338lm rihlakosketus /lockbase 250gr

[Ukko]

Tuossa karhun tavassa tulee parikin ongelmaa jotka käytännössä saavat yhdessä aikaan sen ettei mitta ole kovinkaan tarkka.



Ensiksi tällä tavalla pituus mitataan luodin kärjestä mikäli siinä alumiini tangon päässä ei ole porausta luodin kärjelle. Ja kärjen pituushan  heitteli eri luotien välillä yllättävän paljonkin. Toinen ongelma tulee siitä että millä voimalla painat luodin rihloihin kiinni. Mitta muuttuu helposti aika paljonkin jos luoti onkin painettu hiukankin voimakkaammin rihlojen alkuun kiinni kuin vastaavasti tilanne missä luoti on vain hellästi rihlojen päällä. Ja jotta tangolle tulisi huomattava vastus niin luodin on oltava aika tiukasti rihloissa kiinni.

Nämä kaksi "toleranssia" yhteen laskettuna todellinen rihla kosketus ei ole kovinkaan tarkkaan määrätty. Tälläiset hellästi ja lujasti käsivaralla tehdyt mittaukset ovat ikävä kyllä aika tekiä/sattuma kohtaisia.



Mutta kuten edellä sanoin tälläkin keinolla saadaan jokin mitta millä suurella todennäköisyydellä päästään monelle riittävään käyntiin taululla. Ja jos on tekemäänsä mittaukseen tyytyväinen niin turhaapa sitä toimivaa systeemiä muuttamaan. Mutta todellisuutta se ei muuta yhtään mihinkään.



Ja mitä tulee tuosta mittapaukun käytöstä säätöjen tekoon. Niin eihän tuo tietenkään ihan 100% varma ole. Jos holkin pyörittää voimalla kiinni niin varmasti mittapaukun pituus voi lyhentyä. Mutta itse olen kyllä onnistunut näin säätämään mitat kohdilleen riittävällä tarkkuudella ja mitta paukut on pysynyt mitoissaan. Mittapaukun on pyrkinyt tekemään kaulaltaan puhtaaseen hylsyyn ja supistamaan kaulan kokonaan. Näin kitka luodin ja hylsyn välillä on ollut maksimaalinen.

[leutha]

Vanha toimiva kikka luodinkärjen nokeaminen. Pari asiaa huomioitava... 1. paukku venyy kun luoti kuumenee = jäähdytys ennen pesään laittoa 2. Käytettävä jotain  "asennustyökalua" pesään laittaessa. Muuten menee leikkimiseksi. Viimeisestä rihlajäljestä 0,10mm sisään yleensä pelaa. Jos kalusto kunnossa 0,10mm irti rihlasta voi toimia erittäin hyvin ja 0,30mm-0,40mm ei enää käy. Tai toisinpäin. Toiset luodit ronkelimpia kuin toiset. Mittapaukku uuteen hylsyyn, kunnon supistuksella ja lopuksi "pikaliimarengas" kaulan/luodin rajaan. Jos omistaa kalvaimen omaan piippuunsa kannattaa pyöräyttää mittaholkki (ylimenosta esim hartian puoleenväliin mitta), se helpottaa elämää.

[Koheltaja]

Kyllä on mukava lukea kun Ukko kirjoittaa pelkkää asiaa selkokielellä. Samalla tavalla olen toiminut latauspituuden määrittämisen ja säätämisen kanssa, ja moni muukin käyttää samaa menetelmää. Tikun kanssa mittaamisessa on suurempi virheen mahdollisuus ja sillä ei saa mitattua yhtä tarkkaan latauspituutta kuin pesän kautta mittaamalla.



Joskus olen mitannut latauspituuden littaamalla ammutun hylsyn kaula, siihen luoti ylipitkänä paikalleen ja käyttää tämän patruunapesässä. Luodin ogivaaliin pyyhkäisen lyijykynän grafiittia ettei luoti pureudu kiinni rihlojen avaukseen. Pesästä poiston jälkeen pituuden mittaus ja sen jälkeen tekee mittapatruunan samalla luodilla millä mittaus on tehty.



Luoditusholkkiin olen tehnyt, jos siinä ei ole ollut, säätönupikan (mikrometri tyyppinen) missä on joko asteikko tai merkaattu luodin tyyppi. Helppo vaihtaa eri syvyydet luodeille nupikasta pyörittämällä eikä tarvii pahemmin mittapaukkuja käyttää, tönärillä varmistan että eka paukku on lähellä oiken mittainen ja sen jälkeen tulpat hylsyihin ja ampumaan. Mikrometrillä varustettu luoditusholkki on ihan ässä tässä hommassa, sen kanssa ei voi mennä mennä säätö pieleen jos on pöytäkirjaan merkannut oikeat lukemat. Holkit on pikakiinitteiset joten ne asemoituu prässiin aina samalla tavalla.



Niissä holkeissa missä ei ole mikrometriä niin mittapaukku paikalleen ja kevyesti sormilla kiertämällä luodinasetin luotiin kiinni, mittapatruuna pois ja kierrän asettimen säätöä kiinni noin 5 minuutin verran ja sen jälkeen lukitus paikalleen. Tällä estetään se että mittapaukku lyhenee jokaisella kerralla kun asetinsyvyys säädetään kohdalleen.



Jokaisella on oma tapa tehdä samat toimenpiteet ja moni muukin tapa on hyvä ja toimivaksi osoittautunut. Tärkeintä on vakioida omat menetelmät ja rutiinit, silloin on mahdollista saada niitä tasalaatuisia paukuja. Jos jokaisella kerralla tekee mittaamiset ja asetukset eri tavalla niin lopputuote voi vaihdella suuresti eri lataus erien välillä.

[Carlos]

Tussihomma vaikuttaa ihan toimivalta, käytin sitä joskus 223:n kanssa ja kyllä sillä löytyi rihlat tuossa kolmekolmekasissakin.

[MiI]

338lm ja 250scenar. VV latausopas antaa latauspituudeksi 93,50. Tuolla pituudella ei mene edes lukko kiinni. Tai no, varmaan se vasaralla menee, mutta noin niinku järkevästi. Normaalia?

Luikku trg42.

Mulla on JJ-94, jossa 250gr Scenarilla testattu rihlakosketus tulee 93,00mm:ssä. Eli ei siihenkään tuota Vihtavuoren ja Paanasen ehdottamaa 93,50mm pituutta voi käyttää. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, pystyykö kenenkään pyssyssä sitä suositeltua arvoa käyttämään.



Paanasen oppaassa on myös maksimilataus N165:llä melkein 4grainia vähemmän kuin VV:n oppaassa. Lapuan hylsy on molemmissa ollut käytössä.