Piippujen kestävyys.

[er]

Tyypillisesti piippujen laatua vertaillessa keskityy keskustelu piipun tarkuuteen. Vähäisemmälle huomiolle jää yleisesti piippun lämpöeroosion kesto ja mekaanisen hankauksen kesto, vääntölujuus jne. Olen viimeaikoina ollut yhteydessä useampaan piipunvalmistajaan(Border Barrels, Bartlein barrels, Lilja, Sako, Superior barrels, Lothar Walther). Amerikkalaiset tehtaat/pajat vastaavat kyselyihin avoimesti kertoen tuotteidensa positiiviset ja negatiiviset puolet. Sen sijaan Sako:lta tulee lähinnä muiden haukkumista ja oman kehumista. Kysytäessä heiltä piipun valmistusmetodejen muutoksista tulee vastaukseksi ei oota.



Eräs kaikilta valmistajilta kuultu väite on että ruostumaton teräs kestää lämpöeroosiota paremmin kuin kromi-moly. Vastaasti kaikki toteavat kromi-molyn olevan kestävämpää ulkoista hankausta ja vääntöä vastaan. Liljan ja Bartleinin mukaan ruostumaton teräs on myös hauraampaa pakkasoloissa, joten he eivät suosittele ruostumatonta materiaalia käytettävän mikäli asetta aiotaan käyttää pakkasella tai muutenkaan sotilaskäytössä.(voipi kuulemma haljeta vallankin jos profiili on metsästysmallinen) . Toinen yleinen totemus piipun valmistajilta on että he eivät suosittele kaksikomponettiruutien käyttöä, koska ne lyhentävät piipun elinikää merkittävästi johtuen suuremmasta lämpöeroosion määrästä.



Piiput ovat toki kulutustavaraa, mutta on silti kiusallista jos vaihtoväli on lyhyt. Ballistiikka muuttuu koko ajan joillei latausta asteittain nosteta piipun kulumisen myötä.



Kartoittasinkin missä vaiheessa piippu "paloi".



a. Siinä määrin että lähtönopeudet tippuvat.



b. Siinä määrin että tarkuus katoaa.



c. Mikä oli käytetty cal ja ruutityyppi.



d. Piipun rihlaustapa.