Uusi ase kytikselle + radalle

[jthyttin]

Ei vaan mitä tahansa säätöjä. Jos säädöissä on "muistipaikka/paikkoja" tai joku muu tapa asettaa aina vakioitu säätö (esim. sk88 mainitsema) pysyy homma vielä hallussa. Tai jos makuulta on tietyt säädöt ja huterammissa asennoissa toteaa ettei vakioinnista saa mitattavaa hyötyä. Mutten ole kokenut saavani vastaavaa hyötyä vs. se että ase on aina asentoa muuttaessa mulkattava tai sitten ammuttava väärillä säädöillä.

Ainut käyttämäni säätö on teleperän vetäminen auki kun laitetaan rear add-on kiikariin. Sekin on puutteellinen viritys kun en ole jaksanut tehdä jatkopaloja perään että säädöllä pääsisi oikeasti haluttuun tulokseen (nyt vain osittain). Muuten kiikarin silmänetäisyyksilläkään ei ole ongelmia, kun esim. huterammista asennoista ammutaan yleensä pienemmällä suurennoksella enkä muutenkaan ammu "kylki edellä" esim. pystystä. Eli ylävartalon ja aseen suhde säilyy kohtuullisen samana asennosta riippumatta.

[MOj]

Ok. Itse pikasäätöjen osalta tarkoitin tietenkin, että käytetään ennalta harjoittelussa testattuja vakioituja säätöjä. Ilmaisin asian vajavaisesti. Itsellä TRG orkkis taittoperä, säädöt asetettu sekunneissa ja muistissa on, missä kohtaa mikäkin pitää olla eri asentoja silmälläpitäen.

Edit: Mulle nuo taittoperän pikasäätöominaisuudet näyttelee tosi tärkeää roolia ja sen takia olen sen ylipäätään aikanaan hankkinut. Saan aina nopeasti oikeat säädöt eri asentoihin. Kun kannan tai kuljetan asetta, en taittoominaisuutta käytä/tarvitse. Toinen hyöty tulee asetta putsattaessa, kun saa käännettyä pois tieltä.

[mopaivinen]

Paljon viisaita sanoja jthyttinseltä.

Uskon, että kokemuksen kautta se itselle ja omiin käyttötarkoituksiin sopiva tukki selviää. Vaikka säädöt tuovat riskin kaluston rikkoutumiselle ja ulokkeiden jäämiselle kiinni risuihin sekä männynkäpyihin, niin niistä on myös etua. Näitä tilanteita voi olla esimerkiksi poikkeuksellinen pitkäaikainen ampuma-asento tai vaatetus. Samoin kiikarin tai ampujan vaihtaminen ei aseta ergonomiarajoitteita kaluston käsittelyyn. Pidän GRS:n rakennetta hyväksyttävänä luotettavuuden näkökulmasta, ei se silti missään nimessä ole esim. TRG:n taittoperän luokkaa. Ja jos sitten oikeasti ryynätään ja failure is not an option, niin simppelimpi on parempi. Nämä omien fiiliksien pohjalta. Kompromisseja...

Lopuksi on hämmästeltävä, miten huonosti valmistajat tuovat tactical-tukkeihinsa hyviä otepintoja. Moni tuntuu liukkaalle ja tästä GRS kumisine otepintoineen on ilahduttava poikkeus. Tälläkin tosin on vähän merkitystä makuuammunnassa.

On hyvä, että keskustelun aloittajalla on vaihtoehtoja tukkien osalta: B&C, KRG, GRS, GGS, PSE, KKC, McMillan, UPR tai vaikka TAC A1:sta irroitettu runko. Mukavampi valita, kun vaihtoehtoja riittää.
[/quote

GRS on todella hyvän tuntuinen noiden otepintojen suhteen, siitä pitää monen valmistajan ottaa mallia. Olen samoilla linjoilla myös tuosta kokemuksen kautta voittoon eli kroppaa peliin ja kyllä se sieltä löytyy. Tähän liittyen, taidan hankkia T1X toisenlaisen tukin ja tuohon CTR:ään toisen (molemmat pitää päivittää) ja siinä on jo muutama hyvä vertailukohta.

[mopaivinen]

Ei vaan mitä tahansa säätöjä. Jos säädöissä on "muistipaikka/paikkoja" tai joku muu tapa asettaa aina vakioitu säätö (esim. sk88 mainitsema) pysyy homma vielä hallussa. Tai jos makuulta on tietyt säädöt ja huterammissa asennoissa toteaa ettei vakioinnista saa mitattavaa hyötyä. Mutten ole kokenut saavani vastaavaa hyötyä vs. se että ase on aina asentoa muuttaessa mulkattava tai sitten ammuttava väärillä säädöillä.

Ainut käyttämäni säätö on teleperän vetäminen auki kun laitetaan rear add-on kiikariin. Sekin on puutteellinen viritys kun en ole jaksanut tehdä jatkopaloja perään että säädöllä pääsisi oikeasti haluttuun tulokseen (nyt vain osittain). Muuten kiikarin silmänetäisyyksilläkään ei ole ongelmia, kun esim. huterammista asennoista ammutaan yleensä pienemmällä suurennoksella enkä muutenkaan ammu "kylki edellä" esim. pystystä. Eli ylävartalon ja aseen suhde säilyy kohtuullisen samana asennosta riippumatta.

Tämä on yksi syy miksi itse heräsin säädettävään tukkiin ja päätin että uuteen kivääriin pitää saada sellainen. Metsästysvehkeet ovat aina olleet mulla vakiotukeilla. Niillä pärjää ajojahdissa ihan ok mutta kaikessa muussa se perus 2X4 on kompromissi, tai väärän mittainen ainakin minulle ja kun mennään makuulle, asennosta tulee luonnoton (vetopituus, poskipakka) joka pakottaa asennon hakemista (päätä eteen / takas, perää ylös / alas).

[metsienmies]

Pikasäädettävä perälevyn korkeus on erittäin hyödyllinen ollut itselle, vetopituus ja poskipakan pikasäädöistä en ole hyötynyt muuta kuin että nopea asettaa kohdalleen kun uuden tukin/aseen hankkii. Esimerkiksi hirvimetsällä pystyi seisontapasseissa laittamaan perälevyn mahdollisimman alas jotta pystyammunnassa perä istuu paremmin olkapäälle eikä lipsahda ( itsellä pystyammunnassa ase on niin korkealla että perälevystä neutraalissa asennossa osuu vain parin sentin kokoinen kärki olkapäähän) ja taasen istumispassissa sai perälevy olla neutraalissa. Taas kun teerimetälle meni makuukytispaikalle, pystyi siinä nopeasti nostamaan perälevyn ihan ylös.

Trgllä joutuu metsälle lähtiessä aina jättämään perälevynkorkeuden neutraaliin, sillä vaikka alkuun meneekin makuukytikselle, monesti tulee lähdettyä käppäilemään aamun jälkeen maastoon jolloin saattaa ampumatilanne tulla pystystä tai polvelta. Kyllähän sitä voisi ruuvata aamupassillakin, sillä kannan aina trgn työkalua mukana muttei sitä kentällä huvita ruveta tekemään. Taas kun menee ampumaan pilkkaa tulee säädettyä perälevy alas jos reenaa pystyä ja ylös kun ampuu makuuta. Esimerkiksi makuuammunnassa ei itsellä ole vaikutusta onko perälevy neutraalina vai ihan ylhäällä osunnan sijainnin tai kasojen koon kanssa. Ainut vaikutus on että perä tuntuu hieman paremmalta sekä asennon saa hieman nopeammin ja helpommin vakaaksi.

Eli itseltä ehdoton + ääni perälevyn pikakorkeussäätöön, siitä ei ole mitään muuta kuin hyötyä. Työkalullisellakin säädöllä pärjää, mutta etenkin kentällä huomaa että työkalullisen säädön kanssa sitä ennemmin tyytyy keskinkertaisuuteen kun taas pikasäädön kanssa sitä joka kerta vetäsee perälevyn parhaimpaan asentoon asennosta riippuen.

[mopaivinen]

Kiitos kaikille asiantuntevista kommenteista ja vinkeistä!
Tilannepäivityksenä uuden kiväärin kokoonpano v.1.0:
-CTR 6.5 herkistimellä
-GRS berserker tukki
-3HGR driven asehihna
-Bipodi - harkinnassa Leapers Heavy Duty Recon 360
-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr

Kuten todettua, kiikarina toimii väliaikaisesti tuo Zeiss 6-24x50 ja kiikarin pähkäily tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.

[jthyttin]

Makuuammuntaan viritetyllä aseella on helpompi ampua pystystä kuin pystyammuntaan viritetyllä makuulta. Molemmilla toki helpompi kuin perinteisellä mettätukilla, joka ei sovi kuin kantamiseen ja heittolaukauksiin. Kantaminenkin toki vaatii uudet hihnalenkit fiksumpiin paikkoihin.

Hiukan epäilen miten tuo Treehugger toimii Berserkin kanssa, siis hihnan kiinnitysremmi takatukin ympäri. Toisaalta Berserkissa ei ole flush cuppeja sivulla tms. joten muunlainenkaan kiinnitys tukkia modifioimatta ei onnistu. Jonkun verran tullut käytettyä noita pikasäädettäviä kaksipistehihnoja, omaan makuun selvästi paras solki on Ferro Concept Slingsterissä. Se on tosin metallinen (haittaa välillä) ja jonkin verran ulkoneva (ennakko-odotuksista huolimatta ei ole haitannut). Ferron mitoituksessa on vaan hölmöilty, sitä ei saa t-paitasillaan niin tiukalle kuin haluaisin (eikä helppo modifiointi onnistu rakenteen vuoksi). Vähän tukevammin vaatetta tai paksumpi käyttäjä niin ei ongelmaa. 3HGR tuotevideolla annetaan aika ruusuinen kuva hihnatyypin toiminnasta, käytännössä ei mene ihan yhtä auvoisesti varsinkaan normaalin kiväärin pituisella aseella.

[mattix]

Tuossa kuva 3HGR Driven hihnasta kiinni Bifrostissa. Toimii ihan ok, käytän hirvijahdissa. Kätevämpi tuo on kuin perushihna. Löysääminen tosi helppoa, kiristyksen kanssa pitää hieman jumpata enemmän.

[jthyttin]

Oletko kokeillut asentaa takana kulkevan hihnan perälevyn ja tukin väliin, ts. säilyttäen pituussäädön? Bifrostissa tosin saattaisin laittaa alaremminkin kulkemaan picatinny-kiskon ja tukin välistä, vaikka onhan se paljon kiinteämpi asennuksena.

Ja löytyihän siitä Berserkistä flushcup vasemmalta kyljeltä, mitälie kuvia katselin ennen edellistä postausta. Mutta sijainti on typerä, kiväärin kaikki paino jää hihnalenkkien väliin vedetyn janan yläpuolelle. Tukin harjaa lähempänä (vrt. 3HGR asennusohje) olisi paljon fiksumpi. Ja vielä mieluummin molemmilta kyljiltä, että aseen saa hihnan ja vartalon väliin piippu alaspäin rinnalla (vrt. taas 3HGR).

[mattix]

Oletko kokeillut asentaa takana kulkevan hihnan perälevyn ja tukin väliin, ts. säilyttäen pituussäädön? Bifrostissa tosin saattaisin laittaa alaremminkin kulkemaan picatinny-kiskon ja tukin välistä, vaikka onhan se paljon kiinteämpi asennuksena.
...

Laiskuuttani olen hihnan laittanut huonosti, kun välillä tulee käytyä radallakin. Picatinnyn alle ei ole tullut mieleen hihnaa laittaa, hyvä idea ja kiitos siitä. Vaikka hihnan asennus on noin, saa perälevyn etäisyyssäätöä jotenkin käytettyä.

Samaa mieltä, että flushcuppien sijainnit ovat GRS:ssä (bifrost/berserk) huonot
pikasäädettäville kaksipistehihnoille (vrt. TRG). Ase kellahtaa helposti.

[MOj]

FlushCup:en paikka on lähes kaikissa tukeissa väärin sijoitettu, ainakin jos ajatellaan kiväärin kantamista edessä piippu alaspäin. Tässäkin TRG omalla taittoperällä on suunilleen parasta mitä tarjolla on.

Muutoinkin hieman miettimällä tarkemmin kantojärjestelmää niin, että reppu selässä ja kivääri rinnalla piippu alassuin
Pienentää kroppaan kohdistuvaa rasitusta, ase on nopeasti nostettavissa ja ampumavalmiina. On tullut käytettyä aikaa paljon erilaisiin kokeiluihin ja suutarin ompelukone on saanut kyytiä erilaisten hihnojen ja kantojärjestelmien modausten suhteen.

Nykyään Trg kulkee rinnalla piippu alassuin poikittain, selässä Eberlestock Phantom ilman asekoteloa. Reppuun olen itse modannut remmit, johon kivääri liitetään. Remmit oikein mitotettuna tulee ylimääräinen tuki pystyammuntaan, kun voi vetää aseen niitä vasten. Kannossa voi kävellä vasen käsi rennosti taskussa ja oikea käsi valmiina aseen kahvalla. Erittäin tasapainoinen yhdistelmä kantaa. Vasemmassa kädessä kulkee joskus myös yksipiste (teleskooppi monopod) ampumatuki, missä esiinkäännettävä nasta talviolosuhteita varten. Tämä on hyvä kesälläkin kun kulkee pahoissa paikoissa. Lisäksi kohtuu tukeva ampuma-asento löytyy tämän kanssa seisten tai polvelta sekunneissa.

Ammattimies ampuu aina tuelta, kun sellainen on käytettävissä. Ilman sitä ei osu.

[mopaivinen]

FlushCup:en paikka on lähes kaikissa tukeissa väärin sijoitettu, ainakin jos ajatellaan kiväärin kantamista edessä piippu alaspäin. Tässäkin TRG omalla taittoperällä on suunilleen parasta mitä tarjolla on.

Muutoinkin hieman miettimällä tarkemmin kantojärjestelmää niin, että reppu selässä ja kivääri rinnalla piippu alassuin
Pienentää kroppaan kohdistuvaa rasitusta, ase on nopeasti nostettavissa ja ampumavalmiina. On tullut käytettyä aikaa paljon erilaisiin kokeiluihin ja suutarin ompelukone on saanut kyytiä erilaisten hihnojen ja kantojärjestelmien modausten suhteen.

Nykyään Trg kulkee rinnalla piippu alassuin poikittain, selässä Eberlestock Phantom ilman asekoteloa. Reppuun olen itse modannut remmit, johon kivääri liitetään. Remmit oikein mitotettuna tulee ylimääräinen tuki pystyammuntaan, kun voi vetää aseen niitä vasten. Kannossa voi kävellä vasen käsi rennosti taskussa ja oikea käsi valmiina aseen kahvalla. Erittäin tasapainoinen yhdistelmä kantaa. Vasemmassa kädessä kulkee joskus myös yksipiste (teleskooppi monopod) ampumatuki, missä esiinkäännettävä nasta talviolosuhteita varten. Tämä on hyvä kesälläkin kun kulkee pahoissa paikoissa. Lisäksi kohtuu tukeva ampuma-asento löytyy tämän kanssa seisten tai polvelta sekunneissa.

Ammattimies ampuu aina tuelta, kun sellainen on käytettävissä. Ilman sitä ei osu.

Postissa odottelee tuollainen 3hrg driven hihna QD mallina, katsotaan miten istuu tukkiin ja rinnalle (ajojahti sunnuntaina).
Pääsin tänään ampumaan uudella kiväärillä neitsyt laukaukset, n. 20 kpl yhteensä. Piti kohdistaa ja kokeilla 3 eri patruunaa hirveällä kiireellä ennenkuin loppui valo. Kohdistin aseen äkkiseltään Sako TRG paukulla (vika laaki nappiin).  Tulokset: Sako TRG meni 0.3 MOA / 150m (tosin vain 3 laakin kasa). Sako Deerhead käy alle n. 13cm mutta käy kohtuullisesti. American whitetail käy n. 5cm yli mutta parempi nippu kuin Deerhead:lla. Tästä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä mutta hyvä ensikosketus ja seuraavalla ratakäynnillä 100+ kuulaa ilmaan niin saadaan kokemusta / dataa analysoitavaksi.

Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla

[ALa]

-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr

Mihin vaimentimeen päädyit? Itseäni kiinnostaisi kokemukset Utran Radien:sta mikäli sellaisen hommasit.

[sk88]

-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr

Mihin vaimentimeen päädyit? Itseäni kiinnostaisi kokemukset Utran Radien:sta mikäli sellaisen hommasit.

Oon laskenu nyt 6,5mm radienista sen 200 luotia läpi. Rekyllinvaimennus hyvä, tuntee selvästi vaikka creedmoor painaa 5,7kg ampumakunnossa ja ihan puhtaalla mututuntumalla rekyyli ei muutu niin paljoa pidemmäksi kuin joillain muilla vaimentimilla. Äänenvaimennus on varmaan mitä lupaa, enemmän kuin SL5i, A-tec Hertz87 tai Jaki 3i, Radienilla ei ihan oikeasti tunnu korvissa lainkaan kun ampuu avoimessa maastossa, eikä ihan kauheasti edes katoksessa. Lämpö on kaikkien kevyiden vaimentimien ongelma, tyynellä kelillä 16x suurennoksella väreily alkaa erottua 5ls jälkeen, suurennosta pienentämällä ammuntaa voi jatkaa. Radienin voi kääriä kyllä lämpösuojaan, Utralta sanovat että 260C yläpuolella alkaa alumiinikuori pehmentyä. Alumiinin kääntöpuoli on se, että lämpö myös haihtuu nopeammin kuin raskaammasta vaimentimesta. Yleensä Radien on tauluilta palatessa kylmä kun kaverin SL5i on vielä selvästi lämmin. Jos nyt jotain kertoo niin tilasin 9,3mm Radienin ennakkoon heti kun siitä tuli tieto. Jos tulee joskus kolmas kaliiperi niin täytyy ehkä kattoa vaikka toinen väri vaihteeksi. Metsästyshommiin 5/5 ja vahva suositus.

[mopaivinen]

-Äänenvaimennin - harkinnassa Ase Utra radien sekä Freyr

Mihin vaimentimeen päädyit? Itseäni kiinnostaisi kokemukset Utran Radien:sta mikäli sellaisen hommasit.

Oon laskenu nyt 6,5mm radienista sen 200 luotia läpi. Rekyllinvaimennus hyvä, tuntee selvästi vaikka creedmoor painaa 5,7kg ampumakunnossa ja ihan puhtaalla mututuntumalla rekyyli ei muutu niin paljoa pidemmäksi kuin joillain muilla vaimentimilla. Äänenvaimennus on varmaan mitä lupaa, enemmän kuin SL5i, A-tec Hertz87 tai Jaki 3i, Radienilla ei ihan oikeasti tunnu korvissa lainkaan kun ampuu avoimessa maastossa, eikä ihan kauheasti edes katoksessa. Lämpö on kaikkien kevyiden vaimentimien ongelma, tyynellä kelillä 16x suurennoksella väreily alkaa erottua 5ls jälkeen, suurennosta pienentämällä ammuntaa voi jatkaa. Radienin voi kääriä kyllä lämpösuojaan, Utralta sanovat että 260C yläpuolella alkaa alumiinikuori pehmentyä. Alumiinin kääntöpuoli on se, että lämpö myös haihtuu nopeammin kuin raskaammasta vaimentimesta. Yleensä Radien on tauluilta palatessa kylmä kun kaverin SL5i on vielä selvästi lämmin. Jos nyt jotain kertoo niin tilasin 9,3mm Radienin ennakkoon heti kun siitä tuli tieto. Jos tulee joskus kolmas kaliiperi niin täytyy ehkä kattoa vaikka toinen väri vaihteeksi. Metsästyshommiin 5/5 ja vahva suositus.

Kiitos kommentista, tämän perusteella laitan tilaukseen tuon AU:n.


Lähetetty minun S62 Pro laitteesta Tapatalkilla