Peuran/kauriin pysäyttäminen?

[MikaS]

Asun ja metsästän kahdessa seurassa peurarikkailla alueilla. Puhtaaseen juoksuun ammuttua ja siistiä ruhoa näkee todella harvoin. Tappotalkoissa tarvitaan tosin koiriakin, mutta kuten edellä sanottiin ampumataitojen mukaan pitäisi mennä.

Pari mukulaani ampuivat tänä vuonna kokeen, kerroin heille ettei se aina onnistu ja esimerkkinä oli viimekaudella +50 peuran ampujan "hylsy" kokeessa. Samalla viikolla ennen koetta, 13v tyttöni ampui reikää suuremmaksi. Sanoi että näiden nippujen tekeminen on kivaa ja pitäisi harjoitella enemmän, että olisi parempi kuin se "nippu-ukko". Sanoin että siinä on hyvä tavoite, sillä se nippu-ukko on ollut kasa-ammunnan maailmanmestari.

[VeeJii]

Tuosta pääpointista me ei päästä yhteisymmärrykseen.

Olen kyllä samaa mieltä haavakoista, ne pitää yrittää saada mahdollisimman nopeasti pois, kuitenkin tietysti huomioiden turvallisuus ym. asiat.

Itse ajattelen asian vähän niin, että ymmärrän tilanteen paljon paremmin jos joku osuu huonosti korkeintaan n. 100m matkalle.
Mutta siinä kohtaa töksähtää jos joku ilmoittaa tehneensä haavakon ampumalla 200 metriin tai yli.
Toisin sanoen, tämä ei toivottu tilanne on mielestäni paljon paremmim ymmärrettävissä "järkeville" matkoille, ottamatta kantaa ampujan taitoihin.

Siinä ollaan myös yhtä mieltä, että perus ampumakokeen vaatimus ei kerro mitään muuta kuin, että ase on suunnilleen kohdistettu ja ampuja osaa tähdätä oikeaan kohtaan.
Valtaosa metsästäjistä tarvitsisi (tai ainakin olisi hyvä) lisää ja monipuolipuolisempaa harjoittelua.

[LSa]

Millä perusteella luvut 100 ja 200 metriä?

Tämä siis ystävällisesti kysyttynä. Metsästäjiä on noin 300 000, kaikki ovat yksilöitä. Hirvieläimiä ammutaan kaudessa toistasataa tuhatta, jokainen tilanne on yksilöllinen.

[VeeJii]

Ei se tästä jalostu.
Alkuperäinen aihe on lähtenyt käsistä jo aikaa sitten.

100m on henkilökohtainen mielipide max eettisestä ampumaetäisyydestä liikkuvaan (riippumatta mikä maailmanmestari on kyseessä), 200m on täällä mainittu (eikä edes vissiin maksimi).

Mä lopetan tähän.

[LSa]

Tämä on oikeasti tärkeä asia.
- Ensiksi siksi, että meidänkin väki metsästäisi eettisesti kestävällä tavalla.
- ...ja toiseksi siksi, että saamme tarkka-ampujiemme liikkuvan maaliin ammuntakyvyn kasvamaan sille tasolle, että meistä on tarkka-ampujina hyötyä taistelukentällä.

Kannatan harjoittelun monipuolistamista metsästämällä, mutta se on silti ilman muuta tehtävä siten, että eläimet eivät kärsi. Eläintä ei tule ampua, ellei ampumataitoa ole ensiksi kasvatettu asialliseen kuntoon paikallaan olevaa ja liikkuvaa maalia ampuen.

Millä perusteilla kaikilla on sama raja 100 metriä?

[MOj]

Mietitäänpä hiukan. Varmasti JHa: lla ja monella muullakin täällä kirjoittavalla ei ole itsetarkoitus ampua riistaa mahdollisimman kaukaa, niinkuin JHa totesi, etta 200m voidaan ampua rauhallisesti liikkuvaan eläimeen ja tuelta ja varmasti vielä niin, että olosuhdetekijät, aika ja kaikki muu puoltaa turvallista ja eettistä riistalaukausta.

Osaava kaveri, joka on opiskellut asiat ja treenannut asioita vuosien ajan, testannut teorian paikkaansa pitävyyden käytännössä, tuntee oman aseensa, käyttämänsä ammuksen ballistiikan, olosuhdetekijät ym. Täällä oikeasti kirjoittelee sellaisiakin kavereita.

Väitän että tällaisen kaverin suorittama riistalaukaus osuu kuolettavasti suuremmalla todennäköisyydellä 200m päästä  huom. tuelta, rauhallisesti liikkuvaan peuraan, kuin keskiverto metsästäjän laukaus paikalla olevaan sadasta metristä, ilman tukea. Kaverin joka kaivaa aseensa kerran vuodessa naftaliinista metsästyskauden alkaessa.

Tällä koitan sanoa, että mielestäni ei voi vetää mitään ampumaetäisyyteen liittyviä eettisiä rajoja. Ihmiset ovat erilaisia, toiset perehtyvät asioihin enemmän kuin toiset. 300 000 metsästäjään mahtuu kaikenlaista, myös sellaisia, joita ei pitäisi päästää pyssyn kanssa metsään ollenkaan ja nämäkin metsästäjät niitä riistalaukauksia ampuvat.

Pääasia että pyrkii ampumaan riistaa eettisellä ajatuksella, aiheuttamatta eläimelle turhaa kärsimystä, omien taitojen puitteissa. omat rajat ja suorituskyky tiedostaen.

[mika]

Tämä keskustelu alkaa olla jo lähellä erälle.netin vastaavia. En nyt ymmärrä mikä ihme siinä on jos ammutaan taitojen mukaan? Toisille 75m voi olla pitkä matka. Tällä kaudella ei ole tullut yli 200m tilanteita peuroilla mut n. 190m tuli ja liikkeeseen tuli ammuttua vasaa. Pakomatka n.5m ja osuma lavan takana missä kuuluukin.
Elokuussa merellä hanhi aallokosta 3m/s sivutuuleen n. 500m ja kaulan tyveen.
Mutta ymmärrän että kaikki ei pysty tosiaan edes alle 100m matkoille ampumaan varmasti. ja tämä ilman mitään sarvia tai hampaita

[LSa]

Tsekkasin, minkälaiset yleisohjeet Metsästäjäliitto antaa kaikille metsästäjille, osaamistasosta huolimatta.

Jos jahdin kohteena on hirvi, kehottavat kohdistamaan aseen käymään esimerkiksi sadalta metriltä noin neljä senttiä yli tähtäyspisteen. Tällöin aseella voidaan ampua hirven kokoista eläintä 175 metriin asti tähtäämällä kohdalleen. Kielii siitä, että ei Liitto mitenkään älyttömästi ole yli sadan metrin matkoja vastaan. Noi ohjeet on kuitenkin ihan kenelle tahansa metsästäjälle.

Liikkuvaan ampumisesta on jo tiukempaa otetta. "Kun hirvi on täydessä ravissa, pidemmälle matkalle ampuminen on kyseenalaista. Ihminen pystyy suhteellisen helposti arvioimaan 10–50 cm ennakoita. Tästä suuremmat ennakot ovat vaikeammin hahmotettavissa ja vaativat kokemusta. Kolmen metrin ennakon ottaminen vaatii jo hyvää onnea. Eettinen metsästäjä jättääkin silloin ampumatta."

Oppaassa on mukana myös taulukko, jossa on kuvattu asianmukaisia ennakoita.

https://metsastajaliitto.fi/metsastajalle/hanki-tietoa/metsastysammunnan-abc-opas

Kannattaa myös vilkaista minkälaisia ennakkoristikoita sikametsästystä varten tehdään. Siellä suuret nopeudet ja pienet kulmat aiheuttavat ongelmia.


(korjattu linkki)

[JHa]

Poistin aikaisemmat kommettini, jotta ne eivät aiheuta väärinymmärryksiä.  Itsellä osumatodennäkäisyys on ollut viimevuosikymmenen 100 %, näin se ei valitettasti ole kaikilla ampumamatkasta riippumatta. Päätän tämän keskustelun tähän.Hyviä jahteja.

[Petroman00]

Mikäs siinä, jos ampuukin mille matkalle ja mihin vauhtiin tahansa, kunhan myös osuu hyvin. Eli jos itseluottamus ja taidot ovat hyvät, niin siitä vaan.
Ikävä kyllä kun haavakon jahtauksia ynnäilee, niin ajojahdeista suurin osa.

[LSa]

Otin tästä moderaattorina pari kommenttia pois. Niissä oli sen verran asiaa, että suosittelen kirjoittamaan jutut uudelleen ilman turhia piikittelyjä/henkilökohtaisuuksia.

[MikaS]

Itellä lupakaatoja on takana noin 600 ja jahtaan käytännössä peuroja ympäri vuoden,  kun kolaripeurat lasketaan mukaan. Arviolta yli puolet on 40-50m päästä liikkumattomaan ja päähän/niskaan, mutta pisin oli laserilla mitattuna 312m kävelyyn. No siinä tavoite oli 5cm lapojen taakse ja 10 meni.

Meni vähän aiheen ohi, mutta juoksevan peuran meno vaihtelee ja pahimmillaan pakolaukkana se on monesti edellä mainittu pomppinen. Tuohon on vaikea saada jokakerta hyvää osumaa, oli matka mikä hyvänsä. Tasasempaan menoon on jo toki helpompaa. Kävelyvauhtiin osuu jo helposti, mutta usein kannattaa odottaa että pysähtyy. Vislaus tai huuto voi tosiaan pysäyttää eläimen, joskus toki saattaa vauhti lisääntyä. Mitään yleispätevää ohjetta jokaiseen tilanteeseen ei ole, mutta kun muistetaan omat taidot ja pyritään ampumaan vain varmoja laukauksia tilanteen mukaan, niin vähemmän "minun ja koiran" tarvitsee lähteä jäljittämään. Ampumaton laukaus harvoin harmittaa, mutta ammutun pitäisi jos epäonnistuu ja pahimmassa tapauksessa tuottaa eläimelle kärsimystä. Oma mielipide on se, että kokeilut kannattaa tehdä radalla pahviin, metsällä ei testata eläimiin. Haavakoihin ja pahasti loukkaantuneisiin metsästäjän pitäisi aina yrittää,  jos laukaus on muuten turvallinen.

[eero]

JHa:n laukaisumäärät ovat vuosien varrelta sellaisia, että hälle 200 metriin täyteen juoksuun ampuminen on todennäköisesti varmempaa ja eettisempää, mitä normaalille metsästäjälle melkein mille tahansa matkalle ampuminen.

Tämä ketju poistettuine ja moderaattorin poistamine kommentteineen ja jatkuva taistelukenttälarppaus pistää miettimään kuuluuko väärään yhdistykseen. Ylläoleva lainauskin on jotain aika käsittämätöntä.

Alkuperäinen väitehän oli että on ihan ok ampua ajossa täyttä pakolaukkaa juoksevaan peuraan sataan metriin ja liikkuvaa vielä kahteen sataan metriin. Valitettavasti jahdin järjestäjänä näitä tyyppejä näkee ajoittain.

[LSa]

Toivon silti kohteliasta ja asiallisesti perusteltua keskustelua. Jos joku on ampunut eläimensä alas sellaisissa tilanteissa, jota toinen pitää mahdottomana, niin aivan hyvin voidaan keskustella siitä, olivatko kyseiset laukaukset taitoa, vai tuuria. Toki voi olla kyse myös näiden yhdistelmästä. Tulos on kuitenkin se, mikä ratkaisee. On hankala sanoa, että ei noin voi tehdä, jos on jo tehty ja saalis tuli alas niin kuin pitikin.

Kun lähdetään toista mollaamaan, niin perustelu saa olla jotain enemmän, kuin mielipide. Esimerkiksi tappavan osuma-alueen koko, liikenopeus, tähtäimen näkökenttä, ristikko, luodin lentonopeus, ympäristön turvallisuus, haavakkoon varautuminen, kohteen varma tunnistaminen, kohteen liikkeen heikko ennakoitavuus, jne. antavat takuulla mahdollisuuksia sanoa perustellun ymmärrettävästi, että vaikka nyt onnistuit, niin riski epäonnistumiseen on sen verran suuri, että moinen ei ole jatkossa suositeltavaa. Pitkän linjan metsästyskokemus auttaa painottamaan perusteluja, mutta me olemme kuitenkin kaikki suoritusvyltämme erilaisia. Esimerkki vaikka nyrkkeilyn puolelta, huiput osaavat ennakoida vastapuolen liikkeet niin hyvin, että toiminta näyttää käsikirjoitetulta. Toiselle riistan liike on helppoa luettavaa, toinen ei välttämättä edes ehdi tunnistaa lajia, sukupuolta tai tajua yhtään, mitä muuta ympärillä samaan aikaan tapahtuu.

Mä kannatan vilpittömästi sitä, että hyväksi tarkka-ampujaksi kehittyvän kannattaa myös metsästää. Mutta olen jo useamman kerran tuonut esiin sen, että riista ei ole se, millä se harjoittelu tehdään.

[Koheltaja]

Tämä keskustelu alkaa olla jo lähellä erälle.netin vastaavia.

Tämä.

Tällä foorumilla on monia todella taitavia puoliammattilaisia, jos tuota termiä saa käyttää elämän mittaisesta harrastuneisuudesta. Jos joku kykenee tarvittaessa koviin suorituksiin riistan kanssa niin on se vaan kumma juttu kun toisilla menee heti naula vinoon ja vasara peukaloon.

Jos nyt otetaan vähän rauhallisemmin ja opitaan hyväksymään se asia että jotkut on toisia taitavampia.