Piipun läppääminen

[Long Range]

Copy / Pastean tähän  Piekkaritiimille koostamaani tekstiä piekkarin piipun läppäämisestä.

Ja vielä Bill Calfeen tekstin erikseen.

Kun hoksasimme takavuosina,että tuo taito on Suomessakin katoamassa,aloimme koota tiedonmuruja porukalle läppäämisestä ja kävimme Tiimillä jopa piipunvalmistaja Erkki Mäkisen luona päivän mittaisella läppäyskurssilla.

Otan tähän kopioita vanhoista kirjoittelusta muistin virkistämiseksi.

2 VIDEO LINKKIÄ:

www.youtube.com/watch?v=WM8xaaUaTTY

www.youtube.com/watch?v=IXzmlDT-yxE

Tuo kuva on Calfeen läppäyspenkistä. Tuon tangon kiinnitys osaksi on ilmeisesti otettu porakoneen istukka,jolloin tanko pääsee pyörimään edestakaisin vedellessä.(Tässä ei kuva ole mukana)

Huomenta!

Laadukas piipun läppääminen on se asia,jolla ne puuttuvat pari milliä on tehtävissä.

Kävimme läppäyskurssilla Erkki Mäkisen luona ja aikanaan hiukan utelin myös Toron Erkiltä hänen ajatuksia.

Laitan tähän joitakin asioita ranskalaisin viivoin.Korjatkaa / täydentäkää listaa.

*Monet käyttävät melko puhdasta lyijyä valutapissa.Toro kirjasinmetallia (84 % lyijy,12 % antimoni,4 % tina).

*Pehmyt lyijy mustiin piippuihin toivottoman hidas,jos tarve läpätä kovin kartioksi,niin kovempi kirjasinmetalli nopeuttaa.Esim. ampumahiihtokiväärin piippu pakkasella oltava kartiokkaampi,että vaha kulkeutuu paremmin suulle.

*Piipun suu lämmitettävä ennen sulan valun kaatamista—>Menee paremmin rihlauriin—>laadukas tappi.Mikä olikaan piipun suun arvioitu lämpötila??

*Mäkinen varoitti ahtaamman kohdan hinkkaamista lyhyillä vedoilla—>Patti lähtee,mutta pysähtymiskohtaan tuleekin levennys.

*PPC piipuissa eivät käytä 320 grit hienompaa.Kun liian sileä,alkaa kuparoimaan.

*Voiko piekkarin piippu olla ikinä liian sileä??? Maailmalla jotkut aloittavat 220 grit ja etenevät jopa peilipintaan 800-1000 grit.

*Mäkinen käyttää alumiinioksidia,ei hienostele griteillä.Mustia piippuja ei taida saada sileäksi kuin Sunnenin hiomakoneella tai viikon läppäämisellä-Iloiset kasvot.

Edesmennyt Chet Amick rakensi 5:een eri merkkiseen kehykseen 6 eri asetta,joilla ammuttiin 250 / 25 X.Laitan alle tekstiä,jonka hänen kanssa touhunnut kaveri on kirjoittanut:

*Chet tulkkasi piiput lyijyluodin lisäksi myös hankkimillaan "tarkkuusmittatapeilla" joita hänellä oli väliltä 5,436-5,537 mm.(oliko nuo peräti TUHANNESOSA mm:n välein??)Hän teki kaikki porauskaliiperin (pikkukaliiperin) mukaan.
  Chetin mielestä nopea ja hyvä tiivistyminen lyijyluodille ALUSSA on kaikki kaikessa (muu kuin purjehdus on turhaa).
  Lämpökäsittely,jolla varmistetaan stressiton patruunapesän alue.
  Kehitteli omia leikkausöljyjä,epäilee luonnonaineiksi...
  Viimeistely läppäyksessä 1000 grit—>Hipoo peilipintaa.
  Chetin mielestä pikkukaliiperi ei saisi olla yli 5,51 mm.Hän piti 5,506-5,51 väliltä olevista piipuista ja kartiokkuus piipun suuta kohti 0,005-0,008 mm.
  Leikkuuöljyt luonnon tuotteita ja onko tuo lard oil sitten sianihraa?
   



Yep I do. He lapped every single one and I'll throw you a little curve ball on that in a bit.
He was of the opinion, at the end, that barrels [in his estimation] should not be much over .217, he liked them .2168 .2169 with 2-3 tenths of taper. He would if necessary lap his own taper in but if given an ideal choice wanted only to put a finish lap in. He would also have a barrel off and back on several times playing with slight lap variations. The guy was fanatical about getting them as good as the metal would allow.
He was doing some barrels where he did the entire lap from a maker he would never identify. These were used, if I'm not mistaken for USA biathalon members.
The thing I found quite surprising was that his final lap was 1000 grit and was using a very unique compound unavailable through commercial sources, he secured a good supply from NASA. He swore that finish with those dimensions resulted in a slug that got very quiet very early in the bore.
He shot everything. As a mater of fact, even with the few customers he would do work with he would not part with a gun until tuned and you needed to send him a good couple bricks to tune.
The othe interesting part of his barrel work was that he did lots of them on Ans 54's and Suhl's and rarely threaded them, developed a decent press. He was of the opinion that the German's knew plenty about threading and refrained intentially, because they/he felt pressing yielded a more uniform, stress free chamber.
Lastly he did everything with a SINGLE reamer that was "never leaving his hands" and I don't know what became of it. He also spent a lot of time on cutting fluid development and would not say much about it other than "mostly natural" and I believe one reference to lard oil based.

Toinen:

Thanks, but that's not where I'm going with this nor why I posed the question. Now going back to Chet, he was the first guy I knew that invested a fortune in a set of pins from .2140 up to .2180 right down to 1/2 tenths...cost a fortune. Anyway he did this because everything he did was driven by bore diameter not groove, he felt bore diameter drove how good and how soon a bore sealed. He was of the opinion that without good and fast sealing everything else was compromised. About this time I was getting decent at slugging and able to measure reasonably well. Anyway there were a couple barrels from Hart that I measured up, slugged them and at that time they were running somewhat larger but slugs showed between 1-2 tenths no surprise. Chet dropped pins down them and time and again he calls me....no taper. I get them back, clean, lube, slug, 1-2 tenths taper....why? Everything I ever learned about barrel lapping always indicated almost the same metal removed both bore and groove, maybe a bit more in the groove diameter but this was a mystery and not unique to 1 or 2 barrels.

Calfee:

Kun hoksasimme takavuosina,että tuo taito on Suomessakin katoamassa,aloimme koota tiedonmuruja porukalle läppäämisestä ja kävimme Tiimillä jopa piipunvalmistaja Erkki Mäkisen luona päivän mittaisella läppäyskurssilla.

Otan tähän kopioita vanhoista kirjoittelusta muistin virkistämiseksi.

2 VIDEO LINKKIÄ:

www.youtube.com/watch?v=WM8xaaUaTTY

www.youtube.com/watch?v=IXzmlDT-yxE

Tuo kuva on Calfeen läppäyspenkistä. Tuon tangon kiinnitys osaksi on ilmeisesti otettu porakoneen istukka,jolloin tanko pääsee pyörimään edestakaisin vedellessä.

Huomenta!

Laadukas piipun läppääminen on se asia,jolla ne puuttuvat pari milliä on tehtävissä.

Kävimme läppäyskurssilla Erkki Mäkisen luona ja aikanaan hiukan utelin myös Toron Erkiltä hänen ajatuksia.

Laitan tähän joitakin asioita ranskalaisin viivoin.Korjatkaa / täydentäkää listaa.

*Monet käyttävät melko puhdasta lyijyä valutapissa.Toro kirjasinmetallia (84 % lyijy,12 % antimoni,4 % tina).

*Pehmyt lyijy mustiin piippuihin toivottoman hidas,jos tarve läpätä kovin kartioksi,niin kovempi kirjasinmetalli nopeuttaa.Esim. ampumahiihtokiväärin piippu pakkasella oltava kartiokkaampi,että vaha kulkeutuu paremmin suulle.

*Piipun suu lämmitettävä ennen sulan valun kaatamista—>Menee paremmin rihlauriin—>laadukas tappi.Mikä olikaan piipun suun arvioitu lämpötila??

*Mäkinen varoitti ahtaamman kohdan hinkkaamista lyhyillä vedoilla—>Patti lähtee,mutta pysähtymiskohtaan tuleekin levennys.

*PPC piipuissa eivät käytä 320 grit hienompaa.Kun liian sileä,alkaa kuparoimaan.

*Voiko piekkarin piippu olla ikinä liian sileä??? Maailmalla jotkut aloittavat 220 grit ja etenevät jopa peilipintaan 800-1000 grit.

*Mäkinen käyttää alumiinioksidia,ei hienostele griteillä.Mustia piippuja ei taida saada sileäksi kuin Sunnenin hiomakoneella tai viikon läppäämisellä-Iloiset kasvot.

Edesmennyt Chet Amick rakensi 5:een eri merkkiseen kehykseen 6 eri asetta,joilla ammuttiin 250 / 25 X.Laitan alle tekstiä,jonka hänen kanssa touhunnut kaveri on kirjoittanut:

*Chet tulkkasi piiput lyijyluodin lisäksi myös hankkimillaan "tarkkuusmittatapeilla" joita hänellä oli väliltä 5,436-5,537 mm.(oliko nuo peräti TUHANNESOSA mm:n välein??)Hän teki kaikki porauskaliiperin (pikkukaliiperin) mukaan.
  Chetin mielestä nopea ja hyvä tiivistyminen lyijyluodille ALUSSA on kaikki kaikessa (muu kuin purjehdus on turhaa).
  Lämpökäsittely,jolla varmistetaan stressiton patruunapesän alue.
  Kehitteli omia leikkausöljyjä,epäilee luonnonaineiksi...
  Viimeistely läppäyksessä 1000 grit—>Hipoo peilipintaa.
  Chetin mielestä pikkukaliiperi ei saisi olla yli 5,51 mm.Hän piti 5,506-5,51 väliltä olevista piipuista ja kartiokkuus piipun suuta kohti 0,005-0,008 mm.
  Leikkuuöljyt luonnon tuotteita ja onko tuo lard oil sitten sianihraa?
   



Yep I do. He lapped every single one and I'll throw you a little curve ball on that in a bit.
He was of the opinion, at the end, that barrels [in his estimation] should not be much over .217, he liked them .2168 .2169 with 2-3 tenths of taper. He would if necessary lap his own taper in but if given an ideal choice wanted only to put a finish lap in. He would also have a barrel off and back on several times playing with slight lap variations. The guy was fanatical about getting them as good as the metal would allow.
He was doing some barrels where he did the entire lap from a maker he would never identify. These were used, if I'm not mistaken for USA biathalon members.
The thing I found quite surprising was that his final lap was 1000 grit and was using a very unique compound unavailable through commercial sources, he secured a good supply from NASA. He swore that finish with those dimensions resulted in a slug that got very quiet very early in the bore.
He shot everything. As a mater of fact, even with the few customers he would do work with he would not part with a gun until tuned and you needed to send him a good couple bricks to tune.
The othe interesting part of his barrel work was that he did lots of them on Ans 54's and Suhl's and rarely threaded them, developed a decent press. He was of the opinion that the German's knew plenty about threading and refrained intentially, because they/he felt pressing yielded a more uniform, stress free chamber.
Lastly he did everything with a SINGLE reamer that was "never leaving his hands" and I don't know what became of it. He also spent a lot of time on cutting fluid development and would not say much about it other than "mostly natural" and I believe one reference to lard oil based.

Toinen:

Thanks, but that's not where I'm going with this nor why I posed the question. Now going back to Chet, he was the first guy I knew that invested a fortune in a set of pins from .2140 up to .2180 right down to 1/2 tenths...cost a fortune. Anyway he did this because everything he did was driven by bore diameter not groove, he felt bore diameter drove how good and how soon a bore sealed. He was of the opinion that without good and fast sealing everything else was compromised. About this time I was getting decent at slugging and able to measure reasonably well. Anyway there were a couple barrels from Hart that I measured up, slugged them and at that time they were running somewhat larger but slugs showed between 1-2 tenths no surprise. Chet dropped pins down them and time and again he calls me....no taper. I get them back, clean, lube, slug, 1-2 tenths taper....why? Everything I ever learned about barrel lapping always indicated almost the same metal removed both bore and groove, maybe a bit more in the groove diameter but this was a mystery and not unique to 1 or 2 barrels.

Calfee:

Taper lapping is a funny business.........

All goes well until one starts to induce some taper to the bore......

Then the question becomes:

How does one keep a full lap, to keep from just washing the tops of the lands off in the breech end of the blank, and still get that "full" lap back to the muzzle...?

See, once you get some taper working, a bumped up lap done at the breech, can not be gotten back to the muzzle....

The trick to taper lapping, while keeping the bore pristine, breech to muzzle, is in the "art" of lap bumping...........

That "art" means knowing how much one can "bump" the lap, and keep it doing two things:

Those two things are, keeping the breech end of the blank pristine, and second, being able to get the lap back to the muzzle.....

This is why the lap must be shortened each time one bumps......

Your friend, Bill Calfee

[jli]

Eikö tuollainen Chetin tarkkuus jo edellyttäisi, että asetta käytetään vakioidussa lämpötilassa, ts lämmitetään tai kylmennetään tarpeen mukaan niin, että tilanne on sama kuin sepän penkissä? Piipun halkaisija kuitenkin muuttuu useita tuhannesosia lämpötilan mukaan, luotien ja piipun metalliseokset muuttuvat kylmässä kovemmiksi ja lujemmiksi, rasvojen viskositeetti muuttuu paljonkin, jne... Silloin ympäristötekijät tuhoaisivat suuremmasta tarkkuudesta mahdollisesti saadun hyödyn, vaikka tarkkuus olisikin jollakin menetelmällä mahdollista saavuttaa?

[Long Range]

Chet Amick on jo edesmennyt ja kun muutama jotka hänen menetelmistään jotain tiesivät alkoivat käsittelemään niitä netissä saivat kiellon Chetin sukulaisilta ruotia noita asioita.Uhkailivat ihan lakimiehillä.

Kuitenkin Chetin legenda elää ja kun Jenkeistä kysymys niin jopa voimistuu,kun varmaa/täydellistä tietoa menetelmistä ei ole saatavilla.

Tuo vain kuvaa jos/kun perfektionistillä on aikaa/intohimoa (ja työtunteja ei lasketa/veloiteta) tehdä täydellisyyteen pyrkimistä.

Nimittäin piekkarilla tulos 250/25 X tarkoittaa että jokainen 25:stä laukauksesta (50 jaardiin,ehkä myös 50 m.n kisoja) koskettaa 1,2 mm:n halkaisijaltaan olevaa X.ää.

Joku sanoo,että liika tarkkuus on ammattitaidottomuutta ja joku toinen (tarkoittaen mittaustarkkuutta),että asehommissa ei tartte tonneja kuin lompakossa,mutta oli aikoinaan ilo seurata tarkan masinisti työn tekijää vierestä lämpötila kalibroidussa työtilassa,jossa OIKEASTI asioita tehtiin tuhannesosat tarkkuutena.
Mitattavia kohteita ei käsin kosketella.

Ja tuosta Chetin tuhannesosa savotasta vielä.Noilla piippuun tiputetuilla pinneillä saa pikkukaliiperin mukaan varmaan tasaisen suuta kohti kiristyvän piekkarin piipun (kun mittaa kuinka syvälle pinni putosi) ,mutta sitten pitää vain "toivoa" että isokaliiperi on "mukana".Tuo Calfeen opettama läppäysvaloksen pituuden muuttaminen prosessin edetessä lienee tärkeä.

Huippupiipuilla on tapana käydä lämpötila vaihteluista huolimatta.Esim ehkä tämän hetken  Suomen paraskäyntisin Tapanin Turbo&Shilen yhdistelmä piekkari käy samalla tunerin asetuksella yli + 20 C ja esim. +4 C.

Timppa