä vähän enemmän, ennenkuin päättää mihin suuntaan lähtee. Kunnollinen koe tarkoittaisi varmastikin oman nopeusmittarin hankintaa.

Illat pimenevät ja on aikaa taas palata pohtimaan syntyjä syviä. Latausvälineet ja komponentit alkavat vähitellen olla kasassa. Vielä kuitenkin mietityttää, kuinka lähtisin latauskehittelyä lähestymään, jotta ei tule tuhlattua materiaalia ja kulutettua piippua turhuuteen. Olen vähän kahden vaiheilla, uskoisinko speednodejen olemassaoloon vaiko en. Tällä uskomuksella on vaikutusta siihen, kuinka voimakkaasti pitäisi pyrkiä hankkimaan nopeusmittari omaksi/lainaksi kun latausta lähtee kehittelemään.

Asiaa taas  kaivellessa törmäsin tähän videoon, jossa kaiketi ihan kokenut ampuja on sitä mieltä, että havaitut speednodet tuppaavat olemaan pienestä laukausmäärästä johtuvaa kohina. Siinä käydään läpi vähän samanlaisia simulaatioita, kuin tuossa aiemmin näytin: http://www.takilta.fi/keskustelu/index.php?topic=22164.msg119873#msg119873

Mielenkiintoisempaa on kuitenkin videon lopussa vilahtava data, jossa on oikeita laukauksia, eikä simulaatioita. Keskimäärin nopeus nousee tasaisesti, ei merkkejä nodesta. Tosin vain viisi laukausta per lataus siinäkin, joten ainakin hieman loivemmat kohdat käyrässä saattaisivat jäädä havaitsematta.

https://youtu.be/gY65LDC64KM

Olisi kuitenkin mukava nähdä enemmänkin esimerkkejä, joissa samoilla latauksilla on ammuttu useampia laukauksia "laajennetussa" tikapuutestissä. Onko kukaan törmännyt tällaiseen?

Vaikka speednodeja jään vielä vähän pohtimaan, ostan kuitenkin ajatuksen, että tarkkuusnodeja voi olla olemassa, ja ne ovat taululta havaittavissa, kun tarpeeksi ampuu. Tällöin tikapuutestiä voisi ajatella tekevänsä osumapisteiden koroille lähtönopeuksien sijasta. Täytyy tietenkin ampua useampia laukauksia per lataus siinäkin, jotta ei tule reagoitua väistämättömään kohinaan. Eduksi olisi, jos johtopäätösten tilastolliselle varmuudelle saisi asetettua jonkun tavoitteen, josta voisi taaksepäin sitten laskea tarvittavan laukausmäärän. Sitä hommaa varten pitäisi muotoilla ensin tikapuutestiä kuvaava tilastollinen malli ruutilatauksen ja osumapisteen koron välille. Seuraakin siihen liittyvä kysymys: näettekö mitään syytä, miksi ruutilatauksen lisääminen voisi johtaa osumapisteen keskimääräiseen laskuun, kun liikutaan normaalilla, vaikkapa Vihtavuoren manuaalin mukaisella latausalueella?  Jos voidaan melkoisella varmuudella ilman ampumistakin uskoa, että ruudin lisääminen joko nostaa osumapistettä tai pitää sen käytännöllisissä määrin ennallaan, tarvitaan hieman vähemmän laukauksia. Silloin ei tarvitsisi ampumalla osoittaa, että osumapiste ei keskimäärin laske.

Tuolla aiemmin puhuttiin piipun värähtelystä ja siitä, että luoti haluttaisiin ulos piipusta joko värähtelyn ylä- tai alakuolokohdassa. Siinä tapauksessa kai voisi syntyä osumaa alemmas siirtävää mekanismia, mutta kun lisätään kasvavan lähtönopeuden vaikutus, riittääkö värähtelyn vaikutus viemään osumaa merkittävästi alas, vai syntyykö vain tasaisempi kohta käyrään?

[HJu]

Hitaammalla latauksella ase voi ehtiä nousemaan enemmän kuin tappilatauksella. Erittäin raskaalla suujarru/vaimenninaseella ei välttämättä tätä tapahdu. Kevytpiippuisellla helpostikin onnistuu.

Jos ei halua ampua piippua pilalle latauskokeiluilla niin tikapuutesteistä oikein pääse yli eikä ympäri. Kaikki muut testit on erilaisia 5x5 tai 5x10 kasa-ammuntaa per lataus.

[HxM]

En ole mikään mestarilataaja, mutta kirjoittelen silti omia ajatuksia.

Latausten kehittely ilman nopeusmittaria on tosi hankalaa, ainakin lyhyellä matkalla. 100m radalla voi saada ihan ok kasoja vaikka nopeudet heittelisivät paljonkin.

Speed noden olemassaolo on mielenkiintoinen kysymys. Tikapuutestissä on erittäin iso riski tulla satunnaisuuden höynäyttämäksi. Itse olen kokeillut ampua 3-5 laukausta per lataus ja olen katsonut ainoastaan latauksen lähtönopeushajontaa. Suuri nopeushajonta tarkoittaa aina huonoa latausta, mutta pieni nopeushajonta voi olla joko sattumaa tai node. Kun sellainen kohta on löytynyt, olen ampunut siitä kohtaa lisää laukauksia varmistaakseni lähtönopeushajonnan todellisen arvon. Näin satunnaisuuden vaikutusta voi vähentää kohtuullisella laukausmäärällä.

Itse olen ollut huomaavinani, että tietyt ruutiannokset antoivat pienempää hajontaa, mutta sitten myöhemmissä latauspituustesteissä lähtönopeushajonta alkoi hieman kasvaa... Johtuuko sitten kelien kylmenemisestä vai kenties siitä, että hylsyillä on ammuttu kierros tai pari enemmän kuin alkuperäisissä nopeustesteissä.

Joka tapauksessa teoria jonka mukaan olen toiminut tähän asti on sellainen, että riittävän paksulla piipulla ruutimäärä vaikuttaa lähinnä nopeushajontaan ja latauspituus vaikuttaa lähinnä kasan kokoon lyhyellä matkalla.


Osumapisteen muutos on taas itselleni aivan mysteeri. Kokeilin vastikään miten osumapiste muuttuu kun piippuun kiinnittää taskulampun. Oletuksen vastaisesti osumapiste siirtyi muutamia senttejä YLÖS ja kasan koko ei ainakaan huonontunut.

Yhdellä aseellani ruutimäärän lisäys siirsi osumia sivusuunnassa siten, että aloituslatauksen ja maksimilatauksen välillä oli käytetyistä komponenteista riippuen noin  10-20 cm sivusiirtymä.

Vaimentimetkin tuntuvat siirtävän osumia mikä minnekin. Värähtelypeliä, sanoisi Long Range.


Odotan mielenkiinnolla mitä SMä saa selville. Lataushommissa on edelleen liikaa taikauskoa mukana.

[SMä]

Hitaammalla latauksella ase voi ehtiä nousemaan enemmän kuin tappilatauksella. Erittäin raskaalla suujarru/vaimenninaseella ei välttämättä tätä tapahdu. Kevytpiippuisellla helpostikin onnistuu.

Hyvä huomio, tätä en tullut lainkaan ajatelleeksi!

[super varmint]

Yhdellä aseellani ruutimäärän lisäys siirsi osumia sivusuunnassa siten, että aloituslatauksen ja maksimilatauksen välillä oli käytetyistä komponenteista riippuen noin  10-20 cm sivusiirtymä.

Jos jollain on edes valistunut arvaus, niin olisi mukava kuulla mikä tuon aiheuttaa?
Ja mikä ylipäätään on se tekijä, siis latauksesta riippumatonkin, mikä aiheuttaa sivuhajontaa? Siis joku muu kuin tuuli....
Hyvin usein nimittäin korkohajonta on olematon, mutta hieno kasa leviää sivusuunnassa....

[HxM]

Tai oikeastaan osumat siirtyivät diagonaalisesti sivulle ja ylös. Outo juttu silti. Itselle tulee mieleen vain sellainen, että tuossa pyssyssä piippu värähtelee sivusuunnassa niin paljon ja eri latauksilla luoti lähtee eri kohdassa värähdystä. En tiedä.

Pitää testailla lisää kunhan saa lisää hylsyjä. Kerron kun keksin syyn

[HJu]

Saattaa olla että aseen raudat eivät ole tukissa kovin hyvin  kiinni. Myös ampujan asento voi vaikuttaa.

[MOj]

Ja mikä ylipäätään on se tekijä, siis latauksesta riippumatonkin, mikä aiheuttaa sivuhajontaa? Siis joku muu kuin tuuli....
Hyvin usein nimittäin korkohajonta on olematon, mutta hieno kasa leviää sivusuunnassa....

Silmän paikka (no natural point of aim) tai laukausten välillä erilainen aseen työntö vasemmalle/oikealle. Tarkistakaa perustekniikat. AMPUMA-ASENTO, hengitys ja liipaisu.

Edit: Yhtenä syynä oli ja on huono ampuja, mutta otin sen pois ettei kenellekään tule paha mieli😉.

[Finnfire]

Tai oikeastaan osumat siirtyivät diagonaalisesti sivulle ja ylös. Outo juttu silti. Itselle tulee mieleen vain sellainen, että tuossa pyssyssä piippu värähtelee sivusuunnassa niin paljon ja eri latauksilla luoti lähtee eri kohdassa värähdystä. En tiedä.

Pitää testailla lisää kunhan saa lisää hylsyjä. Kerron kun keksin syyn

Oikealle ja ylös? Lisää vauhtia, kuulalle korkeampi pyörimisnopeus -> enemmän kiertopoikkeamaa.