Rasvan poisto hylsystä

[tverho]

No sanotaan sitten akkuhappoa. Hyvin tummia hylsyjä saa myös kun ne sotkee lyijy/ruutipölyllä ennen supistamista. Tätä saa mm. sisäampumaratojen lattialta.



t tommi

[er]

Niin. Tai molyttaa hylsyn. Tämä tosin tekisi pinnasta hiton liukkaan, joka ei ole toivottavaa.

[mamannon]

No hitto, ettekö te sen vertaa uskalla kättänne liikauttaa, että poimisitte hylsyn taskuun? :roll:  Vaikka itselaatavat kyllä heittävät hylsyn käden ulottumattomiin... Minä kyllä kehittelisin hylsypussin aseeseen, jos kiiltävä hylsy tuntuu niin vaaralliselta.



T: mamannon

[LSa]

No hitto, ettekö te sen vertaa uskalla kättänne liikauttaa, että poimisitte hylsyn taskuun? :roll:  Vaikka itselaatavat kyllä heittävät hylsyn käden ulottumattomiin... Minä kyllä kehittelisin hylsypussin aseeseen, jos kiiltävä hylsy tuntuu niin vaaralliselta.



T: mamannon

Sitä on metsästäessä huomannut kiinnittävänsä huomiota moniin sellaisiin pikkujuttuihin mitä on käytännön kautta huomannut tarpeelliseksi. Esim. olen hiljentänyt vetoketjujen vetimiä, etteivät ne pidä ääntä mm. aseeseen osuessaan. Vaatteet valitsen sen mukaan, että pystyn kävellessäkin kuuntelemaan ympäristön ääniä. Termospullon pakkaan sukan (camo-kuvioinen talvisukka Stadiumista   ) sisälle. Taskuihin laitan tavarat niin, että ne eivät kolise keskenään. Jne.



Välillä tulee paluuta takaisinpäin, kun huomaa jonkun stealth-jutun vain vaikeuttavan omaa toimintaa.



Vaan jossain vaiheessa, kun kaikki muu on jo tehty aletaan tummentamaan hylsyjä. Ihan luonnollinen kehitys.  

[er]

Menee keskustelu hiukan topiikin ulkopuolelle. "Rasvan poisto hylsystä" oli alkuperäinen aihe.



Jokainen taaplaa tavallaan. Eipä ole tullut jahtireissuilla vetoketjua hiljennettyä tai termospulloja camosukkaan vedettyä. Asia ei ole saaliin tuloa estänyt. Hiljaisuuden kannalta napillinen sarkapuku on kyllä erinomainen, mutta etelä-suomessa hiukan epäkäytännöllinen huonon vedenpitävyyden takia.

Tärkeämpää kuin varusteet, on se miten niitä käyttää. Repun/taskujen järkevä pakkaaminen vie jo pääosan kolinasta pois.



Alkuperäiseen aiheeseen liittyen voisi miettiä tapoja puhdistaa patruunapesä. Tunnetusti pesään jää palojäänteitä, rasvaa ym jotka osaltaan vaikuttavat lukkoon kohdistuvaan paineeseen. Itse olen toimeen käyttänyt ylisuurta sillatukkoa tai puuvillalappua. Osa palojäänteistä jää pois Forrestilla, mutta rasva ei varmasti kaikki poistu. Butaanin tai asetonin ajoittainen käyttö patruunapesässä ei varmasti haittasi.

[J-P]

Jos hylsyn haluaa mustaksi niin käsittelee sen rikkimaksalla. Ohjeistusta löytyy näppärästi koru-harrastajien foorumilta, esim. http://helmetti.oikosulku.net/foorumi/viewtopic.php?t=245">tässä säikeessä on juttua hopean tummentamisesta rikkimaksalla. On sitten myrkyllistä, joku tuolla foorumilla onnistui melkein myrkyttämään ex-siippansa joten varovaisuutta.

[tt]

Netti on pullollaan menetelmiä messingin tummentamiseen, hakusanoiksi brass blackening tai brass black oxidising.

[mamannon]

Okidoki, mä vaan ajattelin teidän haahuilevan tai jotain...



...täältä tähän. Täytyyhän minunkin sanoa jotain.



T: mamannon

[KRi]

Eräällä jenkkien asefoorumilla keskustelivat vanhoista 7,62x53R ylijäämäpanoksista. Siellä sitten oli jonkun mielestä hyvä neuvo että panokset on hyvä öljytä wd40 öljyllä, kun muuten ilman öljyämistä hylsyt katkeili pesään. (Ilmeisesti ampui jollakin mosinilla). No vika kuulostais enemmänkin pitkältä sulkuväliltä. Mutta mihinkäs tämä ilmiö perustuu, vai perustuuko huuhaan? Voisko niinkuin hylsyjen ikää säästää näin vai miten se öljy muka auttaa?

[GRinda]

Mosinissa on laippakantapatruuna ja sulkuväli määräytyy käytännössä lukon iskupohjan ja piipun peräpään väliltä. Eli se kanta pitää mahtua sinne sopivan välyksen kera. Liian pitkä sulkuväli aiheuttaa sen, että ilmeisestikin sytytysvaiheessa viimeistään iskuri lyödessään tyrkkää patruunan pohjiin. Eli kanta menee piipun peräpäätä vasten ja ruudin palaminen alkaa. Jos patruunapesän kitka on suuri takertuu hylsy seinämiin kiinni. Paine kuitenkin venyttää hylsyn peräpään lukon iskupohjaan saakka. Mitä suurempi sulkuväli sen suurempi venymä ja tällöin hylsy voi katketa ja ruutikaasut purkautua osin väärästä päästä. Jos hylsyt rasvataan peräytyy hylsy kokonaisuudessaan tai joka tapauksessa pitemmältä matkalta kuin ensinmainitussa tapauksessa ja katkeamisia ei esiinny. Ylijäämäpaukuilla tämä esiintyy erittäin helposti, koska paukut on tehty sellaisiksi, että ne menevät varmasti joka pyssyn pesään. Noita 7,62x54R-pyssyjä on kuitenkin tehty jos jollain toleranssilla. Mosinin tapauksessa tuo pitkän sulkuvälin ongelma ei taida olla mitenkään tavaton ja kyse ei ole useinkaan siitä, että ase olisi jotenkin hajoamassa vaan kyseessä on kasaamisteknisistä syistä aiheutuva ominaisuus (itänaapurin tyyliin mummot tehtaalla valkkaamassa sopivat sulkukappaleet). Kuten JPu mainitsikin niin tietysti sulkuväliongelmat kannattaa aina selvittää, jos aseessa on vaikka kuitenkin jotain varsinaisesti "etenevää" vikaa. Ongelmaa voi kiertää lataamalla patruunat itse siten, että sulkuväli määräytyy urakantaisten tapaan eli käytännössä kaulasupistamalla. Jos hylsy on jo valmiiksi iskupohjaa vasten ei se enää mihinkään veny eikä siten myöskään katkea. Jos taas sulkuväli on oikein valtavasti pitkä alkanee hylsyt katkeilla tuen puutteesta, jolloin ollaankin ihan eri vaarallisilla vesillä. Tuollaisessa tilanteessa pitää tosin jo olettaa, että iskuri iskee todella syvälle tai sitten, että patruuna on jäänyt kunnolla kiinni ulosvetäjän kynnen alle. Mauserilla voisi varmaankin ampua mainiosti vaikka kiertäisi piippua auki (huonoilla seurauksilla). Usemmitenhan tuosta pitkän sulkuvälin ongelmasta ei aiheudu sen ihmeempää haittaa (porukka selviää foorumeille kyselemään), koska hylsy katkeaa patruunapesässä sieltä missä materiaali alkaa olemaan riittävän ohutta painuakseen tiukasti seinämää vasten. Hylsyn huonommin laajeneva peräpää pyrkii sen sijaan taaksepäin, mutta suojelee kuitenkin purkautuvalta kaasulta suurimmalta osin.



Noista hylsyn rasvoista olen sitä mieltä, ettei paljon merkitystä. Ei ainakaan niin ehdotonta kuin JPu antaa ymmärtää. Jos aseen sulun kesto on kiinni siitä sattuuko hylsyn kitka olemaan yli tai alle jonkun arvon niin kyllä tottavie alkaa tämä ammunta olemaan eri vaarallista hommaa. Tietysti rasitus aseen sululle on suurempi, mutta jos lataus on viritetty niin tappiin, että kesto on tämän seikan varassa niin eipä kannata myöskään ampua helteellä +20 asteen lämmössä tiukaksi todettua latausta tai pitää patruunoita kädessä ettei ruuti kuumene.



Siitä olen samaa mieltä, että hylsyt kannattaa puhdistaa rasvasta mutta ensisijaisesti siksi, ettei niihin tartu kaikki moska. Jos minulla olisi löysällä sulkuvälillä varustettu mosini niin ettisin uuden sulkukappaleen. Jos sellaista ei olisi saatavilla ja ylijäämää ampua pitäisi niin rasvaisin hylsyt muistaen erään lehden N310 mosinitestit ja paahtaisin piipun kuumaksi ilman huolen häivää.