Jos kiikariin tarvitsee parallaksisäädön pimeänäkölaitteen takia, on kyseessä ns. rear add-on eli kiikarin ja silmän väliin kiinnitettävä valonvahvistin tai digitaalinen "valonvahvistin". Silloin parallaksisäädön on parempi alkaa n. 10 metristä, koska IR-taajuudet (tyypillisesti 850-940nm) taittuvat näkyvästä valosta poiketen ja muuten ei kuvaa ja ristikkoa saa teräväksi yhtäaikaa. Ilman parallaksisäätöäkin tulee jollain tavalla toimeen, kunhan suurennos on pienellä, maali hiukan kauempana ja tarvittaessa pimeänäkölaitteen fokus-säädöllä kikkaillaan se. välillä on maali terävänä ja sitten taas ristikko. Tai joku kompromissi siitä väliltä.
Kuten sanottiin linssien pinnoitteet vaikuttavat valonläpäisyyn, ja kovan rahan perinteisessä optiikassa niitä on optimoitu tietyille näkyvän valon aallonpituuksille. Näistä myös tyypillisesti puuttuu parallaksisäätö, tai se alkaa 50 metristä joka on parempi kuin se tuttu kiinteä 100m muttei optimaalinen. Briteillä on paljon kokemusta siitä mitkä kiikarit toimivat hyvin, valonläpäisyn lisäksi myös ristikon mitat vaikuttavat. Yleistäen ne parhaat löytyvät hinnaston alapäästä mutta samankin valmistajan eri mallit voivat toimia hyvin ja sitten huonosti. Vajaan tonnin hintaluokasta nostoja esim. Sightronin ja Delta Opticalin malleja. Näitä käytetään erityisesti silloin kun halutaan myös hyvä päivä- ja hämäräoptiikka.
