Vaimennin vs. suujarru lataus

[Nesmit]

Tässä pähkäillyt ja todennut seuraavaa...



Suujarrulla ammuttaessa lähtönopeudet on suuremmat mitä vaimentimen kanssa.

Suujarrulla rekyyli on pienempi mitä vaimentimella, mutta hiekka lentää...

Suujarrulla on pienempi lämpöväreily mitä vaimentimella.

Suujarrulla laukaisuääni on luonnollisesti isompi mitä vaimentimella.

Suujarru on pääsääntöisesti halvempi hankkia mitä vaimennin...

Aseen käynti on huomattavasti parempi vaimentimen kanssa mitä suujarrulla.



Mutta latausasiaan: En ole löytänyt latausta mikä kävisi yhtä hyvin sekä suujarrulla että vaimentimella.

Vaimentimena toimii AseUtran SL7i ja suujarruna Terminator TE, kaliberina 308win tai 338 Lapua.



Hovilataus mitä lataan käy vaimentimen kanssa oikein mallikkaasti ja 500m matkalle 20cm kongia kolauttelee pois tiekseen.

Kun taas ruuvaa vaimentimen irti ja suujarrun tilalle niin eipä enään käykkään kongiin laukaukset (toki myös osumapiste muuttuu, mutta tämä huomioiden).



Onko samanlaisia havaintoja?

Kysymys on hieman teoreettinen, mutta joskus tekee mieli ampua suujarrulla  

[Perkeleen_Luoma]

Kolme asetta, eri vaimennin ja jarru yhdistelmien otannalla, ei ole ollut vastaavaa ongelmaa.

Kaikki on käynyt kutakuinkin samalla tavalla, oli piipun päässä jokin koriste tai ei.



Oletko kokeillut ilman jarrua, samalla latauksella. Jos jarrussa on jotain linja häikkää.

[HJu]

Kannattaa kokeilla myös TRG:n jarrulla. Siitä en ole kuullut että aiheuttaisi tarkkuusongelmia itsessään ja on ampujan lähitölle lyövää ylipainetta lukuunottamatta yleensä helpompi ammuttava kuin esim. S7 vaimennin.

[Nesmit]

Ilman vaimenninta/suujarrua en ole kokeillut käyntiä/nopeuksia...



Täytyypä tehdä oikein tieteellinen koe aiheesta ja mitata lähdöt sekä käynnit eri versioilla (käyttäen tietenkin yhtä ja samaa latausta).

[RHu]

Omassa .308 Remingtonissa North Star-vaimennin ja Roedalen suujarru. Osunta molemmilla kutakuinkin yhtä hyvää, vaimentimella ehkä aavistuksen tiiviimpää kasaa mutta turhan aikaisen väreilyn takia en vaimenninta juurikaan käytä enää. Osumapiste vaihtui suujarrulla pari kolme napsua molemmilla akseleilla.



Sama lataus toimii molemmilla härpäkkeillä luodista riippumatta.

[Haukkam]

Aiheesta yhden asiantuntian kanssa hiljattain tuli puhetta miks vaimentimen kanssa saadaan tiukempaa kasaa monesti. Lopputulos että vaimennin tuo piipun päähän painoa joka taas auttaa piippua värähtelemään vähemmän/tasaisemmin, en tiedä oliko tästä apua alkuperäiseen kysymykseen mutta en malttanut olla kirjoittamatta

[petek]

Jostain syystä saan pienempiä ja tasaisempia kasoja suujarrulla. Otanta on ehkä liian pieni vielä varmuudella sanomaan.

Vähän toistasataa suujarrulla vs. jaki mini sniperillä . Luoti 155scenar/lataus ujohko 39grainia n140 . Ase SSG3000 308win.

[jli]

Mikä tahansa piipun massaa, hitausmomenttia tai jäykkyyttä muuttava toimenpide muuttaa myös värähtelykäyttäytymistä (ellei ole niin paksu patarautapiippu, ettei muutosta huomaa). Se on sitten herran hallussa, muuttuuko parempaan vain huonompaan suuntaan.

[Koheltaja]

Paino piipun päässä lisää massaa, massa taas hidastaa aseen liikehdintää luodin piippuaikaisessa vaiheessa = ase liikkuu vähemmän iskurin vapautumisen ja luodin piipusta poistumisen välisenä aikana.



Yoinen vaikuttava tekijä on ampujan psyyke, toiset sietää suupamausta paremmin kun toiset. On nähty että osa porukoista ampuu vaimentimella paremmin kun ilman tai suujarrulla, samalla kombinaatiolla toinen ampuja ampuu tasaisen hyviä kasoja, oli piipun suulla jotain kiinni tai ei.

[petek]

Eli summa summaarium: Yksiselitteisesti sama lataus ei välttämättä toimi änärillä vs suujarrulla . Tai sitten toimii ( jottei asian ymmärtäminen olisi liian helppoa )Käykö vai ei sekin on mielipide kysymys. Kyllähän se moan käynti tulee jakillakin mutta suujarrulla alle. Niinkuin jälleen kaikki vaikuttaa kaikkeen,ei voi tietää ennen ku kokeilee. 😂

[HJu]

Kovarekyylisissä aseissa iuten 338 LM hyvä suujarru vaimentaa rekyyliä paremmin kuin vaimennin. Tämä helpottaa ampumista. Toisaalta 750g painava S7-vaimennin rauhoittaa pitkän piipun värähtelyjä enemmän kuin alle 200g painava suujarru.



Itse olen ottanut sen linjan että ammun yhtä latausta ja osumapisteet suujarrulle ja vaimentimelle on tiedossa. Käytännössä sivu ei muutu ollenkaan ja koroa tarvitaan 0.4mrad lisää vaimentimen kanssa.



Jos jarrun ja vaimentimen kanssa on jollain latauksella zuuria osuntaeroja niin sitten jättää sen huonomman piipunkoristeen vähemmälle käytölle. Ei se sen vaikeampaa ole.

[SO]

Jonkun verran kokemuksia jarru vs. vaimennin. Yleisestihän vaimennin muuttaa osumapistettä, tosin tässäkin on poikkeuksia. Esimerkkinä T3 Lite 20" piipulla jossa AUn SL5 muuttaa osumapistettä yli 10cm/100m ja Stalonin vaimentimella 2cm. Lataus vaikuttaa osumapisteen muutoksen siten että piipun ulkopuolella palava ruuti muuttaa luodin vakautumista piipunsuun jälkeen ja hitailla ruudeilla (ja lyhyillä piipuilla) tämä korostuu vaimentimella kun suuliekki palaa vaimentimen sisällä. Perän takana oleva muuttuja on myös yksi osatekijä kuten jo aiemmin mainittu, eli miten ampuja sietää ja hallitsee rekyyliä. Piipun värähtely vaikuttaa myös ja on oleellinen tekijä, tämäkin riippuu piipun profiilista ja pituudesta. Aikoinaan 6,5x55:ssa löytyi vahingossa lataus 8g scenarilla joka paloi laskennallisesti juuri 100% piipussa; tällä latauksella ase kävi 100m täysin samaan paikkaan ilman suuhista ja vanhanliiton BR T8 vaimentimen kanssa. Kun ruutia vaihtoi hitaampaan, osumapisteen muutos näkyi taululla ja asetta ei voinut enää operoida ilman tähtäinkorjausta. Lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä saamaan yhdistelmä jolla voi ampua vaimentimella, jarrulla tai vaimentimella niin että osumapiste pysyy samana. Muutoin on pysyttävä vain yhdessä suuhisessa.

[jli]

Teoreettisia ratkaisuja ongelman mekaaniseen puoleen on muutama, mutta käytännön toteutus on lievästi sanottuna haastava.



On mahdollista tehdä suujarru, vaimennin ja tyhjä piippu värähtelykäyttäytymiseltään täysin samalaisiksi. Käytännössä tuo tarkoittaa, että mukana kannetaan ylimääräistä massaa, eikä silloinkaan palotapahtumaan/rekyyliin liittyviä eroja pystytä täysin eliminoimaan.



On myös mahdollista tehdä piipusta värähtelyvasteen osalta säädettävä. Esimerkiksi erilaisilla kiristysmekanismeilla tai siirrettävillä massoilla (rengas piipun ympärillä) tai säädettävillä vaimentimilla. Voi olla kohtalainen projekti hakea säätöarvot kaikkiin tilanteisiin ja olosuhteisiin.



En kyllä toimivia ratkaisuja keksi kuin kaksi: Ostaa sen varmintin, joka syö mitä tahansa eikä valita mistään. Tai tyytyy siihen, että ase toimii vain jollain tietyllä kokoonpanolla ja latauksella. Jos mikä tahansa muuttuu, pitää ase kohdistaa uudestaan.

[SO]

Eri vaimentimia testaamalla voi päästä varsin hyvään lopputulokseen. Esim AU SL5 vs. SL7 jne. Helpoiten onnistuu jos kaveripiiristä löytyy erilaisia vaimentimia niin ei tarvitse kaikkia ostaa...

[moab]

Teoreettisia ratkaisuja ongelman mekaaniseen puoleen on muutama, mutta käytännön toteutus on lievästi sanottuna haastava.



On mahdollista tehdä suujarru, vaimennin ja tyhjä piippu värähtelykäyttäytymiseltään täysin samalaisiksi. Käytännössä tuo tarkoittaa, että mukana kannetaan ylimääräistä massaa, eikä silloinkaan palotapahtumaan/rekyyliin liittyviä eroja pystytä täysin eliminoimaan.



On myös mahdollista tehdä piipusta värähtelyvasteen osalta säädettävä. Esimerkiksi erilaisilla kiristysmekanismeilla tai siirrettävillä massoilla (rengas piipun ympärillä) tai säädettävillä vaimentimilla. Voi olla kohtalainen projekti hakea säätöarvot kaikkiin tilanteisiin ja olosuhteisiin.



En kyllä toimivia ratkaisuja keksi kuin kaksi: Ostaa sen varmintin, joka syö mitä tahansa eikä valita mistään. Tai tyytyy siihen, että ase toimii vain jollain tietyllä kokoonpanolla ja latauksella. Jos mikä tahansa muuttuu, pitää ase kohdistaa uudestaan.

Sent from my iPhone using Tapatalk