Jahtiviikko takana ja huomioita

[Long Range]

Viikko eräkämpällä takana.Pari päivää alkuun sileäkarvaisten noutajien ja emännän kanssa aukkoja kierrellen ja loppuviikko vaihtuvien työnantaja yritykseni yhteistyökumppaneita ulkoiluttaen ja saunottaen.
Loppuviikon rooli siis eräoppaan rooli.

Lintukanta oli/on erinomainen ja loppuviikon sääkin kuin elokuvista.Yhtenä aamunakin pakkasta -8 astetta ja puut aivan huurussa.

Jos jotain tekisin toisin,niin ketään en päästäisi metsään ilman,että aseet käydään tarkkuuttamassa ennen latvalinnustukseen lähtöä.Kun porukat tulivat illan pimeydessä ja jo aamulla aikaisin into päästä jahtiin,niin aseiden tarkkuutukseen ei jäänyt aikaa.

Eräskin kaveri pääsi ampumaan metsoa petäjään n.140 m:n päästä ja vasta 3.hudin jälkeen metso tympääntyi ja lähti.
Illalla tutkin hänen aseen ja etutukki otti kiinni piippuun.

Toinen ampui 6 kertaa teertä hutia ja sitten kävimme soramontulla ko asetta koittamassa ja se vei lähes 15 senttiä alas.

En ehkä ikinä ole jättänyt niin paljon tilanteita ampumatta kuin tällä reissulla.Osin kiintiösyistä ja osin siksi että jätin parven rauhaan ja ohjailin sellaisia paikalle,jotka eivät olleet vielä tilanteita saaneet.
Lopulta jokainen sai vähintäin yhden linnun ammuttua ja hyvä niin.

Olen viime vuosina tajunnut,että noutajia voi käyttää metsästyksessä muuhunkin kuin noutamiseen.Valitsen jonkun vaaran / kankaan ja kuljen sen läpi vastatuuleen.Noutaja vyyhtää laajempaa "ruutua" etupuolella kun kulkee vastaiseen virtaukseen.

Yhtenä aamuna olin jakanut porukat parhaille paikoille passiin ja sitten mietin minnekäs itse? Muistin alueen reunalta alueen jossa metsot viihtyneet.
Siellä neliön muotoinen kookas aukko ja lähdin kiertämään reunoja pitkin haulikko käsissä ja kivääri kantolaitteessa selässä.Noutaja flatti viipetteli 50-100 m etupuolella ja hitaasti kävelin että saa aikaa haravoida.
Noin puolivälissä kierrosta näin kun koira sai kuin sähköiskun ja lähti aukon reunasta metsään kovalla vauhdilla.Kuului rymäys ja tajusin että aukolle päin tulee.
Metso tuli noin 70 m:n päästä aukolle ja nostin jo haulikon ja kuljetin kiskolla.Vaikka tungstenit piipussa laskin haulikon.
Koira tuli liki mopon vauhtia perästä ja metso liiti aukon taakse petäjän latvaan n.200 m:n päähän.

Tuli jonkunmoinen nopeus ennätys kiväärin selästä saantiin,makuulle menoon ja laukauksen lähettämiseen kun pelkäsin,että koira ajaa sen puusta pois.
Vaikka laukaus lähti nopeaan niin hyvä osuma ja metso kankaaseen.

Eikun pudotuspaikalle istumaan ja juomaan kahvia termoksesta.Koira sai ainoan pullapalasen repusta.Metso oli kuitenkin koiran ansiota.
Mahtava filis ja eipä ollut työasiat toviin mielessä.

Timppa

Ps.Vanhempi koira on niin kokenut ja dominoiva,että pentu löysi lintuja lähes ainoastaan kokeneemman suusta-:).

[HxM]

Mukava kun kirjoittelit ja hyviä huomioita.

Tänäkin syksynä on radalla saanut ihmetellä jahtiukkojen "kohdistusta", turha sillä tarkkuudella on ainakaan teereen toivoa osuvansa... Hyvä jos hirveen.

Noutajien käyttö ylösajavana kiinnostaa. Eli käytätkö noutajia siten, että ne nostavat lintuja lentoon ja toivot, että linnut lentäisivät ampumahollille eli sinun suuntaan eikä poispäin? Tai vaihtoehtoisesti näkösälle puuhun. Joskus olen kokeillut pomppulinnustusta labbiksen kanssa niin, että pidän koiraa ihan lähellä. Koirasta näkee kun se saa hajun linnusta ja ehtii valmistautua paremmin pomppuun.

[Long Range]

Joskus linnut nousevat ihan lähimpiin puihin noutajan edessä ja kutkattelevat koiralle.Haukkua ei tietty tule kuin pystykorvalla.Joskus noutaja menee jopa pidemmälle perästä ja siellä alkaa kutkattelu puusta kun koira lähestyy.

Viime syksynä eräs vieraamme ampui haulikolla teeren puuhun tuollaisessa tilanteessa.Teeri putosi melkein flätin suuhun.

Vuosi sitten eräällä kankaalla kuulin kirskahtavan äänen kuin ruosteista piikkilankaa kiristettäisiin.Tiesin ettei tuo ääni tule kuin metson suusta.
Hidastin entisestään kävelyä ja niin vain noutaja ajoi metson sivuttain kohti ja sain sen haulikolla alas.

Metsot usein kävelevät sivuun kun kuulevat metsästäjän tulevan ja eivät edes hyppää siivilleen tai hyppäävätkin sivulta / takaa.Nuo noutaja nostaa ylös.

Noutaja ei tietty hyvää pystykorvaa tai seisojaa vastaa linnustuksessa,mutta enemmän siitä on taitavasti käytettynä hyötyä kuin haittaa.Ja jos jonkun ampuu siivenneeksi niin ei takuulla jää metsään.

Kun mies liikkuu oikein hitaasti niin tuo vanhempi noutajamme haravoi 50-100 m edellä ja kun tuuli tuo hajun painelee pitkällekin hajun perässä.
Komentona vaan "vapaa" niin silloin katoaa jaloista pyörimästä.

Timppa

[HxM]

Joo ei voi verrata seisojaan tai pystykorvaan, mutta jos kotoa löytyy noiden sijaan noutaja, niin miksipä sitä ei käyttäisi metästykseen mahdollisimman laajasti. Koira tykkää etsiä riistaa ja onhan se koira ihmisen paras jahtikaveri  vaikka olisi vain seurana.

Ja tosiaan löytyy ne pudotuksetkin sitten jos pääsee vaikka latvaan kokeilemaan

[Long Range]

Ja vielä yxi asia mikä puoltaa haukkumattoman ja suht lähihakuisen koiran käyttöä on tuo kasvanut susi ongelma.

Haukkuva koira on sudelle helposti löydettävä vihollinen sen reviirillä ja sen kimppuun käydään estoitta.

Harmillista tuo on kun annetaan susi määrän kasvaa ja kun ei niitä juurikaan metsästetä niin ihmispelko vähenee/katoaa.

Kun noilla tiheimmillä susialueilla ei muutenkaan ole kovin monipuolisia harrastus mahdollisuuksia siellä asuville tarjolla,niin kun viedään vielä monille erittäin tärkeä koirametsästys mahdollisuus ja koekoira toiminta mahdollisuus,niin kurja homma.

Onhan tuo Facebookin Susien uhrit sivu karua luettavaa/katseltavaa.

www.facebook.com/groups/1538159686428221/

Timppa